Mukava työ. Keskustelua työnteosta ja opiskelusta

aja_tollah

Liittynyt
8.10.2009
Viestejä
331
Työn teko on hanurista. Usein tähän väitteeseen saa vastauksen, että pitäisi valita mielenkiintoinen työ. Mutta onko työ ikinä niin melenkiintoista, että siihen haluaisi panostaa paljon? Eikö olisi järkevämpää valita työ, joka vie vapaa-aikaa mahdollisimman vähän, ja tekisi sitten suuremmalla vapaa-ajalla niitä mielenkiintoisisa asioista? Tuoko duunari- vai akateemiset työt paremman elämänlaadun?

Työn teossa ja opiskelussa ollut ennen myös statusvaikutusta selvästi nykyistä enemmän. Hieno ammatti nosti sosiaalista arvostusta. Nyt tämä porkkana on kulumassa loppuun, ja töitä tehdään lähinnä rahan takia. Mutta yllättävän pienelläkin palkalla tulee toimeen. Kannattaako raataa liikaa töissä, jotta saisi marginaalisesti paremman elintason?

Mietteitä työn teosta, opiskelusta yms. Onko joku saanut unelma-ammatin opiskelelemalla?'

EDIT:JA OHO:D Tullut tämmöinen otsikko tähän jostakin. PItäisi olla:"Mukava työ. Keskustelua työnteosta ja opiskelusta" Tämän voisi kyllä muokata:D
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Näin 24vuoden työkokemuksella ei ole olemassa työtä jossa viihtyisin täydellisesti. On työ jonka tuoma vapaa-aika ja muut plussat laskettuna palkan kanssa yhteen saavat minut pysymään siinä. Mutta päivittäin mietin opiskelua sekä alan vaihtoa, mutta ei se vaihtamalla parane. Statusta tässä hommassa ei ole eikä muutakaan hohtoa. Ainoastaan kokemuksen kautta tuleva rahallinen koravaus. Mutta olen myös miettinyt että jos saisin vaikka 400€ kuussa vähemmän rahaa ilman että pitäisi tehdä töitä niin pistäisin kovasti sen vaihtoehdon harkintaan.
Nyt kun sitten joku alta 30v tulee kertomaan ihanne työstään tai siitä että työ on elämän suola. Niin sillä voitte pyyhkiä perseenne siinä vaiheessa kun työelämää on takana 24vuotta. Asiat ja nykyinen hektisyys töissä on sitä luokkaa että minäkin kaippaan niitä aikoja kun olin sinisilmäinen duunari ja 23vuotias.
 
Mä painan töitä satalasissa sen takia, että voisin lopettaa täyspäivätyön viiskymppisenä, mieluusti aiemminkin. Ja elää samalla elintasolla kuin nytkin.
 
Työstä saatava raha on korvaus menetetystä vapaa-ajasta, toisinsanoen en usko ikinä pääseväni sellaiseen työhön jossa viihtyisin. Arvostan ja kadehdin heitä jotka ovat onnistuneet muuttamaan harrastuksensa työkseen.
 
Itsellä työhistoria on n. 13 vuotta ja samassa firmassa jopa. Tehtävät tosin vaihdelleet vaikka enempi ja vähempä logistiikkapuoleen aina liittyneetkin.

Muutama vuosi sitten oli hankalaa, johtui lähennä siitä ettei ollut silloisen pomon kanssa kovin lämpimät välit. Nykysin on uusi pomo ja homma rullaa. Palkkakin pitää yrittää luovia kuntoon, vähän hankalaa nyt kun on suurinpiirtein täyskielto tj:ltä palkankorotuksiin ennenkuin tulos on taas plussalla. Ymmärrettävää ja vaatii pitkäjänteisyyttä.

