Viime kesän korvilla valvoin 120h+ ja olin aivan järkeä vailla( voidaan puhua psykoosista ), kaikki narahdukset kuulosti kuin tykillä olisi ammuttu, tietokoneen hurina kuulosti siltä kuin joku yrittäisi poralla seinästä läpi. Ja sitten alkoi luulla että sieltä on joku tulossa poralla, oli pakko alkaa vakuutella ettei varmasti ole, se on vaan kuvitelmaa kunnes vakuuttelu ei enää auttanut vaan pitää lähteä pois kämpästä. Kaikkia asioita jäi funtsimaan sairaan pitkäksi aikaa, tyyliin 30min per täysin sekunnissa ratkaistava asia. Lopuksi ei osannut ratkaista enää yksinkertaisiakaan asioita, tuskaili lattialla kyykyssä lattialla, haroi päänahkaa ja huokaili syvään. Päässä ei ajatustakaan. Hulluinta on ettei halua mennä nukkumaan, vastustaa jotenkin automaationa unen tulemista, alkaa nauttia tiltistä. Hallusinaatiot varsinkin liikenteessä ( kyllä, ajoin autolla 25km :D ) on luokkaa kellokoski, hirviä vilisi tienposkissa. Liikennemerkit oli poliiseja.
Juttelin puhelimessa enkä tiennyt yhtään kenen kanssa puhuin vaikka puhuin arkipäiväisen ihmisen kanssa. Kuvittelin puhelimen toisessa päässä olijaa rahtikirjaksi jonka kanssa selvitin työasioita. Puhelin oli pakko sulkea kun olin liian kauan hiljaa vaan yrtin muistaa kaikin keinoin kenen kanssa oon puhumassa, eikä ollut siinä vaiheessa enää mitään hajua.
Menin lääkäriin ja yritin esittää mahdollimman "normaalia", ei ollut kaukana että lääkäri ei olisi päästänyt vastaanotolta pois enää. Tuskastuin ennen kun ehdin sanomaan asiaa, tyyliin pitäkää tunkkinne.:D Ajattelin sanoa että tarvin sairaslomaa, niin tuskailin vaan ääneen tuolissa " ei vittu...ei vitun vittu täältä mitään saikkua kuitenkaan saa saatana..voi hevonvitun perse... " Voitte kuvitella lääkärin ilmeet. Kumma kun ei pumppu leikannu kiinni.
Valvomiseen johti monta asiaa mutta suurin syy oli vaihto yövuoroon ja päivällä en saanut mitenkään nukutuksi ja hengailin pitkin terasseja aikaa tappamassa ja illalla duuniin yöksi. Oravanpyörä oli parissa päivässä valmis.