- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 1 917
Kolumni
Jäähyväiset aaseille
Suomalainen totaalikieltäytyjä Jussi Hermaja julistaa olevansa ihmisoikeusrikkomuksen uhri ja anoo turvapaikkaa Belgiasta.
"Tämä on Suomelle noloa", todettiin Hesarissa. Kieltämättä. Hermajan käyttäytyminen on uskomattoman noloa. Terve, nuori ja koulutettu mies kehtaa rinnastaa itsenä raa´an kidutuksen uhreihin ja epoksiliimalla eläviin katulapsiin. Ja hyväksikäyttää aivan toisen sarjan tapauksia varten rakennettua oikeusjärjestelmää surutta oman idealisminsa pönkittämiseen.
"Turvapaikkahakemukseni asianmukainen käsittely on koko Euroopan Unionin ihmisoikeuksien kannalta välttämättömyys", Hermaja nyyhkii.
En ole asiasta ihan vakuuttunut. Minusta maailma tuntuisi paremmalta paikalta, jos vaikka laitettaisiin EU:n alueelle huijattujen seksiorjien asiat ensin kuntoon. Tai marssittaisiin kerrankin porukalla Tsetshenian sotaa vastaan.
Vielä enemmän nolottaa, kun ajattelee, mitä Hermaja pakenee: muutamaa hassua kuukautta suomalaisessa vankilassa, jossa olot ovat lokoisammat kuin suurimmassa osassa maailman koteja.
Mutta ei Belgiassakaan ole koko ajan kivaa. Kunnollista tulkkia ei ollut heti välittömästi tarjolla, kun mr. Hermaja sitä vaati, ja "kaiken kaikkiaan turvapaikan hakeminen on ollut uuvuttava prosessi", Hermaja toteaa. Voi hellantuutelis.
Kotisivullaan – monellako silvotulla ja raiskatulla kongolaisteinillä muuten on oma kotisivu? – Hermajan tukiryhmäläinen poseeraa kaulassaan kyltti, jossa lukee "In prison for peace". Totuudenmukaisempi teksti olisi kyllä "In prison for fucking nothing", sillä kukaan, edes Dalai Lama, ei usko maailmanrauhan toteutuvan jonkun vegaaniruuasta seonneen suomalaistotaalin vuoksi.
Joten heippa vaan, Amnesty! Turha kerjätä minulta rahaa niin kauan kun "case Hermaja" esiintyy samoissa yhteyksissä kuin teloitetut 12-vuotiaat.
Kirjoittaja on hevoshullu blondi.
Julkaistu: City-lehti, nro 5/2004
Teksti: Anna Perho
Jäähyväiset aaseille
Suomalainen totaalikieltäytyjä Jussi Hermaja julistaa olevansa ihmisoikeusrikkomuksen uhri ja anoo turvapaikkaa Belgiasta.
"Tämä on Suomelle noloa", todettiin Hesarissa. Kieltämättä. Hermajan käyttäytyminen on uskomattoman noloa. Terve, nuori ja koulutettu mies kehtaa rinnastaa itsenä raa´an kidutuksen uhreihin ja epoksiliimalla eläviin katulapsiin. Ja hyväksikäyttää aivan toisen sarjan tapauksia varten rakennettua oikeusjärjestelmää surutta oman idealisminsa pönkittämiseen.
"Turvapaikkahakemukseni asianmukainen käsittely on koko Euroopan Unionin ihmisoikeuksien kannalta välttämättömyys", Hermaja nyyhkii.
En ole asiasta ihan vakuuttunut. Minusta maailma tuntuisi paremmalta paikalta, jos vaikka laitettaisiin EU:n alueelle huijattujen seksiorjien asiat ensin kuntoon. Tai marssittaisiin kerrankin porukalla Tsetshenian sotaa vastaan.
Vielä enemmän nolottaa, kun ajattelee, mitä Hermaja pakenee: muutamaa hassua kuukautta suomalaisessa vankilassa, jossa olot ovat lokoisammat kuin suurimmassa osassa maailman koteja.
Mutta ei Belgiassakaan ole koko ajan kivaa. Kunnollista tulkkia ei ollut heti välittömästi tarjolla, kun mr. Hermaja sitä vaati, ja "kaiken kaikkiaan turvapaikan hakeminen on ollut uuvuttava prosessi", Hermaja toteaa. Voi hellantuutelis.
Kotisivullaan – monellako silvotulla ja raiskatulla kongolaisteinillä muuten on oma kotisivu? – Hermajan tukiryhmäläinen poseeraa kaulassaan kyltti, jossa lukee "In prison for peace". Totuudenmukaisempi teksti olisi kyllä "In prison for fucking nothing", sillä kukaan, edes Dalai Lama, ei usko maailmanrauhan toteutuvan jonkun vegaaniruuasta seonneen suomalaistotaalin vuoksi.
Joten heippa vaan, Amnesty! Turha kerjätä minulta rahaa niin kauan kun "case Hermaja" esiintyy samoissa yhteyksissä kuin teloitetut 12-vuotiaat.
Kirjoittaja on hevoshullu blondi.
Julkaistu: City-lehti, nro 5/2004
Teksti: Anna Perho