Mutta ei se tosiaan mitään suolaa aina ole. Mieluummin sitä tekis vaikka 30 tuntista viikkoa kuin tätä mikä tahtoo olla lähempänä 50 tuntista ja joskus enempikin. Mutta sitä on tehtävä nyt kun meni talon rakentaan ja ottaan vitusti lainaa. Ja taas toisaalta tässä on parhaat työvuoden vielä edessä ja nyt kun työssä viihtyy, niin mikäpäs siinä. Varmasti kun on 20 vuotta mittarissa työelämää, niin taas alkaa mietteet olemaan toisenlaiset.

Mutta en mä meinannutkaan enää 50 vuotiaana tällasia määriä tehdä. Tai sitten teen mutta se on sitten niin että haluan silloin tehdä. Katotaan nyt mihin maailma vie.

Mutta ihan oikeasti sitä palkkaakin tärkeämpi on että löytää paikkansa siellä duunissa, eikä aamusti vituta lähteä töihin. Aikasin herääminen saa vituttaa, se ei ole koskaan kivaa kun en ole mikään aamuihminen sen kummemmin. Mutta jos se töihinmeno oikeasti joka ikinen aamu vituttaa, niin raskaaksi käy. Kokemusta on tästäkin.
 
Työtä pitää tehdä juuri niin vähän, että pystyy itsensä kohtuullisesti elättämään. En kaipaa isoja tuloja vaan vapaa-aikaa. Sen verran kauan sitä on tullut työssä nahuttua, että lähinnä aiheuttaa järjetöntä vitutusta. Vielä kun työajan lyhennystä pyysin 1/2 tai 2/3 työajasta, mutta paskat.
 
Voisin viel lisätä tähän että molemmat porukat on yrittäjiä ja vierestä seuranneena on kyllä iskostunut omaan päähän aika jämäkästi että siihen en ikinä lähde, työstä tulee elämä.
 
Jakob sanoi:
Työtä pitää tehdä juuri niin vähän, että pystyy itsensä kohtuullisesti elättämään. En kaipaa isoja tuloja vaan vapaa-aikaa. Sen verran kauan sitä on tullut työssä nahuttua, että lähinnä aiheuttaa järjetöntä vitutusta. Vielä kun työajan lyhennystä pyysin 1/2 tai 2/3 työajasta, mutta paskat.
Click to expand...

Jännä muuten miten sitä työajan lyhentämistä ollaan vastaan ja porukkaa lojuu työttömänä. Pitäisi säätää laki että kun työttömyys on niin ja niin paljon, niin saat halutessasi lyhentää työaikaasi (palkka putoaa tietysti samassa suhteessa) eikä työantaja voisi vastustaa sitä vain siksi että se nyt aiheuttaa jotain ylimääräisiä toimenpiteitä. Taas jos työttömyyttä ei ole, niin jokainen painaa täyttä päivää.

Vuorotteluvapaa on hyvä, mutta sekin on aina joku tietty jakso kokonaan pois töistä ja siihenkin työantaja voi sanoa ei vain siksi että haluaa sanoa ei.
 
zuici sanoi:
Voisin viel lisätä tähän että molemmat porukat on yrittäjiä ja vierestä seuranneena on kyllä iskostunut omaan päähän aika jämäkästi että siihen en ikinä lähde, työstä tulee elämä.
Click to expand...

Työstä tulee elämä... mutta jos siitä tykkää niin ei kai se huono asia ole.
 
Työni on ihan leppoisaa ja oikeastaan juuri sellaista kuin olin ehkä kuvitellutkin 15 vuotta sitten, kun ryhdyin ammatinvalintaa enemmän miettimään. Olen 8-16 toimistotyössä, jossa on joustavahko työaika, mutta tunnit on silti tehtävä täyteen.
Vaikka työ onkin helpohkoa sekä niin mieluisaa kuin työltä voi odottaa, eikä mieleen tule juurikaan parempaa (realistisesti saavutettavissa olevaa) ammattia/työpaikkaa, niin tekisin silti kernaasti vähemmänkin töitä. Vapaa-aika on itselleni paljon tärkeämpää kuin raha, joten jos olisi tilaisuus tehdä töitä vaikkapa yksi päivä vähemmän viikossa tai vähemmän tunteja päivässä, niin tarttuisin siihen palkan kustannuksellakin.
En uskalla pomoille edes ehdottaa tällaista järjestelyä, koska ei minulla oikeasti olisi mitään muuta hyvää perustetta pyynnölle kuin halu pitää enemmän vapaata ja saisin varmasti laiskottelijan leiman. Kaikki muut, joilla on normaalista poikkeavia työjaikaärjestelyjä ovat esittäneet perusteluina esimerkiksi lastenhoitoa, opiskeluja tai kakkostyötä, joille riittää aina ymmärrystä...

