Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
habaton sanoi:
Tämä on kenties turhan synkkä aihe tähän lankaan, mutta heitetääs nyt jonkin asteinen hätähuuto tännekin. Onko porukka käynyt elämässään täysin pohjamudissa ja onnistunut sieltä nousemaan?

On alkanut pelottamaan omat ajatukset tällä hetkellä. Mietin päivieni päättämistä oikeastaan joka päivä, ja joka tunti. Syynä tähän on katumus ja häpeä teostani, jonka alkuvuodesta tein. Nuo tunteet vain voimistuvat päivä päivältä. Irtisanouduin siis alkuvuodesta vakituisesta ja ihan hyvästä duunista, ja syynä oli esihenkilöni työpaikkakiusaaminen/epäasiallinen käytös. Tein kyllä itse virheitäni työssäni, mutta ei se tuota täysin toki oikeuttanut. Jälkikäteen ajateltuna aivan käsittämätön teko ja on järkyttänyt omaa mieltä todella paljon. En mitenkään kykene ymmärtämään, miten olen voinut näin toimia. Tuo asia olisi ollut ratkaistavissa. En hakenut tukea työterveydestä tai kollegoilta tuohon tilanteeseen, vaan yritin pärjätä yksin. Enkä kohdannut tätä esihenkilöä suoraan, vaan pakenin. Voin toki puolustautua sillä, että yritin suojella omaa mieleterveyttä, sillä se oli tuossa tilanteessa toki koetuksella. Ikävä kyllä tuo ratkaisu aiheutti päinvastaisen seurauksen, sillä nyt on psyyke aivan sekaisin.

On tullut myös eräänlainen identiteettikriisi siitä, että kuka oikein olen, jos voin tehdä jotain tällaista. Varsinkin taantuman aikaan, kun töitä ei liiemmin tarjolla ollut tuolloin, eikä toki nytkään. Sain kylläkin uuden työn hyvin pian. Olen aina ollut suht fiksu ja harkitsevainen. Tällä kertaa oma mieleni petti minut kyllä täysin. En koskaan aiemmin ollut luovuttajatyyppiä, vaan aina puskenut menemään työssä kuin työssä, vaikka miten pahalta olisi tuntunut. Tämä oli toki uusi tilanne, kun en aiemmin ole vastaavaa kokenut.

Olin jonkin aikaa ennen irtisanoutumista jo miettinyt, että jos tilanne menee pahaksi, niin voin tuon ratkaisun tehdä. Taloudellisesti oli siis mahdollista, kun ei velkaa ja melko isot säästöt. En myöskään käsitä, miten ei tullut mieleen ajatella seurauksia yhtään pidemmälle. Tuo ajatus oli päässäni kuitenkin pari kuukautta ennen irtisanoutumista.

Olen tapahtuneen jälkeen ottanut kyllä ammattiapua vastaan, ja pari kertaa, kun itsetuhoisuus ollut voimakkaimmillaan soittanut kriisipuhelimeen. Ei nämä keinot tilannetta helpota kuin ehkä hetkeksi. Olen jo kirjoittanut jäähyväiskirjeen ja päättänyt tekotavan, eli nyt ollaan aika vaarallisilla vesillä. En haluaisi sitä tehdä, sillä tiedän miten itsekäs ja kamala teko se olisi vanhemmilleni. Tuntuu vain, että on täydellisessä umpikujassa.

Kyse on toki myös muustakin kuin työn menetyksestä. Uusi työ on siis aika ankeaa verrattuna siihen mihin on tottunut. Pieni firma, eikä etenemismahdollisuuksia. Samaa tylsyyttä päivästä toiseen. Parisuhdetta ei ole ja kavereita niukasti. Deittailu ei oikein suju tässä tilassa. En saa päästäni pois ajatusta millaista elämä nyt olisi, jos en olisi tuota yhtä typerää tekoa tehnyt. Ennen tuota päivää elin siis melko tasaista ja hyvää arkea, vaikka tilanne töissä vaivasi. Ikinä ei saisi paeta vaikeaa tilannetta, vaan lähteä ratkomaan ongelmia ja hyväksyä se tosiasia, että jokaisessa työssä on omat miinukset - pitäisi katsoa koko kuvaa.

