Neuvoja rapakunnosta pois pääsyyn?

[Siri]

Tulin tänne hyvän kunnon alkulähteille kyselemään. Olen aina ollut laiska liikkumaan, harrastukseni ja työni ovat sisällä, luen ja teen käsitöitä. Olen aina ollut hoikka eli en tarvitse liikuntaa läskien häätöönkään ja koska inhoan kaikkea liikuntaa, miksi sitä harrastaisin. Ruokavalio on sentään tervellinen.

Näin olen ajatellut mutta nyt harmittaa. En oikein jaksa mitään. Luulen että tämä johtuu huonosta kunnosta. Olen aina väsynyt, en jaksa mitään. Ei varmaan ole yhtään lihaksiakaan. Asun mäen päällä ja on ihan tuskaa kulkea sitäkin mäkeä ylösalas.

Miten tästä ylös? Joku kuntosali olisi aivan kauhistus. Vaikka olisin superkuntoinen en varmaan sittenkään lähtisi kuntosalille eli se on pois kuten kaikki ohjatut ryhmäliikuntatunnit.

Onko kävelystä mitään hyötyä? Miten paljon pitäisi kävellä päivässä että kunto nousisi edes vähän? Yleensäkin kun kävelen, en löntystele vaan lähes hölkkään. Syy; inhoan kävelyäkin ja pyrin pääsemään nopeasti paikasta a paikkaan b.

Inhoan liikuntaa siksikin koska minulle tulee siitä aina huono olo. Väsyttää, hengästyttää, kylmä hiki selässä, tosi paha olo fyysisesti ja urheilusuoritukseen verratun jutun jälkeen voi oksettaakin.

Miten tällaisesta tilanteesta ylös? Onko kotona jumppaamisesta hyötyä? Vatsalihaksia tms. kyykkyhyppyjä? Olen rapakunnossa!

 

[ninia]

Mikä voisi motivoida sut alkuun? Kunnon kohoaminen, pirteämpi olo ja positiiviset muutokset kropassa motivoi jatkossa, mutta ensin olisi pikkusen löydyttävä lujaa tahtoa, että pääset alkuun. Onnellista on se, että kunto alkaa kohota tosi nopeasti, tulet huomaamaan.

Sauvakävely on musta ihan helmi laji. Sopii hyvin peruskestävyysharjoittelun aloitteluun, mutta on myös monipuolista. Myöhemmin se sopii palauttavana treeninä. Osta hyvät, oikean mittaiset kävelysauvat ja erittäin mageet ulkoilukamppeet. Sykemittarista voi olla motivoivaa seurata kunnon kehittymistä. Menevää soundia mp3-soittimeen ja liikkeelle. Mitä kalliimpaa gearia hommaat, sitä enemmän se motivoi. Et voi jättää niitä käyttämättä, vaan lenkille on pakko lähteä.

Jo 30 minuuttia esim. joka toinen päivä saa sut alkuun. Se ei todellakaan ole paljoa muusta pois. Kunnon kohotessa voit vähitellen pidentää lenkkejä. Älä ahnehdi liikaa kerralla. Miten onnellista sekin, ettei pudotettavaa painoa ole. Voit heti alusta alkaen nauttia ihanasta kehostasi myös liikkessä ja tulokset huomaat nopeasti.

 

[Heetu]

Mua taas ahdistaisi sauvakävely ja sykemittari (liikaa välineitä, liian teknistä touhua). Koska itse mainitsit kävelyn, se kuitenkin saattaisi jollain tasolla sua kiinnostaa ehkä aloittaisin vaan kävelemällä vaikka kauppaan tai kaverin luo, jolloin se ei ehkä tunnu niin liikunnalta, ei välttämättä varsinaisilla "kävelylenkeillä".

Olisko sulla joku ystävä, joka olis kiinnostunut aloittamaan samanlaista projektia, tai olis itse jo harrastanut liikuntaa joten vois tsemppailla suakin alkuun ja näyttää hyvää esimerkkiä? Mites personal trainer, sieltä saisit ainakin just sulle sopivat vinkit, ja saattaisi olla kalleudesta huolimatta kaikkein paras satsaus omaan hyvinvointiin. PT:n kanssa voi myös käydä lenkillä, ja kokeilemassa ihan mitä lajeja itse haluaa asiantuntevan opastajan kans. Saattaisit löytää sen sun oman lajin.