Omalla kohdalla kouluttautuminen kannatti, koska sitä kautta pääsi tietokoneen ääreen lorvimaan päivät pitkät, jota teen vapaa-ajallanikin ihan ilman palkkaa.
 
Työt aika paljon tuntuu määrittelevän mitä ihminen on. Kun olis ees sellanen ammatti josta olis intoa ja edes jonkin asteista ylpeyttä puhua vaikka uusille tuttavuuksille, joita ei tosin oo eikä pahemmin tuu mutta kuitenkin. Varsinkin vanhemmat ihmiset aina työasioita kyselee mutta eipä oo koskaan oikein mitään kerrottavaa, mitäpä jännää nykyhommissa oikein tapahtuisi, eikä pätkätöistä varsinkaan jaksa jauhaa kun oikein vituttaa että se on pätkätyö. Ja rutiinilla suoritetusta, yksinkertaisesta, ei-haastavasta ja yllätyksettömästä työstä on turha odottaa mitään työmotivaatiota nostavia kehuja pomolta, kun ei mitään erikoista tapahdu. Ennen tein haastavampaa työtä josta kehuja tuli typeriltäkin työnantajilta, koska päivän aikana saatto tapahtua ihan mitä tahansa. Kyllä se kummasti vaikutti posiitivisesti ja autto jaksamaan jatkuvasti pitkiäkin päiviä.

Faija on viihtynyt rakennusalan yrittäjänä kohta vissiin sen kymmenen vuotta, painaa "niska limassa joo pitkiä päiviä", hyvä jos tulee edes 8 tuntia täyteen. Aina saanut tehdä sen verran mitä huvittaa eikä oo ikinä ollut huolta firman tulevaisuudesta tai työtilanteista. Onnistunut tekemään ittensä sen verran tunnetuks jo ennen yrittäjyyttän. Mun mielestä ihanteellinen tilanne, mitä ei luultavasti koskaan tuu minun kohalle tapahtumaan.

(helvetti kun asiaa olis mut ei saa sanotuks)
 
Lisään sen verran vielä, että tottakai sitä pärjää ihminen "vähälläkin", ts. pienellä palkalla, jos esimerkiksi ei ole lapsia, tai viitsii elää ilman autoa. Mutta itse olen tyytyväinen nykyiseen työhöni, mahdollistaa seuraavat asiat:

- 8-16, mutta ei ole kiveen kirjoitettu, ts. tulen silloin kun huvittaa ja lähden silloin kuin huvittaa, kunhan hommat on hoidettu
- Ylitöitä ei ikinä, paitsi muutama ilta/vkl tilaisuus vuodessa
- Työsuhdeauto, vapaalla autoedulla (tästä en muuten hevillä enää luovu)

Työ siis yritysmyyntiä IT-alalla, päällikkötasolla. Ja ilman minkäänlaista koulutusta, joten tyytyväinen täytyy olla. Jonkun verran olen itseasiassa ollut kouluttamassa korkeakoulutettuja, josta saa kyllä salaista mielihyvää :D

Liksaa tulee sen verran ettei tartte ruokakaupassa miettiä mitä ostaa, eikä tuu hätä käteen jos telkkari, pesukone tms. hajoaa. Lisäksi perse kestää 2-3 ulkomaan reissua vuodessa perheen kanssa. Äkkiseltään en edes keksi, mitä muuta todellisuudessa tarvitsisin. Ok, asunnon hankinta on lähitulevaisuudessa suunnitelmissa, joka aiheuttaa lisää ahneutta, koska en viitsisi loppuelämääni olla pankin kanssa naimisissa. Toinen tavoite on se, että joskus voisi muksulle jättää aikanaan jotain perinnöksikin, ja mahdollistaa ehkä helpomman tien kuin mitä itse joutunut kulkemaan. Mutta ikinä en tule myymään vapaa-aikaani yhtään enempää, vaikka liksa tuplaantuis niin ylitöitä en silti tekis, koska se on lapselta pois.

