Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


Mutta nyt näyttää pahasti suomi tippuvan venäjä-luokkaan, tyyliin jokainen kynnelle kykenevä sutvii omaisuutensa maasta ulos heti kun tilaisuus tulee. Ei ole kauhean hyvää kehitystä se.

Yleisesti ottaen tilanne voi olla toinen, mutta tässä kyseisessä tapauksessahan tarkoitus on nimenomaan säilyttää omistusta kotimaisissa käsissä valtion vastakkaisista ohjaustoimista huolimatta.
 
Rahastot nimittäin yleensä ovat verosuunnittelussaan sekä luovia, että aggressiivisia. Ne eivät veroja juuri maksele. Niiden omistamien yritysten voitot siirretään yleensä korkomenoina sellaisiin valtioihin, joissa yrityksillä ei ole tuloveroa tai ainakaan korkotuloa ei veroteta. Yleensä suurimmat veronmaksajat Suomessa ovat kasvollisia omistajia.

Aika tylyjä yleistyksiä. Mutta juu, eihän ne rahastot Suomessa varmaan hirmuisesti ainakaan tuloveroa maksele kun esim. sijoitusrahastot tuppaavat olemaan vapautettu tuosta tuloveron maksamisen tuskallisesta taakasta (TVL 20 §). Siellä sijoitus- ja rahoitusalalla on kyllä paljon muuta verotuksellisesti hankalaa ja epäselvää asiaa. On mahdollista, että rahasto yhtiön omistajana (yhtenä omistajista) on varsin aggressiivinen verosuunnittelussaan mutta se ei kyllä taida olla mikään vain rahastoihin tai tiettyihin yhtiömuotoihin liittyvä asia. Jotkut yksityishenkilötkin ovat melko aggressiivisia veron torjuntatoimissaan.. olen kuullut huhua, että jotkut henkilöt jopa muuttavat toiseen maahan pienentääkseen omaa tai sukulaistensa verorasitusta.

Konsernin sisäisen rahoituksen markkinaehtoisuuden määrittely on kyllä hyvin ajankohtainen aihe eikä vain Suomessa vaan myös kansainvälisesti. Mutta se nyt ei itsessään ole rahastoasia se. Aihe tosin alkaa jo karata perintöverotuksesta ja sukupolvenvaihdoksesta.
 
Onpas siinä taas saatu verohäkkyrä aikaiseksi. Kertoo jotain veron fiksuudesta, kun veronmaksajat näkevät helpommaksi siirtää omistuksensa portugaliin kuin ruveta maksamaan veroja :D ... Nyt suorastaan ylistetään näitä lakiemme sallimia verokikkailun mahdollisuuksia.

Sukupolvenvaihdoshuojennus on aika kaukana kikkailusta vaan kyseessä on lainsäätäjän luoma veroetu tilanteisiin, joissa yritystoiminta siirretään yritystoiminnan jatkajalle. Lainsäätäjä lienee siis nähnyt yritystoiminnan jatkumisen positiivisena asiana. Helpottaakseen sukupolvenvaihdosten toteuttamista lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi luoda luovutuksen saajan verokohtelua koskevan vähennyksen (PerVl 55-57 §) ja erillisen luovuttajan verokohtelua koskevan vähennyksen (TVL 48 §). En näe oikeana puhua kikkailusta mikäli, aidossa sukupolvenvaihdostilanteessa vaaditaan sovellettavaksi kyseisiä huojennussääntöjä kun ne kerran on sitä kyseistä tilannetta varten luotu. Se, että säännösten soveltuvuudelle on asetettu edellytyksiä, pyrkii lähinnä kohdistamaan veroedun niille tarkoitettuihin tilanteisiin.

En osaa nähdä, että lainsäätäjän nimenomaisesti luoman veroedun käyttäminen olisi kikkailua. Onko kikkailua kun verovelvollinen myy verovapaasti asuntonsa asuttuaan siinä 15 vuotta omistusaikanaan? Pitäisikö verovapaa oman asunnon myynti katsoa veronkierroksi koska ruoja yhteiskunnan riistäjä on tahallaan asunut yli 2 vuotta omistamassaan asunnossa ja näin ollen ”kikkaillen” ansainnut mahdollisuuden verovapaaseen tuloon?
 
