Motivaatio täysin hukassa

[enceli]

Nyt tarvitsisi vinkkejä millä herätellä täysin kadonnut treenimotivaatio.

Normaalisti käyn 3-4 viikossa kick boxingissa, kerran uimassa ja puntilla sekä muutaman lenkin per viikko. Nyt kolmeen viikkoon en ole tehnyt muuta kuin pari hassua punttia ja onnettomia lenkkejä.
En edes muista koska olisin viimeksi pitänyt tälläistä taukoa. Jostain syystä ei vain yhtään innosta, yleensä olisin jo tullut hulluksi, näin pitkästä tekemättömyys kaudesta, mutta nyt ei mitään.
Kolmesta viikosta yhden olin pois Suomesta ja toisen rakentamassa messuja, mutta eipä ne ole ennekään haitanneet. Eli nyt kertokaa millä saatte itseänne tsempattua :whip:

 

[Gillyanne]

... Normaalisti käyn 3-4 viikossa kick boxingissa, kerran uimassa ja puntilla sekä muutaman lenkin per viikko. Nyt kolmeen viikkoon en ole tehnyt muuta kuin pari hassua punttia ja onnettomia lenkkejä...

Et siis kuitenkaan ole pitänyt totaalitaukoa, vaan käynyt aina välillä puntilla ja lenkillä...? Tuli vain mieleeni, että kun normaaliviikkoosi sisältyy kuitenkin 7-8 treeniä (tuosta quottaamastani pätkästä laskin), niin ethän vain olisi ylikunnossa? Se voi ymmärtääkseni ainakin aiheuttaa treenimotivaation laskua ja väsymystä, haluttomuutta yms.

EDIT: Eli kannattaisi ehkä pitää nyt vaikkapa viikko ihan kokonaan taukoa, syödä ja nukkua hyvin ja harrastaa jotain ihan muutaa ja tunnustella, joko se treenimotivaatio ja liikkumisen ilo siitä palaisi ikäänkuin itsestään - näin on itselleni ainakin usein käynyt, kun olen vastaavassa tilanteessa ollut (viimeksi tässä n. viikko sitten, kevätmasennuksen pukattua päälle ja vietyä treenimotivaation mennessään). Tsemppiä! :thumbs:

EDIT2: Niin olin hidas minäkin, nimittäin tuon edit-tekstin suhteen... tai sitten telepatia iski jälleen kerran :D

 

[Helga]

Ekana tulee mieleen, että olet treenannut liikaa. Onko viikossa ollut yhtään lepopäivää? Kickboxingit ja lenkit ei ole mitään kevyttä liikuntaa, puhumattakaan kunnolla tehdystä punttitreenistä. Sinuna kuuntelisin kroppaasi ja lepäisin viikon tai pari. Korkeintaan kevyttä lenkkeilyä (sauva-)kävellen tms. Kyllä se kroppa levon jälkeen alkaa taas kaivata liikuntaa ja se liikunnan ILO löytyy. Mutta jatkossa syytä välttää tuollaista ylirehkimistä..

EDIT: Kukas se olikaan hidas tällä kertaa...

 

[Fredrica]

Edellä myös asiaa, mutta jos ei kyse ole liiasta tekemisestä niin voin kertoa, että näin kevään korvilla useille aktiivi7säännöllisesti kuntoileville voi tulla kevätväsymystä, jaksamattomuutta... miten vaan sen tahtoo sanoa.
Toisaalta tuntuu hullulta, kun juuri nyt on kevät ja ei-aktiivisetkin, satunnaisesti liikkuvat ihmiset herättävät liikunnallisen itsensä taas joksikin aikaa henkiin (usein heillä polte sammuu ja alkaa taas ensi keväänä...) kun taas me läpi vuoden treenaavat saatamme hiipua.
Tee treeniä väkisin niin kuin ennenkin (JOS ET OLE YLIKUNNOSSA!!!) ja vetoa mieltäsi tähän kevään inspistuhooa. Ajattele: se on usealla muullakin
Sallithan silti itsellesi levähdyksen hyvällä omalla tunnolla?

