Nationalismi ei taas ole omasta mielestäni kovinkaan toimiva ideologia. Toki se vetoaa moniin ihmisiin vahvasti, kun lapsesta asti sosiaalistetaan eli siltä osin on toimiva, mutta suhteessa esimerkiksi talouteen se ei ole.
Taloudessa on ollut enemmän tai vähemmän nykymuotoisia kapitalistisia elementtejä varmaan 1500-luvulta lähtien. Ajan myötä järjestelmä on kehittynyt koskemaan käytännössä koko palloa, kun omavaraistaloudet on liitetty osaksi kapitalistista järjestelmää. Eri alueilla on hyödyketuotantoketjussa vaan "omat osansa" (keskusta, semi-periferia, periferia) pitkälti riippuen siitä missä vaiheessa ne ovat "modernsoituneet", ts. siirtyneet tuottamaan hyödykkeitä maailmanmarkkinoille.
Hyödykkeet ovat käytännössä aina liikkuneet ympäri maailman eri siltä osin puhe "globalisaatiosta" uutena ilmiönä on täyttä paskaa. 1700-1800-luvulla kehittyneen kansallisvaltioideologian kehittymisen myötä tiettyjen maa-alueiden päälle lyötin leimoja ja ne eristettiin toisistaan kv. sopimuksilla. Alueen sisälle jääneen ihmisryhmän katsottiin muodostavan kansan, jolla olisi "kansana" jokin yhteinen "kohtalo".
Kommunistit olisivat halunneet levittää luokkataistelun maailmanlaajuiseksi, jotta lopulta ei olisi ollut valtioita vaan One World. Tämä sai kuitenkin perverssejä muotoja mm. stalinismissa. Itävaltaista alkuperää olevan Aatolffin ideologiaa pidetään reaktiona nationalismin ja valtioiden poistumista kannattaneelle kommunismille. Aatu olisikin lopulta halunnut levittää omaa "ilosanomaansa" ympäri maailman painottaen arjalaista rotua ja muuta höpöä. Eli Aatu ei todellakaan kannattanut valtioiden itsemääräämisoikeutta eli nationalismia. Suomalaisiakin Aatu taisi pitää jonain alempiarvoisena rotuna.
Maailma ei vaan ole niin yksinkertainen ja kategorisoitavissa oleva paikka kuin millaisena ihmismieli sen haluaisi niin kovasti nähdä. Nationalismi toimi oman aikansa, mutta kyllähän sen ongelmat tulivat varsin selvästi esille 1900-luvun tuhoisina sotina. Mun mielestä olisi typerää palata ajassa takaisinpäin ja alkaa purkamaan esimerkiksi EU:ta timosoinimaisesti, kun on jo todisteita siitä ettei se toimi.
Euroopan unioni saattaa olla toivo paremmasta, mutta saas nähdä. Ihmiset tarvitsevat jotain abstrakteja rakkauden kohteita. Ennen se oli kansallisvaltio lippuineen, lauluineen, rahoineen jne, joka loi sosiaalista koheesiota. Onnistuuko EU tuottamaan itsestään tällaisen rakkauden kohteen vai onko se liian laaja toimiakseen? Jos esimerkiksi ilmoitettaisiin, että eurosta joudutaan luopumaan ja siirtymään yhteen maailmanlaajuiseen valuuttaan nimeltä bancor, niin kokisivatko ihmiset samanlaisia tunteita kun markasta piti luopua?
Kirjoitin tekstin suoraan editoimatta lainkaan, joten hajotkaa siihen kaikkine epäjohdonmukaisuuksineen ja oiottuine mutkineen. :D