 

[ikitalvi]

Olin itse pari vuotta sitten aika samassa tilanteessa kuin sinä. Hoikka mutta rapakuntoinen. Harrastukset ja työ liittyivät kaikki kirjoihin, tietokoneisiin ja sen sellaiseen istumiskeskeiseen toimintaan. Kammosin kuntosaleja ja ohjattuja jumppia. Sittemmin olen uskaltautunut molempiin -- ihan yksinäni vieläpä -- ja jäänyt henkiin, enkä edes ole nolannut itseäni. Ohjatuissa jumpissa en enää juurikaan käy, koska en tunne niissä oloani kotoisaksi, mutta kuntosalikammosta pääsin yli ja käyn siellä nykyään ihan sujuvasti. Ja siis TODELLA jännitin mennä sinne eka kerran, niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin ihmisistä jotka ovat käyneet salilla koko ikänsä.

Kävelyn hyöty kunnonkohotuksessa on vähän siinä ja tässä. Ei se nyt ihan hyödytöntä ole, hyöty vain on aika rajallista. Mä pystyin rapakuntoaikoinakin kävelemään vaikka koko päivän, mutta koin silti itseni huonokuntoiseksi. Jos oikeasti haluaa kohottaa kuntoaan, pitäisi olla valmis hikoilemaan kunnolla ainakin kaksi, mieluummin kolme kertaa viikossa. Voisit vaikkapa ostaa säädettävät käsipainot ja kuntopyörän. Kuntopyörällä voit tehdä intervalleja (varovaisesti tietenkin aluksi) ja käsipainoilla lihaskuntotreeniä. Intervalleja tekemällä säästät aikaa, eikä sinun välttämättä tarvitse tehdä ollenkaan pitkiä tylsiä lenkkejä. Jopa neljässä minuutissa voi tehdä intervallin joka 3 kertaa viikossa toistettuna kohottaa tehokkaasti kuntoa. Jos et halua satsata kuntopyörään, intervallin voi tehdä vaikka haaraperushyppelemällä tai sitä sun kotimäkeä ylös kävelemällä/juoksemalla.

Osaatko englantia? Vähän jo tuntuu tyhmältä heittää tätä joka paikkaan, mutta tämä saitti on ihan helmi kaikille rapakunnosta pois pyrkiville naisille: http://www.stumptuous.com/ Tuolta löytyy mm. lihaskunto-ohjelma pelkillä käsipainoilla tehtäväksi.

 

[Ealina]

Itselläni säännöllisessä liikkumisessa on auttanut seura ja mielenkiinto. Lenkkeily on pakkopullaa yksikseen, mutta kavereiden kanssa juorulenkit ovat mukavia sosiaalisia tapahtumia. Lenkkeilyä voi harrastaa myös retkeilyn muodossa. Ota vaikka kamera mukaan ja lähde tutkimaan luontopoltua tai lähirantaa. Tai kävele kirjastoon reppu selässä täydentämään lukemistoa.

Tai keksi jotain aivan muuta kuten uiminen, hiihto, pyöräily, frisbeegolf, tanssi tai jooga.

 

[assis]

Inhoan liikuntaa siksikin koska minulle tulee siitä aina huono olo. Väsyttää, hengästyttää, kylmä hiki selässä, tosi paha olo fyysisesti ja urheilusuoritukseen verratun jutun jälkeen voi oksettaakin.

Hyviä vinkkejä on jo tullutkin, tässä lisää mietittävää:
-nuo oireet mun mielestä viittaa siihen, että 1)liikut liian kovaa omaan kuntoosi nähden ja 2)sulla ei kirjaimellisesti ole riittävästi energiaa liikkua. Syö sopivasti ennen liikuntaa ja valmista vaikka valmiiksi jotain syötävää, jonka voit napata suuhun heti kun palaat kotiin (esim. maitokaakao ja banaani/ leipä/ rahka/ viili tms. on oiva välipala sekä ennen liikuntaa että sen jälkeen).
-onko ulkona mitään, mikä kiinnostaa? Metsä, talot, ihmiset, autot? Luulen, että yksi ongelma sulla on, ettet ulkoile riittävästi. Mikä saisi sinut lähtemään ulos ja pysymään siellä jonkin aikaa? Tekosyykin on hyvä syy ulkoilla. ;)
-ulkoillessa musiikkisoitin on aika hyvä, jos musiikki kiinnostaa eikä seuraa ole.
-jos kävely on tylsää, mutta et jaksa oikein juostakaan pidempään, vuorottele kävelyä ja hölkkää. Tai aja pyörällä, potkulaudalla, rullaluistele...

