Normaalipainoiset laihduttajat

[reinhardt]

Tässä nyt on muutamakin normaalipainoinen nainen valittanut, ettei laihdu ja muilla netin keskustelupalstoilla samaa saa lukea vielä enemmän. (HUOM! En suuntaa tätä kenellekään tietylle henkilölle, kunhan vain mietiskelen.)

Ihmettelen sitä, miksi normaalipainoinen nainen (tai tyttö) haluaa laihduttaa. Miksi me annamme aivopestä itsemme sellaiseen? Miksi tavoitellaan missi/tai huippumallikroppaa, kun sellainen on harvojen saavutettavissa ja sen kauneus on kuitenkin kyseenalaista?

Kaikki joskus laihduttamista edes harkinneet, kysykää itseltänne, että miksi kiusata kivaa tyttöä? Paranisiko elämänlaatu todella 5-10 pudotetun kilon myötä? Olisitko silloin kauniimpi? Vai saattaisiko kauneuttaisi edesauttaa enemmän se, että söisit kunnolla ja liikkuisit riittävästi ja unohtaisit vyötärönympäryksen tuijottamisen? Vai onko "kauneus" kuitenkaan niin tavoiteltavaa?

Miksi ne, joiden todella pitäisi laihtua, eivät tee mitään, ja toisaalta monet normaalipainoiset haluavat alipainoisiksi? Taivaan tähden, paino on pelkkiä numeroita ihan niin kuin ikäkin.

Tällaista lätinää tällä kertaa, varsinainen johtoajatus taisi jäädä puuttumaan, toivottavasti joku jaksaa johonkin kohtaan tarttua.

 

[lentoemo]

Tässä nyt on muutamakin normaalipainoinen nainen valittanut, ettei laihdu ja muilla netin keskustelupalstoilla samaa saa lukea vielä enemmän. (HUOM! En suuntaa tätä kenellekään tietylle henkilölle, kunhan vain mietiskelen.)

Eikös tällä palstalla melkein kaikki naiset ole normaalipainoisia? Täällä yleisesti tavoitellaan vähärasvaista kehoa, koska se on tämän lajin kannalta esteettistä. Ehkä sun pitäis missipalstalle kirjoittaa tällaista

Ihmettelen sitä, miksi normaalipainoinen nainen (tai tyttö) haluaa laihduttaa. Miksi me annamme aivopestä itsemme sellaiseen? Miksi tavoitellaan missi/tai huippumallikroppaa, kun sellainen on harvojen saavutettavissa ja sen kauneus on kuitenkin kyseenalaista?

Normaalipainoinen tyttö haluaa laihduttaa, koska (lue edellinen quote). Ja kuka muka haluaa missiltä näyttää. Pauliina talus on kovempi

Kaikki joskus laihduttamista edes harkinneet, kysykää itseltänne, että miksi kiusata kivaa tyttöä? Paranisiko elämänlaatu todella 5-10 pudotetun kilon myötä? Olisitko silloin kauniimpi? Vai saattaisiko kauneuttaisi edesauttaa enemmän se, että söisit kunnolla ja liikkuisit riittävästi ja unohtaisit vyötärönympäryksen tuijottamisen? Vai onko "kauneus" kuitenkaan niin tavoiteltavaa?

Kyllä elämänlaatu paranee, jos tuntee olonsa paremmaksi. Monesti on jopa kauniimpi .

Miksi ne, joiden todella pitäisi laihtua, eivät tee mitään, ja toisaalta monet normaalipainoiset haluavat alipainoisiksi? Taivaan tähden, paino on pelkkiä numeroita ihan niin kuin ikäkin.

Tällaista lätinää tällä kertaa, varsinainen johtoajatus taisi jäädä puuttumaan, toivottavasti joku jaksaa johonkin kohtaan tarttua.

Ei "laihduttamisella" tavoitella alhaisia numeroita vaa'assa, vaan esteettistä ja vähärasvaista kehoa ja hyvää oloa. Muistanet, että tämä on fitness- ja kerhonrakennus palsta.

 

[Iwant]

Itse olen yksi näistä jotka kiusaavat itseään ja yrittävät "laihduttaa" normaalipainon sisällä. Mulle on ihan sama mitä vaaka sanoo, ja itse asiassa en ole punninnut itseäni kohta 6 kuukauteen ja sinä aikana mittanauhaa käyttänyt kahdesti. Mulle tärkeintä on se miltä tuntuu ja miten viihdyn omassa kropassani.

