Hitusen käsitteet hukassa, mutta ei pahasti. Systeemi kulkee siis about näin:
Fed funds rate viittaa korkoon pankkien välisissä, tyypillisesti vain yön yli pituisissa lainoissa. Siis lähinnä tilannetta varten jossa jonkun pankin hallussa olevat massit uhkaavat hetkellisesti dipata alle vakavaraisuusvaatimuksen ja lisää kaivataan asap.
Ko. systeemi on se mitä ensisijaisesti käytetään akuutin likviditeettivajeen paikkaamiseen. Ja on myös se minkä korkoon yleensä viitataan Fedin ohjauskorkona. Fed tosin vain päättää tavoitetasosta ja ainakin teoriassa viilaa avomarkkinaoperaatioilla toteutuvan korkotason (effective rate) päätettyä tavoitetasoa (nominal rate) vastaavaksi. Korkoa lasketaan lisäämällä kierrossa olevaa rahaa ja päinvastoin.
Avomarkkinaoperaatiot viittaa puolestaan siis siihen, kun Fed ostaa/myy hillittömiä määriä lähinnä valtion velkakirjoja pankeilta. Kun Fed ostaa näitä, liikkuu rahaa pankkien suuntaan eli ne voivat taas lainata ulos enemmän. Ja kun pankkien lainatarjonta kasvaa niin lainojen hinnat eli korot laskevat. Ja päinvastoin.
Pankit voi toki lainata vastaavaan tarpeeseen myös suoraan Fediltä vähän FFR:ää kalliimmalla (lähtökohtana FFR+1%), jos toiset pankit ei tunnu lainaavan FFR:n pintaan olevalla korolla.
Ongelmia alkaa kasaantua systeemiin, kun sen perustana olevat valtion bondit ym. alkavat markkinoiden mielestä olla jotain muuta kuin risk-free. Eli kun markkinat alkavat kyseenalaistaa valtion lainanhoitokykyä, romahtaa koko paska. :D
No ei se vielä siihen romahda vaan sitten tulee Obama, Bernanke, Geithner & co ja quantitative easing, jossa ideana printata sikana uutta rahaa markkinoille ja käyttää näitä masseja sitten avomarkkinaoperaatioihin kuten edellä. Ei siitä enempää, koska tuolla on se toinen threadi...
