Samaa mieltä edellisten puhujien kanssa: ei luulisi olevan liian vaikeaa kiittää, jos ovi avataan jonkun puolesta. Meikällä on tapana avata ovi naisihmisille, jos satun sopivasti paikalle. Yleensä oven avaamisesta seuraa hölmistynyt katse (ei, se ei johdu minusta :D ), jonka jälkeen hän/he kävelevät sisään sanomatta mitään. Olen ottanut tavaksi tokaista suht' kuuluvaan ääneen "ole hyvä!/olkaa hyvä!", jolloin yleensä vastaukseksi tulee jotain kiitos-sanaa muistuttavaa mutinaa. Pari kertaa on tullut pelkkää nenän nostamista korkeammalle, jolloin olen pistänyt naaman muistiin ja arkistoinut sen päähäni kohtaan: "Näille ei enää ovea avata".
Miehille en yleisluontoisesti ovia availe, ellei hän/he kanna jotain tavaraa tms. joka vaikeuttaa oven avaamista. Hyvien tapojen mukaisesti pyrin avaamaan oven silloin, jos kyseinen henkilö ei siihen itse hyvin kykene (sukupuolesta riippumatta).
Jos lisää avaudun, niin yksi hyviä tapoja rikkova käytäntö nykyään on jo aikaisemmin mainittu käytävien tukkiminen. Eli esim. kaupoissa väki päättää pysähtyä juuri keskelle kulkuväylää näpelöimään kännykkää tjsp. Ei luulisi olevan liian vaikeaa siirtyä kulkureitin reunaan. Käy vituttamaan kaikki läskiperseet, käsi kädessä kävelevät parit, lastenvaunuja työntävät perheenäidit/isät, teinijoukot, jotka kulkevat keskellä käytävää. Suomessa on oikeanpuoleinen liikenne, joten käytetään sitä oikeaa reunaa. Sama pätee kävelytiellä kuljettaessa. Käytetään sitä oikeaa reunaa, oltiin sitten liikkeellä pyörällä tai kävellen (joo tiedän, tieliikennelain mukaan jalankulkija saa käytää kumpaa puolta kävelytiestä tahansa). Ja kun kuljetaan siinä kulkureitillä, niin pidetään mielessä, että se ei ole kenenkään oma. Myös muut käyttävät sitä, joten ei tukita koko väylää.
Jonottamisesta en viitsi edes avautua.
Ugh, olen puhunut.