 

[pinni_]

Ensimmäinen postaukseni tänne.. Se on kyllä kummallista kun vielä talvella oli motivaatio huipussaan ja jaksoi treenata ja syödä hyvin. Mutta nyt kun kevät etenee ja kesä lähenee niin tuntuu että salille on vaikeampi lähteä ja tulee syötyä epäterveellisemmin. Itselläni on ennenkin ollut näitä kausia että ei huvita ja karkki ym. maistuu, mutta kyllä se kipinä taas jostain löytyy (toivottavasti...?) Viimeistään se "masennus" joka seuraa laiskottelusta potkii ylös ja treenaamaan.

 

[Mimuli]

Mulla on kanssa innostus laskenut kuin lehmän häntä. Eikä ole eka kerta. Tässä on nyt taas pari viikkoa sairastettu koko porukka että sen takia ei ole päässyt lähtemäänkään salille, mutta jostain pitäis innostus kaivaa. Tällä kertaa en aio antaa olla vaan löytää sen motivaation jostain että joskus saisin oikeesti jotain aikaan tälle kropalle. :curs:

Yksi motivaattori löytyi jo, nimittäin mustasukkaisuuden pirulainen. Mulla on valitettavasti sellaisia kausia jolloin suorastaan kiehun ja kihisen siinä liemessä. Mölyt pidän mahassani yleensä onnistuneesti joten ei siitä suhteelle sen suurempia ongelmia ole, kun ei niillä "kohtauksilla" mitään pohjaa ole. Liekö jotain hormonien heittelyitä? (tähän on aina hyvä vedota).

Ens viikolla olis vielä noita ohjattuaj tunteja, sitten pitää roikottaa itseään niskasta että tulee lähdettyä. Täytyypä nyt tehdä kunnon suunnitelma mitä teen, missä ja milloin. Nyrkkeilemäänkin tekisi mieli, siitä alkaa olla jo neljättä vuotta kun sitä on viimeksi harrastanut. Ja se mikä siitä muistutti oli Eva Wahlström, (timmi likka niin sanoakseni, miehenkin mielestä :evil: ) ja tekis hyvää hartioillekin. Täytyypä kysellä koska on treenejä ja katsoa onnistuisko käydä.

Joo, tässä kirjoittaessa ja asiaa pohtiessa motivaatio alkaakin nousta. Eli siis saliohjelman tekoon ja nyrkkeilytreenejä metsästämään. Sit jos vielä oikeesti löytäisi aikaa aamuaerobiselle ja vaikka pallon kanssa vatsalihaksia lisäksi.

Eli eipäs musta oikeestaan taida apua olla, mutta jos nyt tästä itselle saisi innon päälle. Mutta tuo ylikunto kuulostaisi musta loogiselta alkuperäisellä kirjoittajalla ja totaali lepoa suosittelen. Kun kerran on oikeesti hyvässä kunnossa niin uskoisin että aika pian tulee tunne ettei viitti laakereillaan enää levätä.

 

[Aylah]

äh, niin on munki motivaatio hävinnyt kun pitäisi salille lähteä. jotenki tässä on vain kauheasti kaikkea, ja sit ei oikein henkisestikään jaksaisi vaikka fyysisesti tekis mieli lähteä. en tiedä johtuuko vain siitä että ton koulun kanssa on vain niin paljon kaikkea, mut ehkä sitä taas jaksaa lähteä salille..

 

[enceli]

Ensimmäinen postaukseni tänne.. Se on kyllä kummallista kun vielä talvella oli motivaatio huipussaan ja jaksoi treenata ja syödä hyvin. Mutta nyt kun kevät etenee ja kesä lähenee niin tuntuu että salille on vaikeampi lähteä ja tulee syötyä epäterveellisemmin. Itselläni on ennenkin ollut näitä kausia että ei huvita ja karkki ym. maistuu, mutta kyllä se kipinä taas jostain löytyy (toivottavasti...?) Viimeistään se "masennus" joka seuraa laiskottelusta potkii ylös ja treenaamaan.