Ja valitettavasti joudun sanomaan että en tunne oloani kotoisaksi nykyisessä olomuodossani. Joka aamu farkkuja jalkaan vetäessäni kiroan itseni peilistä kun kaikki tavara ei meinaa mahtua housujen sisälle vaan osa jää ulkopuolelle. Haluan olotilan, jossa voin unohtaa kroppani ja tunteen että jos en joka sekunti vedä mahaa sisään niin löllöt näkyvät kilsan päähän. Haluan vain siis olla sinut kroppani kanssa ja voida hyvin. En halua olla laiha. En halua olla alipainoinen. En halua olla missi. En halua ajatella ruokaa koko ajan. En halua ajatella ulkomuotoani koko ajan. Haluan vähemmän rasvaa, enemmän lihasta. Haluan olla sopusuhtainen ja tyytyväinen itseeni. Iwant. ;)

 

[Kille]

Samoin.. tärkeitä ei ole niinkään kilot, vaan tuntuma. Viime kesäiset vaatteet kiristävät vielä pikkaisen päälläni eikä se ole kiva fiilis..

 

[Afrodite]

Kuinka moni nainen on ylipäätään TÄYSIN tyytyväinen kroppaansa? Väitän, että suurin osa haluaisi olla ainakin pikkuisen laihempia, mahtua niihin tiettyihin pieniksi jääneisiin farkkuihin, näyttää rannalla upealta, saada hyvää oloa, olla tyytyväinen itseensä jne. Luonnollisesti saavutetut tavoitteet nostavat myös itsetuntoa.

 

[S-T]

Muistanet, että tämä on fitness- ja kerhonrakennus palsta.

Kumma juttu.. mäkun luulin, että tämä palsta on kaikille salilla käynnistä kiinnostuneille...

 

[fitcat]

Joo...mitenkäs kilpailevat sitten? Moni pakkismimmi nimenomaan työskentelee painon suurien vaihteluiden kanssa pelatessaan treenikauden ja kisakauden välillä. Toki pyritään pitämään nk.offipaino kohtuulukemissa, mitä ne sitten kelläkin ovat (olisko ka. +6-12kg lisää kisapainoon), mutta sehän on nimenomaan ideana, että painoa pyritään nostamaan offilla, jotta lihastakin tarttuisi. Ja sehän ei tartu, jos ei kalorit ole plussalla.. Muistanpa ihan ekoilta liiton leireiltä (99-2000?) luennon by Pauliina Talus, jossa hän jokaista sanaa erikseen painottaen korosti, että painon TÄYTYY nousta kisojen välillä, jotta kehittyisi. Porukka oli suureksi osaksi aloittelevaa tietty. Ja hei, sama pätee muokattuna kaikkiin tyttöihin, jotka sitä lihasta haluavat kilpailemattakin rakentaa/tiivistää/muokata: miinuskaloreilla kitkuttamalla syö kropasta sekä lihasta että rasvaa, jos tyyli on vuodesta toiseen samaa kituuttamista. Katabolia ja väsymys vaivaavat, ja ns.ylikunto jatkuvana peikkona, kun niitä lepopäiviäkin on usein liian harvoin näillä teholaihduttajilla. Kropan muoto ei välttämättä muutu mihinkään, koska aineenvaihdunta ei kauaa käy tehokkaasti, jos ei välillä syödä reippaamminkin erityisesti niitä kauhioita hiilareita.
Vinkkinä sanottakoon, että jos haluaa tiivistää kroppaansa kehittämällä pikkaisen lihasta mutta ilman suuria lihomisia, niin kannattaa vaihdella kalorimääriä esim.parin viikon jaksoissa. Välillä tiukemmin, välillä rennommin. Ei mene "säästöliekille" ja treenitkin sujuvat tehokkaammin :whip:

EDIT: Kaikki ovat tervetulleita palstalle. Henk.koht.en tarkoita eroitella ketään mihinkään kategoriaan ylläolevalla viestillä. Meitä on onneksi täällä luonnollisesti hyvin erilaisia tytsyjä saman harrastuksen sisällä. Toivottavasti täältä löytää apua kukin ikiomiin tavoitteisiinsa

 

[Francine]

Haluan olotilan, jossa voin unohtaa kroppani ja tunteen että jos en joka sekunti vedä mahaa sisään niin löllöt näkyvät kilsan päähän...

