Terveisiä Lahdesta! Nyt seuraa pitkääkin pidempi kisa- ja messuraportti, joka sisältää paljon myös epäoleellisia huomioita:
Suuntasimme kisapaikalle aikaisin lauantaiaamuna. Olimme Messukeskuksen tienoilla hieman ennen yhdeksää ja saimme Isku-Areenan parkkipaikalta ilmaisen paikan, jossa automme tönötti koko viikonlopun. Parkkijärjestelyt itse Messukeskukselle olivat ilmeisesti hieman huonosti järjestetty, sillä ainakin sunnuntaina jonoa oli hirmuisesti. Parkkipaikalle ohjaavan ihmisen piti kuulemma kysyä jokaiselta erikseen, minne on menossa.
Parkkilippu maksoi vitosen ja rahastuksen makua oli tässäkin. Koko viikonloppu tuli muutenkin maksamaan maltaita, kun jokaiseen kisaan piti ostaa erikseen lippu. Meillä oli sunnuntaille ja launtain iltakisaan ennakkoliput, miesten kisaan liput ostettiin kassalta.
Lippuluukulla ei tarvinnut jonottaa ja suuntasimme heti saliin kisoja katsomaan. Ensimmäisenä oli nuorten sarjat ja cbb. Nämä olivat lauantaiaamun parasta antia. 16-18-vuotiaiden sarjassa kilpailua ykköspaikasta ei lie päässyt syntymään, senverran suvereeni oli oli voittaja Timo Annala. Alle 24-vuotiaissa hyviä kilpailijoita oli paljon. Kuudenneksi sijoittunut Jarkko Tyrylahti saa pisteet yleisön hauskuuttamisesta vapaaohjelmassa. Väri olisi voinut olla hieman tummempi. Neljänneksi sijoittunut tummapintainen kilpailija Ouamba David oli myös yksi suosikeista. Varsikin rintaposeeraus oli upea, kireää lihaa. Olisin ehkäpä sijoittanut hänet hieman korkeammalle.
Pakko myös sanoa, että tummat näyttävät body-lajeissa jotenkin kauhean luontevilta, kun valkopintainset ukkelit näyttävät helposti "tehdyiltä" varsinkin, jos väri on viturallaan. Olen ehkä tietämättäni piilorasisti tai ainakin mielikuvieni rajoittama kun mieleeni tulee sellainen viidakkomies-look. Iltakilpailun ranskalainenkin oli erään seurueeseemme kuuluneen mielestä "luonteva gorillana".
CBB:n lyhyt sarja oli tänä vuonna enemmän mieluinen. Meidän sakissa kannustettiin sekä Tuukka Heikkistä että Robert Nitziä. Robertista kommentoitiin, että "tuollainen mies minä olisin aina halunnut olla". Kasvojen karismalla oli tässä osansa. Voitto meni kuitenkin oikeaan osoitteeseen, onnea! Pitkästä sarjasta kukaan ne ei noussut suosikiksi.
Tauon jälkeen ohjelma jatkui naisten kehonrakennuksella. Mielestäni sarja on omalla tavallaan hieno, mutta kieltämättä se kaipaisi hieman kasvojenkohotusta... Osalla kirlpailijoista oli todella tunkkainen look ja poseerausasut istuivat miten sattuu. Miesmäiset kasvonpiirteet toki kauhistuttavat, mutta voitto meni oikealle kilpailijalle, freesille ja naiselliselle Marjo Mieskoselle, jonka lihaksia ihastelin myöhemmin samana ja seuraavana päivänä vielä messuosastolla.
Miesten kehonrakennuksen kevyemmät sarjat olivat jokseenkin puuduttavaa katsottavaa, mutta itseäni taisi tässä vaiheessa vaivata pieni iltapäiväväsymys. Alle 80 kg sarjan voittajan Lucas Matssonin kaverit istuivat takanamme katsomossa ja oli hauska kuunella heidän reiaktioitaan kun kaveri votti. Grattis! Raskaasta sarjasta saikin sitten jo vähän jotain irti. Ukkelit olivat valtavia.
Vapaaohjelat olivat mielenkiintoisia. Mahtipontisella sankarimusiikilla saa hyvin mukaan yleisön, joka jaksoikin kannustaa kilpailijoita kiitettävästi. Edelleen suosittelen, että joku musiikkitieteilijä tekisi opinnäytteensä aiheesta "keholajien vapaaohjelmien musiikkivalinnat".