Mitä tulee sitten työn arvostukseen, niin onhan se tietynlainen "status" kiva, ja on se kivaa kun naapurit kadehtii. Mutta todellisuudessa itse henk.koht arvostan ylivoimaisesti korkeimmalle palo/pelastus/poliisi - sektorin kenttäväen, jotka tekee helvetin rankkaa duunia pienellä palkalla ja pelastaa ihmisiä. Siinä on kovia jätkiä.

Mitä tulee työn rankkuuteen, niin henkisesti homma on 600 x rankempaa kuin nuorempana tehdyt "duunarihommat" rakennus - ja turvallisuusaloilla, koska vastuu on ihan eri luokkaa, mutta huomattavasti miellyttävämpää se on puku päällä patsastella kuin haalarit päällä kylmässä ja sateessa.
 
Työ määrittelee arvosi ja työnteolla lunastat arvosi.

Ennen tuli tehtyä ylitöitä ja väliin meni useampi kuukausikin joka päivä töissä, viikonloput läpeensä. Kyllä minä ainakin tunnen ylpeyttä vähäisestä ammattitaidostani, vaikka ihan lattiatason duunari olenkin. Nyt alkaa talous olla vakaammalla pohjalla ja eikä lasten takia viitsi painaa pitkää päivää, koska se on perheeltä ja reeniltä pois. Nuorempana työskentelin vanhempien perheyrityksessä ja ajattelin etten siihen paskaan ikänä lähde mukaan. Nyt on alkanut yrittäminen kiinnostamaan tai jonkin toisen alan kokeileminen. Alkaa olemaan samaa työtä 20 vuotta takana ja ei se vieläkään kyllästytä, vaan ihan uteliaisuudesta olisi hieno kokeilla uusia asioita. Se on hyväksi ammattitaidolle, että pää nupille ettei tylsisty ja leipäänny samaan työhön. Lieneekö sitten aika kullannut muistot, mutta jos onnistuisi yrittäjänä joten down siftaamaan, tekis vain sen verran töitä että pärjäis ja viettäisi aikaa enemmän lasten kanssa.
 
Olen kyllä sitä mieltä, että jos työ maistuu pelkältä paskalta ja vituttaa lähteä aamulla duuniin, niin silloin pitäisi sellaisesta työpaikasta lähteä samalla tahdonvoimalla kuin lähtisi palavasta talosta. Jos työ on kerran niin perseestä, niin miksi siinä sitten jatkaa? Useimmilla on kuitenkin vaihtoehtoja, vaikka kehittelisi itselleen minkälaisia tekosyitä.

Itsellä oli onni olla puoli vuosikymmentä töissä hemmetin mukavassa paikassa. Palkka oli hyvä, duunikaverit kivoja ja työ itsessään leppoisaa. Ikäviäkin asioita toki oli, mutta ikävää on kaikessa elämässä. Voit lähteä lomalle maailman kauneimmille hiekkarannoille ja vittuuntua siitä, kuinka tuuli puhaltaa hiekkaa naamaa, aurinko kuumentaa mojiton liian nopeasti ja uidessa menee vettä nenään. Ei sitä paratiisia olekaan, mutta hyviin asioihim keskittymällä jaksaa ihmeellisen pitkälle. Stressikin on täysin sisäsyntyistä, lähtöisin omasta asennoitumisesta.