 

[ikitalvi]

Kyllä mullekin tuli alkuaikoina joskus vähän paha olo liikunnasta. Se oli yleensä tosiaan merkki siitä, että olin tehnyt liian kovaa kuntooni nähden. Jotenkin sitä vaan ajatteli, että kun kerran vaivautui liikkumaan, niin sitten piti vetää täysillä... Sitten kun kuntoa alkaa olla, pystyy vetämään niitä koviakin treenejä välillä, mutta joka kerta ei paranisi vetää itteään ihan piippuun. Kunhan tulee kunnolla hiki ja syke nousee, niin kyllä se kunto kohoaa.

Eli jos esim. kokeilet niitä suosittelemiani intervalleja, niin älä tee aloittelijan perusvirhettä, eli vedä heti liian kovaa :-) Ei oo kiva jos vielä kaks päivää treenin jälkeen on ihan rikki... Nimimerkillä kokemusta on. (Spinningiä en uskaltanut kokeilla uudestaan sen jälkeen kun kerran kävin, vedin itteni totaalisen piippuun ja voin pahoin kaks tuntia.) Sitten kun kunto rupeaa nousemaan, voi vetää myös intervalleissa itsensä enemmän loppuun.

Toisaalta pitää muistaa että liikuntaa harrastaessa pitäisi välillä uskaltaa poistua mukavuusalueelta. Jos tekee aina siten ettei tunnu yhtään pahalta tai raskaalta, niin todennäköisesti kunto ei nouse vaan pysyy samana. Ei siitä pienestä pahasta olosta ole haittaa, kunhan ei voi niin pahoin ettei enää uskalla kokeilla uudestaan.

Kuten assis sanoi, on myös tärkeää syödä riittävästi. Jos kerta olet hoikka vaikket harrasta liikuntaa, niin todennäköisesti joudut opettelemaan syömään enemmän. Mistään valtavista määristä ei ole kyse, banaani ja purkki rahkaa tai vastaavaa.

 

[HeatN]

Yksi tapa on ujuttaa liikunta arkipäivään ns. hyötyliikunnaksi. Voitko pyöräillä tai kävellä töihin, kauppaan, kirjastoon, kavereiden luokse tai kaupungille? Jo pelkkä päivittäinen hytötyliikkuminen voi monella nostaa aktiivisuuden tasoa ihan terveysliikunnan puolelle. Se on samalla sekä piristys aamulla että illalla, antaa puhtia päivän muihin hommiin ja on aikalailla vaivatonta liikuntaa.

Muut tulleet vinkit ovatkin hyviä, tärkeintä olisi löytää se oma juttu, joka myös tuntuu hyvältä! Kävely on oikein hyvä laji alkuun! Voisit myös miettiä, onko jokin liikuntalaji, josta olet joskus tykännyt tai jota olet aina halunnut kokeilla. Sitten vain ottamaan härkää sarvista yksin tai ystävän kanssa ja toteuttamaan tuo unelma.

Kotona voi myös hyvin jumpata. Mua ainakain kannustaa erilaiset välineet: käsipainot on hyvät, samoin jumppapallo (ohjeita löytyy netistä), keppi, kuminauha, tarvittaessa vaikka juomapullot. Ja telkkaristakin tulee joskus jumppaohjelmia, joiden tahtiin vaan menemään

 

[hotmama]

Mä suosittelen yhteyden ottoa personal traineriin. Sellaiseen joka todella on pätevä Voit koittaa tietty tehdä myös esim. jonkun lehden ohjeiden mukaan mutta ei se korvaa sitä että asiantuntija on vieressä katsomassa ja ohjaamassa että teet liikkeet oikein ja treeni tuntuu siellä missä pitääkin. Yks tai kaks ohjauskertaa, joiden aikana kartoitetaan lähtötilanne ja omat tavoitteesi sekä laaditaan sun näköinen kunto-ohjelma; pääset hyvillä ohjeilla alkuun ja voit jatkaa lihaskunto- ja kestävyysharjoittelua vaikka yksin jos se tuntuu luonnikkaammalta.
Toivon liikunnan iloa ja motivaatiota sulle kun huomaat miten nopeasti kehitystä tulee aluksi!

