Off-topic 24h

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Sumosta tuli mieleen, että köntsä vois laittaa chonmagen, olisko komia?

66283010113ccdadf827b0c57ff21cfdd82f6308.jpg
 
Huh hiki tuli pihalla t-paidassa ja shortseissa. Tuijan kanto voitettu ja tuhottu olipa homma. Täytyi ihan ruveta moottorisahan omistajaksi, ei tullu pelkällä käsipelillä mittään. Siltikin reumatismi käsiin ja alaselkä failureen.
 
habaton sanoi:
Pakko avautua jonnekin niin kirjoitetaan sitten tänne. Pääsisi edes hetkeksi pois oman pään sisältä. Nyt alkaa ajatukset olemaan aika sekaisin ja syviin vesiin uppoaa mies tällä hetkellä.

Tilanne siis se, että olin eräässä kohtuu isossa firmassa monta vuotta eri tehtävissä töissä. Viihdyin ihan hyvin, kunnes sitten edellisessä pestissä ajauduin pomon silmätikuksi. Kyseessä aikamoinen "persoona" ja en sitten hänen kyykyttämistä kestänyt ja irtisanoin itseni ilman uutta työtä odottamassa. Alkoin vaan jotenkin pää hajoamaan tuohon ihmiseen niin pahasti. Löysin pian uuden työn, mutta nykyinen duuni on aika paljon epämieluisampaa. Olen myös nyt pienessä firmassa ja todennäköisyys saada kenkää on suurempi.

Kaduttaa suoraan sanottuna aivan helvetisti ja antaisin mitä vaan, että pääsisin takaisin. Tuo päätös oli aika impulsiivinen, vaikka tiesin että rahatilanteen vuoksi oli mahdollista tuo ratkaisu tehdä. Silti hävettää todella paljon, että tuli tuollainen teko tehtyä. Tavallaan menetin kasvoni tuossa tilanteessa, ja nyt vaivaa ikuinen luovuttaja-leima otsassa. Ei pitäisi ikinä paeta vaikeaa tilannetta, vaan ratkaista asiat. Kaipaan tosi paljon vanhaa työtä ja työyhteisöä, mutta tuskin on paluuta kun tuolla tavalla lähdin.

Tästä on nyt kulunut 4kk ja tuo katumus ja häpeän tunne vain voimistuu päivä päivältä. Jälkikäteen tajuaa itse toimineensa virheellisesti monissa asioissa ja siitä syystä varmasti silmätikuksi ajauduin. Ammattilaisen kanssa käynyt läpi tätä asiaa jonkin verran, mutta eipä tuo tätä nykyistä tilannetta ratkaise. Mieli on jäänyt tosi pahasti menneisyyteen ja tuohon tilanteeseen, jossa jotenkin psyyke petti täysin ja annoin irtisanoutumislapun pomon käteen. Aiemmin tuolla viikolla päättyi myös parisuhde, ja se myös hankaloittaa tilannetta kun on aika yksin tällä hetkellä. Exä oli aikalailla ainoa läheinen ihmissuhde työelämän ulkopuolella vanhempien lisäksi.

Heitin siis käytännössä koko työuran roskakoriin vain yhden ihmisen takia. Todella typerää kieltämättä. Työ ei tietysti ole kaikki kaikessa, mutta se vaan kun on pitkään saanut tehdä suht mieluisaa työtä ja sitten itse mokaa asiat, niin kyllä syö miestä. Pahinta on työ häpeä ja katumus. Ne kyllä suistaa kohti syvää masennusta tällä hetkellä.

Onko vinkkejä, miten tästä suosta ylöspäin?
Click to expand...
Kysytäänpä vielä kerran parviälyltä mielipidettä omaan tilanteeseen. Tämän jälkeen en enää aiheesta tähän ketjuun kirjoita.

Nyt siis pian 4kk mennyt uudessa työssä, ja kaipuu takaisin vanhaan työhön kasvaa päivä päivältä. Olin hiljattain yhteydessä entiseen kollegaan ja tuon aiemman esihenkilöni käytökseen oli nyt lähtöni jälkeen puututtu. Muutenkin konkretisoituu näin jälkikäteen tuo hyvän työpaikan menetys ja kaduttaa se, etten osannut arvostaa sitä kaikkea hyvää, vaan takerruin liikaa tuohon yhteen asiaan mikä mieltä painoi. Toki esihenkilö on iso osa työarkea, mutta silti olisi pitänyt nähdä koko kuva elämänlaadun kannalta.

Uudessa työssä en rehellisesti sanottuna viihdy ollenkaan. Työilmapiirissä ei mitään vikaa, mutta itse työ on jotenkin itselle todella epämieluisaa, eikä pienessä yrityksessä ole mahdollisuuksia työnkuvaa muuttaa. Sen verran tämä asia nyt pyörii päässä, että pakko tehdä joku päätös, ja lähteä pysymään siinä. Vaihtoehdot ovat:

Vaihtoehto 1. Ottaa yhteyttä vanhaan työnantajaan, ja kysellä olisiko mahdollisuutta palata. Tässähän ei mitään menetä, vaikka hieman nöyrää se olisi.

Vaihtoehto 2. Koittaa alkaa heti katsella kokonaan uutta työtä. Tässä haasteena avoimien työpaikkojen vähyys.

Vaihtoehto 3. Pysyä nykyisessä vähintään ensi vuoden kesälomaan saakka, ja alkaa sitten katselemaan rauhassa uutta työtä. Keskittyä täysillä muihin asioihin elämässä ja kenties muuttaa uuteen asuntoon lähemmäs uutta työpaikkaa, jotta menneet unohtuisi helpommin.

Antaisihan se vähän tuuliviirimäisen kuvan, jos heti vaihtaisi takaisin tai johonkin uuteen. Ei ehkä paras ratkaisu CV:n kannalta. Ja olisi vähän ikävää nykyistä työnantajaa kohtaan. Työ on kuitenkin iso osa elämää ja kyllähän se syö elämänlaatua paljon, jos työ on pelkkää pakkopullaa joka päivä.

Silti en missään nimessä halua valittaa kun on töitä. Lähinnä omassa tapauksessa nämä ajatukset aiheuttaa se, kun on pitkälti itse tämän aiheuttanut. Näin jälkikäteen ajateltuna mielestäni parempi on mieluisa työ ja huono esimies kuin toisinpäin. Menneisyydestä viisastuneena kirjoitan ajatuksia ylös ja kysyn näkökulmia muilta. Mikäli olisin ennen tuota irtisanoutumispäätöstä keskustellut kaikkien mahdollisten läheisten kanssa, ja kenties kysellyt mielipiteitä täältä/muilta foorumeilta, niin se oltaisiin saatu vältettyä, eikä nyt oltaisi tässä tilanteessa.

Joku näistä kolmesta vaihtoehdosta täytyy nyt valita ja pysyä sitten siinä. Pikkuhiljaa alkaa olla pakko päästä pois menneisyydestä ja jatkaa määrätietoisesti eteenpäin. Alkaa todella kyllästyttämään kun nämä samat kelat pyörii päässä päivittäin.

Mielipiteitä?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom