Money As Debt

[Rankkuri]

pölinää

hölinää

No nyt on vakka löytänyt kantensa. Odotan hedelmällistä keskustelua. Piti ihan tän takia ottaa molemmat pois ignore-listilta.

 

[Wallace]

Talous on aaltoliikettä kuten varmasti tiedät. Ei sitä voi tietää kukaan, että missä kohtaa aallon harjaa ollaan milloinkin.

On kupla yhtä todellinen kuin pahin lamakin. Pitäiskö tuosta olla sitten joku keskiarvo?

Täällä vaan aikaisemmin sanottiin, että rahan määrä on vakio, mutta ei se ole.

Suosittelen tutustumaan itävaltalaiseen bisnessykli-teoriaan ja vertaamaan sitä tähän.

Itävaltalaiset kyllä ennustivat tämänkin JO KAUAN AIKAA SITTEN, eli kyllä voi tietää

Itävaltalaisen rahateorian erikoisuutena on kansantalouden suhdannevaihteluiden (ylikuumenemisten ja lamakausien) selittäminen (itävaltalainen sykliteoria, Austrian business cycle theory, ABCT) inflatorisella rahapolitiikalla ja osittaiseen kassavarantovelvoitteeseen perustavalla pankkijärjestelmällä (fractional reserve banking, FRB). Itävaltalaiset taloustieteilijät uskovat, että nousukaudella löysän rahapolitiikan takia korkotaso on matalampi kuin luonnollinen korkotaso, ihmiset kuvittelevat resurssien olevan suurempia kuin ne todellisuudessa ovat, säästävät liian vähän, pankit myöntävät luottoja vääriin kohteisiin ja sijoittajat investoivat vääriin kohteisiin, jotka lamakaudella osoittautuvat tappiollisiksi. Itävaltalaiset taloustieteilijät katsovat, että lama on tarpeellinen kestämättömän nousukauden virheiden korjaamiseksi ja että rahapoliittinen elvytys johtaa talouden vääristymien pahenemiseen ja laman pahenemiseen lopulta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Itävaltalainen_taloustiede

Täällä vaan aikaisemmin sanottiin, että rahan määrä on vakio, mutta ei se ole.

Siis, musta tuntuu, että sulle on yritetty selittää tätä asiaa.

Se, että rahan määrä lisääntyy EI TARKOITA ETTÄ VAURAUS LISÄÄNTYISI, koska rahamäärän lisääminen vie arvoa jo olemassa olevalta rahalta. Jos rahamäärän lisääminen loisi vaurautta, ei mikään valtio tarvitsisi kuin setelinpainokoneen.

 

[modified]

Suosittelen tutustumaan itävaltalaiseen bisnessykli-teoriaan ja vertaamaan sitä tähän.

Itävaltalaiset kyllä ennustivat tämänkin JO KAUAN AIKAA SITTEN, eli kyllä voi tietää

Siis, musta tuntuu, että sulle on yritetty selittää tätä asiaa.

Se, että rahan määrä lisääntyy EI TARKOITA ETTÄ VAURAUS LISÄÄNTYISI, koska rahamäärän lisääminen vie arvoa jo olemassa olevalta rahalta. Jos rahamäärän lisääminen loisi vaurautta, ei mikään valtio tarvitsisi kuin setelinpainokoneen.

Nyt et osaa ajatella tätä asiaa kokonaisuutena.

Kuvittelet, että rahan määrä suoraan syö rahan arvon, mutta ei se niin ole. Sehän on noin vain jos valtio painaa lisää rahaa. Se ei koske velkarahaa. Velkahan ei ole rahaa sinun ymmärtämässä muodossa.

Takerrut nyt vain omiin käsityksiisi.

 

[Wallace]

Nyt et osaa ajatella tätä asiaa kokonaisuutena.

Kuvittelet, että rahan määrä suoraan syö rahan arvon, mutta ei se niin ole. Sehän on noin vain jos valtio painaa lisää rahaa. Se ei koske velkarahaa. Velkahan ei ole rahaa sinun ymmärtämässä muodossa.

Takerrut nyt vain omiin käsityksiisi.

Mitä helvettiä sä selität ? :D Ei menny yhtään perille ?

 

[modified]

Mitä helvettiä sä selität ? :D Ei menny yhtään perille ?

Tuo sinun ajatuksesi toimii ilman pankkeja. Mitä enemmän rahaa niin sitä enemmän se on muilta pois jos ei paineta lisää rahaa.

Velka taas ei ole keneltäkään pois ja siksi se luo omaisuutta ilman, että rahamäärä kasvaa. Toki omaisuuden realisointi voi olla vaikeaa.

Lopulta on kyse sitten siitä, että mikä on sinun mielestäsi omaisuutta. Onko se sitten rikkain kenellä on eniten kultaa.

Eiköhän tämä asia tullut molemmin puolin ihan riittävän selväksi vai jauhetaanko vielä?

 

[Wallace]

Tuo sinun ajatuksesi toimii ilman pankkeja. Mitä enemmän rahaa niin sitä enemmän se on muilta pois jos ei paineta lisää rahaa.

Velka taas ei ole keneltäkään pois ja siksi se luo omaisuutta ilman, että rahamäärä kasvaa. Toki omaisuuden realisointi voi olla vaikeaa.

Lopulta on kyse sitten siitä, että mikä on sinun mielestäsi omaisuutta. Onko se sitten rikkain kenellä on eniten kultaa.

Eiköhän tämä asia tullut molemmin puolin ihan riittävän selväksi vai jauhetaanko vielä?

Toi on kyllä TÄYSIN väärin, mutta ehkä on parempi lopettaa jos ei sitä tähänkään asti ole sun päähän saatu taottua :D

Voin toki vielä yrittää jos haluat ;)

Kerro mulle se, että jos VELKA LUO OMAISUUTTA niin miksi esim, Subprime-kupla puhkesi ? Siksi koska se oli puhdasta SPEKULOINTIA ei todellista omaisuutta.

 

[kusmar]

Ei pidä paikkaansa. Eihän sitä varallisuutta synny sille joka sen osti ennenkuin joku toinen ostaa sen taas siltä sen saman osakkeen.

Pörssivarallisuus on eri asia, katoppa vaikka nykyistä kuplan tyhjentymistä. Se ei ole mitään muuta kuin spekulointia ei siis oikeaa vaurautta.

Niin ei synny sille joka osti, mutta syntyi kaikille muille osakkeenomistajille. Pörssivarallisuus on varallisuutta siinä kuin muukin varallisuus. Se voi tietenkin olla väärin arvostettua, mutta sama pätee kaikkeen muuhunkin varallisuuteen. Voisitko kertoa jonkun omaisuuslajin, jota ei voida arvostaa "väärin" lyhyellä tähtäimellä.

Rahan määrä ei ole vakio eikä rahan määrän lisääminen välttämättä aiheuta inflaatiota. Otetaan taas esimerkki. Jos löydän vaikka uuden merkittävän öljyesiintymän mereltä ja saan velkarahaa, jotta voin investoida öljyn talteenottoon niin varallisuus ja rahanmäärä lisääntyy ilman inflaatiovaikutusta. Rahan määrä ja arvo on siis kytköksissä tuotannontekijöiden, työn tuottavuuden, raaka-aineiden ja kiinteistöjen/rakennusten määrään, laatuun jne.

 

[RidAH]

Jengi on ihan vitun pahasti kyllä kujalla. Syy pääasiassa varmasti se, että ei olla ikinä vilkaistukaan kansantaloustieteeseen päin, eikä ymmärretä, miten ja mistä asioista on relevanttia keskustella.

Wallace on oikeassa. modified ja kusmar väärässä. Piste.

 

[ossipena]

wtf kusmar väärässä?!?

Tuohon tahtoisin "vähän" pätevämmät perusteet kyllä kuin mitä edellä annettu...

E: ja jos palataan alkup aiheeseen niin vastauksena dokkarille: "sou wat?!?" se nyt on vaan miten usan pankkijärjestelmä toimii. Mitkä on vaihtoehdot? Itävaltalainen kolikoiden rakastelu ja kultakanta? Mites kultakannalle kävi historiassa?

Pankkisysteemin tehtävä on allokoida rahaa. Vaikka systeemi onkin ihan sikalihava, ei frb(vai mikäseoli):ssä taida olla mitään oikeaa ongelmaa?

 

[RidAH]

wtf kusmar väärässä?!?

Tuohon tahtoisin "vähän" pätevämmät perusteet kyllä kuin mitä edellä annettu...

Tarkotatko tota vikaa postausta?

Oikeestaan ihan sama. En ala vastaamaan tarkemmin, koska ongelma tässä threadissa on viittaamani osallistujien kyvyttömyys pysyä yksissä oletuksissa ja mittakaavassa. Jos jengi heittelee koko ajan jotain omia juttuja lisää, niin ei näistä asioista voi keskustella.

Esim. kusmarin öljyesimerkki on aivan perseestä. Se öljyesiintymä kasvattaa kansantalouden tiedettyä varallisuutta, joten jokainen yksikkö rahaa ko. kansantaloudessa on arvokkaampi kuin ennen. Se, jos samassa yhteydessä luodaan lisää rahaa kiertoon pankkilainan kautta ja tämän inflatorinen vaikutus kumoaa rahan arvonnousun, on ihan toinen asia.

Ei voi siis todellaakaan sanoa, että "rahan määrän lisääminen välttämättä aiheuta inflaatiota". Kyllä se nyt vain aina aiheuttaa. VOI OLETTAA tähän päälle vaikka mitä oletuksia ja todeta, että loppujen lopuksi rahan arvo ei ole laskenut, mutta näin ei tästä asiasta voi keskustella. Rahan määrän kasvattaminen alentaa rahayksikön arvoa, mitään muuta vaikutusta sillä ei ole eikä voi olla.

Vai oisko tästä nyt sitten pitänyt keskustella laittamalla joka käsitteen tms. perään "ceteris paribus"?

 

[Wallace]

Tarkotatko tota vikaa postausta?

Oikeestaan ihan sama. En ala vastaamaan tarkemmin, koska ongelma tässä threadissa on viittaamani osallistujien kyvyttömyys pysyä yksissä oletuksissa ja mittakaavassa. Jos jengi heittelee koko ajan jotain omia juttuja lisää, niin ei näistä asioista voi keskustella.

Esim. kusmarin öljyesimerkki on aivan perseestä. Se öljyesiintymä kasvattaa kansantalouden tiedettyä varallisuutta, joten jokainen yksikkö rahaa ko. kansantaloudessa on arvokkaampi kuin ennen. Se, jos samassa yhteydessä luodaan lisää rahaa kiertoon pankkilainan kautta ja tämän inflatorinen vaikutus kumoaa rahan arvonnousun, on ihan toinen asia.

Ei voi siis todellaakaan sanoa, että "rahan määrän lisääminen välttämättä aiheuta inflaatiota". Kyllä se nyt vain aina aiheuttaa. VOI OLETTAA tähän päälle vaikka mitä oletuksia ja todeta, että loppujen lopuksi rahan arvo ei ole laskenut, mutta näin ei tästä asiasta voi keskustella. Rahan määrän kasvattaminen alentaa rahayksikön arvoa, mitään muuta vaikutusta sillä ei ole eikä voi olla.

Vai oisko tästä nyt sitten pitänyt keskustella laittamalla joka käsitteen tms. perään "ceteris paribus"?

:hyvä:

 

[kusmar]

Tarkotatko tota vikaa postausta?

Oikeestaan ihan sama. En ala vastaamaan tarkemmin, koska ongelma tässä threadissa on viittaamani osallistujien kyvyttömyys pysyä yksissä oletuksissa ja mittakaavassa. Jos jengi heittelee koko ajan jotain omia juttuja lisää, niin ei näistä asioista voi keskustella.

Esim. kusmarin öljyesimerkki on aivan perseestä. Se öljyesiintymä kasvattaa kansantalouden tiedettyä varallisuutta, joten jokainen yksikkö rahaa ko. kansantaloudessa on arvokkaampi kuin ennen. Se, jos samassa yhteydessä luodaan lisää rahaa kiertoon pankkilainan kautta ja tämän inflatorinen vaikutus kumoaa rahan arvonnousun, on ihan toinen asia.

Ei voi siis todellaakaan sanoa, että "rahan määrän lisääminen välttämättä aiheuta inflaatiota". Kyllä se nyt vain aina aiheuttaa. VOI OLETTAA tähän päälle vaikka mitä oletuksia ja todeta, että loppujen lopuksi rahan arvo ei ole laskenut, mutta näin ei tästä asiasta voi keskustella. Rahan määrän kasvattaminen alentaa rahayksikön arvoa, mitään muuta vaikutusta sillä ei ole eikä voi olla.

Vai oisko tästä nyt sitten pitänyt keskustella laittamalla joka käsitteen tms. perään "ceteris paribus"?

Kommentoin kolmea kohtaa aiemmin postattua mielipidettä/väitettä.

1) Sijoittaminen on isossa mittakaavassa nollasummapeliä > ei ole
2) Pörssivarallisuus ei ole oikeaa varallisuutta > on oikeaa varallisuutta, mutta voi toki olla lyhyellä tähtäimellä väärin arvostettua. Miten ihmeessä voidaan määritellä oikea ja väärä varallisuus tässä yhteydessä?
3) Rahan määrän lisääntyminen ei tarkoita, että varallisuus lisääntyisi, joten se laskee olemassa olevan rahan arvoa. > ei tietenkään välttämättä tarkoita, mutta se voi liittyä esim. "varallisuuden" lisääntymiseen. Eli rahan määrän lisääntyminen ei välttämättä aiheuta inflaatiota reaalimaailmassa.

Jos haluat rajata sallittua keskustelua johonkin äärimmäisiin yksinkertaistuksiin niin ok. Itseäni ei kiinnosta mikään ceteris paribus keskustelu, jolla ei ole reaalimaailmassa mitään virkaa. Nimenomaan kiinnostavaahan on se, mitä oikeasti tapahtuu vaikka se olisi liian monimutkaista kuvata kansataloustieteen laskukaavassa. Olen kyllä lukenut omat Slomaninit.

Kannattaa vilkaista Kauppalehden keskustelu "Miten raha syntyy".

 

[Sniffari]

Madoffille 150 vuotta linnaa

Kannattiko se kusetus nyt? No eihän se kannattanu.

 

[ossipena]

Tarkotatko tota vikaa postausta?

Oikeestaan ihan sama. En ala vastaamaan tarkemmin, koska ongelma tässä threadissa on viittaamani osallistujien kyvyttömyys pysyä yksissä oletuksissa ja mittakaavassa. Jos jengi heittelee koko ajan jotain omia juttuja lisää, niin ei näistä asioista voi keskustella.

Esim. kusmarin öljyesimerkki on aivan perseestä. Se öljyesiintymä kasvattaa kansantalouden tiedettyä varallisuutta, joten jokainen yksikkö rahaa ko. kansantaloudessa on arvokkaampi kuin ennen. Se, jos samassa yhteydessä luodaan lisää rahaa kiertoon pankkilainan kautta ja tämän inflatorinen vaikutus kumoaa rahan arvonnousun, on ihan toinen asia.

Ei voi siis todellaakaan sanoa, että "rahan määrän lisääminen välttämättä aiheuta inflaatiota". Kyllä se nyt vain aina aiheuttaa. VOI OLETTAA tähän päälle vaikka mitä oletuksia ja todeta, että loppujen lopuksi rahan arvo ei ole laskenut, mutta näin ei tästä asiasta voi keskustella. Rahan määrän kasvattaminen alentaa rahayksikön arvoa, mitään muuta vaikutusta sillä ei ole eikä voi olla.

Vai oisko tästä nyt sitten pitänyt keskustella laittamalla joka käsitteen tms. perään "ceteris paribus"?

Joo tarkoitin viimeisintä ja itse asiassa tällaisen tarkennuksen tahdoinkin "kuulla". Ihan vaan koska virke "n.n. on väärässä." tarkoittaa mun mielestä että mikään argumenteista ei osunut sinnepäinkään, end of discussion.

 

[Anti_Laama]

Eihän rahan määrän lisäys aina inflaatiota aiheuta. Inflaatiotahan syntyy pääasiassa, jos rahan määrä nousee tuotteiden ja palvelujen saatavuuteen nähden? Eri asioita.

 

[modified]

Rahan määrän kasvattaminen alentaa rahayksikön arvoa, mitään muuta vaikutusta sillä ei ole eikä voi olla.

Tiedätkö, että taloudessa voi tapahtua muitakin muutoksia kuin rahan määrän kasvu ja sen takia se nyt ei mene aina noin.

Näin käy kun yrittää keskustella talousmiehen kanssa, joka katsoo asiaa todella kapeasta näkökulmasta.

 

[Wallace]

Raha ja pankkitoiminta

21. Inflaatio

Inflaatio aiheutuu rahan tarjonnan lisäyksestä. Perinteinen määritelmä on ”nousu yleisessä hintatasossa,” mutta tämä on seuraus, ei syy. Monet ekonomistit ovat antaneet periksi tämän eron oikaisemiseen yleisessä keskustelussa, osittain koska useimmat ihmiset näkevät maailman ”keynesiläisittäin väritetyin lasein.” Keynesiläisen teorian mukaan ei ole mahdollista aikaansaada inflaatiota rahan tarjonnan lisäyksellä (eikä millään muullakaan tavalla paitsi tarjontashokeilla, jotka vähentävät kokonaistarjontaa) samanaikaisesti työttömyyden kanssa. Heidän mukaansa rahan tarjonnan lisäys ei aiheuta inflaatiota—se vain laittaa ihmiset työhön, muttei aiheuta hintojen nousua.