Oman kokemukseni mukaan ihmiset puutuvat töihinsä, koska eivät aseta itselleen tavoitteita. Kuten moni on sanonut, niin töihin mennään vain rahan takia, mutta työlle ei anneta mitään itseisarvoa tai sitä ei nähdä mahdollisuutena kehittää itseä. Tämä lähestymistapa epäonnistuu aina. Se on vähän kuin menisi salille ilman mitään tavoitteita ja ohjelmaa. Heilutellaan vähän painoja, tätä kaksi sarjaa, tuota kolme ja kokeillaan tuotakin, kun tuokin tyyppi tekee niin. Jo varmasti parin salikerran jälkeen alkaa homma puuduttaa eikä tee mieli enää palata sinne hikoilemaan. Mutta jos asettaa itselleen tavoitteita, niin asiaan suhtautuu aivan toisella intensiteetillä. Sama homma pätee töihin. Työ antaa energiaa, jos asettaa itselleen tavoitteita ja onnistuu niissä. Mutta jos tavoitteita ei ole, niin se vain kuluttaa, stressaa tuntuu turhalta ja ajanhukalta. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että asian voi korjata helposti ottamalla kynän ja paperin käteensä ja pohtimalla kymmenen asiaa, missä haluaa seuraavan vuoden aikana onnistua.
 
Ominous sanoi:
Hyvä uutinen on kuitenkin se, että asian voi korjata helposti ottamalla kynän ja paperin käteensä ja pohtimalla kymmenen asiaa, missä haluaa seuraavan vuoden aikana onnistua.
Click to expand...

No niin, kokoomus-jugendin propagandaa tämä thredi tarvitsikin.
 
Kouluttamaton ihminen ei tuosta vaan lampsi paskaduunista pihalle ja ota tilalle haluamaansa työtä. Oon ollu omaan työni pari vuotta helvetin leipääntynyt johtuen erinäisistä kusetuksista palkka-asioissa, paskasta työilmapiiristä, työnkuvasta joka ei anna minkäänlaista haastetta ja tiedosta siitä, että firmassa ei ole mitään etenemismahdollisuuksia. Koita siinä nyt motivoida itseäsi ja asettaa tavoitteita. Ainut asia joka tuonne saa menemään on kouluttamattomalle henkilölle hyvä palkka ja kohtuullisen hyvät työajat. Nyt onneksi sain opiskelupaikan ja ensi perjantaina loppuu työt, voi olla kohtuullisen kevyt askel kun tuosta sirkuksesta kävelee pihalle.
 
Babaar sanoi:
Kouluttamaton ihminen ei tuosta vaan lampsi paskaduunista pihalle ja ota tilalle haluamaansa työtä. Oon ollu omaan työni pari vuotta helvetin leipääntynyt johtuen erinäisistä kusetuksista palkka-asioissa, paskasta työilmapiiristä, työnkuvasta joka ei anna minkäänlaista haastetta ja tiedosta siitä, että firmassa ei ole mitään etenemismahdollisuuksia. Koita siinä nyt motivoida itseäsi ja asettaa tavoitteita. Ainut asia joka tuonne saa menemään on kouluttamattomalle henkilölle hyvä palkka ja kohtuullisen hyvät työajat. Nyt onneksi sain opiskelupaikan ja ensi perjantaina loppuu työt, voi olla kohtuullisen kevyt askel kun tuosta sirkuksesta kävelee pihalle.
Click to expand...
Rajoitteita toki aina on eikä kaupan kassalta siirrytä yhtäkkiä vaikkapa juristin tehtäviin, vaikka kuinka haluttaisi. Tarkoitin kuitenkin yleisesti ottaen sellaista tavoitteenasetantaa, josta sinä olet hyvä esimerkki. Sinua vituttaa nykyinen duunisi, päätit tehdä asialle jotain ja kohta alkaa opiskelut uuteen, toivon mukaan parempaan ammattiin. En voi muuta kuin onnitella hyvää valintaa. Pointti tuossa minun "kokoomus-jugendin propagandaviestissä" oli, että jos työt ottavat päähän, niin mitä sitä jäädä maahan makaamaan. Asioille voi kuitenkin yleensä tehdä jotain. Jos duuni on paskaa, niin voi hakea sellaista duunia, joka ei ole paskaa. Jos ei ole koulutusta, niin voi hankkia koulutusta. Jos ei ole kokemusta, niin kituuttelee nykyisessä duunissa, kunnes kokemusta on tarpeeksi ja hakee sitten parempaa duunia. Ei niiden tavoitteiden tarvitse siihen nykyiseen työhön suoranaisesti liittyä. Ihan hyvä perustavoite on, vaikkapa hyvien suosittelijoiden hankkiminen, jotta voi sitten hakea myöhemmin jotain mieluisampaa tulevaisuudessa. Itse en vaan perusta paljoa ajatuksesta, ettei asioille muka voisi tehdä mitään tai, että painetaan haluttomana duunia niska limassa ja hampaat irvessä, ja aloitetaan sitten elämä joskus +50-vuotiaana. Elämä saa ja pitää olla kivaa myös töissä.
 