 

[susanah]

Sanoit moneen otteeseen inhoavasi liikuntaa. Asenteesi on ihan ensimmäinen asia, johon sinun pitää tehdä muutos. Et tule onnistumaan, jos inhoat liikuntaa. Et voi väkisin lähteä liikkumaan. Sinun pitää oppia pitämään liikunnasta ja sen tuomasta hyvästä olosta. Pikku askelin eteenpäin, tuo hyötyliikunta idea on minusta ihana paras tapa lähteä liikkumaan.

 

[ikitalvi]

Tuo asennejuttu riippuu vähän henkilöstä kyllä. Ainakin itse olen sellainen, että kyllä mulla olisi aina jotain mielenkiintoisempaa tekemistä kuin lähteä punttikselle tai lenkille. Usein fiilikset treeniä aloittaessa on sellaiset, että voi helvetti kun tätä p***aa on pakko vääntää. Siitä se fiilis sitten treenin edistyessä muuttuu... useimmiten. Ei aina. Ja poikkeuksetta olen onnellisin kun treeni on ohi. Nyt jo kohta pari vuotta olen säännöllistä liikuntaa harrastanut, eikä tilanne ole muuttunut mihinkään, pikemminkin pahentunut alkuinnostuksen kadottua. Suurimpana motivaationa ei toimi asenne eikä fiilis vaan tieto siitä, että ilman liikuntaa muutun vaivaiseksi ja masentuneeksi.

Anyway, joillekin liikunta vaan yksinkertaisesti on pakkopullaa, jota itsensä on pakotettava harrastamaan. Aina se ei tunnu kivalta. Kuten Andy Warhol sanoi, 80% menestyksestä on paikalle saapumista.

 

[ikitalvi]

blah blah, Kuten Andy Warhol sanoi... blah blah

Eh, Andy Warhol? Siis Woody Allen. No, samat alkukirjaimet... Hoh hoijaa...

 

[Deleted member 5830]

Mä uskon, että jokaisella ihmisellä on joku liikuntamuoto, josta tykkää. Kaikki ei vaan oo löytäneet sitä omaansa vielä.

Liikunta on kivaa, kun harrastaa sitä omaa lajiaan, sillon ei tartte pakottaa itteään liikkumaan. Suosittelisin kokeilemaan ennakkoluulottomasti useita erilaisia liikuntamuotoja ja ettimään mikä se oma juttu on. Varmaan joku kokeiluista tuottaa tulokseksi sen, että haluu mennä harrastamaan uudelleenkin. Jos mun pitäis harrastaa uimista, aerobicciä tai kilpatanssia, mäkin vihaisin liikuntaa. Mut kun saan harrastaa punttia, spinningkiä, bodypumppia ja sauvakävelyä, mä rakastan liikuntaa...

 

[Sharaid]

Mä uskon, että jokaisella ihmisellä on joku liikuntamuoto, josta tykkää. Kaikki ei vaan oo löytäneet sitä omaansa vielä.

Tuo tuli kuin ihan suoraan mun suusta :thumbs:

Oman liikuntamuodon löytäminen vie aikaansa joskus. Myös se, että tajuaa jonkun liikuntamuodon olevan itselle juuri se sopiva. Itsekin olen "taistellut" tietäni ulos laiskuudesta :D Joskus en erityisemmin juoksustakaan välittänyt, mutta sinnikkyydellä siihen löytyi intohimo.

 

[assis]

Asenteesi on ihan ensimmäinen asia, johon sinun pitää tehdä muutos. Et tule onnistumaan, jos inhoat liikuntaa. Et voi väkisin lähteä liikkumaan. Sinun pitää oppia pitämään liikunnasta ja sen tuomasta hyvästä olosta.