Teoria inflaatiosta rahan tarjonnan lisääntyessä, aiheuttaen hintojen nousun, on yhdenmukainen perinteisen kysyntä ja tarjonta analyysin kanssa. Tuotteen tarjonnan kasvaessa jokaisen yksikön arvon tulee vähentyä. Tämä on yhtenevää vähenevän rahahyödyn lain kanssa. Samoin se on linjassa historiamme kanssa—inflaatio on ilmennyt Yhdysvalloissa samaan aikaan rahan tarjonnan kasvun kanssa (yhtälailla myös muualla).

Talousteoriassa on merkittävästi jätetty painottamatta tosiasiaa, että ihmiset varastavat rahajärjestelmän avulla, ja inflaatio on tapa toteuttaa se—luomalla uutta rahaa, jokaisen aikaisemman rahan arvo vähenee uuden rahan vastaanottajien hyödyksi. Näitä ovat ensimmäisenä keskuspankki, tämän jälkeen pankit, valtio jos sen lainaa rahaa näiltä, ja näin jatkuen eteenpäin kunnes rahayksikön arvo on paljon vähemmän tavoittaessaan tavallisen kansalaisen. Näin inflaatio on seurausta erityisten intressien vaikutuksesta.

Rahan tarjonnan kautta tapahtuva varastaminen keskittyy vaitonaisen Yhdysvaltain keskuspankkijärjestelmän avomarkkinaoperaatioihin sekä osittaisen kassavarantovelvoitteen pankkitoimintaan. (Kolmas tapa varastamiselle on sopivasti laiton—väärentäminen—joka ei pohjimmiltaan eroa muista.) Näin Keynesin kuuluista lainaus Leninistä on täysin paikkansapitävä:

”Lenin oli täysin oikeassa. Ei ole olemassa hienovaraisempaa, ei varmempaa tapaa mullistaa yhteiskunnan perustaa kuin valuutan turmeleminen. Prosessi käyttää kaikkia talouden lakien näkymättömiä voimia tuhoamisen hyväksi, ja tekee sen tavalla ettei yksi ihminen miljoonasta pysty sitä määrittämään.”

Yhdysvaltain keskuspankin nykyaikainen menetelmä varastaa rahajärjestelmän kautta on rinnastettavissa vähemmän hienostuneisiin vanhempiin menetelmiin. Aikaisemmat pääasialliset menetelmät olivat kolikkojen leikkaaminen sekä metalliarvon pienentäminen. Kolikkojen leikkaaminen tarkoitti kulta- tai hopeakolikkojen ulkoreunan hiomista ja niiden palauttamista käyttöön ikään kuin ne yhä sisältäisivät leiman mukaisen painon, mahdollistaen näin ylimääräiset voitot hiotun materiaalin muodossa. Kolikoissa käytettiin reunamerkkejä (kulutuspinta ulkolaidalla) tämän varastamisen muodon estämiseksi. Metalliarvon pienentäminen tarkoittaa kolikon laskemista liikkeelle saman näköisenä kuin arvometallista tehty täysipainoinen kolikko, mutta käyttäen halvempaa perusmetallia arvometallin sijaan. Kuten on helposti vahvistettavissa, nykyiset Yhdysvaltain kolikot (tarkemmin sanottuna ”poletit” ei kolikot) ovat täysin menettäneet arvonsa— ennen vuotta 1965 lyöty 25 sentin hopeakolikko on arvokkaampi kuin neljäsosa dollarista, ja vuoden 1964 jälkeiset vastaavasti vähemmän kuin neljäsosan arvoisia. Nämä ”kolikot” tehdään halvoista metalleista kuten sinkistä sekä kuparista, ja reunamerkit ovat paikallaan pelkästään nostalgiana tai pyrkimyksenä huijata!

Rahan tarjonnan lisäys vaikuttaa yleisen hintatason nousuun, mutta tämä ei ole inflaation kaikkein huolestuttavin vaikutus. Paljon ongelmallisempi vaikutus on moraalinen, ihmisten huomatessa ahkeran työnteon ja säästöjen valuvan hukkaan, sekä myös bisnessyklin nousu- ja laskukaudet seuraten suhteellisten hintatasojen häiriöistä.

http://taloudenperusteet.com/opas/inflaatio.html

MITÄ INFLAATIOSTA TULEE TIETÄÄ
Henry Hazlitt

Mikä on inflaatio
Mistään aiheesta ei nykyään keskustella yhtä paljon—tai ymmärretä niin vähän—kuin inflaatiosta. Washingtonin poliitikot puhuvat ikään kuin se olisi joku hirveä ulkopuolinen vierailija, joihin heillä ei ole kontrollia—kuten tulva, ulkomainen miehittäjä tai rutto. Se on jotain mitä vastaan he aina lupaavat ”taistella”—jos kongressi tai ihmiset ainoastaan antavat heille ”aseet” tai ”vahvat lait” sen tekemiseksi.

Silti paljas totuus on, että poliittiset päättäjämme ovat saanet inflaation aikaan heidän omilla raha- ja talouspoliitikoillaan. He lupaavat taistella oikealla kädellään olosuhteita, jotka heidän vasen käsi sai aikaiseksi.

Inflaatio, aina ja kaikkialla, aiheutuu pääasiassa rahan ja luoton tarjonnan kasvusta. Itse asiassa inflaatio on rahan ja luoton tarjonnan kasvu. Esimerkiksi sanakirjasta (American College Dictionary) katsottaessa sen ensimmäinen inflaatiolle antama määritelmä on seuraava:

”Kohtuuton ekspansio tai kasvu maan valuutassa, erityisesti laskemalla liikkeelle paperirahaa, joka ei ole lunastettavissa rahana [suom.huom. viittaa kultaan tai hopeaan].”

Kuitenkin viime vuosina termiä on alettu käyttää radikaalisti eri merkityksessä. Tämä on huomioitu sanakirjan antamassa toisessa määritelmässä:

”Merkittävä hintojen nousu, jonka aikaansaa kohtuuton ekspansio paperirahassa tai pankkiluotoissa.”