Sukupolvenvaihdoshuojennus on aika kaukana kikkailusta vaan kyseessä on lainsäätäjän luoma veroetu tilanteisiin, joissa yritystoiminta siirretään yritystoiminnan jatkajalle. Lainsäätäjä lienee siis nähnyt yritystoiminnan jatkumisen positiivisena asiana. Helpottaakseen sukupolvenvaihdosten toteuttamista lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi luoda luovutuksen saajan verokohtelua koskevan vähennyksen (PerVl 55-57 §) ja erillisen luovuttajan verokohtelua koskevan vähennyksen (TVL 48 §). En näe oikeana puhua kikkailusta mikäli, aidossa sukupolvenvaihdostilanteessa vaaditaan sovellettavaksi kyseisiä huojennussääntöjä kun ne kerran on sitä kyseistä tilannetta varten luotu. Se, että säännösten soveltuvuudelle on asetettu edellytyksiä, pyrkii lähinnä kohdistamaan veroedun niille tarkoitettuihin tilanteisiin.

En osaa nähdä, että lainsäätäjän nimenomaisesti luoman veroedun käyttäminen olisi kikkailua. Onko kikkailua kun verovelvollinen myy verovapaasti asuntonsa asuttuaan siinä 15 vuotta omistusaikanaan? Pitäisikö verovapaa oman asunnon myynti katsoa veronkierroksi koska ruoja yhteiskunnan riistäjä on tahallaan asunut yli 2 vuotta omistamassaan asunnossa ja näin ollen ”kikkaillen” ansainnut mahdollisuuden verovapaaseen tuloon?

Olen täysin samaa mieltä, vaikka asiani sarkastisesti kirjoitinkin. Pointtini olikin, että lainsäätäjä on yhtä tietoinen holding-yhtiökikkailuista. Jostain syystä porukka vaan paheksuu holding-kuviota kun taas mainitsemiasi huojennuksia pidetään jotenkin parempina. Eli mielestäni tässä on pieni epäloogisuus.
 
Olen täysin samaa mieltä, vaikka asiani sarkastisesti kirjoitinkin. Pointtini olikin, että lainsäätäjä on yhtä tietoinen holding-yhtiökikkailuista. Jostain syystä porukka vaan paheksuu holding-kuviota kun taas mainitsemiasi huojennuksia pidetään jotenkin parempina. Eli mielestäni tässä on pieni epäloogisuus.

Holding-yhtiö kuvioiden taustalla tietyissä paheksutuissa caseissa taisi olla ansiotulon muuntaminen pääomatuloksi (esim.KHO 2008:6 ja KHO 2014:66), joten ne ovat varsin erilaisia tapauksia spv-huojennukseen nähden. Palkan muuntaminen pääomatuloksi kun ei taatusti ole lainsäätäjän toivomaa menettelyä, eikä lainsäätäjä halunne sellaista menettelyä tukea. Niinpä esim. työpanososinkoa koskeva erityissääntely luotiin tuon 2008 casen jälkeen paikkkaamaan omalta osaltaan sitä porsaanreikää (joskin ongelma on edelleen olemassa). Vuoden 2014 casessa holding-järjestely johdonkannustinjärjestelmien yhteydessä (niillä spekseillä jne lätinä ennakkopäätöksen vaikutuksesta) katsottiin veron kiertämiseksi.
 
