Minun mielestä tuo menee jo väärin siinä, että perintövero ei ole sijoitus yritykseen. Spv-casessa lahjoittaja antaa yrityksen jatkajalle joka toki on vapaaehtoisesti mukana ja spv-plan tehdään ainakin osin yhdessä. Spv-tilanteessa se ”verona maksettava raha” on kuitenkin omistajavaihdoksen yhteydessä menevä vero. Kukaan ei puhuisi sijoituksesta perinnön/lahjan yhteydessä jos perittävänä/lahjoitettavana on käteistä rahaa tai kesämökki.. sehän olisi aika outoa.
Lisäksi tämä sijoitus on varsinaisissa perintötilanteissa sillai ”pakollinen” ellei luovu perinnöstä. Tai voi toki herättää henkiin sen kuolleen vanhempansa jos osaa ja koettaa siten selvitä ilman perintöveroa. Mutta mikäli merkittävää perintöä tulee, siitä menee veroa, spv-tilanteissa tietyin edellytyksin huojennettuna (pienet perinnöt asia erikseen). Perintövero menee isosta perinnöstä riippumatta siitä jatkatko sitä yritystoimintaa vai et, riippumatta siitä onko perittävä varallisuus yritys vai jotain muuta.
En tiedä miten perinnön muututtua käteisestä yritykseksi kyseessä yhtäkkiä onkin sijoitus? Ehkä enemmänkin ”kasvoton maksu” itselle tulevasta varallisuudesta.
Tässä yhteydessä olisi syytä jo miettiä mitä edes sukupolvenvaihdos käsitteenä tarkoittaa. Palstalla esiintyneiden kannanottojen valossa spv:ksi täälläkin mielletään ensisijaisesti käsitteen suppeampi merkitys, eli perheen sisäinen sukupolvenvaihdos (ns aito spv-tilanne). Toisaalta spv laajemmin ymmärrettynä kattaa myös tilanteet, joissa jatkaja tulee perhepiirin ulkopuolelta (esim. se paha rahasto ostaa yrityksen, kyseessä on MBO-kauppa tms.). TVL:n huojennus vaatii sukulaisuussuhdetta, PerVL:n huojennus ei, tosin perintö- ja lahjavero on sitten ulkopuolisilla suurempi kuin lapsilla.
Ymmärrän Jamin tarkoittavan ajatusta, että liiketoiminnan jatkaja tarvitsee saamastaan yrityksestä rahoitusta (palkkana, osinkona, vuokrana tai jossain muussa muodossa) selvitäkseen spv:n aiheuttamasta verosta (joko suoraan veron maksuun tai lainan maksuun). MUTTA KUN EI AINA TARVISE.
Mielestäni vielä ”oikeampaa” olisi ajatella yrityksen ”maksavan perintöveron” vasta kun yritys joutuu poikkeamaan tähän asti harjoittamastaan varojen käytöstä tai muutoin muokkaamaan toimintaansa mahdollistaakseen hynkyn siirtämisen uudelle omistajalle lahja- tai perintöveron maksamista varten.
Tietty jos verorasituksen laskee kuten Jamin esimerkissä niin veroihin menee paljon rahaa. Vaihtoehto olisi myös laskea verorasitus oikein, jolloin verot eivät näyttäytyisi niin suurina.
e2: hellyn ja annan pesupallolle esimerkin. Paltimolla sijaitseva koneistamo tekee millin liikevaihtoa, tulos noin nolla, omassa hallissa velaksi ostetuilla koneilla. Tase-arvo helposti millin. Verotusarvo useita satoja tuhansia. Entinen suurteollisuuden alihankkija. Kamppailee teollisen muutoksen kanssa. Onnea perimiseen, verot parisataa tonnia. Luuletko aikuisten oikeasti että löytyy firmalle ostaja, tai kassasta rahan (ai niin mutta sehän onkin firman rahaa eikä sinun millä verot pitää maksaa) vai lainaisko pankki setä.tuskin. Sukupolven vaihdos ja verottaja lyö arkkuun viimeisen naulan.
Et puhu useamman vuoden tuloksesta mitään tai satunnaiseristä tuloksessa, mutta mikäli yritys karkeasti viime vuosina on päätynyt noin nollatulokseen, lienee tuottoarvokin (oletamme käytettäväksi ”verottajan tuottoarvon”) melko vähäinen. Oletamme yhtiön 3 viime vuoden (12kk tilikauden) tuloksiksi 10 000 €, 0 €, -5 000 €, eli keskimäärin 5000/3=1 667 € per vuosi -> keskimääräinen vuosituotto pääomitetaan 15 % korkokannalla = 1 667/0,15 = 11 113 €. Verotuksessa se ”standardi” tuottoarvolaskenta on melko kaavamaista, ja muita menetelmiä voidaan käyttää verovelvollisaloitteisesti mutta verottaja ei kyllä siitä kaavamaisesta tuottoarvolaskennastaan tapaa poiketa, joskin korkokantaa joskus vähän veivataan jne.
Kerrot yrityksen tase-arvoksi millin, tarkoittanet tässä (kuten yleensä tasearvoilla spv:n yhteydessä on tapana) omaisuuserien taseella näkyviä arvoa, jotka usein oletetaan käyväksi arvoksi spv:n arvonmäärityksessä. Näin ollen esimerkissäsi yrityksen substanssiarvo on sen ”helposti millin”.
Verotuksessa käytettäisiin substanssiarvoa käypänä arvona, koska se on tuottoarvoa suurempi (verottaja ei pääsääntöisesti toimisi näin, mikäli tuottoarvo olisi suurempi, joten aina ei valita sitä suurempaa arvoa). Niin sanottu spv-arvo olisi substanssiarvosta laskettuna sen 40 pinnaa miljoonasta eli 400 000. Mikäli spv-arvoltaan tämän suuruinen yritys lahjoitetaan kokonaisuudessaan jatkajalle joka on lahjoittajan rakkauden hedelmä,
olisi lahjaverorasitus noin 59 770 euroa, joka on huomattavasti vähemmän kuin ”parisataa tonnia”. (1.1.2015 voimaan tulevan viimeisimmän veronkorotuksen jälkeen 200 000 euron lahjoituksen kohdalla veroa menee 25 770 euroa ja ylimenevältä osalta (aina milliin saakka) on 17 pinnaa, eli 34 000 euroa tässä tapauksessa ja spv:stä menevä lahjavero siis yhteensä 59 770 euroa.)
Mikäli kyseessä olisi tapaus, jossa kyseessä olisi
ehta perintö (eli se omistaja siellä potkaisi tyhjää), verorasitus olisi aavistuksen pienempi,
57 500 euroa.
Mikäli kyseessä ei ole vekara vaan täysin ulkopuolinen (ylipäätään siis
II veroluokkaan kuuluva) Veroa menisi lahjoitustilanteessa
127 240 euroa ja kupsahtamistilanteessa
121 900 euroa. Lienee tosin epätodennäköistä, että tällöin järjestely toteutettaisiin ”suorana lahjoituksena” lahjoittajan eläessä ja testamenttikin olisi muotoiltu hippasen paremmin.
Eikä muuten tässäkään tilanteessa vero ole sitä ”pariasataa tonnia”
Tähän tulee se koroton 5 vuoden maksuaika.
Lisäksi olisi huomioitava vielä
vertailuarvoleikkuri (joka voisi merkittävästikin pienentää verorasitusta joissain tilanteissa mutta jotenkin minulla on kutina, että sen leikkurin esittely tässä vain vaikeuttaisi asian ymmärtämistä…mutta laitanpa silti tähän).
Mikäli esimerkki yrityksen vertailuarvo (voi olla, että tätä tarkoitit ”verotusarvolla”, voi olla että et) olisi
500 000 (ja se substanssiarvona määritetty käypä arvo tietenkin muuttumattomana siellä miljoonassa, ei tässä siihen kosketa), laskettaisiin spv-arvo tuosta vertailuarvosta ja spv-arvo olisi 200 000. Tällöin
veroa menisi 25 770 euroa (lahjoitus) tai 23 500 euroa (kupsahdus). Aika paljon vähemmän kuin ”parisataa tonnia”, eikö totta? (tämä vertailuarvo on vedetty hatusta, koska vertailuarvo voi käytännössä johtaa vain substanssiarvoa ja siten käypää arvoa pienempiin tuloksiin.. ja tätä ei ns. leikkurisäännöksen takia voida laskea ”suoraan” tilinpäätökseltä tai esimerkissäsi annetuista luvuista)
Ja II luokassa veroa menisi: 61 240 euroa (lahjoitus) 55 900 euroa (kupsahdus).
Tämä on tietyllä tapaa se lähtötilanne PerVL:n huojennuksen soveltuessa, vielä ei ole edes suunniteltu sekuntiakaan miten järjestely olisi järkevää ja tehokasta toteuttaa.
Jos keskustelun ”lähtötilanteessa” veron määrä arvioidaan monikertaiseksi siihen verrattuna mitä se oikeasti olisi ilman suunnitteluakaan ja keskustelu on lähinnä mutuhuutelua ja täysin perusteettomia hatusta vedettyjä huumorilukuja sekä muiden haukkumista milloin kommareiksi ja milloin kapitalistiriistäjäsioiksi niin eihän keskustelusta tule nätisti sanottuna lasta eikä paskaa.
Niin ikään tilanne voi olla sellainen, että luopuja haluaa jättää yrityksen toimivalle johdolle vetovastuun ja pääosan yrityksestä mutta jättää omaisuutta lapsilleen, jotka eivät ole yrityksessä töissä, eivätkä kyvykkäitä/halukkaita toiminnan jatkamiseen. Tämäkin onnistuu ties kuinka monella eri tavalla kunhan plan vaan on tehty. Tottakai monimutkaiset järjestelyt edellyttävät osaamista niiden suunnittelijoilta/toteuttajilta, mutta eiköhän suurilla yrityksillä ole varaa kunnolliseen asiantuntija-apuun.. säästöt näissä tilanteissa kun voivat olla jättimäisiä. Toki vaihtoehtona on myös käyttää vaikka taka-alamantsurian tiliniilo & lakitunari oy:n palveluja ja perseelleenhän se sitten menee.
On tietty sellaisiakin tilanteita, joihin
huojennus ei sovellu. Tosin miksipä sellaista yritysten säilymistä saman suvun tai saman johdon käsissä pitäisikään tukea millään muotoa? Mikäli luopujalla on alle 10 % puljusta, ei kyseessä ole enää ns. perheyritys tai sitten jossain vaiheessa spv-suunnittelu on mennyt pieleen. Mikäli taasen yrityksen toimivaa johtoa eikä omia lapsia tai muita henkilöitä, joilla haluaisi yrityksen jättää ole olemassa, niin miksihän pitäisi tukea yrityksen säilymistä.. noh.. kenellä sen nyt pitäisi säilyä ja miten? Eikö näissä tilanteissa peritty omaisuus rinnastu vähän niin kuin kasvottomiin arvopapereihin tai ylipäätään muuhun perittävään varallisuuteen josta menee vero, eikä suinkaan ”suvun piirissä vuosikymmeniä olleeseen puljuun jossa koko isän, isoisän, isoisänisän ja kaikkien muidenkin vuosikymmenien raskaan raadannan tulokset ja elämäntyön hedelmät uhkaavat siirtyä pahalle rahastolle”. Näin ollen nämä tilanteet
lienevät epärelevantteja arvioitaessa perintöverorasitusta spv-näkökulmasta.
Lisäksi olisi ”koneistamomiesten” syytä muistaa, että suurin osa yrityksistä on melko pieniä ja hieman erilaisilla toimialoilla. Näinpä suurimmalla osalla yrityksistä taseen loppusumma, yrityksen vuotuinen tulos ja yrityksen osakkeiden vertailuarvo ovat varsin minimaalisia (ja yllätys yllätys myös perinnön arvo olisi melko minimaalinen ja siitä menevän veron määrä luonnollisesti vain osia minimaalisesta) ”helposti miljoonan” -summiin nähden. Kuvitellaan vaikka parin miehen konsulttiyhtiötä, kampaamoja, tilitoimistoja, aa-toimistoja, pieniä kahviloita/ravintoloita, pieniä fysioterapeutti+hieroja taloja tai palstalle sopivasti pientä PT-palveluja tarjoavaa kahden henkilön yritystä, pientä kukkakauppaa tai vaikka tatuointiliikettä.
Mieti hissukseen minkälainen tase mielestäsi olisi esimerkiksi yhden fysioterapeutin pystyyn pistämällä puljulla jossa omistajayrittäjä fysion lisäksi työskentelee 2 osa-aikaista provikkapalkattua urheiluhierojaa ja yksi osteopaatti. Lafka toimii pitkäaikaisella vuokrasopparilla jossain kauppakeskuksen/toimistotalon yhteydessä. Yrittäjä tulee hyvin toimeen ja henkilöstä on tyytyväinen palkkaansa, mutta tulos on muutamia tuhansia plussaa koska tulot otetaan pääsääntöisesti palkkana ulos. Varallisuutena lienee lähinnä kompuutteria, hierontapöytää, vähän kalusteita jne jne. Ei ihan helposti päästä sinne miljoonan nettovarallisuuteen eikä edes miljoonaan taseen loppusummana. Paljonkohan sitä veroa menisi jos omistajayrittäjä-fysion tytär, Ludmila-Karoliina, tulisi jatkamaan toimintaa kun lopettelee fysiona kunnan palveluksessa? ”Satoja tuhansia”?
Täytyy myös sanoa, että jos kyseessä on pieni parin henkilön asianajotoimisto tai tilitoimisto niin perskuleen kalliit lakikirjat ja printterit on sankareilla käytössä jos taseelta löytyy lähellekään miljoonan verran varoja. Ei sinne ihan pikkuisilla toimitiloillakaan päästä.
Tällaisen pienen yrityksen kohdalla puhutaan muutamien tuhansien eurojen verosta spv-tilanteissa (toki ”asiantuntijan” avulla saadaan veroihin menemään huomattavasti enempi). Ei siinä juuri perintöverot töissä käyvää jatkajaa henkilökohtaiseen konkurssiin aja saati vaaranna liiketoiminnan jatkamisen edellytyksiä. Eikä mitään äärettömän suuria järjestelyitä rahoituksen osalta tarvita. Myös yrityksen myyntiuhka näyttäytyy melko pienenä. Valtaosalla yrityksistä ei todellakaan liikuta missään miljoonan nettovarallisuudessa. Ne tavallisen pk-yrityksen varat ovat huomattavasti vähäisemmät ja näitä pieniä yrityksiä on kappalemääräisesti ”hieman” enemmän kuin vuorineuvoksen kokoluokan puljuja tai Kone Oyj:tä. (toki nämä ihan pikkuiset yritykset eivät välttämättä edes ”elä” sinne spv:n asti, sillä.. noh.. eiköhän jokainen tiedä)
Tottakai on myös olemassa sitten suurempia muutaman hengen yrityksiä ja jättimäisiäkin perheyrityksiä (kuten vaikka se Kone ja Cargotec ; ) ) joissa sitten on paljon hankalampia sekä oikeudellisia että taloudellisia kysymyksiä ja verotkin hieman eri luokassa.
Harviakin on/oli varsin suuri perheyritys. Tosin jälleen tuossa tapauksessa lienee ensisijaisesti kyse siitä, että perhepiiristä ei ole löytynyt jatkajaa toiminnalle -> spv-huojennus ei sovellu -> verot olisivat noin 19 pinnaa perityn varallisuuden käyvästä arvosta. Toisin sanoen, käsillä ei ole ollut ”isältä pojalle” mallinen spv.
Mutta se nyt vaan on ihan yritysten kokoluokasta johtuva tosiasia, ettei niitä satojen tuhansien perintöveroja aidoissa (tarkoitan: jatkaja löytyy omista lapsista) spv-tilanteissa ihan joka yrityksen kohdalla tule vastaan. Spv-huojennuksen soveltuessa 100 000 euron vero tulee lahjoittajan lapsella vastaan spv-arvoltaan noin 625 000 euron kokoisen lahjoituksen kohdalla.. tämä edellyttäisi, että lahjoitettava yritys olisi verottajan käyttämien (kaavamainen subst tai tuottoarvolaskelma) käyvän arvon laskemistapojen valossa vähintään noin 1,56 miljoonan euron arvoinen yritys (tämä arvo riittäisi jos vertailuarvo vastaisi käypää arvoa). Ihan jokainen perus peran grilli & makkara oy ei yllä tällaisiin lukuihin.
Jos nyt ihan lähdetään liikkeelle siitä ei-suunnitellusta yrittäjän kupsahtamisesta, niin yhdelle lapselle siirtyessä sen verollisen perinnön alaraja on 20 000 euron arvoinen perintö. Mikäli vekara jatkaa liiketoimintaa -> huojennus soveltuu (muiden edellytysten täyttyessä). Veroa menee siis vain jos yrityksen spv-arvo on yli 20 000 euroa, jolloin yrityksen pitää olla 50 000 euron arvoinen vertailuarvoltaan (oletamme, että nyt vertailuarvo on käypä arvo). Tässä tilanteessa veroa menee hurjat 100 euroa, pystyyköhän perijä rukka nyt selviytymään tästä verosta taloudellisesti? Entä jos perittävä yritys olisi tuplasti arvokkaampi -> yrityksen käypäarvo (ja yhtäläiseksi oletettu vertailuarvo) on jo 100 000, spv-arvo on 40 000 ja verokin jo 1 500 euroa. Antaakohan pankki nyt sitä lainaa?? Paljonko portugaliin muutto maksaa? Joukolla Madeiralle. Mahtaakohan perijäomistaja tarvita kuinka suurta palkka/osinko-optimointia saadakseen yrityksestä tarpeeksi varoja selvitäkseen tuosta verosta?
Muilta osin keskustelu lähti liikkeelle verorasituksen tasosta, liiketoiminnan jatkajan edellytyksistä selvitä spv:n aiheuttamista veroista, spv:n kohteena olevan yrityksen liiketoimintaedellytysten vaarantumisesta spv:n aiheuttamien verojen johdosta ja mahdollisesta ”pakosta” myydä peritty yritys ja muista vastaavia.
Käsitykset verotuksen tasosta ja spv:n vaikutuksista vain olivat melko puutteellisia