Ilmiselvästi merkittävä hintojen nousu rahan tarjonnan laajentumisen takia ei ole sama asia kuin rahan tarjonnan ekspansio sinänsä. Syy tai olosuhde ei selkeästi ole identtinen sen aikaansaaman seurauksen kanssa. ”Inflaatio” sanan käyttö näillä kahdella eri merkityksellä johtaa loputtomaan sekaannukseen.

Alkuperäisesti ”inflaatio” sanaa sovellettiin pelkästään rahan määrään. Se tarkoitti rahan volyymin paisuttamista, täyteen puhaltamista, ylittämistä. Ei ole pelkkää pikkumaisuutta vaatia sanan käyttämistä sen alkuperäisessä tarkoituksessa. Sen käyttäminen viittaamaan ”hintojen nousua” kääntää huomion pois inflaation todellisesta syystä sekä sen todelliseista parannuskeinosta.

Katsotaan mitä inflaatiossa tapahtuu ja miksi. Kun rahan tarjontaa kasvatetaan, ihmisillä on enemmän rahaa tarjottavanaan tuotteista. Jos tuotteiden tarjonta ei kasva—tai ei kasva yhtä paljon kuin rahan tarjonta—tällöin tuotteiden hinnat nousevat. Jokainen yksittäinen dollari tulee vähemmän arvokkaaksi, koska dollareita on enemmän. Sen vuoksi niitä tarjotaan useampia, sanotaan vaikka paria kenkiä tai säkkiä viljaa, vastaan. ”Hinta” on vaihtosuhde dollarin ja tuotteen yksikön välillä. Kun ihmisillä on enemmän dollareita, he arvostavat jokaista dollaria vähemmän. Tällöin tuotteiden hinnat nousevat, eivät sen takia että niistä olisi enemmän pulaa kuin aiemmin, vaan koska dollareita on runsaammin.

Vanhaan aikaan valtiot inflatoivat leikkaamalla ja alentamalla kolikoiden jalometalliarvoa. Sen jälkeen ne löysivät halvemman ja nopeamman tavan inflatoida yksinkertaisesti pyörittämällä setelipainoa. Näin tapahtui Ranskan assignateille 1789 ja valuutallamme itsenäisyyssodassa. Nykyään menetelmä on vielä hiukan epäsuorempi. Hallintomme myy velkakirjoja pankeille. Maksuna pankit luovat ”talletuksia” kirjanpitoonsa, joita vastaan valtio pystyy nostamaan. Pankki vuorostaan voi myydä sen valtion velkakirjat Fedille, joka maksaa niille joko luomalla talletusluottoa tai painattamalla lisää seteleitä ja maksamalla niillä. Tällä tavoin rahaa valmistetaan.

Suurinta osaa tämän maan ”rahan tarjonnasta” ei edusta kädestä-käteen valuutta, vaan pankkitalletukset, joita nostetaan sekkejä vastaan. Tämän vuoksi kun useimmat ekonomistit mittaavat rahan tarjontaamme, he lisäävät käteistalletuksiin (ja nyt usein myös määräaikaistalletukset) pankkien ulkopuoliseen valuuttaan saadakseen kokonaismäärän. Näin mitattu rahan ja luoton kokonaismäärä joulukuun lopussa 1939 oli 63.3 miljardia dollaria ja 308.8 miljardia joulukuun lopussa 1963. Tämä 388 prosentin rahan tarjonnan kasvu on häkellyttävästi syynä siihen miksi tukkuhinnat nousivat samana ajanjaksona 138 prosenttia.
Joitain edellytyksiä
Usein pidetään inflaation määrittämistä yksinomaan rahan volyymin kasvuna ”liiallisena yksinkertaistuksena.” Se pitää paikkansa. Useita edellytyksiä tulee pitää mielessä.

Esimerkiksi ”rahan tarjonnan” tulee ajatella sisältävän kädestä-käteen valuutan lisäksi myös pankkiluottojen tarjonta—erityisesti Yhdysvalloissa, joissa pääosa kaikista maksuista tehdään sekeillä.

On myös liiallinen yksinkertaistus sanoa, että yksittäisen dollarin arvo riippuu ainoastaan nykyisestä ulkona olevien dollarien tarjonnasta. Se riippuu myös odotetusta dollarien tulevasta tarjonnasta. Jos useimmat ihmiset pelkäävät esimerkiksi että dollarien tarjonta tulee olemaan vielä suurempi vuoden päästä kuin nyt, silloin dollarin nykyarvo (mitattuna ostovoimalla) tulee olemaan alhaisempi kuin nykyinen dollarien määrä muutoin edellyttäisi.

Edelleen minkä tahansa valuuttayksikön arvo, kuten dollarin, on riippuvainen ei pelkästään dollarien määrästä vaan myös niiden laadusta. Kun valtio esimerkiksi siirtyy pois kultakannasta, se tosiasiassa tarkoitta että kulta, tai oikeus saada kultaa, on yhtäkkiä muuttunut pelkäksi paperiksi. Sen vuoksi rahayksikön arvo putoaa yleensä välittömästi, vaikka rahan määrää ei olisi vielä edes lisätty. Tämä on seurausta siitä, että ihmiset luottavat enemmän kultaan kuin valtion rahan hallinnoijien lupauksiin ja arvostelukykyyn. Itse asiassa tuskin löytyy merkintää historiasta, jossa kultakannasta irtautumisesta ei ole pian seurannut pankkiluottojen ja setelipainorahan määrän lisäystä.

Lyhyesti rahan arvo vaihtelee perustaltaan samoista syistä kuin minkä tahansa hyödykkeen arvo. Vastaavasti kuin vehnäsäkin arvo riippuu vehnän nykyisen kokonaistarjonnan lisäksi myös odotetusta tulevasta tarjonnasta ja vehnän laadusta, samoin dollarin arvo riippuu vastaavasta tekijöiden moninaisuudesta. Rahan arvo, kuten tuotteiden arvo, ei määräydy ainoastaan mekaanisista tai fyysisistä suhteista, vaan pääosin psykologisista tekijöistä, jotka usein voivat olla monimutkaisia.