Itsellä nyt tuo treeni alkanut taas maistua, mutta ruokapuoli on täysin retuperällä. Se muakin ihmetyttää kun kaverit on intoa täynnä kuin ilmapallot ja syö salaattia niin itse yleensä aktiivisimpana istun kotona ja vedän pizzaa.
Nooh, mutta eiköhän se tästä taas pikkuhiljaa korjaannu, olkkon muut kesäkunnossa, niin mä olen sitten joulukunnossa :D

 

[Sundae]

Tollanen jaksamattomuus voi iskeä ihan kenelle tahansa, et ole varmasti ainoa. Mulla on ollut ainakin muutama vuosi sitten parikin jaksoa, kun saattoi mennä monta viikkoa jaksamatta lähteä salille, lenkille, tms. On vaan annettava itselleen aikaa levätä ja pikkuhiljaa taas herätellä motivaatiota liikkua.

Mulla ainakin motivaation herättelyyn toimii esim. uuden treeniohjelman suunnittelu, ruokavalion hiominen ja treenivinkkien lukeminen alan lehdistä. Silloin väkisinkin innostuu, kun odottaa treenaamista uudella ohjelmalla tai menetelmällä. Mulle ainakin toimii!

Tsemppiä ;)

 

[Aivi]

Meikäläisellä ollut myös vähän motivaatio kadoksissa, lähinnä kisojen jälkeen. Johtuu kai väsymyksestä. Järki sanoo, että pitäisi levätä, lisätä syömistä ym. Vuosia olen treenannut liikaakin ja vaikka syöminen on muuten malilla niin kaloreita pitäisi lisätä. Kisadietti jäi kaiken lisäksi jotenkin päälle. Nyt on vaikea vähentää liikkumista ja lisätä syömistä, tuntuu vaan että perse leviää

Yritän puhua itselleni järkeä, löytää sitä liikkumisen iloa. Olen jo menossa oikeaan suuntaa. Olen saanut selkäni aivan tukkoon ja nyt on pakko höllätä. Jotenkin tämä väsymys ja pieni masennuskin aiheuttaa mielitekoja, herkkupäivänä tulee ahmittua hullusti ja viikollakin olen vähän lipsunut. Olen turhan ankara itselleni, tiedän sen. Mikä neuvoksi? Läheiseni ovat sanoneet ettei maailma kaadu jos esim viikon on treenaamatta. Tiedän sen, mutta en pysty...pelkään heti lihoavani ym...

Päätin jo etten laske enää kaloreita, mutten oikein pysty siihenkään, illalla huomaan rustaavani ruokapäiväkirjaan ja laskevani syömiäni kaloreita...Välillä taas hyviä päiviä, sitten taas masennus ja väsymys...

 

[Afrodite]

Läheiseni ovat sanoneet ettei maailma kaadu jos esim viikon on treenaamatta. Tiedän sen, mutta en pysty...pelkään heti lihoavani ym...

Tiedän ton tunteen ja taistelut ruoan ja lihomisen kanssa, vaikka itse tappelen edelleenkin syömishäiriön kanssa, neljä vuotta tuli just täyteen.. Jatkuvaa yritystä ja epäonnistumista.. tuntuu, ettei tää lopu ikinä enkä jaksa enää yhtäkään retkahdusta lisää.

Mutta jos itse lakkaan uskomasta ja yrittämästä, ei paranemistakaan voi tapahtua.. Ja olenhan kuitenkin paremmassa kunnossa kuin vielä reilut vuosi sitten.. Ehkä seuraava hyvä kausi on taas edellistä pikkuisen pidempi.. Ehkä vielä onnistun.