Mitä sitten tulee tähän yksittäistapaukseen minkä eräs vuorineuvos halusi julkisuuteen tuoda... Karkealla tasolla yrityksen nettisivuilta saaduilla tiedoilla verolaskelman tekeminen ei montaa minuuttia vie, joten on melko vaivatta nähtävissä se suuruusluokka missä kuviteltu perintövero liikkuisi erilaisilla lähtökohtaoletuksilla. (Ei ole minusta asiallista niin tarkkaan ruotia yksittäisä casea keskustelupalstoilla saati lehdistössä, että vaivautuisin tähän sellaisen karkean laskelman kirjoittamaan, en siitäkään huolimatta, että itse hän sen tapauksensa on keskusteluun nostanut.)

Yleisellä tasolla se KPMG:n veroasiantuntijan peruslaskelma noin 8 pinnan perintöverorasituksesta on tietty oikein, tämän nyt jokainen veroasiantuntija osaa unissaankin. Lisäksi kaikki alalla tietävät, että spv-tilanteessa verolle saa korotonta maksuaikaa. Vastaavasti jos kyseinen viitattu perintö- ja lahjaverolain huojennussäännös ei sovellu niin yhtä simppelisti selviää minkä suuruinen muutos perintöveroon siitä aiheutuu verrattuna tilanteeseen, jossa huojennus soveltuu.

Tottakai spv-tilanteisiin välillä mahtuu pienempää ja suurempaa nippeliä eri oikeuden aloilta, arvostuskysymystä ja yrityksen/konsernin varallisuuden ja toimintojen järjestelyä sekä useampia lahjoituksia, jatkajan pitkäaikaisempaa työhön toiminnanjatkajaksi kasvattamista jne jos niin on ollakseen. Välillä taas spv-on todella vaivaton ja helppo toteuttaa koska ns. muuttujia ei ole.

Tässä casessa ei liene kysymys noista nippeleistä eikä laskelmien tarkkuudesta vaan:

Sukupolvenvaihdoksessa suurta helpotusta toisi veroihin huojennus, jonka mukaan veroa perittäisiin vain 40 prosentin osasta perinnön kohteena olevan omaisuuden arvosta. Toivanen-Koiviston mukaan hänen lapsillaan ei tätä mahdollisuutta kuitenkaan ole. Sukupolvenvaihdos ei ole nyt ajankohtainen.

Sukupolvenvaihdos edellyttäisi sitä, että lapseni olisivat yhtiön hallituksessa ja toimitusjohtajana. En minä voi heitä sinne laittaa. Se olisi moraalisesti väärin, hän sanoo ja viittaa siihen, ettei suuryrityksessä kokemattomia ihmisiä niin vain nosteta tärkeille johtopaikoille.


Toisin sanoen, vuorineuvos ei näytä haluavan, että spv-huojennus soveltuisi :) Pääomistaja luultavasti on asemassa, että hän voi päättää kuka on toimitusjohtaja ja ketä hallituksessa istuu. Se, että hän ei näe lapsiaan sopivina tällä hetkellä tuohon rooliin (toistaitoisia tunareita?) tietty pitkälti estää spv-huojennuksen soveltamisen (no tämä on detalji, josta voi olla perustellusti myös erimieltä tietyiltä osin). Kyllähän tuo lahjoitus ilman spv-huojennusta maksaisi ison kasan rahaa, selvästi enempi verrattuna tilanteeseen, jossa vekarat istuisivat hallituksessa ja säännös soveltuisi.

Hänen moraalinsa kertoo, että olisi väärin palkata yrityksen johtoon toistai… ihmisiä, joiden osaaminen, kokemus ja mahdollisesti motivaatio ei sinne riitä ja toisaalta hänen moraalinsa mukaan on ilmeisesti oikein muuttaa portugaliin välttääkseen veroseuraamuksia. Ehkä hieman voisi ihmetellä, että muuttuvatko nämä lapset siellä portugalissa kovasti pätevimmiksi, jos he sitten siellä asuessaan kelpaavat sitten firman omistajiksi ja sitä kautta henkilöiksi päättämään niistä henkilöistä, jotka johtopaikoilla istuvat.

