Kun Tomi jo teki alustavan työn ja poisti väärinkäsitysten mahdollisuuden, niin kerron sen vähän mitä selän rusauttamisesta/niksauttamisesta tiedän. Linkkejä mulla ei ole antaa, mutta käytännössä olen harrastanut paria juttua.
Yksi tekniikka on se, että niksauttaja (mielellään niksautettavan kokoluokkaa oleva ihminen) ottaa etukautta perinteisen halausotteen, sijoittaa kämmenpohjansa selkärangan molemmin puolin pitkien selkälihasten muodostamille harjanteille ja puristaa kaikin voimin, tasaisesti ja reutomatta itseään kohden käyden läpi selän keskiosan eri korkeuksilta.
Saman voi tehdä myös niin, että rusautuksen kohde makaa vatsallaan lattialla ja avustaja painelee samaisista paikoista kädet suorina omaa painoaan kohtuudella apuna käyttäen (voiman käyttö samaa luokkaa kuin painantaelvytyksessä, tiedoksi ensiapukurssin käyneille). Jos käytettävissä on alaikäinen avustaja (ideaali ehkä 15-20 -kiloinen), niin tätä voi pyytää reilusti kävelemään selän päällä, kuitenkin välttäen hyppelemistä.
Toimenpide on onnistunut, jos kuuluu lievä rusahtava ääni yhdenkin nikaman kohdalla. Tätä seuraa yleensä helpottava tunne toimenpiteen kohteena olevan henkilön selässä. Jos ääntä ei kuulu tai jos ääni kuuluu ja se on tavattoman voimakas paukahdus/rusaus, niin operaation voi katsoa epäonnistuneen..
En ota vastuuta em. ohjeiden noudattamisen seurauksista. Ja todettakoon vielä, että sellainen näpein ja rystysin tapahtuva, suoraan nikamiin suunnattu niksauttelu on mielestäni asiaan vihkiytyneiden ja koulutettujen ihmisten hommaa.