Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Lähde nyt vaan siine työkeikalle.
Ei sitä noin vain lähdetä, pitäisi töitä jostain saada. Tavallaan mieli tekisi, mutta sitten taas toisaalta elämä on täällä suomessa (vanhemmat jne, joista toisella terveyshuolia) niin en ehkä tuohon kuitenkaan lähtisi. Oli kyllä yksi varastopäällikön pesti naapurimaassa, mutta se on 2v määräaikaisuus ja ruotsi on turhan lähellä :D
 
Jep. En tässä yritä leikkiä etäpsykologia ilman mitään kompetenssia, mutta sanon vain että jos viesteistä tekee yhteenvetoa niin tässä alta kolmikymppinen mies, joka on ollut valtaosan aikuisiästään jonkinlaisissa suhteissa ja jolla olisi jatkuvasti vientiä vaikka joka suuntaan, marttyroi jäävänsä yksin loppuelämäkseen, itkee perhehaaveiden kaatumista ja vonkuu takaisin jotain säätöä, joka kerrottujen faktojen perusteella oli pelkkä vitun iso red flag ja aikapommi. Ja aina välissä vakuuttelee että kyllä tämä tästä, ei kuin eteenpäin, ja sitten oravanpyörä lähtee taas pyörimään. Eihän siinä ole mitään helvetin järkeä vaan taustalla on jotain niin perustavanlaatuista elämänpelkoa ja epävarmuutta, että ennen kuin oman pakkansa saa jotenkin kasaan, on kyllä aivan turhaa miettiä mitään suhteita sen enempää eksien kuin uusien ihmistenkään kanssa.
Kyllä, se epävarmuus ja pelotilat tuossa taustalla on. Ja ei tarvitse olla sertifioitu psykologi tämän tajutakseen. Tiedän itsekin nämä faktat, vaikea vaan myöntää itselleen. Tottunut olemaan se joka aina jotenkuten pärjää ja puskee eteenpäin. Näin mentiin 28v ikään asti ennen isoa romahdusta. Ja sinänsä pärjään kyllä nytkin, työt hoituu ja treenit kulkee. Noin muuten tyhjyys vie miestä tällä hetkellä. Ja masennus. Tänne tulee ne synkimmät ajatukset, muiden ihmisten seurassa olen ihan ok.

Mielestäni on loppupeleissä hyvä, että on joku kanava purkaa näitä pahimpia tuntemuksia. Olkoon se nyt tämä foorumi sitten, vaikka tiedän toki että näitä kirjoituksia on raskasta lukea. Toisaalta olen huomannut näiden herättävän ihan hyvääkin keskustelua toisinaan ja muiden kommenteista on ollut minulle apua. Joten jatketaan tätä, ennen kuin tulee käsky lopettaa :D

Täällä on ollut aiemminkin hyvää keskustelua miesten mielenterveyteen liittyvistä ongelmista. Ja siitä, miten se on yhteiskunnallisesti "ei niin hyväksyttävää" kun iso mies on henkisesti heikossa hapessa. Tavallaan ymmärrän, onhan se varmaan vähän erikoista kun atleettinen mies itkee. Ei ehkä osu yhteiskunnan standardeihin. Ei minusta päällepäin uskoisi. Kroppa on kyllä aika kovassa tikissä tällä hetkellä. Mutta ei se kerro, miltä sisällä tuntuu.
 
Tällä henkilöllä on taipumusta vastuuttaa itseään puolen maailman tekemisistä tyyliin "jos olisin tehnyt näin, niin ei olisi tapahtunut noin". Tämä oman osuuden paisuttelu johtaa siihen harhakuvitelmaan, että kenelläkään muulla (siis exällä) ei ole omia mielipiteitä, omaa tahtoa ja kykyä tehdä valintoja, vaan että toiminta on pelkkää reagointia siihen, mitä habaton on tehnyt/jättänyt tekemättä. Mutta ei, habaton ei ole kenenkään muun elämän keskipiste kuin oman itsensä. Hänellä on myös kuvitelma siitä, kuinka elämän pitäisi olla täydellisen virheetöntä - ei siis saisi epäonnistua missään - ja kun näin ei tietenkään ole, päättää habaton rangaista itseään loputtomiin.

Mielestäni habatonin kannattaisi nyt keskittyä ottamaan vastuuta siitä, mitä hän tällä hetkellä tekee, eikä enää märehtiä sitä, mitä teki exän kanssa joskus maailmanhistorian alkuhämärissä. Niin, että laita hyvä habaton vastuullisesti korkki kiinni pullosta ja kohtaa se tosiasia, että sinusta ei koskaan tule millään tavalla täydellistä ihmistä ja mikä kaikkein tärkeintä: exä on exä - nyt, aina ja iänkaikkisesta iänkaikkiseen.
Niin on. Mutta kyllä minä tuon jutun mokasin ja sen kanssa pitää elää. En ole ensimmäinen maailman historiassa, joka näin on tehnyt.

Otan toki vastuuta siitä, mitä nyt teen ja korkki on kyllä kiinni.
 
tiedän toki että näitä kirjoituksia on raskasta lukea. ..miten se on yhteiskunnallisesti "ei niin hyväksyttävää" kun iso mies on henkisesti heikossa hapessa. Tavallaan ymmärrän, onhan se varmaan vähän erikoista kun atleettinen mies itkee. Ei ehkä osu yhteiskunnan standardeihin.

Ainakaan minä en koe kirjoitustesi lukemista raskaaksi enkä näe mitään ihmeellistä siinä että aikuisella miehelläkin voi olla vaikeaa. Enemmän minun tekee pahaa puolestasi se, että tiedostat perimmäiset ongelmasi mutta silti kierrät kuin kissa kuumaa puuroa niihin tarttumista ja niiden käsittelyä tosissasi ja sen sijaan pakenet niitä itkemällä yksinäisyyttä, huutamalla menneiden haavekuvien perään ja samaan aikaan tauotta säätämällä, treffailemalla ja vehtaamalla kaikenmaailman panokavereiden kanssa. Sitä myötä nuo ongelmasi pysyvät aina taustalla valmiina torpedoimaan jokaisen potentiaalisen ihmissuhteen ja viemässä sinulta mahdollisuuden sellaiseen pitkäaikaiseen ja tasapainoiseen suhteeseen, jollaista ilmeisesti haluaisit.
 
Exää hässitään jo hirvittävällä melalla niin, että kusi lentää pitkin lakanoita.
Tämän jo tiedänkin. On itselläkin yksi neito tulossa huomenna kylään, ei toki tiedä meneekö painiksi. Eikä kiinnosta. Mutta kiva siis seuraa saada, katella hyvää leffaa jne. Ei tarvitse kikkeliä antaa jos ei siltä tunnu, haha.
 

3 kpl M-Nutrition Anabolic Overdrive 6 kg

Orange - Sweet berry - Rasberry kiwi

-25%
Ei se nainen tahdo olla sun kanssa. Usko pois, nainen kyllä osaa taistella suhteen jatkumisen eteen jos haluaa sen jatkuvan. Kannat ihan turhaan vastuun homman kaatumisesta muistelemalla sanomisiasi yms.

Ja ihan samaa mieltä Vir Aeternuksen kanssa, jos menet terapiaan sanomaan että "kyllä tä tästä! Eteenpäin! Paras kesä tulossa!" versus että kerrot kuinka synkkiä jopa itsetuhoisia ja lopullisia ratkaisuja täälläkin pohdit itsellesi työpaikan vaihdon jälkeen niin saattaa saada terapeuttikin vähän oikeeta otetta ongelman syvyydestä.
Ei niin, ja ymmärrän sen hyvin. Olisi halunnut olla kanssani, jos vain olisin ollut oma itseni. Se tässä ehkä eniten syö. Toisaalta hänen seurassaan oli vähän se fiilis, ettei ole "tarpeeksi hyvä" eikä oma elämä ole tarpeeksi jännittävää jne. Manipulointi tekee tuota, että alkaa kyseenalaistamaan itseään. Mutta kai se oli vähän omassa päässä.

Kyllä ajattelin myös noita synkempiä ajatuksia avata. Tänään taas aika. Ei ole paras kesä edessä, tiedän sen. Lopullisia ratkaisuja en mieti enää. Ei ole mikään ratkaisu se sellainen, luovuttamista lähinnä. Aina on vaihtoehtoja.
 
Mulle pahinta/parasta on suomeenkin vuosi vuodelta voimakkaammin ajautunut liivittömyys naisilla. Se on täysin yks hailee mikä oma siviilisääty on kun vastaan tulee pitkät valot sitä imartelevassa paidassa niin mulla alkaa aivoissa apina hakkaa symbaaleja yhteen. Ja tämä ei ole mikään setämiehen kommentti pukeutua tai olla pukeutumatta liiveihin, sehän on ihan daamien oma valinta, kunhan vain kerron että omassa päässäni tapahtuu 40v iässäkin sellainen pikkupoikamainen punastelu/ihastelu

Tästä mieleen kun kävin yliopistolla lounaalla niin luokkaa 18-25v hyväcuntoinen nuori nainen valkoisella topilla ilman liivejä. Pihat paistoi läpi. Muistaakseni tänne raportoin asiasta. Oonkin käyny sen jälkeen joka arkipäivä siellä lounaalla :LOL: Just tämä motivoi laittautumaan kondikseen kesällä. Että olis hyväcuntoinen 40v.
 
Ainakaan minä en koe kirjoitustesi lukemista raskaaksi enkä näe mitään ihmeellistä siinä että aikuisella miehelläkin voi olla vaikeaa. Enemmän minun tekee pahaa puolestasi se, että tiedostat perimmäiset ongelmasi mutta silti kierrät kuin kissa kuumaa puuroa niihin tarttumista ja niiden käsittelyä tosissasi ja sen sijaan pakenet niitä itkemällä yksinäisyyttä, huutamalla menneiden haavekuvien perään ja samaan aikaan tauotta säätämällä, treffailemalla ja vehtaamalla kaikenmaailman panokavereiden kanssa. Sitä myötä nuo ongelmasi pysyvät aina taustalla valmiina torpedoimaan jokaisen potentiaalisen ihmissuhteen ja viemässä sinulta mahdollisuuden sellaiseen pitkäaikaiseen ja tasapainoiseen suhteeseen, jollaista ilmeisesti haluaisit.
Hyvä kuulla. Kyllä näitä ongelmia pyrin ihan oikeasti käsittelemään, nyt myös ammattilaisen kanssa, kuten olen maininnut. Vaan ei ne heti ratkea. En mä tauotta säädä ja treffaile. Treffeillä siis käynyt silloin tällöin ja 2kpl säätöä ollut viimeisen 3kk aikana. Enempää säätöjä ei tosiaan enää, vaan ainoastaan treffailua niiden kanssa, joiden kanssa voisi harkita vakavampaa edes paperilla. Säädöt ei tosiaan lohduta yhtään tässä tilanteessa, kuten todettu. Mutta rauhassa tutustuminen potentiaalisiin kumppaniehdokkaisiin samalla omaa elämää paremmaksi järjestellessä ei ole minusta huono idea.
 
IMG_5749.webp
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom