Motivaatio hukassa

aceofspades

Liittynyt
14.11.2006
Viestejä
11
salille mennessä vielä hyvä tsemppi päällä, mutta kun aloittaa rehkimisen niin ei enää jaksa liikuttaa lähellekään niitä painoja mitä jaksoi vielä muutama viikko sitten. Sitä vain ajattelee ,että ei tää nyt nouse ja eihän se sit nousekkaa ku muutaman toiston. Sitten kehoilun jälkeen tuntuu , että olisi vain kutistunut.
Voisiko tähän vaikuttaa se kun on jäänyt kahdella viime viikolla yksi kerta väliin. Ainakin tuntuu , että kaikki lihas olisi surkastunut ja olisi pienempi kuin vuosiin
:wall:
onko kukaan muu törmännyt tähän ongelmaan...
 
motivaatio hukassa? vai itsetuntoko sittenkin?
paskat minkään reenikerran väliin jääminen sua kutistaa!
Oiskohan kyseessä ehk. mahd. pientä "pimeä väsymystä" ja alakuloa?
voisit huviksee tsekata hemoglobiinis.
ootko muuten ollu tavallista väsyneempi ärtyneempi,tms.
Ja reenien läpi jaksaa jos on hyvät tankkaukset alla -> suomeksi sitä et ruokapuoli on ees "sinnepäin kunnossa".
Voimia!
 
Mulla menee ihan toisinpäin. Kunhan vaan jaksaa raahautua sinne salille niin sitten jaksaa kyllä painaa ja tsempata. Mä oon kyllä huono neuvomaan motivaation puutteesta. Kesän alusta totaalitaukoa ja nyt on tarkoitus aloittaa taas tavoitteellinen reeni ruokavalioineen. Ei tää nyt eka kerta ole ollut ja selityksiä on vaikka muille jakaa (hyväksyttäviä tasan nolla kappaletta).

Nojoo, ei ne lihat viikossa tai parissa mihinkään katoa eli siinä suhteessa ihan rauhassa vaan.

Synkistää vaan aivan perkeleesti mennä salille ja huomata, että tulokset on kadonneet teinitytön tasolle ja paikat jumittaa kiitettävästi reenin jälkeen :( :itku:
 
Mul o kans tuo sama ongelma. 2 vuotta meni ongelmitta, mutta sit pari kuukautta on käynny olee sellai, et aina ku meen salille ni alan jännittää sitä salille menoa ja päässä pyörii, et nouseekoha rauta tänää hyvi mitä sillo joskus tai jaksaakohan sitä tehä kaikkii sarjoi loppuu. Ja sit alkaa vituttaa tuo olo ja mietintä :( :D ja olo on ollu kyl tän kahden kuukauden ajan tosi väsynny, yleensä oon ollu energisempi.
 
Mulla tuntuu aika ajoin et kaikki lihat on kadonnu yhdessä yössä. Sitte keksin että voiskohan se olla et en oo syöny kunnolla. siitä sit protskukuuria ja huomasin et siellähän ne mun suuremmoiset muskelit :D oliki. Ku ei syö tarpeeksi se tonus vaan häviää ja se lihas ei "tunnu". näin ainaki mulla. Koitas syyä välillä.. ;)
 
Jakob sanoi:
Mulla menee ihan toisinpäin. Kunhan vaan jaksaa raahautua sinne salille niin sitten jaksaa kyllä painaa ja tsempata.
Click to expand...

Sama täällä, salille lähteminen on jostain syystä vaikein osuus. Ensimmäisen sarjan jälkeen ei sitten voi enää käsittää mikä siinä lähtemisessä oli niin vaivalloista.

Itse olen miettinyt huonoina päivinä kun rauta ei tunnu nousevan, että tärkeämpää kuin nousevan raudan määrä on se, että tulee kuitenkin treenattua. Juoksuharrastuksessa oli täsmälleen sama juttu. Jotkut viikot tuntui siltä, että läkähtyy jo parilla ensimmäisellä kilometrilla. Parin viikon päästä saattoi tuntua siltä, että lentää maata pitkin. En tiedä mistä tuo ailahtelu johtuu, mutta siihen törmää joka lajissa. Ja mikä tärkeintä, se [huonot jaksot] menee ohi.
 
Se on sitä bigzeriaa :D:D anoreksian vasta kohta :D:D Siis ku peilin eessä näyttää pieneltä :D
 
anaski sanoi:
Ensimmäisen sarjan jälkeen ei sitten voi enää käsittää mikä siinä lähtemisessä oli niin vaivalloista.

Itse olen miettinyt huonoina päivinä kun rauta ei tunnu nousevan, että tärkeämpää kuin nousevan raudan määrä on se, että tulee kuitenkin treenattua.
Click to expand...

Toi on just noin munkin kohdalla. Joskus ku on ihan kuitti olo eikä mikään kiinnostais, niin kun vaan menee sinne salille silti niin siel ain mietttii et onneks tulin , ku on niin kivaa taas. Ja vaiks ei aina nouse samat raudat ku viimeks ni ei haitaa, pahempi se ois ollut jos ei ois nostellu ollenkaan.

aceofspades sanoi:
itsetunto ollutkin aina nolla
Click to expand...
Tuo jos joku saa sen tyypin siellä peilissä kutistumaan, eli näkee itsensä ihan vääristyneenä. Keskityppäs nyt sun hyviin puoliin, vahvuuksiin ja siihen että olet ihan yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin. Oma kroppa pitäs olla ystävä, ei vihollinen. Kun sen päättää nähdä niin, treenikin on kropan kanssa yhteistyötä eikä jotain taistelua jonkun kutistuvan ulkopuolisen vastuksen kanssa. :)
 
Täytyy myöntää, että itselläkin tulee toisinaan vastaan tota pienuusongelmaa, mutta vastapainona välillä myös suuruusongelmaa..

Eli toisinaan kun olen salilla ja sitte siellä on joku toinen tytteli, joka on laiha, hyvä tukka ja muutenki nätti, silloin tämä läskimato ryömii takaisin maanrakoon, jos koloonsa mahtuu...Ja treenistähän ei mitään tule ku on itsetunto miinuksen puolella. (tosin vähän lohduttaa jos itsellä on vähän enemmän lihasta ja voimaa)

Toinen tapaus on se, että satun jostain syystä olemaan ainut vähänkin treenanneen näkönen typy salilla (lue: ei terveydelle haitallisen suurta yli- tai alipainoa). sillon kuljetaan rinta rottingilla ja ollaan niin tyytyväisiä niistä pienistäkin lihaksen rippeistä ja reeni luistaa!!!

Pahin tapaus on se kun salilla on joku fitness-pimu. sillon ois ihan sama lähteä kotiin ja jättää treeni siihen. Eihän musta koskaan tollasta tuu ku ei oo tarpeeksi itsekuria ja geenitki on paskat ja blaa blaa...

No, ei se auta ku opetella valjaastamaan huono olo treeni-agressioksi.. :itku:

Mutta on mulla parempikin ratkaisu. Käyn yleensä saleilla jossa on enimmäkseen äijiä. ei tuu pimut kiusaamaan mua olemassaolollaan!! tai käyn salilla mummo-aikaan, eli aamuisin (ainakin kaupungin saleilla keski-ikä ennen aamu kymmentä on noin 70v.)

Mutta treeni-iloa kaikille!!! :thumbs: (ei anneta muiden masentaa, näytetään niille!!)
 
Joo väliin jääneen treenin jälkeen yleensä kulkee treeni helvetin hyvin ku tullu vähän ekstra lepoa. Joskus jos itellä ollut motivaation kanssa ongelmia ni parhaiten auttanut joko ohjelman muutos tai kevytviikko, kevyenä viikkona se raivo nousee ku ei pääse kunnolla rankasee.
 
Minäkin tunnen, että kaikki voima ja liha katoaa päivässä ku kohisten vain, jos jää salia kertakin väliin. Sama myös syömisen kanssa: jos jää päivän tai parin syömiset normaalitavoitteesta, niin heti suorastaan tunnen luissa ja ytimissäni kuinka kaikki surkastuu pois.

Vaikka järki sanoo, että ei tuolla voi olla minkäänlaista käytännön merkitystä pitkäaikaisen kehityksen kannalta ja se on vain pääni sisällä.
 
Mua piristää aina kummasti vierailu vieraalla salilla. Myös uudet ohjelmat / liikkeet, uudet lisäravinteet ja pakkis ovat oivia motivaattoreita.
 
Joo uudet ohjelmat ovat kyllä pitäneet minut ainakin virkeänä oman "urani" aikana:) eipäs ole vielä motivaatio kadonnut kun vähä vaihtelua saa kehiin.. Mulla on kyllä ihan toisinpäin kuin jollakin joka tossa sanoi että kun salilla on joitakin kovempia niin itsetunto katoaa. Meikä saa kyllä lisää voimaa kun on isoja miehiä treenaamassa. Ajattelen että perskele meikä on kans joku päivä iso ja vahva! :D Ja monesti kun on alkanut jututtamaan jotain kovempaa kaveria siinä niin on saanu hyvää vinkkiä omaan treeniin ja kannustusta kovempiin rautoihin.. Jostakin ne isotkin ovat aloittaneet!
Pienuudestahan kärsii nyt jokainen normaali potaaja/jumppaaja ja se ei ole mikään erikoisuus.. On sitä iteki pieni mutta katoppa koulukavereitas tai muita sohvaperunoita! :hyper:
 
Jos oikein rassaa salilla käynti, niin totaali lepo varmasti auttaa siihen. Ei muutakun vaikka viikko tekemättä mitään, niin varmasti on hirvee hinku salille takas sen jälkeen.
 
Se on tää mun perimmäinen synti; Kateus. Siksi ei oo kiva ku on timmimpi muija salilla. Tuun niin maan perkeleen kateelliseksi...huono minä.
 
supernatu sanoi:
Luulis et toi motivois vaan kovempaan reeniin.
Click to expand...

Niinhän sitä luulis.. Mut jos sali onki täynnä vähän huonompikuntoista porukkaa, niin jotenki tulee vissiin sellanen näyttämisfiilis.. :D

Mut jos taas nään kotona esim. koneella jonku tosi hyvä kroppasen muijan, niin auta armias ku se antaa potkua reeniin.. (siis jos joku ei tuu livenä sitä pilaamaan olemalla täydellinen)

Taitaa olla aika kieroutunut ajatusmaailma..
 
Ei kannata olla kateellinen, kaikilla on omat ongelmansa, se ei vaan näy. Itse katson mua timmimpiä ja isompia naisia ihaillen, ja haluisin tietää kaikkea niiden treenistä ym. Mietippä myös siltä kantilta, miltä siitä hyvässä kunnossa olevalta tuntuis jos tietäis että sen läsnäolo häiritsee sua? Sehän ois ihan kamalaa.
 
Kiitti kovasti kannustuksesta, lähti vähän sivuraiteille tää postaus..
Niin ja ku hassuinta on se et en mä oikeesti oo ees niin huonossa kunnossa. just kävin mun kotisalilla (oon vielä joululomalla) ja näin yhtä vanhaa salituttua, joka ihmetteli et ootpas sä saanut kovasti timmimmäksi kroppaas. ja tosihan se on jos alkaa ajattelen kuinka paljon tässä vuosien varrella on töitä tehty ja tulosta tullu.

Nyt loppu tän tytön itsesäälissä pyöriminen!! Olen ylpeä siitä kuinka paljon olen kehittynyt. piste. :whip:

Juuri tällaista kannustusta nyt tarttin. apinanraivolla eteenpäin!!!
 
Back
Ylös Bottom