Inflaation syiden ja parannuskeinojen kanssa toimiessa on yksi asia pitää mielessä todelliset komplikaatiot ja täysin toinen mennä sekaisin tai tulla harhaanjohdetuksi tarpeettomista tai olemattomista monimutkaisuuksista.

Esimerkiksi usein sanotaan dollarin arvon riippuvan ei ainoastaan dollarien määrästä, vaan niiden ”kiertonopeudesta.” Kuitenkaan lisääntynyt ”kiertonopeus” ei ole syy dollarin arvon pidemmälle menevään laskuun; se on itse eräs seuraus pelosta, että dollarin arvo tulee laskemaan (tai toisin päin ilmaistuna, uskosta että tuotteiden hinnat tulevat nousemaan). Tämä usko saa ihmiset vaihtamaan innokkaammin dollareita tuotteisiin. Joiden kirjoittajien ”kiertonopeuden” painotus on vain yksi esimerkki virheistä korvata todelliset psykologiset syyt arveluttavalla mekaniikalla.

Toinen umpikuja: vastauksena niille jotka mainitsevat inflaation pääasiassa aiheutuvan rahan ja luottojen kasvusta, on todettava että hyödykehintojen nousu usein ilmenee ennen rahan tarjonnan kasvua. Tämä pitää paikkansa. Näin tapahtui välittömästi Korean sodan syttymisen jälkeen. Strategisten raaka-aineiden hinnat alkoivat nousta niiden tulevaan puutteen pelon takia. Spekuloijat ja valmistajat alkoivat ostamaan niitä joko voittojen takia tai varmuusvarastoihin. Mutta tätä tarkoitusta varten heidän täytyi lainata lisää rahaa pankeista. Hintojen nousua seurasi vastaavasti huomioitu kasvu pankkilainoissa ja –talletuksissa. Toukokuun 31. päivästä 1950 toukokuun 30. päivään 1951 maan pankkien lainat lisääntyivät 12 miljardilla dollarilla. Jos näitä lisääntyneitä lainoja ei olisi tehty, ja uutta rahaa (noin 6 miljardia dollaria tammikuun 1951 loppuun mennessä) ei olisi laskettu liikkeelle lainoja vastaan, hintojen nousu ei olisi ollut kestävää. Hinnannousu mahdollistui lyhyesti sanottuna ainoastaan rahan tarjonnan lisäyksen takia.
Eräitä yleisiä väärinkäsityksiä
Eräs kaikkein sitkeimmistä inflaation väärinkäsityksistä koskee oletusta, että sen saa aikaan ”pula tuotteista” rahan määrän kasvun sijaan.

Pitää paikkansa että hintojen nousu (jota kuten yllä on tullut ilmi, ei pidä liittää inflaatioon) voi saada aikaiseksi rahan määrän lisäys tai puute tuotteista—tai osittain molemmat. Esimerkiksi vehnän hinta voi nousta rahan tarjonnan lisäyksen tai vehnäsadon epäonnistumisen takia. Mutta harvoin, jopa täydellisen sodan olosuhteissa, yleistä hintojen nousua joka aiheutuu yleisestä tuotteiden pulasta. Silti virhekäsitys ”tuotepulasta” aiheutuvasta inflaatiosta on niin sitkeä, että jopa 1923 vuoden Saksassa sen jälkeen kun hinnat olivat nousseet satoja miljardeja kertoja, korkeat viranomaiset ja miljoonat saksalaiset syyttivät koko asiasta yleistä ”tuotepulaa”—samalla hetkellä kun ulkomaiset tulivat ja ostivat saksalaisia tuotteita kullalla tai heidän omilla valuutoillaan edullisemmilla hinnoilla kuin vastaavia tuotteita kotimaastaan.

Vuoden 1939 jälkeen hintojen nousu Yhdysvalloissa on vakituisesti yhdistetty ”tuotepulaan.” Kuitenkin viralliset tilastot osoittavat teollisen tuotantomme olleen vuonna 1959 177 prosenttia korkeampi kuin 1939, tai lähes kolme kertaa suuremman. Ei ole yhtään parempi selitys sanoa sota-ajan hintojen nousun aiheutuvan siviilituotteiden pulasta. Jopa siihen rajaan asti kun siviilituotteista oli sodan aikana pulaa, se ei aiheuttanut mitään merkittävää hintojen nousua, koska verot veivät yhtä suuren prosenttiosuuden siviiliansioista kuin aseistautuminen verotti siviilihyödykkeitä.

Tästä pääsemme seuraavaan sekaannuksen lähteeseen. Ihmiset puhuvat usein ikään kuin budjettivaje olisi sinänsä sekä välttämätön että riittävä syy inflaatiolle. Kuitenkaan budjettivajeen, joka rahoitetaan täysin valtion velkakirjojen myynnillä todellisia säästöjä vastaan, ei tarvitse aiheuttaa inflaatiota. Ja toisaalta jopa budjettiylijäämä ei ole tae inflaatiota vastaan. Tämä tuli osoitettua kesäkuun 30. 1951 päättyneenä verovuonna, jolloin ilmeni merkittävää inflaatiota huolimatta 3.5 miljardin budjettiylijäämästä. Sama asia toistui budjettiylijäämistä huolimatta verovuosina 1956 ja 1957. Lyhyesti sanottu budjettivaje on inflatorinen ainoastaan siihen rajaan saakka kun se aikaansaa rahan tarjonnan lisäystä. Ja inflaatiota voi esiintyä jopa budjettiylijäämissä huolimatta, jos rahan tarjonta lisääntyy.

Sama kausaalivaikutus soveltuu kaikkiin niin kutsuttuihin ”paineisiin inflaatiosta”—erityisesti niin kutsuttu ”palkka-hinta spiraaliin.” Jos sitä ei edeltäisi, siihen liittyisi, tai pikaisesti seuraisi rahan tarjonnan lisäys, palkkojen nousu ”tasapainotilan” yläpuolelle ei aikaansaisi inflaatiota; se aikaansaisi ainoastaan työttömyyttä. Ja hintojen nousu ilman rahan ihmisten taskuihin lisääntymistä aikaansaisi pelkästään myynnin laskua. Lyhyesti sanottuna palkkojen ja hintojen nousu on yleensä inflaation seurausta. Ne voivat aikaansaa sen ainoastaan siihen rajaan saakka, kun ne pakottavat rahan tarjonnan kasvua.
Inflaation parannuskeino
Parannuskeino inflaation, kuten useimmat hoitokeinot, koostu sen syyn poistamisesta. Inflaatio syy on rahan ja luottojen kasvu. Parannuskeino on lopettaa rahan ja luottojen lisääminen. Inflaation parannuskeino lyhyesti on lopettaa inflatointi. Se on niin yksinkertaista.

Vaikkakin periaatteellisesti yksinkertaista, tämä hoitokeino pitää sisällään usein yksityiskohdissaan monimutkaisia ja epämieluisia päätöksiä. Aloitetaan valtion budjetista. On lähes mahdotonta välttää inflaatiota jatkuvalla raskaalla vajeella. Tämä tullaan lähes varmasti rahoittamaan inflatorisilla keinoilla—toisin sanoen suoraan tai epäsuorasti rahaa painamalla. Valtavat valtion menot sinänsä eivät ole inflatorisia—olettaen että ne toteutetaan täysin veroista tai lainanotolla, joka on täysin maksettu todellisista säästöistä. Mutta vaikeudet kummassakin näistä maksumenetelmistä, sen jälkeen kun kulut ovat ylittäneet tietyn pisteen, ovat niin suuret että on lähes väistämätöntä turvautua setelirahoitukseen.

Lisäksi vaikkakaan valtavat menot, jotka katetaan täysin veroilla, eivät välttämättä ole inflatorisia, ne väistämättä vähentävät ja häiritsevät tuotantoa sekä heikentävät vapaan yrittäjyyden järjestelmää. Lääke valtaviin valtion kuluihin ei näin ollen ole yhtä valtavat verot, vaan holtittoman kulutuksen pysäyttäminen.

Rahataloudelliselta puolelta valtionvarainministeriön ja keskuspankkijärjestelmän tulee lopettaa keinotekoisen halvan rahan luominen—toisin sanoen niiden tulee lopettaa korkotasojen mielivaltaisesti alas painaminen. Fedin ei tule palata takaisin aikaisempaan politiikkaansa ostaa valtion omia velkakirjoa nimellisarvosta. Kun korkotasoja pidetään keinotekoisesti alhaalla, ne kannustavat lainanoton lisäämiseen. Tästä seuraa rahan ja luottojen tarjonnan lisäys. Prosessi toimii molempiin suuntiin—sillä on välttämätöntä lisätä rahan ja luottojen tarjontaa jotta korkotasoja voidaan pitää keinotekoisen alhaisena. Tämän takia ”halvan rahan” politiikka ja valtion velkakirjojen tukipolitiikka ovat yksinkertaisesti kaksi tapaa kuvata samaa asiaa. Kun Fed ostaa valtion 2 ½ % velkakirjoja nimellisarvosta, se pitää pitkän aikavälin peruskorkotasoa alhaalla 2 prosenttia. Ja se maksaa nämä velkakirjat tosiasiassa painamalla lisää rahaa. Tätä kutsutaan julkisen velan ”rahallistamiseksi.” Inflaatio jatkuu niin kauan kuin tämä jatkuu.

Keskuspankkijärjestelmä, jos se on päättäväinen pysäyttämään inflaation ja toimimaan velvollisuuksiensa mukaan, tulee pidättäytyä pyrkimyksistä pitää korkotasoja alhaalla ja rahallistamaan julkista velkaa. Itse asiassa sen tulisi palata perinteeseen, jossa keskuspankin diskonttokorosta tulisi normaalisti (ja erityisesti inflatorisina ajanjaksoina) ”rangaistuskorko”—toisin sanoen korkeampi korko kuin sen jäsenpankit saavat omista lainoistaan.

Haluan mainita oman näkemykseni, että maailma ei tule koskaan selviämään nykyisestä inflatorisesta aikakaudesta ennen kuin se palaa kultakantaan. Kultakanta tarjoaa käytännössä automaattisen rajoitteen sisäiselle luoton laajentamiselle. Se on ainoa järjestelmä joka koskaan on pystynyt tarjoamaan maailmalle vastaavuuden kansainvälisestä valuutasta.

Ensimmäinen tänään kysyttävä kysymys ei ole kuinka pysäyttää inflaation, vaan haluammeko sitä todella? Eräs inflaation seurauksista on varallisuuden ja tulojen uudellenjakautuminen. Sen aikaisissa vaiheissa (kunnes se saavuttaa pisteen jossa se merkittävästi häiritsee ja vähentää itse tuotantoa) se hyödyttää joitain ryhmiä muiden kustannuksella. Näillä ryhmillä on oma intressinsä pitää inflaatiota yllä. Liian moni meistä on yhä harhaluulossa, että voimme voittaa—että voimme kasvattaa tulojamme nopeammin kuin elinkustannuksemme nousevat. Sen vuoksi on hyvin paljon tekopyhyyttä nurinassa inflaatiota vastaan. Itse asiassa monet meistä huutavat, ”Pidä alhaalla kaikkein muiden hintoja ja tuloja paitsi minun.”

Valtiot syyllistyvät pahiten tähän tekopyhyyden rikokseen. Samaan aikaan kun ne tuovat julki ”inflaatiota vastaan taistelua” ne seuraavat niin sanottua ”täyden työllisyyden” politiikkaa. Kuten eräs inflaation puolestapuhuja kerran asetti sanansa lontoolaisessa Economist-lehdessä, ”Inflaatio on yhdeksän kymmenesosaa täyden työllisyyden politiikasta.”

Hän unohti lisätä, että inflaatio tulee aina päättymään kriisiin ja lamaan, ja pahempaa kuin itse lama saattaa olla yleisön harhakuva, että laman on aiheuttanut, ei aikaisempi inflaatio, vaan ”kapitalismin” sisäsyntyiset viat.

Yhteenvetona sanottakoon, että inflaatio on lisäys rahan volyymissa ja pankkiluotoissa suhteessa tuotteiden volyymiin. Se on haitallista, koska se vähentää rahayksikön arvoa, nostaa kaikkien elinkustannuksia, asettaa todellisuudessa veron köyhille (ilman poikkeuksia) yhtä suuressa määrin kuin rikkaille, pyyhkäisee pois aikaisempien säästöjen arvon, ei kannusta säästämiseen, jakaa uudelleen varallisuutta ja tuloja, rohkaisee ja palkitsee spekulointia ja uhkapelaamista säästäväisyyden ja työnteon sijaan, vähentää luottamusta vapaan yrittäjyyden järjestelmän oikeudenmukaisuuteen sekä korruptoi julkista ja yksityistä moraalia.

Mutta inflaatio ei ole koskaan ”väistämätön.” Voimme aina lopettaa sen yön yli, jos meillä on vilpitön tahto tehdä niin.

http://taloudenperusteet.com/artikkeleja/inflaatio.html

Anteeks vaan kauheasti, loppui oma into selittää...

 

[modified]

http://taloudenperusteet.com/opas/inflaatio.html



http://taloudenperusteet.com/artikkeleja/inflaatio.html

Anteeks vaan kauheasti, loppui oma into selittää...

Luepas se mitä lainasit:

Inflaatio aiheutuu rahan tarjonnan lisäyksestä. Perinteinen määritelmä on ”nousu yleisessä hintatasossa,” mutta tämä on seuraus, ei syy. Monet ekonomistit ovat antaneet periksi tämän eron oikaisemiseen yleisessä keskustelussa, osittain koska useimmat ihmiset näkevät maailman ”keynesiläisittäin väritetyin lasein.” Keynesiläisen teorian mukaan ei ole mahdollista aikaansaada inflaatiota rahan tarjonnan lisäyksellä (eikä millään muullakaan tavalla paitsi tarjontashokeilla, jotka vähentävät kokonaistarjontaa) samanaikaisesti työttömyyden kanssa. Heidän mukaansa rahan tarjonnan lisäys ei aiheuta inflaatiota—se vain laittaa ihmiset työhön, muttei aiheuta hintojen nousua.

Kuka nyt sitten on väärässä tai oikeassa. Asiasta on monta mielipidettä.

Turha jankata, että asiasta on yksi totuus.

 

[Wallace]

Luepas se mitä lainasit:

Inflaatio aiheutuu rahan tarjonnan lisäyksestä. Perinteinen määritelmä on ”nousu yleisessä hintatasossa,” mutta tämä on seuraus, ei syy. Monet ekonomistit ovat antaneet periksi tämän eron oikaisemiseen yleisessä keskustelussa, osittain koska useimmat ihmiset näkevät maailman ”keynesiläisittäin väritetyin lasein.” Keynesiläisen teorian mukaan ei ole mahdollista aikaansaada inflaatiota rahan tarjonnan lisäyksellä (eikä millään muullakaan tavalla paitsi tarjontashokeilla, jotka vähentävät kokonaistarjontaa) samanaikaisesti työttömyyden kanssa. Heidän mukaansa rahan tarjonnan lisäys ei aiheuta inflaatiota—se vain laittaa ihmiset työhön, muttei aiheuta hintojen nousua.

Kuka nyt sitten on väärässä tai oikeassa. Asiasta on monta mielipidettä.

Turha jankata, että asiasta on yksi totuus.

Pakko kysyä, että tiedätkö sä edes yhtään teoriasta jota puolustat ? :D

Mutta kun keynesilaisuus on VÄÄRÄSSÄ, se on todistettu miljoona kertaa :D

KESKIPISTEESSÄ KEYNESILÄINEN TALOUSTIEDE
Murray N. Rothbard
http://www.taloudenperusteet.com/artikkeleja/keynes.html

ITÄVALTALAINEN NÄKEMYS KEYNESIIN (alkaa noin puolesta välistä kunnolla.)
http://taloudenperusteet.com/artikkeleja/hoppe.html

Tai jos video maistuu paremmin,

Keynesian Economics Is Wrong: Bigger Gov't Is Not Stimulus
http://www.youtube.com/watch?v=VoxDyC7y7PM&feature=channel_page

Ps. Lopetit sitten niiden ensimmäistenkin tekstien lukemisen ekaan kappaleeseen, way to go!

 

[modified]

Pakko kysyä, että tiedätkö sä edes yhtään teoriasta jota puolustat ? :D

Mutta kun keynesilaisuus on VÄÄRÄSSÄ, se on todistettu miljoona kertaa :D

KESKIPISTEESSÄ KEYNESILÄINEN TALOUSTIEDE
Murray N. Rothbard
http://www.taloudenperusteet.com/artikkeleja/keynes.html

ITÄVALTALAINEN NÄKEMYS KEYNESIIN (alkaa noin puolesta välistä kunnolla.)
http://taloudenperusteet.com/artikkeleja/hoppe.html

Tai jos video maistuu paremmin,

Keynesian Economics Is Wrong: Bigger Gov't Is Not Stimulus
http://www.youtube.com/watch?v=VoxDyC7y7PM&feature=channel_page

Ps. Lopetit sitten niiden ensimmäistenkin tekstien lukemisen ekaan kappaleeseen, way to go!

Tässä on periaatteellinen ongelma siinä, että osan mielestä taloudessa on yksi oikea teoria ja osan mielestä asia on toisin. Eli mikä sitten minun teoriani on jos vastustan monoteistista talousnäkemystä?

Osan mielestä tässä on myös kyse siitä, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Jos on monia vaihtoehtoja niin silloin enemmän kuin yksi näkemys on oikea.

Jos puollustaa yhtä näkemystä niin mitä sitten kun 10v päästä keksitään parempi teoria? Kokeeko sitten henkisen krapulan siitä, että "vittu olin kuitenkin väärässä."