Objektiivisesti katsottuna elämäni ei ole edes kurjimmasta päästä. On työpaikka, fyysinen terveys ok, sosiaalista elämää on edes hieman ja vanhemmat elossa ja terveenä. Katto pään päällä ja talous kunnossa. Naisseuraa saan helposti ulkonäöllä. Monilla ei ole töitä eikä ulkonäköä, eikä talous ole kunnossa. Kai tässä on paljon kyse siitä, että putosin korkealta ja kovaa lyhyessä ajassa. Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, mutta tässä tapauksessa tuo syyllisyys ja katumus painaa, kun pitkälti omaa syytä.

Vielä alle puoli vuotta sitten oli parisuhde, treenit kulki ja suht mielekäs työ isossa kansainvälisessä firmassa. Oli myös itsekunnioitus jossain määrin tallella. Nyt huonommassa työssä ja alkoholia on alkanut kulua päivittäin. Vaikea katsoa itseään peilistä. Pakko kyllä puolustautua sen verran, että tämä ex-pomoni kyllä polki itsetuntoa alas aika tehokkaasti. Silti aina pitäisi pitää oma pää, eikä antaa muiden vaikuttaa.

Tiedän, että tästä voi nousta takaisin hyvää elämään. Pelkään vain, että aika loppuu. Tällä hetkellä on vaikea löytää uutta työtä taantuman vuoksi, eikä taida omat voimat riittää kokonaan uuden oppimiseen, kun ei ole pää kasassa. Pitäisi jotenkin kestää vaikkapa vuosi, niin varmasti talous virkoaa ja enemmän työmahdollisuuksia tarjolla. Ei saisi luovuttaa, eikä se ollut minun tapaista aiemmin. Jotain minussa muuttui, kun luovutin kerran. Nyt pelkään, että teen sen taas.

Tiedän, että elämä voi taas olla hyvää vuosien päästä tai jo aiemmin. Tiedän, että minussa on jonkin verran potentiaalia pärjätä työelämässä. Löytää kumppani ja ehkä perustaa perhe. Tärkeintä kai olisi nyt saatua pidettyä mies elävien kirjoissa. En vain osaa sanoa, miten sen teen. Ehkä työterveyden kautta masennusdiagnoosi ja lääkitys? Pelkään vain, että vaikuttaako se sitten työnhakuun tulevaisuudessa.

Ainoa, joka minut voi pelastaa, olen minä itse. Toki apua on saatavilla ja sitä pitää pyytää ja ottaa vastaan.
Click to expand...
En tiedä, pitäisikö tätä jotenkin yrittää ajatella niin, että tuo joka tämän teon teki en ollut minä, vaan sairas mieleni. Kyllähän tuo ex-pomoni käytös oli toisinaan aika sairasta. Pahinta itselleni oli julkinen nolaaminen/nöyryyttäminen muiden kuullen. Siinä varmaan aktivoitui joku lapsuuden trauma. Muutenkin jatkuvaa alistamista ja suoranaista vittuilua. Muutuin aika vainoharhaiseksi ja mietin ennen jokaista työsuoritetta, että tuleeko tästä haukut. Kävin kovilla ylikierroksilla ja mieli oli masentunut. Vaikka tässä itseäni syytän, niin olihan toisella osapuolella osansa. Ennen irtisanoutumista olin menossa työterveyteen hakemaan sairaslomaa, mutta en sitten sitä muutamaa tuntia kestänyt, kun oli taas tulossa "palautetta". Mieli antoi täysin periksi ja allekirjoitin irtisanoutumislapun. Ei vaan pää kestänyt enää yhtään lyttäämistä. Apu ei siis ehtinyt ajoissa.