Hirveästi voimia ja taistelutahtoa sinulle :thumbs:

 

[Aivi]

Kiitos Afrodite tsempistä, sitä samaa sinulle. Taisteluahan tämä on ja itse on se taistelu käytävä. Läheisillekkään ei aina viitsi jauhaa niillä menee jo hermot. Kuten pikkuvanha siskoni kohta 6vee sanoi mulle, että "lopeta jo valittamasta ja puhumasta ongelmistasi, ei aina jaksa kuunnella" En voinut kun nauraa, mutta lapsen suustahan tulee totuus
Onneksi välillä on hyviä päiviä ja toivon, että päivä päivältä oppii enemmän rakastamaan itseään ja olemaan armollisempi. Sen olen huomannut etten ole yhtään onnellisempi muutaman kilon hoikempana. Päinvastoin kun saa syödä riittävästi on iloisempi ja energisempi

 

[Wilhelmiina]

Minullakin oli tossa pari viikkoa sellaista, että, piti pakottaa itsensä liikkeelle. Salilla v**tti vaan, kun oli tosi vetämätön olo. Pidin sitten ihan "luvan kanssa" viikon totaalitaukoa ja kappas kun tauon jälkeen menin salille, tuli heti ennätyksiä sarjapainoissa. Jee

 

[enceli]

Yhyy itken taas, ei mitään motivaatiota, toinen treenitön viikko jo menossa TAAS, nyt sentään ei tee enää mieli mättää mitään scheissea vaan kanasalaatti on ihanaa.
Voiko olla vain väsymys, ei siis ylikunto, vaan puhdas väsymys vaikka nukkuukin kunnon unia jne.? Ei voi ymmärtää, nyt tämä kevät on jotenkin mennyt ihan penkin alle, eikä aikaisemmin ole ollut mitään vastaavaa "masennusta"

 

[Smaragdi]

Tiedän TODELLAKIN mistä puhut!!!!
Itselläni täysin sama juttu paitsi vielä pahempi, en ole käynyt salilla noin 3 kuukauteen kuin ehkä 10 kertaa. Normaalisti itsekkin tulisin hulluksi moisesta tauosta, mutta en tiedä jotenkin ei nyt innosta.
Mutta pidän positiivisen mielen ja odotan uutta motivaatiota purkautumista, tänään olisi tarkoitus mennä salilla, mutta saa nähdä miten käy...
Ei kannata huolehtia pienistä tauosta, viimeistään kun katsot itseäsi peiliin ja jos huomaat jotain poikkeavaa kyllä se siitä lähtee...

 

[Nougat83]

Nostanpas tämän, niin ei tartte tehdä uutta.

Siitäkin huolimatta, että sain hyviä treenivinkkejä ja piristettä treeniohjelmaan, jotenkin tuntuu nyt pakkopullalta koko treenaus. Tänään pitäisi vetästä tunnin juoksulenkki, mutta evvk. Osasyynä on pelko siitä, että lenkin keskeyttää penikat, jotka sitten vaivaavatkin seuraavat päivät. Ja sekös ketuttaa.

Kattelin noita motivaatiokuviakin ja oon yrittänyt niitä pitää mielessä, mutta ei auta. Kun tiedän, etten ikipäivänä saa treenattua samanlaista kroppaa. Voisi ihan hyvin heittää koko treenauksen romukoppaan ja mässätä vaan herkkuja. Lisäksi mä olen niitä kaikkimullehetitänne -ihmisiä, joten tuloksia ei ole aikaa odotella, vaan niitä pitäisi saada samantien treenin jälkeen. Huh. Ja kun mitään tulosta ei näy, treeni tuntuu turhalta - vaikka sitähän se missään nimessä ei ole. Päinvastoin, tavoitteista mennään kokoajan vaan kauemmaksi.

Viikon tauko treenistä voisi tehdä terää, mutta kun tavoitteena on olla kuukauden kuluttua kerrassaan upea, ei sitäkään viitsisi tehdä :(

Mikä teitä on auttanut motivaation ollessa kadoksissa?

