Yksi maa voi saada taloutensa kasvuun parantamalla kilpailukykyään ja kasvattamalla osuuttaan maailmankaupasta.
Koko maailmantaloutta ei kuitenkaan voi saada kasvuun tällä strategialla.
Jos yksi maa parantaa kilpailukykyään ja kasvattaa markkinaosuuttaan, vääjäämättä muiden maiden suhteellinen kilpailukyky heikkenee, ja niiden markkinaosuus vastaavasti supistuu.
Maailman vienti ei voi kasvaa, jollei tuonti samalla kasva. Maailmantalouden kasvun aikaansaamiseksi tarvitaan enemmän kulutusta ja investointeja eli kokonaiskysynnän nousua. Pieni viennistä riippuvainen maa voi fokusoitua omaan kilpailukykyyn. Sillä ei ole paljon vaikutusta maailman kokonaiskysyntään.
Euroalueella talouspoliittiset päättäjät näyttävät säilyttäneen pienen maan ajattelutavan. Eurotalouden ongelmien uskotaan ratkeavan, jos muut maat noudattaisivat Saksan vientivetoista kasvustrategiaa.
Euroalue ei kuitenkaan ole pieni talousalue. Euroalueen kysynnän kasvulla on merkitystä koko maailmantaloudelle. Euromaiden tärkeimmät kauppakumppanit ovat toiset euromaat. Euromaat ovat myös toistensa tärkeimpiä kilpailijoita kolmansilla markkinoilla.
Kilpailukyvyn parantaminen yhdessä euromaassa siten ensi sijassa vain siirtää talouden aktiviteettia euromaasta toiseen.
On toki perusteltua, että euroalueen alijäämäiset kriisimaat noudattavat vientivetoista kasvustrategiaa katkaistakseen velkakierteensä. Toisen maan vienti on kuitenkin toisen maan tuonti, joten alijäämämaiden alijäämät voivat pienentyä ainoastaan, jos ylijäämämaiden ylijäämät samalla supistuvat.
Siten USA:n
valtiovarainministeriö oli viime viikolla harvinaisen oikeassa todetessaan, että euroalueen talouden tasapainottaminen vaatii kotimaisen kysynnän kasvattamista Saksassa ja muissa ylijäämämaissa.
Kilpailukykyä parantavia palkkojen ja muiden kustannusten leikkauksia ei voi perustella edes sillä, että se kasvattaisi vientiä muuhun maailmaan. Tärkein tekijä, joka määrää euroalueen kilpailukyvyn suhteessa muuhun maailmaan, on euron arvo. Viime vuoden kesästä euro on keskimäärin vahvistunut 8 prosenttia kauppakumppaneiden valuuttoja vastaan.
Ei ole ainoastaan niin, että euron satunnaiset heilahtelut voivat helposti mitätöidä kilpailukyvyn parantamiseksi tehdyt toimet. Vientivetoinen kasvustrategia itsessään ruokkii euron vahvistumista, ja siten vetää maton alta itseltään. Kun vienti kasvaa, vientiyhtiöiden lisääntyvä tarve kotiuttaa vientituloja nostaa eurojen kysyntää valuuttamarkkinoilla ja vahvistaa euroa.
Paradoksaalisesti tehokkaampi tapa vahvistaa euroalueen vientiä muuhun maailmaan nykyolosuhteissa todennäköisesti olisi kotimaisen kysynnän kasvattaminen. Tämä saisi rahan virtaamaan ulos euroalueelta kasvavan tuonnin myötä, mikä heikentäisi euroa ja vahvistaisi siten kilpailukykyä. Kun euroalue lisäksi on merkittävä osa maailmantaloudesta, euroalueen kasvava tuonti myös vahvistaa muuta maailmantaloutta, mikä sekin pönkittäisi euroalueen vientiä.