Olen kyllä lapsesta asti ollut aika herkkä, ja taipuvainen reagoimaan voimakkaasti ärsykkeisiin. Koen negatiiviset tunteet ja epäonnistumiset tavallista voimakkaammin. Se tässä nyt koitui kohtaloksi. Otan helposti itseeni jos teen virheen ja päässäni haukun itseni. Siihen päälle vielä ulkopuolinen lyttäys, niin kai se sekoitti aivokemiat tarpeeksi usein toistuessaan. Kohdistin hänen vihansa itseeni ja lamaannuin. Sattui myös olemaan melko paljon rahaa säästössä. Ironista kyllä säästäväinen elämäntapa ja sijoittaminen saattoi nyt koitua kohtaloksi. Jos olisi ollut velkaa, eikä säästöjä niin tätä ei olisi tapahtunut. Pitäisi jotenkin saada tämä tapahtunut mielestä ja luoda itsensä uudelleen. En vain tiedä miten sen tekisi.

Mietin toisinaan, miltä nykyinen tilanteeni/tapahtunut ulkopuolisen silmin näyttää.

- Otti loparit kusipääpomon vuoksi. En ollut siis ensimmäinen, vaan moni läksinyt samasta syystä.
- Löysi uuden työn, joka ei kovin mieluisa. Takapakkia uralla myös. Katselee jo nyt uusia työmahdollisuuksia.
- Katuu tekoaan
- Otti yhteyttä ex-pomoon ja teki sovinnon

Mietin myös siltä kantilta, että vaikuttaako parisuhteen löytämiseen, mikäli tapahtuneen kertoo avoimesti? Kieltämättä voi antaa aika pelkurimaisen/nössön kuvan. Tulipahan ainakin opittua, ettei vaikeita asioita saa paeta vaan ne pitää kohdata ja ratkaista. Samaa virhettä en tietysti enää tee. Tästähän siis voisi olla hyötyäkin tulevaisuudessa, mikäli säilyn elävien kirjoissa.

Ei tämä todellisuudessa ole ihmiskunnan historian typerin teko. Silti jostain syystä näin kova paikka itselle.

Varasin lääkäriin ajan tänään illalle.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Heatseeker sanoi:
Sylvi soitti ko. luurilla Päämajaan
Click to expand...

Ei tarvitse vaihtaa uudempaan malliin 💛
20240612_125705.jpg
 
Wombut sanoi:
Tä on vähän se mitä pelkäsin, että onko sitten ekoja kännejä hakuria odottaessa nykyään nuorilla Kukon Tuima eikä perus lappari tai koffi, joissa kuitenkin pysyi edes hiukan tolkku touhuissa. Ainakin itse etäisesti muistan ne alkon vahvimmat lonkerot, olisko ollu just jotain 8% pintaan niin tuli niin virhearvioitua nuorena miten ne heilahtaa päähän et morjes.
Click to expand...

Eiköhän tämäkin toteudu ja varmaan on jo moneen kertaan toteutunut alkosta ostetulla vahvalla kaljalla tai lonkerolla. Kaikkea ei voi holhota. Mutta silleen höntsä lakiuudistus, että olishan viinien saaminen ruokakauppaan ollut se juttu, looginen seuraava askel, tää nyt menee just enempi tällaisten päähänkolisevien versioiden puolelle normikaljoista ja lonkeroista, eikä kokonainen "järkevä" tuotekategoria myyntiin sellaisenaan.
 
maltsu sanoi:
Kova panostus vs pakastepizzat täällä. Ei vaan mitenkään saa itestään irti että alkais tekemään kotona eväitä töihin.
Click to expand...
Riisinkeitin maksaa about 35-45e ja on ihan hemmetin kätevä, senku napsauttaa päälle ja odotellessa paistaa jlihan valmiiks, sit vaan rasiaan ja reppu selässä työmaalle.

Joskus meinannut viedä tän vielä laiskemmaks ja hommata sous vide laitteisiin ja riisipöhistimeen ajastimen niin että ne olis aamulla valmiit, sit vaan ruskistaa pihvit jos jaksaa ja done. Jopa nopeempaa ku pitsan ostaminen.
 