 

[Taskuamatsoni]

Nyt on ollut motivaatio kadoksissa.

Olen treenannut vaan fiiliksen mukaan, kyllä se sieltä joskus tulee takas.

Outo kommentti tuo, että kun ei voi siihen kuntoon päästä mikä motivaatiokuvathreadissa on, voi vetää kaiken perseelleen. Kyllä sen terveyden pitäisi olla ensisijainen motiivi liikkumiseen ja terveelliseen elämään, eikä joku fakin ulkonäkö.

 

[faxe]

Poissa on, taisi lähteä kesätauolle... Joka päivä oon kantanu salikassia mukana töihin, mutta jotenkin oon myös onnistunut laistamaan siitä salille lähdöstä. Tartteis jonkun oikein kovin potkimaan persuksille, että pääsisi takaisin treenirytmiinn.

 

[Aurora]

Kattelin noita motivaatiokuviakin ja oon yrittänyt niitä pitää mielessä, mutta ei auta. Kun tiedän, etten ikipäivänä saa treenattua samanlaista kroppaa. Voisi ihan hyvin heittää koko treenauksen romukoppaan ja mässätä vaan herkkuja. Lisäksi mä olen niitä kaikkimullehetitänne -ihmisiä, joten tuloksia ei ole aikaa odotella, vaan niitä pitäisi saada samantien treenin jälkeen. Huh. Ja kun mitään tulosta ei näy, treeni tuntuu turhalta - vaikka sitähän se missään nimessä ei ole. Päinvastoin, tavoitteista mennään kokoajan vaan kauemmaksi.

Mitä tuloksia sä kaipaat ja miksi?

Jos tavoitteet on puhtaasti ulkonäkökeskeiset, niin ei kyllä ihmekään jos treenaaminen ja liikunta ylipäänsä maistuu puulta. Itse en ainakaan jaksaisi/viitsisi liikkua vain ulkonäkösyistä, vaan kaipaan jotain muuta motivaattoriakin. Tottakai saa unelmoida siitä täydellisestä kropasta, mutta liikunnasta olisi löydettävä myös jotain muuta iloa. Se kroppa muovautuu siinä treenin ohella sitten pikkuhiljaa. Tietysti kilpaurheilijat ovat asia erikseen, mutta elämäntapaliikkujat tarvitsevat mielestäni muita tavoitteita ja innokkeita kuin rasvaton kroppa yms., jotta treenaus olisi tosiaan pitkäkestoista ja jatkuvaa.

 

[assis]

Liikkuminen on mulle harrastus, rakas sellainen ja käyn kisoissakin isottelemassa, mutta silti voimailu on vain harrastus. Salille ei ole oikeasti pakko mennä, ja jos ihan oikeesti ei vaan huvita, pysyn kotona. Saliohjelmani on melkoista tasapainoilua: osa treenistä on "ihanaa mä rakastan tätä liikettä!", mutta joukossa on aina myös liikkeitä, jotka vaan täytyy tehdä että kehityn paremmaksi. Tavoitteiden eteen pitää tehdä työtä, mutta toisaalta matkastakin pitää nauttia. Aina ei huvita ja optimaalisemminkin voisi asennoitua ja treenata paremmin ja syödä tarkemmin, mutta elämäähän tämä vain on. Kivaahan se olisi saada kaikki heti tänne nyt, mutta mä tiedän ettei mikään riitä. Kun yhden tavoitteen saavuttaa, seuraava kiiltää jo silmissä.

Mun mielestä tärkeintä on se, että tavoitteet ja se mitä olet valmis tekemään niiden eteen, ovat tasapainossa. Realistisuus - unelmakropan voi jokainen saavuttaa, mutta eri asia millä aikavälillä. Mitä haluat ja mitä olet valmis sen eteen tekemään?

Ja jos lenkillä tulee jalat kipeiksi, turha jalkojaan on kiusata. Mee uimaan tai pyöräilemään tai jotain muuta.