Sekä hänen moraalikäsitystään, että tapauksen esiin nostamia verotuksellisia seikkoja sitten voinee arvioida useammalta kantilta.

e: ja koska rahat tulee firmasta, olisi esim tässä Portugali keississä firman omistaja johdolta suorastaan rikollista heikentää firman rahoituksellista asemaa parillakymmenellä miljoonalla kun vaihtoehtoisesti voi pääomistajat vaihtaa asuinmaata. Näin toimii vastuullinen firman tulevaisuuden etusijalle laittava yritysjohto. Kyse ei ole perillisten tulevaisuudessa saamasta omaisuudesta vaan yrityksen varoista. Noh, sitähän suomen poliitikko pässit ei ikinä ymmärrä.

Itse olen iloinen, että moni käsittää vastuullisuuden eri tavalla. Eikä ainakaan vielä ole rikollista pitää tuotantotoimintaa tai pääkonttoria Suomessa, vaikka verotuksellisesti sekä yleisemmin taloudellisesti edullisempaa olisi ehkä toimia jossain toisessa valtiossa…
 
Itse olen iloinen, että moni käsittää vastuullisuuden eri tavalla. Eikä ainakaan vielä ole rikollista pitää tuotantotoimintaa tai pääkonttoria Suomessa, vaikka verotuksellisesti sekä yleisemmin taloudellisesti edullisempaa olisi ehkä toimia jossain toisessa valtiossa…

Vastuullisuuteen liittyy aina kysymys ketä tai mitä kohtaan. Yritys johdon tulee olla ensi sijaisesti vastuullinen yritystä kohtaan. Lainsäädäntö, moraali ja käytäntö sitten rajaa sen esimerkiksi kuinka aggressiivista verosuunnittelua käytetään. Mutta ei kv yrityksessä (eikä oikeastaan eu:ssa)ole yhtään sen vastuuttomampaa suunnitella asioita käyttäen vapaan pääomien ja kansalaisten liikkuvuuden mahdollisuutta hyväksi. Sehän herranjestas on yksi koko eu:n perus ajatuksista.

Mutta oikeastaan halusin kommentilla painottaa sitä asiaa että mikäli yritystä ei myydä ulkopuolisille, yritys maksaa aina perintöveron. Koska se ei sitä voi suoraan tehdä, tulee perintöveroon vielä huomattavat tulo yms verot päälle. Ja tästä syystä omistaja-johtajan tulee olla ensisijaisesti yritykselle lojaali. Ei se verottajakaan tippaakaan ole lojaali vaikka yrityksen arvo tipahtaisi maksuohjelman aikana. Huojennuksia ei tipu vaikka lappu menisi luukulle. (Kerro toki jos tällaisesta on ennakkotapaus, itse en ole koskaan kuullut...)

Katsos tässäkin asiassa on viisainta laulaa sen lauluja jonka leipää syöt.

e: sanotaan jälleen kerran kun tunnut asioista tietävän että minusta pitäisi siirtyä perintöverossa myynnin verottamiseen. Silloin voisi veroprosentti olla jopa huomattavasti nykyistä suurempi. Ainakin huojennuksista voitaisiin luonnollisesti luopua.
 
Aika tylyjä yleistyksiä. Mutta juu, eihän ne rahastot Suomessa varmaan hirmuisesti ainakaan tuloveroa maksele kun esim. sijoitusrahastot tuppaavat olemaan vapautettu tuosta tuloveron maksamisen tuskallisesta taakasta (TVL 20 §).........

Konsernin sisäisen rahoituksen markkinaehtoisuuden määrittely on kyllä hyvin ajankohtainen aihe eikä vain Suomessa vaan myös kansainvälisesti. Mutta se nyt ei itsessään ole rahastoasia se. Aihe tosin alkaa jo karata perintöverotuksesta ja sukupolvenvaihdoksesta.

Minä kommentoin lähinnä professori Niskakankaan väitettä, että yhteiskunnan kannalta on sama ovatko yritykset perheiden vai rahastojen omistamia.