Tuo asennejuttu riippuu vähän henkilöstä kyllä. Ainakin itse olen sellainen, että kyllä mulla olisi aina jotain mielenkiintoisempaa tekemistä kuin lähteä punttikselle tai lenkille. [ ] Suurimpana motivaationa ei toimi asenne eikä fiilis vaan tieto siitä, että ilman liikuntaa muutun vaivaiseksi ja masentuneeksi.

Komppaan ikitalvea siinä, että se liikkumisen ilo ei välttämättä ole kaikilla Se Juttu, suurin motivaattori. Mä inhoan salilla monia asioita, eikä läheskään aina huvita edes lähteä, mutta silti mä menen, koska janoan parempia tuloksia. Olen voimanostaja ja parempi yhteistulos on se, mitä haen. Töitä tehdään kuukausien ja vuosien aikajänteellä, mutta se hetki kisoissa, kun enkat paukkuvat, on sen arvoista. Ja sitä mä mietin, kun menen salille: jokainen treeni on tärkeä. Aina (tai ainakin yleensä) on parempi tehdä edes jotain, kuin jäädä sohvalle makaamaan. Silti olen myös sitä mieltä, että jokaisella treenikerralla pitäisi olla jotain, mikä on kivaa itsessään. Jokin liike tai vaikka treenikaverin tapaaminen, jonka varjolla jaksaa tehdä ne tyhmemmätkin jutut.

 

[ikitalvi]

Tarkemmin ajatellen, kyllä mullekin saliharjoittelu oli n. ekan puoli vuotta Se Juttu -- eli kyllähän innostus auttaa. Sen verran lahjaton olen, että tuskinpa muuten olisin jaksanut salilla käydä. Puolen vuoden jälkeen oli jotain pientä edistystä alkanut tapahtua, ja se sitten toimii edes jonkinlaisena motivaationa silloin, kun ei vaan voisi vähempää kiinnostaa raahautua raudan ääreen.

Eli korjaan itseäni sen verran, että totta kai auttaa jos on jossain määrin edes aluksi innostunut jostain lajista. Siinä mielessä sen "oman jutun" etsiminen ei ole turhaa, vaikken usko että useimmat koskaan löytävät sellaista lajia jonka harrastaminen olisi aina kivaa ja innostavaa.

 

[susanah]

Komppaan ikitalvea siinä, että se liikkumisen ilo ei välttämättä ole kaikilla Se Juttu, suurin motivaattori. Mä inhoan salilla monia asioita, eikä läheskään aina huvita edes lähteä, mutta silti mä menen, koska janoan parempia tuloksia. Olen voimanostaja ja parempi yhteistulos on se, mitä haen. Töitä tehdään kuukausien ja vuosien aikajänteellä, mutta se hetki kisoissa, kun enkat paukkuvat, on sen arvoista. Ja sitä mä mietin, kun menen salille: jokainen treeni on tärkeä. Aina (tai ainakin yleensä) on parempi tehdä edes jotain, kuin jäädä sohvalle makaamaan. Silti olen myös sitä mieltä, että jokaisella treenikerralla pitäisi olla jotain, mikä on kivaa itsessään. Jokin liike tai vaikka treenikaverin tapaaminen, jonka varjolla jaksaa tehdä ne tyhmemmätkin jutut.

Olen sitä mieltä, jos pääsääntöisesti inhoaa jotain, niin sellaista ei kannata väkisin tehdä. Voi yrittää löytää tapoja/asioita minkä takia, tässä tapauksessa liikkumisesta alkaisi pitämään. Pidemmän päälle itseään ei voi pakottaa tekemään asioita, joista ei tykkää vaikka se olisi kuinka hyvä juttu tahansa. Jos liikuntaa vihaa, niin tietysti pitäisi löytyä motivaatiota sen tekemiseen, mutta ennen kaikkea sen pitäisi tuottaa hyvää fiilistä, jotta se ruokkisi sitä motivaatiota jatkossakin. Se on selvää, että aina liikunta ei maistu ja se tuntuu välillä tuskalta, niin kuin moni muukin asia tässä elämässä. Jos liikunta tuo enemmän hyvä fiilistä ja onnistumisia, niin ne paskat päivät kestää kyllä ja homma jatkuu.