Mä oon miettiny, onko toi olotila oikeesti kuitenkaan saavutettavissa. Siis sellanen, ettei mikään kohta olisi vialla. Jos kuvitellaan että sen juuri nyt ärsyttävän kohdan (esim. liian läskin mahan) saisi jollain taikatempulla pois, niin pistäiskö sen jälkeen taas joku uusi kohta silmään?

 

[Mehis]

Hyvä keskustelunaihe, samaa olen miettinyt itsekin monesti. Tunnistin itseni fitcatin viestistä... Olen juuri niitä kestokituuttajia, jotka eivät ikinä uskalla syödä reilusti pluskaloreita, eivätkä näin ollen ikinä kehitytään kunnolla. Syksyllä otin 6 vk HST -jakson, jonka aikana söin reilusti ja lihasta tuli heti hieman lisää. Joulun jälkeen en ole enää uskaltautunut samaan, nyt yritän taas hakea rohkaistusta tältä palstalta.
Olen viitisen vuotta sitten laihduttanut pois isomman ylipainon ja se on vieläkin isona peikkona takaraivossa. Pelkään varmaan, että jos ylimääräistä pääsee nyt kertymään, niin en pääse niistä ikinä eroon. Tai jotain.

 

[fitcat]

Itsekin ex-kestokituuttaja, nykyisin erinomaisissa ruumiin-ja sielunvoimissa kokoonsa nähden kovaa treenaava minimuhku
Uskallusta syömiseen, mutta ei bulkkaamiseen tarvitse eikä kannata mennä. Hiljaa hyvä tulee, ja jos menikin talvella hiukan lujempaa, kesää kohti sitten sitä pientä kituuttamista ja AVOT! LIHASTAHAN SIELTÄ PALJASTUU :kippis1:

 

[Gillyanne]

Täyttä asiaa Reinhardtilta! Ollaankohan me oikeasti jotain kosmisia kaksoissisaruksia, kun tuntuu nuo ajatukset hyvinkin usein samoja latuja kulkevan?

Mä oon miettiny, onko toi olotila oikeesti kuitenkaan saavutettavissa. Siis sellanen, ettei mikään kohta olisi vialla. Jos kuvitellaan että sen juuri nyt ärsyttävän kohdan (esim. liian läskin mahan) saisi jollain taikatempulla pois, niin pistäiskö sen jälkeen taas joku uusi kohta silmään?

Kyllä on. Nimim. kokemusta on. Yli kymmenen pitkää ja enempivähempi tuskaista vuotta se vei, mutta tällä hetkellä olen OIKEASTI tyytyväinen olemukseeni. Toki tiedostan, että kroppani on kaukana ns. täydellisestä (mitä se sitten mahtaakaan tarkoittaa), mutta se on terve, toimiva ja vahva - ja kyllä, kaikkine kumpuineen ja kaarineen myös kaunis ja puoleensavetävä. Miksi pitäisi tuijottaa "yleiseen kauneusihanteeseen", miksei voisi asettaa itse (siis todella oikeasti ITSE) omia tavoitteitaan ja ihanteitaan?

Eikös tällä palstalla melkein kaikki naiset ole normaalipainoisia? Täällä yleisesti tavoitellaan vähärasvaista kehoa, koska se on tämän lajin kannalta esteettistä.

Mitähän "lajia" mahdat tarkoittaa tässä? Fitnessiäkö? Tiedoksesi: kaikki tämän palstan mimmit eivät suinkaan ole fitnesstypyköitä. Jos ikinä tulen kilpalavalle nousemaan, on lajini voimanosto tai jokin muu voimakisa, ja siinä lajissa **skat nakataan kehon vähärasvaisuudelle ja "estetiikalle", kunhan vain rautaa nousee! :evil:

Kyllä elämänlaatu paranee, jos tuntee olonsa paremmaksi. Monesti on jopa kauniimpi.

Tämä on täsmälleen totta - mutta tälläpä ei olekaan mitään tekemistä painonpudotuksen/laihduttamisen kanssa. Varsinkaan, kun kyse on tosiaan normaalipainoisista ihmisistä. Voisiko olla, että paljon enemmän hyvää oloa löytyisi itsensä hyväksymisestä ja elämästä nauttimisesta, kuin ainaisesta kituuttamisesta ja rasvaprosenttien tarkkailusta...?

Ei "laihduttamisella" tavoitella alhaisia numeroita vaa'assa, vaan esteettistä ja vähärasvaista kehoa ja hyvää oloa. Muistanet, että tämä on fitness- ja kerhonrakennus palsta.

Höpöhöpö - kuten S-T tuossa jo ehtikin kommentoida, on tämä "keskustelupalsta rautaa rakastaville naisille". Aika yksisilmäistä yleistää kaikki rautaa rakastavat naiset bodareiksi tai fitnessmimmeiksi...

 

[Sapiska]

Aika yksisilmäistä yleistää kaikki rautaa rakastavat naiset bodareiksi tai fitnessmimmeiksi...

Osa on voinut eksyä tänne vaikka vain sen takia, että tahtoo oppia lisää järkevästä liikkuvan ihmisen ruokavaliosta ilman sen kummempia tavoitteita itsensä kiinteyttämiseksi tai lihasten kasvattamiseksi.

Tällä palstalla liikkuu kuitenkin todella nuortakin porukkaa, joten minusta normaalipainoisten laihdutuspyrkimykset kuulostavat ikäville. Ainakin pitäisi muistaa se, että painoindeksin mukaista tavoitetta ei kannata koskaan asettaa alle normaalipainon alarajan! Joillakin, kun se tuntuu olevan sielläkin saakka eikä se todellakaan ole enää tervettä tai tuo niitä tuloksia, joita täällä tunnutaan peräänkuulutettavan. Ei ne kauniit lihakset laihduttamalla tule (jos ylipainoa ei ole), vaan terveellä ruokavaliolla ja sopivalla liikunnalla. :thumbs:

 

[reinhardt]

.

Ensinnäkin tällä(kin) palstalla muutama kirjoittaja tuntuu tavoittelevan NIMENOMAAN missikroppaa.

Toisekseen, kuten jo on tullut todettua, valtaosa punttimimmeistä tuskin on koskaan aikeissa nousta lavalle. Aloituksellani en missään tapauksessa tarkoittanut kisaavia mimmejä, silloin, kun mitä tahansa lajia treenataan tosissaan, pätevät ihan eri säännöt. Sitäpaitsi kisaavilla mimmeillä tuntuu pääsääntöisesti pysyvän homma hanskassa, toisin kuin ikuisilla laihduttajilla.

Pointtini oli se, että miksi nainen, joka on normaalipainoinen eikä aio koskaan ikinä kilpailla missään lajissa haluaa välttämättä tavoitella mahdollisimman hoikkaa/vähärasvaista vartaloa? Kun olisi niin paljon järkevämpää keskittyä hankkimaan voimaa, kestävyyttä ja kuntoa ja haistattaa pitä paska muiden keksimille kauneusihanteille?

Saatan ymmärtää sen, että nainen haluaa olla viehättävä. Mutta jatkuva dieetillä olo ei ole viehättävää. Oma miesystäväni ainakin on todennut, miten ihanaa on, kun minä syön kunnolla enkä laske isommin kaloreita. (paitsi varmistaakseni, että niitä tulee tarpeeksi.)

 

[Helga]

Pointtini oli se, että miksi nainen, joka on normaalipainoinen eikä aio koskaan ikinä kilpailla missään lajissa haluaa välttämättä tavoitella mahdollisimman hoikkaa/vähärasvaista vartaloa? Kun olisi niin paljon järkevämpää keskittyä hankkimaan voimaa, kestävyyttä ja kuntoa ja haistattaa pitä paska muiden keksimille kauneusihanteille?

Olen normaalipainoinen nainen ja dieetillä, enkä tähyämässä minkäänlaisille kilpalavoille... säälittävä tapausko..?

En suinkaan. Olen hyvin paljon sinut kroppani kanssa. Olen terveellä (ainakin omasta mielestäni ) itserakas ja haluan kohdella kroppaani mahdollisimman hyvin, jotta se toimisi näin hyvin mahdollisimman pitkään. En missään nimessä halua rankaista ja rääkätä tervettä kehoani nälkäkuureilla ja ikuisilla dieettaamisella.

Minusta on ok, että ihmiset "terveysliikkuvat" omaksi ilokseen. Iloiseksi minäkin tulen liikkumisesta. Mutta vuosikausien epämääräinen jumpassa ravaaminen ("pahimpina" aikoina monta tuntia päivässä) sai riittää. Huomasin, että hillitön aerobinen ja huono ruokavalio eivät tuoneet haluamiani muutoksia kroppaani, en voinut hyvin fyysisesti enkä henkisesti. Halusin kehittyä!

Treenaamiseen tuli niin paljon enemmän mielekkyyttä, kun asetin itselleni tavoitteita: parempi kunto, enemmän lihaksia, kokonaisvaltainen hyvä olo jne. Nämä tavoitteet ovat aika hyvin täyttyneetkin, mutta nälkä kasvaa syödessä! Ei, en ole "ikuisesti tyytymätön kroppaani" -naisia. Olen oikeasti tyytyväinen kroppaani näinkin, mutta niinkuin sitä haluaa kehittyä henkisesti (kasvaa ihmisenä ), miksei fyysisestikin?

Minulla vuoden kierto menee lähinnä niin, että syksyisin/talvisin yritetään tahkota lihasta ja keväisin aletaan katsoa, onnistuttiinko tavoitteessa...

 

[Leona]

Hyvä keskustelu. Keväisin tämä palsta tuntuu täyttyvän dieettikeskusteluista ja viime keväänä minäkin yritin herättää keskustelua hiukan vastaavanlaisesta aiheesta (linkki). Viime keväänä sinnittelin siis itse ilman dieettiä, mutta nyt olen sitten "sortunut" pienoiseen kiristelyprojektiin. Siinä mielessä mennään kuitenkin hyvällä omallatunnolla, että takana on pitkä reilun syömisen kausi ja nytkin syön reilusti. Mutta: olen normaalipainoinen enkä oikeastaan toivo painon juurikaan putoavan nykyisestä. Onneksi en omista vaakaa, joten voin arvioida kuntoani muilla perusteilla

Gillyannen ja reinhardtin kommentit tässä keskustelussa ovat asiaa joka sana. Erityisesti Gillyn kertomukset siitä, kuinka olet nykyisin sinut kroppasi kanssa ovat erittäin tärkeää lukemista kaikille punttimimmeille! Viime keväänä sain aloittamallani keskustelulla ilmeisesti muutaman punttimimmin unohtamaan turhan kevätdieetin. Nyt voisin sanoa, että tämä keskustelu puolestaan muistutti minua itseäni siitä, että saattaa olla aika lopettaa tämä kiristely ja keskittyä rauhassa treeneihin ja muihin asioihin

 

[Emmah]

Joo...mitenkäs kilpailevat sitten? Moni pakkismimmi nimenomaan työskentelee painon suurien vaihteluiden kanssa pelatessaan treenikauden ja kisakauden välillä. Toki pyritään pitämään nk.offipaino kohtuulukemissa, mitä ne sitten kelläkin ovat (olisko ka. +6-12kg lisää kisapainoon), mutta sehän on nimenomaan ideana, että painoa pyritään nostamaan offilla, jotta lihastakin tarttuisi. Ja sehän ei tartu, jos ei kalorit ole plussalla.. Muistanpa ihan ekoilta liiton leireiltä (99-2000?) luennon by Pauliina Talus, jossa hän jokaista sanaa erikseen painottaen korosti, että painon TÄYTYY nousta kisojen välillä, jotta kehittyisi.

Näin alkuun kiitos sulle fitcat tästä muistutuksesta! Tässä näitä varmoja kevään merkkejä, eli dieettithreadejä lueskellessa meinaa välillä usko loppua, kun itellä kalorit on plussalla ja lihan lisäks kertyy väkisinkin myös tuota fläsää.

Kaiken kaikkiaan tuossa reinhardtin viestissä on mun mielestä kyllä hyvinkin järkeä. Monien tyttöjen ja naisten harrastamassa jatkuvassa nälässä kituuttamisessa ja painon kyttäämisessä ei ole järkeä. Harrastin tuota itsekin aikoinaan, mutta voin sanoa, että nyt kun nuo toisiaan seuraavat laihdutuskuurit eivät enää kuulu arkeeni, on olo huisin paljon parempi!

Pointtini oli se, että miksi nainen, joka on normaalipainoinen eikä aio koskaan ikinä kilpailla missään lajissa haluaa välttämättä tavoitella mahdollisimman hoikkaa/vähärasvaista vartaloa? Kun olisi niin paljon järkevämpää keskittyä hankkimaan voimaa, kestävyyttä ja kuntoa ja haistattaa pitä paska muiden keksimille kauneusihanteille?

Tästä voisin olla hieman eri mieltä. Toki nuo voima/kestävyys/kunto ovat myös tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta melko suuri osa ihmisistä tekee tätä myös paljolti ulkonäkösyitten takia. Mikä tekee siitä muita huonomman syyn, sekö että ulkonäkö on pinnallista?

Tottakai näistä laihdutuskeskusteluista voi saada vähän väärän kuvan "terveellisestä elämäntyylistä", mutta eikö ole siltikin parempi, että täällä keskustellaan noista asioista vähän perusnaistenlehtiä järkevämpään sävyyn, eikä tuputeta niitä iänikuisia kaalisoppa- ja ihmemehudieettejä.

 

[reinhardt]

Tästä voisin olla hieman eri mieltä. Toki nuo voima/kestävyys/kunto ovat myös tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta melko suuri osa ihmisistä tekee tätä myös paljolti ulkonäkösyitten takia. Mikä tekee siitä muita huonomman syyn, sekö että ulkonäkö on pinnallista?

Tottakai näistä laihdutuskeskusteluista voi saada vähän väärän kuvan "terveellisestä elämäntyylistä", mutta eikö ole siltikin parempi, että täällä keskustellaan noista asioista vähän perusnaistenlehtiä järkevämpään sävyyn, eikä tuputeta niitä iänikuisia kaalisoppa- ja ihmemehudieettejä.

Hyviä näkökohtia. En tarkoitakaan, etteikö kuka tahansa saisi tehdä ulkonäkönsä suhteen mitä hyvänsä haluaa. (vaikka siltä saattaa välillä tuntua.) Minun on vain hyvin vaikea ymmärtää jokakeväistä kiristelyä jne. Ehkä se johtuu siitä, että minulla on (synnynnäinen) vakaa usko siihen, että vaikka en ole sen kummempi kuin muutkaan, olen pirusti hyvä tällaisena ja jos joku on eri mieltä, se on väärässä. ;) Saattaa toki olla, että näyttäisin (vielä) paremmalta pienen kiristelyn jälkeen, mutta miksi näkisin hemmetisti vaivaa, kun olen hyvä näinkin?

Ymmärrän kyllä pyrkimyksen kehitykseen, sen takia tässä osittain itsekin treenaan. (ja osittain tietysti siksi, että treenaaminen on maailman ihaninta). Ero on ehkä se, että en pidä hieman parantunutta ulkonäköä tavoittelemisen arvoisena, vaan isompia painoja. ;) Ehkä se johtuu siitä, että mielestäni terve, hyväkuntoinen ja sinut itsensä kanssa oleva ihminen on viehättävä, eikä rasvaprosentilla ole reaalielämässä sen kanssa mitään tekemistä.

Ehkä olen vain niin laiska, etten ymmärrä, miksi kukaan viitsii nähdä niin tajuttomasti vaivaa ulkonäkönsä eteen.

Siitä olen samaa mieltä, että on hyvä, että jossain on asiallisia laihdutusvinkkejä.

 

[Angelica-82]

Osallistutaan nyt sit itekin tähän keskusteluun. Olen myös normaalipainon sisäpuolella, mutta dieetin lähtöpaino hillui jo siellä normaalin ylärajalla. Tästä normaalin alarajaan on vielä jotain 10kg ja sinne ei ole tarkotustakaan pyrkiä. Mutta vaikka olenkin normaalipainoinen niin mun mielestä ei tee yhtään pahaa välillä kiristää niitä plussalla kertyneitä jenkkakahvoja jne pois. Jos koskaan ei kiristele niin kohta oikeesti ON ylipainoinen. Ja en tosiaan ole niin lihaksikas, että voisin ylipainoisena väittää painoni koostuvan lihaksista! Läskiä se on vaikka miten yrittäis kaunistella.

Toiseks. Mun on paljon kevyempi olla kokonaisuudessaan, kun paino on vähän alempi (kuin mitä dieetin alussa). Kolmanneks, ei kiinnosta ostaa aina uusia vaatteita sitä mukaa kun paisuu. Olkoon sitten lihasta tai läskiä. Läskiä kuitenkin enemmän.