Päiväkilpailujen loputtua suuntasimme chekkaamaan hotelliin. Kaupungilla tuli vastaan paljon body-väkeä ja hotelli oli buukattu täyteen. Tiedustelimme respasta onko aamiaiselle varattu varmasti riittävästi kananmunia ja kaurapuuroa, ja vastaaonttovirkaikija kertoi, että he ovat kyllä osanneet varautua. Varasimme hotellinsen verran myöhään ettei päästy ihan parhaaseen, mutta hieman kotoisampaa Kauppahotelli Grandia voi kuitenkin suositella lämpimästi.
Tällä kertaa emme syöneet body-lounasta Messukeskuksessa vaan kävimme lounastamassa piskusessa Bombe Cyrry Housessa Aleksanterinkadulla. Paikkaa piti ikivanha intialaisukko joka kävi hieman hitaalla. Ruuan valmistuminen kesti vaikka kuinka kauan, ja pelkämisimme jo, että myöhästymme Pro-kisasta. Odottelu oli kuitenkin ruuan arvoista ja suosittelen paikka jos tykkää intialaisesta ja sattuu Lahden suunnalle.
Noin muuten voin sanoa, että siellä missä on wannabe-fitneskissoja on myös eväslootia. Typyt haarukoivat kiltisti salaattia ja kananrintaa portaikoissa ja kisakatsomossa. Iltakisassa vieressän istunut tyttö söi kuuliaisesti tasan kahden tunnin välein, ensin jotain salaattia ja Realinpaloja minigrip-pussista ja myöhemmin vielä taskulämpöistä rahkasörsseliä. Ihme kyllä, yhdelläkään miehellä en eväskippoa nähnyt mukana. Messuosastolla tarjoiltiin nälkäisille patukkamaistiaisia ja grillimausteelle haisevia, soijaproteiinista valmistettuja Fastin proteiininaksuja. Tarjolla oli myös joka sortin juomia. Naureskelin neonsinistä Horse power-nimistä juomaa tarjoillelle ukkelille, että tämäkö on nyt sitä kuuluisaa puhdasta ravintoa. Äijällä meinasi pokka pettää siinä kohtaa, mutta hyvin näytti sininen juoma messuväkeen uppoavan. Kahviosta sai evässämpulöitä ja muuta perussettia, ja sunnuntaina söimme Messukeskuksen ravintolan lounaan, joka oli jotain tunkkaista appelsiinikanaa tai uunimakkaraa. Viime vuonna lounas oli paljon parempi.
Messuilta en löytänyt oikein mitään ostettavaa vaikka oikein etsimällä etsin. Lopulta kotiin viemisiksi lähti raakasuklaata, Fastin proteiinipatukoita ja yksi treenitoppi. Parempi puolisko osti neljän kilon herapöntön. Fitnessmallikisaa ei katsottu, mutta sunnuntaina käytiin onnittelemassa voittajaa Fastin osastolla ja hän markkinoi meille niitä patukoita sen verran antaumuksella, että ostettiin. "On nää varmaan tehty Tanskassa tai Englannissa tai ainakin jossain lähellä", hän vastasi, kun kyselin missä patukat on valmistettu.
Messuosastolla parasta oli tietenkin kaikenmaailman fitnessväki. Urheillullisen näköistä sakkia, jopa offilla! Tuli ihan sellainen olo, että hei mäkin haluan lihakset. Kävin muuten kehonkoostumusmittauksessa, joita tarjosi paikalla ainakin kaksi lafkaa: salilla käyntiä kannattaa jatkaa, sillä rasvaprosentti on pudonnut ja lihas kasvanut!
Iltakisaan saavuttiin hyvissä ajoin ja saatiin huppupaikat A-katsomosta. B-katsomon lipuilla ei oikein juhlittu sillä en usko, että reunapaikoilta näki kunnolla edes screeniä. Lippuja oli myyty varmaan vähän turhan paljon, sillä piippuhyllykin oli ahdettu aiva täyteen. Tunnelma katsomossa oli ehkä jopa hieman kireä ennen kisan alkua. Ennen varsinaisen kilpailun alkua jaettiin ties mitä hyvä veli-pystiä ja minusta tuntuu, että se laitsti tunnelmaa vähän entisestään. Välillä on vähän noloa olla suomalainen, varsinkin kun palkintojenjakajat ovat pukeutuneet verkkareihin ja salivaatteisiin... Hävetti.