Ominous sanoi:
Rajoitteita toki aina on eikä kaupan kassalta siirrytä yhtäkkiä vaikkapa juristin tehtäviin, vaikka kuinka haluttaisi. Tarkoitin kuitenkin yleisesti ottaen sellaista tavoitteenasetantaa, josta sinä olet hyvä esimerkki. Sinua vituttaa nykyinen duunisi, päätit tehdä asialle jotain ja kohta alkaa opiskelut uuteen, toivon mukaan parempaan ammattiin. En voi muuta kuin onnitella hyvää valintaa. Pointti tuossa minun "kokoomus-jugendin propagandaviestissä" oli, että jos työt ottavat päähän, niin mitä sitä jäädä maahan makaamaan. Asioille voi kuitenkin yleensä tehdä jotain. Jos duuni on paskaa, niin voi hakea sellaista duunia, joka ei ole paskaa. Jos ei ole koulutusta, niin voi hankkia koulutusta. Jos ei ole kokemusta, niin kituuttelee nykyisessä duunissa, kunnes kokemusta on tarpeeksi ja hakee sitten parempaa duunia.
Click to expand...
Tosin se vaan on usein todella vaikeaa vaihtaa työtä, koska työpaikkaa ei vaan saa. Olen hakenut tässä töitä jo puoli vuotta vähän kaikkialta, konsulttifirmoista, hedgerahastoista, elektroniikkapuolelta.... Juuri sellaisiin hommiin, mitä haluaisin tehdä. Mutta niin kauan kun ei saa paikkaa, niin työpaikan vaihto ei onnistu.
 
dammann sanoi:
Tosin se vaan on usein todella vaikeaa vaihtaa työtä, koska työpaikkaa ei vaan saa. Olen hakenut tässä töitä jo puoli vuotta vähän kaikkialta, konsulttifirmoista, hedgerahastoista, elektroniikkapuolelta.... Juuri sellaisiin hommiin, mitä haluaisin tehdä. Mutta niin kauan kun ei saa paikkaa, niin työpaikan vaihto ei onnistu.
Click to expand...
Toki. Rajoitteita aina on. Ei minullakaan kaikki natsaa. Valmistuminen on kohta edessä ja halu olisi esimerkiksi tilintarkastustehtäviin. Olisihan se kiva ottaa heti alkuun jokin senior-pesti, mutta kaikki aikaisempi kokemus on myyntityöstä, joten todennäköisesti joutuu jonkin harjoittelijapestin kautta kampeamaan itsensä sisään. Ja harjoittelijat luonnollisesti tekevät kaiken sen paskan, mitä inhoan yli kaiken. Mutta jos se on se hinta, joka pitää maksaa parempien aikojen takia, niin sitten se on tehtävä. Ja jos jostain syystä harjoittelijapestiäkään ei saisi taloushallinnon nollakokemuksen takia, niin sitten se kokemus pitäisi vaan hankkia jostain muualta. Kai se sinullakin on jostain tällaisesta kiinni? Oletko kysynyt mitä ominaisuuksia sinulla olisi pitänyt olla tai mitä olisi pitänyt osata enemmän, että paikan saa?
 
Back
Ylös Bottom