Ja olen sen verran narsisti, että kyllä haluan tehä töitä ulkonäköni eteen. En pyri muiden asettamiin kauneusihanteisiin vaan niihin, jotka ovat omia ihanteitani. En vaan tosiaankaan tykkää jenkkakahvoista tai löysästä mahasta itelläni.

Mitäs vielä. No, ymmärrän kaikesta huolimatta threadin pointin.

 

[Gillyanne]

Hyviä näkökohtia. En tarkoitakaan, etteikö kuka tahansa saisi tehdä ulkonäkönsä suhteen mitä hyvänsä haluaa. (vaikka siltä saattaa välillä tuntua.) Minun on vain hyvin vaikea ymmärtää jokakeväistä kiristelyä jne. Ehkä se johtuu siitä, että minulla on (synnynnäinen) vakaa usko siihen, että vaikka en ole sen kummempi kuin muutkaan, olen pirusti hyvä tällaisena ja jos joku on eri mieltä, se on väärässä. ;) Saattaa toki olla, että näyttäisin (vielä) paremmalta pienen kiristelyn jälkeen, mutta miksi näkisin hemmetisti vaivaa, kun olen hyvä näinkin?

Ymmärrän kyllä pyrkimyksen kehitykseen, sen takia tässä osittain itsekin treenaan. (ja osittain tietysti siksi, että treenaaminen on maailman ihaninta). Ero on ehkä se, että en pidä hieman parantunutta ulkonäköä tavoittelemisen arvoisena, vaan isompia painoja. ;) Ehkä se johtuu siitä, että mielestäni terve, hyväkuntoinen ja sinut itsensä kanssa oleva ihminen on viehättävä, eikä rasvaprosentilla ole reaalielämässä sen kanssa mitään tekemistä.

Painavaa tekstiä, taas kerran! Uskoni kosmisesta kaksoissisaruudesta sen kun vain vahvistuu... ;)

Nostan kyllä hattua niille mimmeille, jotka kiristelevät fiksusti, onnistuneesti ja ennenkaikkea turhia stressaamatta ja ilman mitään ikäviä "lieveilmiöitä" (itseinhoa, epätoivoa, syömisongelmia jnejnejne). Tuloksethan ovat tällöin usein todella hienot Mutta sitä minunkin on tavattoman vaikea ymmärtää, miksi jotkut (huom. puhun yleisellä tasolla, en viittaa tällä yhteenkään tämän palstan nimimerkkiin erityisesti) tuntuvat oikein väen vängällä haluavan tehdä elämänsä kurjaksi vaivaisen muutaman kilon pudotuksen kanssa, varsinkin kun tarve sellaiselle olisi vähintäänkin kyseenalainen...

Tottakai näistä laihdutuskeskusteluista voi saada vähän väärän kuvan "terveellisestä elämäntyylistä", mutta eikö ole siltikin parempi, että täällä keskustellaan noista asioista vähän perusnaistenlehtiä järkevämpään sävyyn, eikä tuputeta niitä iänikuisia kaalisoppa- ja ihmemehudieettejä.

Kyllä, ehdottomasti! Kunpa vain kyselijät sitten myös uskoisivat saamiaan neuvoja... ja tämäkään ei sitten viittaa erityisesti kehenkään, kunhan vain totesin...

 

[Metri]

Gilly, puhuisin ennemminkin henkisestä kolmois sisaruudesta. Allekirjoitan täysin siun ja reinhardtin ajatukset tässä threadissa.

Ehkäpä jotkut "laihdutus"ohjeita haluavat eivät oikeastaan halua pudottaa painoaan vaan olla kiinteämpiä (jos kohta eivät muskelimimmejä, miten he itse sen termin määrittävätkään). Heitä kyllä ymmärrän. Ja mielestäni he ovat hakeutuneet aivan oikeaan paikkaan: puntti mimmipalstalle. Onhan totta, että punttitreeni yhdistettynä terveisiin syömistottumuksiin kiinteyttää, tuo muotoja ja tekee olon hyväntuntuiseksi (unohtamatta sopivaa määrää aerobistakin).

Omat tavoitteeni taitavat olla yhdensuuntaiset siun ja reinhardtin kanssa: enemmän rautaa ylös, voimaa, voimaa - ulkonäöstä ja kiloista viis. Myö viihdytään omassa kropassamme. Jos mie joskus kiristyn ja/tai pudotan painoa, se on tullut vahingossa, lenkkeilyn sivutuotteena.

nimim. Syön mitä saan, masun täyteen