Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Ei kumpikaan, vaan työni on tällä hetkellä olla väitöskirjatutkija. Minulla ei ole mitään muuta työtä kuin tehdä immunologian perustutkimusta ja yliopisto maksaa minulle siitä palkkaa. Tutkimustyöni on samalla väitöskirjani. Toki minulla on siinä ohessa tullut pikkuhiljaa muitakin tehtäviä ja velvollisuuksia tutkijana ja asiantuntijana, tutkimuskollaboraatioita lähinnä sekä teknisen taidon eteenpäin siirtämistä muille tutkijoille. Mutta minulla siis oli lähestulkoon 100% kirjoittamiselle omistettua aikaa runsaasti eli missään tapauksessa kyse ei ollut siitä, ettäkö ajasta olisi ollut pulaa. Se teki siitä juuri niin pahan jutun, etten saanut mitään aikaan: en voinut edes mennä sen taakse, että on kaikki nämä muut hommat ja velvollisuudet. Tunsin olevani täysin epäonnistunut vetelehtijä. Istuin tuijottamassa seiniä ja kello tikitti koko ajan kovempaa ja ihmettelin, miksen saa itseäni tekemään edes jotain, kun eihän mikään ollut estämässä. Lopulta olin niin ahdistunut, että mieleeni alkoi tulla samanlaisia pakkoajatuksia kuin lukiossa, mielialat seilasivat eestaas, pään täytti jatkuva negatiivinen puhe itseä kohtaan ja mieliteot itsensä satuttamisesta. Aivan kamalaa aikaa.Onko tarkoituksesi tehdä työn ja perheen ohessa väikkäriä vai opintovapaalla?
Joo, kiristysvaraa kyllä olisi, ei ole edes taulukkomax. Mutta käynti on niin hyvin kohdillaan ettei oikein ole tarvetta.Puolikaasulla![]()
Pitäisi olla järkevä aihe.
Mikä tilanne on nyt, homma etenee? Onko jokin ahdistava deadline häämöttämässä?Ei kumpikaan, vaan työni on tällä hetkellä olla väitöskirjatutkija. Minulla ei ole mitään muuta työtä kuin tehdä immunologian perustutkimusta ja yliopisto maksaa minulle siitä palkkaa. Tutkimustyöni on samalla väitöskirjani. Toki minulla on siinä ohessa tullut pikkuhiljaa muitakin tehtäviä ja velvollisuuksia tutkijana ja asiantuntijana, tutkimuskollaboraatioita lähinnä sekä teknisen taidon eteenpäin siirtämistä muille tutkijoille. Mutta minulla siis oli lähestulkoon 100% kirjoittamiselle omistettua aikaa runsaasti eli missään tapauksessa kyse ei ollut siitä, ettäkö ajasta olisi ollut pulaa. Se teki siitä juuri niin pahan jutun, etten saanut mitään aikaan: en voinut edes mennä sen taakse, että on kaikki nämä muut hommat ja velvollisuudet. Tunsin olevani täysin epäonnistunut vetelehtijä. Istuin tuijottamassa seiniä ja kello tikitti koko ajan kovempaa ja ihmettelin, miksen saa itseäni tekemään edes jotain, kun eihän mikään ollut estämässä. Lopulta olin niin ahdistunut, että mieleeni alkoi tulla samanlaisia pakkoajatuksia kuin lukiossa, mielialat seilasivat eestaas, pään täytti jatkuva negatiivinen puhe itseä kohtaan ja mieliteot itsensä satuttamisesta. Aivan kamalaa aikaa.
Minä olen ajatellut kirjoittaa väitöskirjan Korkeajännitysten historiakuvasta tai Pekka Siitoimesta.
Mulla on tällä hetkellä rahoitusta ja ryhmämme sai sitä myös lisää, joten mikään hengenhätä ei tässä juuri nyt ole. Päätimme tehdä kirjaan vielä yhden julkaisun lisää ja siinä on mennyt pidempään, mitä olisin halunnut (ja tunnen siitäkin huonoa omaatuntoa, koska varmasti olisin voinut tehdä työt nopeamminkin ellen olisi vatuloinut siinä ja tuossa ja ja ja). Tällä hetkellä varsinaista deadlinea ei ole, vaan sellainen omalla tavallaan melkein rasittavampi tunne "kohtapuoliin se kyllä pitäisi tästä nyt kääristä jo kasaan". Kirjasta on kirjoitettu 80-90%, julkaisua pitäisi kanssa alkaa nakuttaa nyt tosissaan.Mikä tilanne on nyt, homma etenee? Onko jokin ahdistava deadline häämöttämässä?
Joo, kiristysvaraa kyllä olisi, ei ole edes taulukkomax. Mutta käynti on niin hyvin kohdillaan ettei oikein ole tarvetta.
Barnes TTSX 180gr ja N165 76gr.Mikä patruuna/lataus?