Max131 sanoi:
Sinne kermaan voi toki sulattaa pippurijuustoa tai vaikka kippariviipaleita ja onhan noita valiolla maustettujakin "lähes oikeita kermoja" minusta..

Mut se on vaan valitettava tosiasia minusta, että noilla vähärasvaisilla kasvirasvasötkötyksillä ei tuu hyvän makuista ruokaa ja teen ite oikealla kermalla, milloin kermaan ruokaa teen..
Click to expand...
Minusta tuo kuulostaa enemmän valitettavalta mielipiteeltä kuin tosiasialta 😁 mutta ihan sama, kunhan ei aleta margariinia syömään niin kaikki hyvin. Tai rasvatonta maitoa juomaan.
 
Sylverö sanoi:
Mahdollisesti nyt pelittää pankki- ja tunnistuspalvelu 😃

Se työntekijä pankin chat-neuvonnassa on mahdollisesti ripustamassa köyttä kattoon juuri tällä hetkellä. Vähemmästäkin (ja erittäin ymmärrettävästi) pälli leviää kuin keski-ikäisen ja -äkäisen tädin teknologisten ongelmien selvittelystä.
Click to expand...
Sullon ollu telkkarinkin kanssa joskus ongelmia?

1000028157.jpg
 
Sahtimonni sanoi:
Minusta tuo kuulostaa enemmän valitettavalta mielipiteeltä kuin tosiasialta 😁 mutta ihan sama, kunhan ei aleta margariinia syömään niin kaikki hyvin. Tai rasvatonta maitoa juomaan.
Click to expand...
Saattaa siitä joku muukin olla samaa mieltä, että kunnon ruoka tehdään kunnon aineista, eikä mistään (kasvirasva)korvikkeista, mutta mullekin ihan sama, miten joku muu himassaan tekee :D

muoks. rikon heti tätä rasvapapatustani sillä, että juon kyllä mieluummin ykkösmaitoa kuin mitään punaista.

Makaronilaatikon sen sijaan teen kyllä rasvaiseen maitoon tai laitan osan kermaa / juustokermaa.
 
habaton sanoi:
Varasin lääkäriin ajan tänään illalle.
Click to expand...

Erittäin hienoa!

Sinulla on tekstisi perusteella kykyä pohtia ja pähkäillä asioitasi (ehkä vähän liikaakin), niin voisit hyötyä keskustelusta terapeutin kanssa. Semmoiseen on nimittäin turha osallistua, jos ihminen ei pysty tuollaiseen ajatustyöhön eikä edes sano mitään.

Kaikilla ihmisillä on joku piste, jossa ns keittää yli. Reagointitavoissa on sitten eroa, mutta kaikki, mikä ei vahingoita ketään muuta tai itseä, on ok. Ei ole olemassa yhtä oikeaa ja täydellistä tapaa. Itselleen ominaista reagointitapaa voi opetella pikkuisen muuttamaan, jos tuntuu, että jollakin muulla tavalla olisi helpompaa. Tässä työasiassa toimit nyt näin, koska se oli se tapa, jonka tuossa tilanteessa pystyit toteuttamaan. Ei pidä vaatia itseltään liikoja.

Pienenä vinkkinä: lääkärissä ei kannata esittää yhtään sen paremmin jaksavaa mitä oikeasti on. Been there, done that. Ihmisillä on valitettava taipumus edelleen hävetä ja vähätellä ongelmiaan ja siitä ei ole yhtään mitään hyötyä. Kun häpeän yli pääsee, niin moni asia onkin yllättäen helpompaa.
 
Joo, lääkärissähän pitää mieluummin vähän yliampua niitä ongelmiaan, että saa oikeasti sit jotain hoitoakin :D mut tosiaan ei ainakaan vähätellä, jos on oikeasti tilanne päällä.

