Off-topic 24h - Ihmettele maailmaa ja anna keskustelun virrata vapaasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Off-topic 24h – Kaikki mikä ei sovi mihinkään muualle, mutta on pakko sanoa

Meta description: Keskustelua arjesta, ilmiöistä ja randomeista jutuista ympäri vuorokauden – auki kaikelle mitä mielessä liikkuu.


Ei nyt tiedä alkasko itkee vai nauraa.
Varasin viikolla uudesta yhtiöstä saunavuoron ja sieltä ilmoitettiin että ok, mee vaan lauantaina.
Vuoro on 16-17 ja menin äsken niin eikös siellä ollut jotkut urpot saunassa ja huusin ovelta että oletteko ihan oikeella vuorolla jolloin ukkeli alkoi inttää että on ja piti tulla katsomaan oikein vuorolistaa jolloin alkoi vinkuna että he voi saunoa kun siihen ei ole merkattu ketään....
Siinä vaiheessa meinasi käpy kärähtää kun sano että voithan sä tulla mukaan! Tais olla eukko mukana ja jos ois ollut n.50 vuotta nuorempaa ikäluokkaa niin ehkä oiskin voinut olla jonkin kauniin tapahtuman alku mutta sanoin että käyn omalla vuorolla ihan itekseen.
Tuumasin että tulen 10 minuutin päästä takas ja olette häipyneet niin alkoi vielä inttää ettei he ehdi siinä ajassa saunomaan, huus vielä perään että älä uhoomaan ja paiskas oven kiinni :ROFLMAO:
Ai vittu mua nolottas niin paljon että olisin hiljaa ja häipyisin samantien...
E: kohtalon ivaa, oli ihan täysin saman näköinen käpy kuin tuossa hieman aiemmin minun postaamassa kuvassa :LOL:
Tuo, etteivät ehi siinä ajassa saunoa, kertoo kyllä sen että siksi ovat ruukanneet tuolloin saunoa ku eivät halua maksaa omasta vuorosta.
 
Tuo, etteivät ehi siinä ajassa saunoa, kertoo kyllä sen että siksi ovat ruukanneet tuolloin saunoa ku eivät halua maksaa omasta vuorosta.
Mulle riittäs itelle vuoron ajaksi 15 minuuttia jos yksin olen, seurasaunominen on taas eri asia.
Tuossakin jos olisi sattunut vain joka virhe niin olisin tuumannut että olkaa te eka puoli tuntia ja minä olen tokan niin kaikki olisi ollut jees mutta kun alkoi vittumaiseksi ja vielä kehtas inttää niin siksi sanoin että häipykää.
Itse varmistin vielä moneen kertaan ennen lähtöä että olihan se nyt varmasti jo tänä lauantaina ja tähän aikaan etten vahingossakaan mene toisen vuorolla koska se on minusta jotain aivan äärettömän noloa.
 
Motivaatiosta: tällä hetkellä tosiaan kun voimatasot on sellaiset, että oikeastaan voiman kasvattaminen ei lisää minkäänlaista lisäsisältöä elämään. Päinvastoin, se lisää suhteessa vain loukkaantumisriskiä, joten sellaista motivaatiota ei oikein ole. Ulkonäön vuoksi treenaaminen on toki motivaattori sekin, mutta ainoa keneen tekee mieli tehdä vaikutusta on oma kumppani, ja siihen tarvitsen +40kg painoa melko rasvattomassa muodossa ja yhteistulokseen 300kg lisää, jotta sillä olisi vaikutusta. Tuollainen ei ole siis motivaattori, sillä se on pitkälti mahdotonta. :LOL:

Ainoa motivaattori on siis terveys, jota on haastava mitata ja täten hieman tylsä, vaikkakin todella tärkeä. Olen tällä hetkellä todella terve niin labroissa kuin muissa mittauksissa, kuten verenpaine. Se on itselle siis todella merkittävä tekijä, mutta arvatenkin vähän mälsä yksinään. Herkästi jää menemättä salille kun se ei sinällään anna mitään lisäarvoa, vain ylläpitää.