Väittäisin, että PK-yritysten tapauksessa, joita Suomen yrityksistä on 99,8% lähde Yrittäjyys Suomessa - yrittajat.fi nimenomaan perheomistajat ja heidän yrityksensä maksavat veronsa varsin kiltisti Suomeen. Poikkeuksiakin tietysti on. Rahastot paljon useammin, eivät tietenkään aina, rakentavat tasehimmeleitä, keräävät useamman pk-yrityksen ryppään, ja myyvät ryppään seuraavalle rahastolle, joka usein on ulkomaalainen.

Ketjussa käy hyvin usein niin, että yrityksen verojen maksu lakkaa ostoon käytetyn rahoitusrakenteen ansiosta ja ryppään jouduttua ulkomaiseen omistukseen lakkaa tuotekehitystoiminta Suomessa. Yritykset pakkaavat tekemään tuotekehitystään siellä, missä pääkonttori on.

Siksi sillä on merkitystä meidän muiden veronmaksajien kannalta kuka, ja mistä, yritykset omistaa.
 
Muutamia näkemyksiä suomalaisista talousmyyteistä:
Näihin talousmyytteihin suomalaiset haksahtavat | Taloussanomat

1) Mitenkäs julkisen sektorin tuhlailu lisää talouskasvua? Okei, tätä on jauhettu niin ei mennä sen syvemmin. Mutta vielä aiheellisempaa tähän olisi ollut nostaa esille se että veronkorotukset nyt ei ainakaan lisää talouskasvua ja sitähän nykyhallitus on tehnyt ihan kyllikseen.

2) Täällä periferiassa työn pitääkin olla keskieurooppaa halvempaa, milläs muuten voitat kisan saksan kanssa? Suurempi tekijä nykyisessä alakulossa on toki elektroniikka- ja metsäteollisuuden isomman mittakaavan kuviot. Paperin käyttö vähenee ja elektroniikka tehdään kiinassa.

3) ei sanottavaa

4) mitä saatanaa? Onko Ari Pauna ihan pihalla? :lol2: Ei tietenkään ok-talo keskellä metsää ole paljon minkään arvoinen, siksi maaseudulla porukalla on varaa asua omakotitaloissa vaikka liksa ei häävi olisikaan. Omakotitalossa voi asua ihan mainiosti vaikka sossun rahoilla. Ne kun ei ole missään vaiheessa maksaneet kovin paljoa. Tossa jutussa on tosin soppaan heitetty hämäävästi Nurmijärven talot, eli ei puhutakaan maaseudusta nyt? En tiedä mikä on helsingin pään tilanne, mutta kuvittelisin että noihin riittää edelleen asujia eivätkä ole jäämässä suurissa määrin tyhjilleen? Joku miljoonan kuutio Espoossa voi olla hankala myytävä.
 
1) Mitenkäs julkisen sektorin tuhlailu lisää talouskasvua? Okei, tätä on jauhettu niin ei mennä sen syvemmin. Mutta vielä aiheellisempaa tähän olisi ollut nostaa esille se että veronkorotukset nyt ei ainakaan lisää talouskasvua ja sitähän nykyhallitus on tehnyt ihan kyllikseen.

2) Täällä periferiassa työn pitääkin olla keskieurooppaa halvempaa, milläs muuten voitat kisan saksan kanssa? Suurempi tekijä nykyisessä alakulossa on toki elektroniikka- ja metsäteollisuuden isomman mittakaavan kuviot. Paperin käyttö vähenee ja elektroniikka tehdään kiinassa.

Ei kai ole mitään järkeä verrata Suomen metsäteollisuuden tai prosessiteollisuuden palkkoja yhtään mihinkään. Viime vuosiin asti iso työllistäjä Suomessa oli metalliteollisuus. Sen lattiatason palkat karkasivat täysin käsistä ja senpä vuoksi se Suomesta lähtikin.
 
Perintöverotushan yritys keisseissä maksetaan aina yrityksestä nostetulla rahalla.
No eikä makseta.

On toki nyt turhaa pilkun kanssa äheltämistä mutta olen ollut mukana useammassakin casessa missä rahat veronmaksuun eivät tule edes välillisesti yrityksestä. On lukuisia tapauksia joissa liiketoiminnan jatkaja on jo varakkaampi kuin yrityksestä luopuja tai ainakin riittävän varakas hoitamaan perintöveron tai mahdollisesti koko yrityksen hankinnan ilman ulkopuolista (ja perittävältä tuleevaa taloudellista) apua. Tämä lienee sitä harvinaisempaa mitä suurempi yritys on siirrettävänä. (vuorineuvoksen yritys on kooltaan sitä luokkaa, että harvalla henkilöllä olisi taloudellista muskelia yrityksen hankkimiseen, tai edes niiden huojennettujen perintö-/lahjaverojen maksuun. Toisaalta varsin moni yritys on pienempi kuin vuorineuvoksen pulju)

PerVL:n huojennuksen soveltuessa se 5w korotonta maksuaikaa on kuitenkin käytössä, joten on siitä spv:n tekemistä melko paljon pyritty myös helpottamaan lainsäädäntöteitse. Lisäksi pitkän aikavälin suunnittelu ja yrityksen vaiheittainen siirtäminen olisi ainakin veromielessä tehokkaampaa, joten... ehkä yrittäjän olisi pitänyt kuunnella sitä veroasiantuntijaansa jo hieman aikaisemmin.

Vastuullisuuteen liittyy aina kysymys ketä tai mitä kohtaan. Yritys johdon tulee olla ensi sijaisesti vastuullinen yritystä kohtaan. Lainsäädäntö, moraali ja käytäntö sitten rajaa sen esimerkiksi kuinka aggressiivista verosuunnittelua käytetään.

Totta toki noinkin. Pitää silti muistaa, että joillain henkilöillä (lue:omistajilla) on erilaisia intressejä ja arvoja myös yritystoiminnassa. Toiset pitävät vihreämmistä arvoista, jotkut suosivat kotimaisia alihankkijoita, eräät haluavat työllistää huonosti työllistyviä entisiä rikollisia tai muuta vastaavaa. Joku toinen yrittäjä haluaa vain elättää itsensä ja ehkä mahdollisesti pari muuta henkilöä eikä kasvattaa yritystään suureksi. Joku toinen taas saattaa haluta yrityksestään pörssijätin. Lienee myös selvää, että kaikki suuryritykset eivät ole runnoneet efektiivistä veroastettaan 4 prosenttiin vaikka osa yrityksistä on niin tehnyt. Näinpä en ollenkaan usko, että veropakolaisuus olisi kaikille kovinkaan mielekäs vaihtoehto vaikka sillä veroissa säästäisi. Viime kädessä on omistajan valinta mitä arvoja yritys toiminnassaan noudattaa. Omistajan vaatimien arvojen noudattaminen ja yrityksen (taloudellisen) edun maksimoiva menettely voivat olla suuressa ristiriidassa keskenään ja omistaja päättää mitä tehdään. SEn voivat sitten muut valita minkälaista omistajaa ja johtajaa pitävät vastuullisena tai hyvänä.

Mainittakoon vielä, että huomattavana tuoreena trendinä (suur)yrityksillä on verojalanjäljen raportoiminen. Yleisemmin yritysten yhteiskuntavastuun raportointi on saamassa merkittävämpää roolia ja ehkä vähän myös tätä kautta jotkut yritykset joutuvat miettimään omia tekemisiään hieman tarkemmin. Tosin nämä raportointimuodot ovat vielä aika.. noh.. keskeneräisiä.
 
Mutta ei kv yrityksessä (eikä oikeastaan eu:ssa) ole yhtään sen vastuuttomampaa suunnitella asioita käyttäen vapaan pääomien ja kansalaisten liikkuvuuden mahdollisuutta hyväksi. Sehän herranjestas on yksi koko eu:n perus ajatuksista.