Ja terapiasessiot, vähän pidemmällä ajanjaksolla käytynä, voi kyllä jeesata paljonkin siinä, että oppis ymmärtämään itteään ja ongelmiaan ja minkälaisia mekanismeja niihin liittyy ja mitä niiden taustalla kenties on. Mut vaatii terapeutin kenen kanssa tulee juttuun sekä sen, että on ite valmis sitoutumaan siihen hommaan.

Kohta vois varmaan tehdä töitäkin, kun tää palsu tästä taas loppus..
 
Max131 sanoi:
Saattaa siitä joku muukin olla samaa mieltä, että kunnon ruoka tehdään kunnon aineista, eikä mistään (kasvirasva)korvikkeista, mutta mullekin ihan sama, miten joku muu himassaan tekee :D

muoks. rikon heti tätä rasvapapatustani sillä, että juon kyllä mieluummin ykkösmaitoa kuin mitään punaista.

Makaronilaatikon sen sijaan teen kyllä rasvaiseen maitoon tai laitan osan kermaa / juustokermaa.
Click to expand...
No kunnon ruoka joo, mut jos safkaa yhtä paljon ku minä niin jossain vaiheessa pakko miettiä myös mitä sinne suuhun menee. Oishan se nasta tehdä kaikki ruoka ranskalaisen keittiön opeilla, mut jos syö joka päivä nyrkillisen voita ja tuopin kermaa ruoan seassa niin jonkulainen slaagi on saletti, luultavasti vielä ennemmin ku myöhemmin.
 
Sahtimonni sanoi:
No kunnon ruoka joo, mut jos safkaa yhtä paljon ku minä niin jossain vaiheessa pakko miettiä myös mitä sinne suuhun menee. Oishan se nasta tehdä kaikki ruoka ranskalaisen keittiön opeilla, mut jos syö joka päivä nyrkillisen voita ja tuopin kermaa ruoan seassa niin jonkulainen slaagi on saletti, luultavasti vielä ennemmin ku myöhemmin.
Click to expand...
Joo, eihän sitä rasvasta ruokaa ylipäänsä syö määräänsä enempää. Rupeaa tökkäiseen, jos kaikki tosiaan ui kermassa ja voissa.

Että jos bodytyyppisesti edelleen safkaisin, niin enemmän se ois sitä pasta-kana tai pasta-jauhelihalinjaa ilman kermoja, mutta nykyään, kun harvemmin jaksaa tehdä isompia satseja ruokaa, niin teen tuollai voista ja kermasta säästämättä.

Nyt oon koittanu kreikan lomasta innostuneena vedellä salaattia ja jotain proteiinia kaveriksi. Tuloksena kyllä valitettavan usein se, että illalla hirvee nälkä ja sitten syö viis kiloa kaikkea paskaa iltapalaksi.
 
Ritari Ässä sanoi:
jotain kitkerämpää sai kahdella kympilläkin.
Click to expand...
20240612_144836.jpg
Sorbus kuuluu ns. korvikealkoholeihin ja on suunnattu lähinnä köyhille, himankalaisille, syrjäytyneille, vähävaraisille opiskelijoille, punkkareille ja puliukoille. Sorbuksella on ollut aikojen saatossa useita rinnakkaistuotteita, joista tunnetuimpia ovat Vinetto, Gambina ja Minttu Suklaa. Hikipedia.
 
Ritari Ässä sanoi:
Omana aikana laitettiin joku täysi-ikäinen hakemaan halpaa valkoviiniä. Liebfraumilch maksoi 25 markkaa ja jotain kitkerämpää sai kahdella kympilläkin.
Click to expand...
Magyar oli joku unkarilainen halpis valkkari, jota vedettiin mun aikaani. Muistan tuon kyseisenkin.

Sit vähän myöhemmin pahvipurkeissa sai Huttusta, tais olla punaista sekä valkoista. En muista hintaa, mutta halpa se litran pönikkä oli.
 
Lippis tai erkin pikakivääri (egribikaver tai jotain sinne päin) oli valintani kun oli rahaa.

Yleensä omatekoisella.
 
Back
Ylös Bottom