- Liittynyt
- 21.1.2024
- Viestejä
- 1 193
Mä en itse osaa uskoa Jumalaan niinkuin moni tuntuu osaavan, mutta en osaa kyllä kieltääkään sitä mahdollisuutta että tällä kaikella joku luoja olis. Raamattu ja sen sanoma on alkanut kiehtomaan sen jälkeen kun tutustuin Jungiin, se tulkinta jumaluudesta tuntuu mieluisalta. Helvetti ja taivas on mielentiloja ja jumaluus on itsensä perinpohjaista tuntemista resonoi väkevästi, ei tarvitse luovuttaa kontrollia minkään ulkopuolisen haltuun vaan voi itse elää itsensä hyvään paikkaan. Jos Jumala loi meidät omaksi kuvakseen niin onhan se suurinta mahdollista kunnioitusta Jumalaa kohtaan silloin tuntea itsensä mahdollisimman hyvin. Ja elää itselleen rehellisesti.
Esimerkiksi miettinyt just tuota helvettiä ja taivasta. Jos taivas on autuaan hyvää ja helppoa ja helvetti kärsimystä ja pahaa, niin nuohan on molemmat mahdollista vaikka tänään jokaisen saavuttaa. Jos helvetin ja taivaan kuvittelee yhdistyvän olemaan olemassa samassa ulottuvuudessa, minusta lopputulos näyttäis varmasti hyvin paljon tältä todellisuudelta jossa nyt eletään. Ja se todellisuushan on kaikille subjektiivinen kokemus, jokainen tulkitsee ulkopuolista dataa omalla tavallaan omien kokemustensa kautta. Minusta uskonnon tarkoitus ei missään nimessä ole ikuinen elämä tämän elämän jälkeen, vaan oppia elämään tätä elämää mahdollisimman taivaallisesti.
Esimerkiksi miettinyt just tuota helvettiä ja taivasta. Jos taivas on autuaan hyvää ja helppoa ja helvetti kärsimystä ja pahaa, niin nuohan on molemmat mahdollista vaikka tänään jokaisen saavuttaa. Jos helvetin ja taivaan kuvittelee yhdistyvän olemaan olemassa samassa ulottuvuudessa, minusta lopputulos näyttäis varmasti hyvin paljon tältä todellisuudelta jossa nyt eletään. Ja se todellisuushan on kaikille subjektiivinen kokemus, jokainen tulkitsee ulkopuolista dataa omalla tavallaan omien kokemustensa kautta. Minusta uskonnon tarkoitus ei missään nimessä ole ikuinen elämä tämän elämän jälkeen, vaan oppia elämään tätä elämää mahdollisimman taivaallisesti.