Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
En oo poliisi enkä oo purkukeskustelussa ollu, mut ei kai se mikään terapia ole? Käyvät tilsun läpi että ampu imisen, eihän se kivaa ole, mutta kuuluu työhön ja tämmöstä se. Ja seuraavana päivänä töihin.
Joo, mutta se ei nimenomaan ole tuollaista, että hohhoijaa ammuttiin ihminen, kuuluu asiaan ja ei ole iso juttu. Tuo on tuommosta asioiden tai omien tunteidensa mitätöimistä, jolla ne ei tule käsitellyksi ja kyllä (huiman akateeminen lähde Karhuryhmä-kirja) noissa minusta käydään läpi terapian omaisesti, mitä fiiliksiä se tilanne herätti, miltä mikäkin tuntui ja varmaan tavoitteena, ettei sen ihmisen tarvii olla itekseen sen asian kanssa ja sillai, että se paska rupeaa sit kerääntymään, koska niistä tulee sit pitkiä saikkuja tai loppuu koko ura, kun ei jaksa.

Ihan ihmeellisiä näkemyksiä täällä kyllä näihin asioihin liittyen :D
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Niin mahtaako siitä yli päästä ollenkaan vai olisko se terapia se mikä pitää sitä muistoa yllä.
Menköön nyt uuteen viestiin, mutta näiden koko terapioiden tarkoitus on minusta mennä siihen suuntaan, että ne muistot tai ajatukset ei satuta. Sitä se tarkoittaa, kun joku asia on käsitelty. Eikä mikään semmonen, että kun et ajattele jotain asiaa, niin se tulis jotenkin käsitellyksi. Ei missään nimessä noin, ihan oikeasti :D
 
Mut mikä sen edellisen koko pointti oli? Että varoen terapiaan, kun voi olla haittoja vai mitä? Koska näyttöähän on valtavasti siitä, että terapia + lääkitys on paljon tehokkaampaa hoitoa kuin purkki kouraan ja ihminen kotiin.
Ei vaan, että psykoterapia ei ole tai ei vaan sovi kaikille. Vähän sama kuin että täällä (melkein) ehdotellaan terapiaan hakemista jollekin jota ei tunneta, tiedetä taustoja tai tämän elämänhallinnasta. Ajatus on ehkä kaunis.

Matalalla kynnyksellä terveydenhuollon pariin ja siellä miettimään hoitokontaktia.
 
Ei vaan, että psykoterapia ei ole tai ei vaan sovi kaikille. Vähän sama kuin että täällä (melkein) ehdotellaan terapiaan hakemista jollekin jota ei tunneta, tiedetä taustoja tai tämän elämänhallinnasta. Ajatus on ehkä kaunis.

Matalalla kynnyksellä terveydenhuollon pariin ja siellä miettimään hoitokontaktia.
Niin no vokotin tapauksessa nyt tuntuu olevan turha ehdottaa mihinkään terveydenhuollon piiriinkään menemistä, kun lääkärit sekä terapeutit pelottaa ja ei haluta mennä. Semmosta ihmistä aina vaikea auttaa, jos ihminen ei ite halua hoitoa / apua.

Mut joo, mulla ei oo kompentenssia miettiä näiden eri hoitojen tai terapiamuotojen sopivuuksia kenellekin, epäilen että sinullakaan, mutta itellä sentään useammalta vuodelta kokemusta noista keskusteluista, mikä tuntuu olevan enemmän kuin monella, kun sen verran kirjavaa näkemystä tulee siitä, mitä noissa pitäs tapahtua tai miten esim. jotain tunnejuttuja pitäs käsitellä.
 
Niin no vokotin tapauksessa nyt tuntuu olevan turha ehdottaa mihinkään terveydenhuollon piiriinkään menemistä, kun lääkärit sekä terapeutit pelottaa ja ei haluta mennä. Semmosta ihmistä aina vaikea auttaa, jos ihminen ei ite halua hoitoa / apua.

Mut joo, mulla ei oo kompentenssia miettiä näiden eri hoitojen tai terapiamuotojen sopivuuksia kenellekin, epäilen että sinullakaan, mutta itellä sentään useammalta vuodelta kokemusta noista keskusteluista, mikä tuntuu olevan enemmän kuin monella, kun sen verran kirjavaa näkemystä tulee siitä, mitä noissa pitäs tapahtua tai miten esim. jotain tunnejuttuja pitäs käsitellä.
Siksi en kenellekään palstalla ehdottele terapeutille hakemista, vaan puhun yleisellä tasolla. Omiin kokemuksiin vertaaminen on kanssa hyvin subjektiivista, koska yksilölliset poikkeavuudet saattavat hyvinkin paljon poiketa toisistaan.

Jos yksi kokee psykoterapian itselleen sopivaksi se ei välttämättä toiselle sovi, mielenterveyden haasteet ovat vaikeita jopa alan ammattilaisille, mutta terveydenhuollon kautta hoitokontaktin luominen on ensisijaisesti tärkeintä kuten sanoin.

Pakkis jumittaas taas niin saakelisti, että ihan persiistä yrittää edes kirjoitella mitään.
 

Hyvä, että ollaan huolissaan. Pitäiskö ihan laittaa irakin lipun värinen kravatti kaulaan.

Asialle vois tehäkkin jotain esim hävittää maan kansalaiset kaikki naiset miehet lapset 5 vuotiaista ylöspäin ja perustaa sinne siirtokunta il principen oppien mukaan. Olis luonnonvarojakin mukavasti niin kannattava operaatio.
 
Siksi en kenellekään palstalla ehdottele terapeutille hakemista, vaan puhun yleisellä tasolla. Omiin kokemuksiin vertaaminen on kanssa hyvin subjektiivista, koska yksilölliset poikkeavuudet saattavat hyvinkin paljon poiketa toisistaan.

Jos yksi kokee psykoterapian itselleen sopivaksi se ei välttämättä toiselle sovi, mielenterveyden haasteet ovat vaikeita jopa alan ammattilaisille, mutta terveydenhuollon kautta hoitokontaktin luominen on ensisijaisesti tärkeintä kuten sanoin.

Pakkis jumittaas taas niin saakelisti, että ihan persiistä yrittää edes kirjoitella mitään.
No, ei se tietty minullekaan kuulu, miten ihmiset nämät asiansa hoitaa, mutta kyllä se tietyistä jutuista on paistanut kilsan päähän, että jonkinlainen keskusteluapu vois olla hyödyllistä.

Terveydenhuollon hoitokontaktit on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos on tilanne päällä ja ainoa yhteys on työterveyslääkäriin tai johonkin kunnalliseen terveyskeskuslääkäriin, mutta joku työpsykologi saattas jo osata vähän ohjata oikeaankin suuntaan. Ja toistoa jo, mutta nää asiat tuppaa olemaan vähän sellaisia, ettei näihin ole mitään muuta järkevää hoitoa kuin jonkinlaista keskustelua ja terapiaa (+ mahdolliset lääkkeet), niin tää näitä terapioita vastaan änkyröiminen tuntuu kummalliselta.
 
Ehkä jonkinlaisena kokemusasiantuntijana voin todeta, että mielenterveydestä kannattaa pitää huolta. Mielenterveyshän ei ole mikään "joko sitä on tai ei ole" -juttu vaan se on muuttuva jatkumo. Joskus vaan sattuu ja kerääntyy sellaisia ikäviä asioita, että kallistutaan suuntaan, jossa on helvetin paha olla. Täysin yksilöllistä on, mikä määrä kenellekin aiheuttaa ongelmia.

Psykoterapiassa en ole käynyt. Saisin sinne kyllä lähetteen, mutta 1) ei ole ollut rahaa 2) psykoterapeutin löytäminen on erittäin vaikeaa 3) ei kiinnosta tarpeeksi. Psykologien ja psyk.sairaanhoitajien kanssa olen asioinut. Toiset on olleet hyviä, toiset eivät. Kovin paljon en koe näistä keskusteluista hyötyneeni, mutta on huomioitava niiden olleen nimenomaan keskusteluita eikä terapiaa.

Keskustelemassa/terapiassa voi käydä ihan ilman mitään diagnoosia. Siellä käyminen ei "tee" ketään sairaaksi. Kaikilla ei ole hyvää ja luotettavaa juttukaveria, ja on paljon helpompi puhua ulkopuoliselle. Lisäksi tällä ulkopuolisella on koulutusta asiaan. Mikään juttu ei ole liian pieni ja mitätön käsiteltäväksi, jos se ikävästi pyörii mielessä ja hankaloittaa elämää. Kukaan ulkopuolinen ei voi toisen puolesta määrittää, että mitä kenenkin pitäisi kestää (vaikka hampaat irvessä ja viinan voimalla) ja mikä on oikea/riittävä syy. Vaikeita asioita ei myöskään voi olla ajattelematta, koska se ei ole tahdonalaista. (Voitko olla ajattelematta asiaa, jos päätät ettet ajattele? Et voi, koska juuri silloinhan sinä sitä ajattelet.) Kyllä se muistissa pysyy ja vaikuttaa ennemmin tai myöhemmin, vaikka sitä ei itse itsessään oikein tunnistaisi eikä ainakaan uskaltaisi myöntää itselleen tai toisille.
 
Keskustelemassa/terapiassa voi käydä ihan ilman mitään diagnoosia. Siellä käyminen ei "tee" ketään sairaaksi. Kaikilla ei ole hyvää ja luotettavaa juttukaveria, ja on paljon helpompi puhua ulkopuoliselle. Lisäksi tällä ulkopuolisella on koulutusta asiaan. Mikään juttu ei ole liian pieni ja mitätön käsiteltäväksi, jos se ikävästi pyörii mielessä ja hankaloittaa elämää. Kukaan ulkopuolinen ei voi toisen puolesta määrittää, että mitä kenenkin pitäisi kestää (vaikka hampaat irvessä ja viinan voimalla) ja mikä on oikea/riittävä syy. Vaikeita asioita ei myöskään voi olla ajattelematta, koska se ei ole tahdonalaista. (Voitko olla ajattelematta asiaa, jos päätät ettet ajattele? Et voi, koska juuri silloinhan sinä sitä ajattelet.) Kyllä se muistissa pysyy ja vaikuttaa ennemmin tai myöhemmin, vaikka sitä ei itse itsessään oikein tunnistaisi eikä ainakaan uskaltaisi myöntää itselleen tai toisille.
Juuri näin, tuplapeukkua.

P.S sanonko mikä tekee sairaaksi: vetää perjantaina löysät pois, lauantaina salmiakkikossulla korjaus ja sit kellon ympäri ravintolassa. Aivan järkyttävä olo edelleen ja pitäny yrittää koko päivä istua virallisessa palaverissa ja sönkätä lontoota.. kukkuu..
 
Tuohon vielä lisäten.

Itsemurhayrityksen jälkeen psykologi oli (ymmärrettävästi) sitä mieltä, että tapahtunutta täytyy nyt käsitellä usein ja runsaasti. Itse olin eri mieltä, koska ei minulle siitä jäänyt katumusta/häpeää/pelkoa. Ei ollut mitään syytä vatvoa tapahtunutta; se oli sillä hetkellä ja siinä mielentilassa ainoa ja parasta, mitä osasin tehdä. (Ainoa asia, josta psykologille yhden kerran tilitin, oli epäasiallisesti ja ammattitaidottomasti minuun suhtautunut sairaanhoitaja.) Tiedän, että joillakin oma itsemurhayritys kummittelee mielessä vuosikausia ja silloin sitä pitääkin käsitellä. Moni ulkopuolinenkin varmasti ajattelee, että nyt on terapian tarve suuri ja varataan näin aluksi kymmenen käyntikertaa, kun kerrankin on oikea ja riittävä syy kyseessä. Mutta kun me olemme yksilöitä - mikä sopii yhdelle ei tarkoita, että se sopii kaikille. Tai toisinpäin.

Minulle se oli oikeastaan aikamoinen onnenpotku, koska sen jälkeen sain nykyisen, huippuhyvän psykiatrin. Kyllä kannatti 😁 🥳 (huom. en kuitenkaan suosittele tätä metodia kenellekään).
 
Jos siirrytään vaihtelun vuoksi alaspäin.
Kamala ummetus vaivannut pari viikkoa! Täysin epänormaali tilanne minulle.
Olen miettinyt asiaa. Oikeastaan ainoa muutos syömisessä on mustikoiden määrän kasvu. Söin niitä vain aamupalalla, mutta nyt olen mutustellut toisen annoksen iltaisin.

Kuinka mustikka vaikuttaa Offarin suolentoimintaan?

Pika-apu on helppo: huomenna ostan Retafer-rautatabletteja. Kyllä lähtee!!! Toki mustikoiden syöminen menee nyt tauolle ☹
 
Juuri tänään spezialisti soitti ja määräsi 2 vuoden kuurin lääkettä Menieren tautiin joka diagnosoitiin tuossa reilu kuukausi sitten. Tästä se dosetin täyttö resepteillä alkaa! Kohta saa kaiken maailman vinkuheinä lisäravinteet tehdä tilaa kun isoa pharmaa pusketaan! =D

Onpa ikävää, mutta toisaalta siis hyvä, että tietää mikä vaivaa. Toivottavasti lääke auttaa!
 
Kuinka mustikka vaikuttaa Offarin suolentoimintaan?
En tiiä mustikasta, mutta siiseliä kun ottaa sillai sopivasti viikonloppuna, niin ei varmaan kyllä tule kiinteetä kakkaa ennen torstaita.. eikä muuten ummeta.

Vanha duunikaveri joskus kertoi, että oli säikähtänyt perkeleesti aamulla, kun oli vetänyt päissään purkillisen punajuurta, eikä tietty muistanut koko hommaa. Sanomattakin ehkä selvää, että saattaapi vähän tarjota väriä uloskin tullessa ja oli tietty säikäyttänyt, että nytkö levis maksa, haima, perna ja suolisto. Oon kyllä varmaan jo kertonutkin tämän, mutta menköön iän piikkiin ja uusintana.
 
En tiiä mustikasta, mutta siiseliä kun ottaa sillai sopivasti viikonloppuna, niin ei varmaan kyllä tule kiinteetä kakkaa ennen torstaita.. eikä muuten ummeta.

Vanha duunikaveri joskus kertoi, että oli säikähtänyt perkeleesti aamulla, kun oli vetänyt päissään purkillisen punajuurta, eikä tietty muistanut koko hommaa. Sanomattakin ehkä selvää, että saattaapi vähän tarjota väriä uloskin tullessa ja oli tietty säikäyttänyt, että nytkö levis maksa, haima, perna ja suolisto. Oon kyllä varmaan jo kertonutkin tämän, mutta menköön iän piikkiin ja uusintana.
Tuli tuosta mieleen tarina kun yksi kaverini tuli joskus nuorenamiehenä baarista kotiin ja teki mieli vähän jotain suolasta. Vetäisi yhdeltä istumalta paketin meetwurstia sinapilla. Sitä ei tarina kerro miten vaikutti suolen toimintaan.
 
yhdeltä istumalta paketin meetwurstia
Helposti, monestikki.

Pidemmillä siirtymilläki monesti meetwurstipaketti matkaeväänä.
sinapilla
Ei oo tullu ikinä kokeiltua, niinku ei tuorekurkkuunkaan, ja mitä näitä kaikkia on. Yhellä sinappituubilla pärjää vuosikausia, ku ei sitä tuu käytettyä ku tulilla käristeltyyn maggaraan, ja nykyään notskillaki tulee yleensä tehtyä burgeria, loimukalaa tai muuta vastaavaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom