- Liittynyt
- 28.1.2006
- Viestejä
- 240
Nyt se sitten varmistui. Molemmat kyynärpääni ovat aikanaan murtuneet. Vasen potkittiin yli kymmenen vuotta sitten ja oikea kolme vuotta sitten kännissä kaatuillessa. kummassakin näkyi vastikään röntgenissä jälkiä lievistä murtumista. Lääkärin mukaan ne ovat toipuneet ilman hoitoa niin hyvin kuin mahdollista. Kummassakin tuntuu edelleen sopivassa asennossa esim. pöytään nojatessa viiltävää kipua.
Kun kysyin lääkärin kantaa vammojen vaikutukseen punttitreeniin, ei osannut sanoa mitään varmaa. Kuulemma "voi vaikuttaa". Itsellä on kyllä käynyt mielessä, että tosiaan "voi vaikuttaa", kun penkkipunnerrusliikkeet eivät ole koskaan oikein sujuneet eivätkä rintalihakset juuri kehittyneet. Kieltämättä olen asiaa epäillyt, kun yli komekymppisenä ja lähes viiden vuoden treenaamisella esim. penkistä nousee vähemmän kuin useimmilla alle parikymppisillä vuoden treenanneilla. Juuri penkkiin olen yrittänyt panostaa sen laahatessa muuta kehitystä selvästi jäljessä. Kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin penkkiohjelmat on kokeiltu ja säännöllisesti treenattu veteraanipunnertajan suosiollisella avustuksella. Tekniikka on oikea, mutta malmi ei vaan tietyn piteen jälkeen kulje. Kyse ei ole myöskään avustavien lihasten, kuten esim. ojentajien heikkoudesta. Ne ovat kehittyneet hyvin muilla liikkeillä.
Kun nyt hyvällä omalla tunnolla voi ainakin osittain luovuttaa tuon penkin suhteen, pitäisi ne rintafileet kuitenkin saada kehittymään. Penkkiä pidetään kuitenkin yleisesti parhaana rinnan massaliikkeenä. Pitääkö vaan alkaa nitkuttaa hillittömiä sarjamääriä vipareita tai ristitaljaa? Mitä sanovat Pakkiksen asiantuntijat?
Kun kysyin lääkärin kantaa vammojen vaikutukseen punttitreeniin, ei osannut sanoa mitään varmaa. Kuulemma "voi vaikuttaa". Itsellä on kyllä käynyt mielessä, että tosiaan "voi vaikuttaa", kun penkkipunnerrusliikkeet eivät ole koskaan oikein sujuneet eivätkä rintalihakset juuri kehittyneet. Kieltämättä olen asiaa epäillyt, kun yli komekymppisenä ja lähes viiden vuoden treenaamisella esim. penkistä nousee vähemmän kuin useimmilla alle parikymppisillä vuoden treenanneilla. Juuri penkkiin olen yrittänyt panostaa sen laahatessa muuta kehitystä selvästi jäljessä. Kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin penkkiohjelmat on kokeiltu ja säännöllisesti treenattu veteraanipunnertajan suosiollisella avustuksella. Tekniikka on oikea, mutta malmi ei vaan tietyn piteen jälkeen kulje. Kyse ei ole myöskään avustavien lihasten, kuten esim. ojentajien heikkoudesta. Ne ovat kehittyneet hyvin muilla liikkeillä.
Kun nyt hyvällä omalla tunnolla voi ainakin osittain luovuttaa tuon penkin suhteen, pitäisi ne rintafileet kuitenkin saada kehittymään. Penkkiä pidetään kuitenkin yleisesti parhaana rinnan massaliikkeenä. Pitääkö vaan alkaa nitkuttaa hillittömiä sarjamääriä vipareita tai ristitaljaa? Mitä sanovat Pakkiksen asiantuntijat?