- Liittynyt
- 7.5.2005
- Viestejä
- 2 881
- Ikä
- 41
Eipä tää mua nolota mutta varmaan se äijä kaupassa pikkasen kelasi että mikä törkeä kotka;
asuin tuossa ulkomailla ja vähitellen rupesi se kielikin sujumaan. Luulin jo kaiken vallan mainiosti ymmärtäväni, ja ainakin baarissa mielestäni keskustelut sujuivat oikein hyvin... :P
No, eräänä päivänä kavereiden kanssa olimme järkkäämässä buffettibileitä, jotain safkaa piti sitten väsätä ja tuoda paikalle. Ei mulla hajuakaan kokkailuista ollut, menin vaan kauppaan ja tuijottelin hyllytarjontaa. Kaupassa nyt ei ollut kauhean leveät "käytävät" hyllyjen välillä.
Siinä kun katselin, viereeni ilmestyi mukavannäkönen mies kärryineen, ja kysyi multa jotain jonka ymmärsin tarkoittavan "Oletko paikallinen?". Virnusin leveän hymyn ja tokasin että "EN!". Vähän kivaa, ajattelin, tuokin mies huomasi heti ettei nyt olla paikallisia vaan tuolta pohjoisempaa. vielä on Suomalaisuutta jäljellä! Kivaa! Sitten jatkoin hyllyille tuijottelua.
Mies sitten lähti jonkin ajan ihmeteltyään peruuttamaan kärryineen taaksepäin kunnes tuli seinä vastaan, ja vaihtoi "käytävää" jolla matkasi kärryineen kassalle asti. Sitten mulle valkeni että mies oli vaan pyytänyt mua siirtymään että pääsee kärryineen ohi, ei sitä kauppavieraiden kansalaisuus tainnut niinkään kiinostaa. Onneksi olin ystävällisellä tuulella ja sanoin EN hymyillen, sentään.
asuin tuossa ulkomailla ja vähitellen rupesi se kielikin sujumaan. Luulin jo kaiken vallan mainiosti ymmärtäväni, ja ainakin baarissa mielestäni keskustelut sujuivat oikein hyvin... :P
No, eräänä päivänä kavereiden kanssa olimme järkkäämässä buffettibileitä, jotain safkaa piti sitten väsätä ja tuoda paikalle. Ei mulla hajuakaan kokkailuista ollut, menin vaan kauppaan ja tuijottelin hyllytarjontaa. Kaupassa nyt ei ollut kauhean leveät "käytävät" hyllyjen välillä.
Siinä kun katselin, viereeni ilmestyi mukavannäkönen mies kärryineen, ja kysyi multa jotain jonka ymmärsin tarkoittavan "Oletko paikallinen?". Virnusin leveän hymyn ja tokasin että "EN!". Vähän kivaa, ajattelin, tuokin mies huomasi heti ettei nyt olla paikallisia vaan tuolta pohjoisempaa. vielä on Suomalaisuutta jäljellä! Kivaa! Sitten jatkoin hyllyille tuijottelua.
Mies sitten lähti jonkin ajan ihmeteltyään peruuttamaan kärryineen taaksepäin kunnes tuli seinä vastaan, ja vaihtoi "käytävää" jolla matkasi kärryineen kassalle asti. Sitten mulle valkeni että mies oli vaan pyytänyt mua siirtymään että pääsee kärryineen ohi, ei sitä kauppavieraiden kansalaisuus tainnut niinkään kiinostaa. Onneksi olin ystävällisellä tuulella ja sanoin EN hymyillen, sentään.