Mulla on sama tilanne päällä. Olen koko ikäni treenannut ja aina on ollut joku tavoite. Muistan kun nuorena miehenä en pitänyt terveysliikuntaa minään vaan aina piti tähdätä kilpailuun, otteluun tai johonkin massiivisen urakkaan. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa itsensä haastaminen urheilemalla on tyystin vieras ajatus. Elämä on tarpeeksi haastavaa ja antoisaa ilman urheiluakin. Jotenkin arvotkin on muuttuneet. Tuntuu suorastaan älyttömältä, että olen aikoinaan panostanut aikaa ja vaivaa siihen miten nopeasti pystyn juoksemaan ympyrää.
Oman hyvinvoinnin kannalta urheilu on kuitenkin edelleenkin välttämätöntä. Mulla kyse on ihan siitä, että saa syötyä ja nukuttua ja kotelo pysyy kasassa. Olen viimeisen vuoden aikana urheillut vähemmän kuin koko elämässäni sen jälkeen, kun opin kävelemään. Tuntuu pahalta, kun kroppa alkaa kadota. Enkä tarkoita visuaalista ilmettä vaan omaa tuntumaa kehoon.
Ei vaan yhtään kiinnosta treenata ja aikakin on jatkuvasti kortilla. Olen pyrkinyt ratkaisemaan tätä siten, että liikun "helposti". Käytännössä tämä tarkoittaa hiihtoa ja pyöräilyä, jossa tehot ihan päivän fiiliksen mukaan. Yleensä päivän fiilis tarkoittaa maisemien katselua. Vaikeinta on löytää aikaa urheiluun, kun ei ole treeniohjelmaa tukena. Kaikki muu tahtoo helposti mennä kuntoilun edelle. Aivot narikkaan ja lenkille tuntuu kuitenkin muuten kohtuu toimivalta konseptilta. Pääkoppa saa lepoa ja kroppa liikettä siinä määrin, kun lääkäri suosittaa.
 
Mulla on sama tilanne päällä.
Kiitos vertaistuesta, helpotti hieman. Itelle se helpoin on edelleen sali, koska se on 100m päässä ja saa ainakin hakattua säkkiä jos mikään muu ei nappaa. Kaikista hankalinta on tosiaan ollut luopua siitä tavoitteellisen treenin ihanuudesta ja ymmärtää että kohta jo 37 vuotias keho ei koskaan tule näyttämään samalta kuin 15 vuotta sitten kun kehään nousi. Nyt taistelu on lähinnä painovoimaa ja hupenevia hormonitasoja vastaan, joten luonnollisesti se aiheuttaa jonkinlaisen kriisin miten parhaiten sovittaa terveyttä kohottava liikunta riittävän miellyttävällä tavalla arkeen, kun on kuitenkin vastuullinen ja ajoittain henkisesti että fyysisesti vaativa työ omine haasteineen. Paletin pitäminen kasassa on se mahdollisesti vaikein osuus tätä kokonaisuutta, ei niinkään se että urheilusta saisi suurimmat kiksinsä.
 
Eilinen keskikokoinen viski aiheutti myöskin keskikokoisen krapulan. Jos lähtisi parantelemaan sitä rautakauppaan, lähinnä vain ihailemaan sisustusjuttuja.
 
Tuntuu kyllä vaikealta pukea sanoiksi ajatuksia, mutta joskus motivaationi on alkanut haaveilulla jostakin, mutta todellisuus on ollut liian jyrkkä mäki jota en ole jaksanut kiivetä. Mikä siellä mäen päällä edes odottaa ja mullistuuko elämäni siitä että pääsen sinne? Onko se vaivan arvoista?


Olen tällä viikolla saanut aikaan paljon mitä on kyllä aikaisemmin pitänyt tehdä. Mutta tuntui ihan hyvältä tuli vapautunut olo, nyt oloni on kuitenkin väsynyt.
 
Salilla penkkiräpiköintiä. 12/60kg hieman HRP suuntaan taipuvaisella tekniikalla.

Pitäs käydä tänää shoppailee jonniimoine kerrasto. Hauskempi harrastaa kun ois vaatetus kunnossa.
 
Ehkäpä toistaiseksi talven hienoin päivä. Sumpit ja talliin . LRM_EXPORT_266802030957204_20190113_123720642.webp
 
Minullakin on herännyt viimeaikoina aika-ajoin kysymys että miksi treenaan? Jotenkin tuntuu että hyvinvointi ei ole syy kun minun touhuista on ollut ns. terveysliikunta kaukana ja vaikka ei ole isoja vammoja ollut niin kokoajan jotain kiusaa, nytkin alaselkä vittuilee.
Aikaa kyllä on, siitä se ei ole kiinni mutta just tänään tein räkkivetoa ja siihen päälle kulmasoutua tangolla, molemmissa aivan vitun naurettavat painot siihen nähden millä on tehnyt vuosi sitten. Nyt kun ollut pelkästään toiminnallisen parissa puuhaamassa niin voimatreenit jäänyt ihan olemattomiin, bodailusta puhumattakaan.
 
Back
Ylös Bottom