Olipas uskomaton ilta! Salin pikkujouluissa kaksi lesboa tunki iholle, ei siinä mitään - mulla on tiukan analyysin mukaan aavistuksen androgyynit kasvot, joten johtunee siitä. Syytän myös kenkiä ja muuta asuvalintaa (muilla pikkumustat ja rotantappokorkkarit, mulla kapeat farkut, converse-tyylin lilat tennarit ja musta paita).
Jossain vaiheessa puhelin soi ja outo numero soittaa. Jokin aika sitten puhelimeni sekosi ja hukkasi numerot, joten oletin että nyt on ehkä kyse muusta kuin puhelinmyynnistä, olihan kello jo kuitenkin yli puolenyön. Puhelimen päässä itsensä esittelee nuorimies, josta en ole koskaan kuullutkaan. Hetken keskusteltuamme hän saa selvitettyä, että on yhteisen ystävämme kautta katsellut kuviani facebookissa ja pitää androgyynikasvojani kauniina. Kiva sinänsä, että kelpaa myös miehille.
Keskustelun lomassa selviää myös, että olemme tavanneet itseasiassa viikkoa aiemmin, mutta hän on ollut niin julmetussa pontikkahumalassa, ettei muista tapaamisestamme mitään. Minä toki muistan, kun nyt muistutettiin ja todellakin muistan, että herra oli melkoisen päihtynyt, valehteli härskisti päin naamaa ja oli muutenkin hieman hepattavainen. Kohtasimme toki tänään uudelleen ja kun puheessa alkoi vilahdella avioliittokin, yhteinen miespuolinen ystävämme nyhtää minut mukaansa, koska oletti minun kaipaavan ns. pelastusta. Kiva se.
Tanssahtelen työkaverini kanssa ja tämä lupaa heittää minut kotiin illan päätteeksi, aaawwww. Ei ollu muuten tylsimmästä päästä tämä ilta. Huhhuh.