Bikinikilpailijat olivat hotteja kisuja. Anna vei. Mitkä lihakset! En tiedä, alkaako alakropassa olemaan jo vähän liikaa ulkomaiseen makuun, mutta omaa henkilökohtaista mieltymystäni puhuttelee. Kakkoseksi sijoittunut pimu ei ollut mistään kotoisin. En ymmärrä.
Figuressa naiset olivat mallikkaita ja meillä oli monia suosikkeja. Heidi Sorsan suoritusta ei täällä ole taidettukaan vielä kommentoida, mutta mielestäni hän oli upeassa kunnossa. Todella tasapainoinen kilpailija
http://body.pictures.fi/kuvat/2013+Nordic+Fitness+Expo/Nordic+Pro/Pro+Figure/Pro+Figure-86.jpg Ja mitkä pakarat! Vrt.
http://body.pictures.fi/kuvat/2013+Nordic+Fitness+Expo/Nordic+Pro/Pro+Figure/Pro+Figure-17.jpg (Anteeksi, oli pakko.) Katille onnittelut voitosta ja tsemppiä olympiaan!
Sitten se miesten kilpailu. Mun on pakko myöntää, että jossain vaiheessa tuli ihan täysin absurdi olo tämän kilpailun aikana. Että mitä helvettiä nuo ovat, ja mitä minä täällä teen. Isoja! Apua! Kilpailijoita oli paljon ja mua alkoi jossain vaiheessa jo vähän kyllästyttää. 3 minuuttia poreesausta on ihan hiton pitkä aika, olisi voinut olla vähän vähemmän. Meidän porukan suosikkeja olivat Ranskan Lionel Beyeke ja Italian järkälemäinen Daniele Seccarecci.
Bullin tullessa lavalle katsomo repesi. Mies ei kuitenkaann näyttänyt nauttivat lavallaolosta ollenkaan ja homma tuntui olevan hänelle todella raskasta. Sisareni seurasi kilpailua sivukatsomosta, ja raportoi, että suoraan edestä katsottuna vakuuttava selkäposeeraus oli sivulta onneton, kun vatsa roikkui polvissa. Ojentajaporeesus oli mielestäni Bullin paras. Siinä vaiheessa, kun katsomosta kuului "Vatsa kuriin apina tms." tuli itselleni kuitenkin hieman surullinen olo. Neuvoja varmasti riittää, mutta itse suosittelisin Jarille pilatesta ja maitotuotteiden vähentämistä.
Ihmetystä meissä herätti myös tämä kilpailija
http://body.pictures.fi/kuvat/2013+...c+Pro/Mens+Bodybuilding/Nordic+Pro2013-72.jpg En tiedä, mitä kaikkea ihmeellistä proukot tekevät, mutta mitkä nuo patit alaselässä ovat? Munuaiset? Patterikotelot?
Jerry oli (suhteessa muihin) pieni mutta mallikas ja seurueeseemme kuulunut body-keltanokka toivoi loppuun asti "sen pienen kuopiolaisen" voittavan.
Itseäni fitnesskisoissa puhuttelee tietynlainen epätodellisuus, joka ruokkii fantasiannälkääni ja on minulle terapeuttista eskapismia. Pakko sano, että kaikista haukuista huomatta Jari Mentula sopii tähän kehykseen oikein hyvin. Todellinen Beast. Anna Virmajoki voikin sitten olla se Beauty.
Katsomossa istuskelu on kovaa hommaa. Kipitimme väsyneinä Valintatalon kautta hotellille nukkumaan. Alaovella meit tuli vastaan pieni toppavaatteisiin sonnustautunut anorektikko matkalaukkua vetäen äidin ja isän kanssa. Hän näytti surulliselta. Lieneekö ollut bikinikilpailija etsimässä hotellihuonetta. Itse menimme tyytyväisinä ajoissa nukkumaan.
Heräsimme ajoissa jotta ehtisimme hyvissä ajoin kisapaikalle. Aamiaisella oli paljon alan ihmisiä. Minua ärsyttää hotelliaamiaisissa se, että ihmiset ottavast kamalasti ruokaa ja jättävät sitten suuren osan syömättä lautasille. Tällä kertaa en nähnyt kenenkään tekevän niin. Joku oli jopa tuonut omat mustikat aamupalalle. Raejuustoa ei valitetavasti ollut tarjolla.
Pääsimme taas sisään kummemmin jonottamatta ja saimme huppupaikat. Nuorten kisoissa taso oli kova. 16-18-vuotiaiden ykkseksi ja kakkoseksi sijoittuneet tulivat t-kävelyyn sellaisella itseluottamuksella, jota ei vanhempian sarjoissa enää nähty. Raikas punapää voitti, mutta kaksi kärkikilpailijaa olisivat voineet sijoittua kummin päin tahansa. Alle 24-vuotiaissa oli paljon hvyä kilpailijoita. Oma suosikkini oli pirteä ja mallikas Laura Pohjanluona, joka tuli kolmanneksi. Oona Tolppanen taisi olla ennakkosuosikki, koska häntä kannustetiin valtavasti katsomosta.
Naisten fysiikassa ei oikein saatu kilpailua aikaiseksi. Olisipa Tiina Kasvi ollut mukana, koska silloin joku kisa kärkisijasta olisi voinut olla mahdollinen. Toivottavasti tässä sarjassa nähdään tulevina vuosina enemmän kilpailijoita, sillä mielestäni se on melko katsojaystävällinen. Fitness-sarjassa Maikku Hiljasen puuttuminen oli harmittava juttu. Toivottavasti ei ylikunto vaivaa! Piia Pajunen vei tällä kertaa, ja se oli varmaan ihan oikea valinta, vaikka itse tykkäänkin Eveliinasta enemmän.
Bodyfitneksessä kisaajia riitti. Lyhyessä sarjassa oma suosikkini oli kakkoseksi tullut Tanja Räsänen. Keskipitkä sarja olo tälläkertaa hieman hohhoijjaa-osastoa, eikä kukaan kilpailija jäänyt omaan mieleen. Pitkäsn sarjan voittaja Anne Nyman oli ylitse muiden. Omassa joukossa kannustetiin myös kolmennksi tullutta Mira Härköstä, joka oli kasvoiltaan varmasti kaikista bodyfitness-kisaajista kaunein.
Fysiikan lisäksi useiden kilpailijoiden kannattaisi vielä hioa esiintymistä. Kauheaa hötkyilyä monelta, vaikka ymmärrän toki että jännittää. Ja kyllä sen vaan näkee heti, että onko ihminen sinut itsensä kanssa. Ei tuonne kannata lähteä jos on itsestään epävarma.
Bikinisarja oli pitkästyttävä. Lavalle juoksutettiin kymmenittäin laihaa tyttöä ja kahdessa sarjassa tehtiin eliminaatiot. Vaikka bikinin tason nousemisesta puhutaankin paljon, huomaa hyvin, että monilla on ollut tosi kiire lavalle. Lihakset loistivat poissaolollaan useassa kilpailijassa ja monen anorektisesta olemuksesta heräsi ihan aito huoli. Tuomariston linjauksetkin ihmetyttivät monessa paikkaa. Esimerkiksi lyhyen finaalissa oli kaksi kilplailijaa tyystin ilman jalkoja ja persettä, ja pitkän sarjan kuudenneksi tullut muistutti lähinnä luukasaa. Oli siellä onneksi hyviäkin.
Näin itse kolmekymppisenä äiti-ihmisenä harmittelen tietenkin sitä, etteivät Umppu ja Alona päässeet oikein kuntoon. Mutta niin se vaan on, että liha on kiinteämpää nuorena. Ulla-Riitta olis kuitenkin sopinut finaaliin muutaman muun sijasta oikein hyvin, sillä hän on sellainen kilpailija jolla on jotain ns. omaa säteilyä. Toivottavasti Umppu kasvattaisi lihasta nyt ihan rauhassa ja nousisi parin vuoden päästä vielä lavalle.
Kiitos kuitenkn kaikille kilpailijoille, sillä hehän kisat tekivät. Mielstäni tunnelma kisoissa ja messuilla oli hyvä ja oli tosi hauska nähdä muita alan harrastajia ja huomata, että joukkoon mahtuu monenlaista. Keväällä nähdään!