Tästä pääsisikin sellaiseen oikeusperiaatepunnintajargoniin, ettei paremmasta väliä mutta jätetään väliin. Ne 4 unionin perusvapautta (tai supervapautta, ihan miten vaan) eivät ole ainoat arvot tai vapaudet joiden joihin länsimainen talousjärjestelmä, hyvinvointiyhteiskunta ja oikeusjärjestelmä perustuvat. Vain muutama vapaus on nähty rajoittamattomana. Yksittäisten oikeusperiaatteisin välisistä riidoista, tai perusvapauksien rajoittamisten edellytyksistä en nyt jaksa kirjoitella kun menee liialliseksi teoria neppailuksi, joka aiheuttaa lähinnä pahaa oloa.

Mutta yleisellä tasolla verotuksen parissa verovelvollisten keinotekoisia järjestelyjä on sivuutettu jo ties kuinka kauan ja verojärjestelmälle vieraiden veroetujen tavoitteluun on tavattu puuttua veron kiertämistä koskevilla säännöksillä niin kansallisissa ja kansainvälisissä tilanteissa (näitä varten on säädetty jopa omia lakejaan, kuten väliyhteisölaki vastaavat). Tämä on suosikkiaiheitani verotuksessa mutta foorumi jolla tätä keskustelua haluan pidemmälti käydä, löytyy kyllä muualta. Joten en tässä sen syvemmin lähde ajatusta jatkamaan, mutta väittäisin, että sisämarkkinoiden neljän perusvapauden idea ei ole ainakaan verokeinotteluun/veropakolaisuuteen kannustaminen eikä kv-verojärjestelmän hyväksikäyttö.

Menee jo kauaksi spv:stä, mutta ajattelu jossa niin sanotun kaksinkertaisen verotuksen nähtiin häiritsevän kansainvälistä liiketoimintaa ja kv-yhteistyössä kaksinkertaisen verotuksen ehkäiseminen oli tavoite nro 1, on hieman vanhentunutta. Nyttenmin ilmapiiri lienee siinä määrin muuttunut, että haluttaisiin ensisijaisesti suuryritysten maksavan veroja edes yhteen maahan, kuten esimerkiksi se verojalanjäljen raportointi omalta osaltaan osoittaa. Niin ikään kv-yhteistyössä verotuksen saralla treaty shopping, veropako ja vääristynyt konserninsisäisen varojen siirtely alemman verokannan maihin nähdään suurena ongelmana muun muassa talouselämässä kilpailuhaittojen kautta, sekä yleisemmin hyvinvointiyhteiskunnan perustuksia rapistavana toimintana. Toisin sanoen, ihmiset eivät tykkää jos joku kusee yhteisiin muroihin.

Ennustan, että kv-järjestelyihin liittyviä veron torjuntatoimia tullaan jatkossa puimaan yhä enemmän eri oikeustuomioistuimissa sekä oikeuskirjallisuudessa. Vastaavasti toimenpiteitä ja työkaluja ei-toivotun veron torjunnan ehkäisemiseksi tultaneen esittelemään kv-tasolla.
 

Tuohan kuulostaa vähän siltä monien vasemmistolaistenkin kaavailemalta perustulo-mallilta (tosin ilman automaattista perustuloa), kun ihmiset tekevät sosiaalituen (jonka tukimuotoja on Saksassa siis yhdistetty) lisäksi päälle myös pätkätöitä jättäytymättä täysin sossun varaan. Toisaalta se tietysti johtaa myös lisääntyviin epäsäännöllisiin työsuhteisiin.

Ja jos Saksan malli ei ole täydellinen, niin onko se huonompi/parempi kuin "Suomen malli"?
 
Tuohan kuulostaa vähän siltä monien vasemmistolaistenkin kaavailemalta perustulo-mallilta (tosin ilman automaattista perustuloa), kun ihmiset tekevät sosiaalituen (jonka tukimuotoja on Saksassa siis yhdistetty) lisäksi päälle myös pätkätöitä jättäytymättä täysin sossun varaan. Toisaalta se tietysti johtaa myös lisääntyviin epäsäännöllisiin työsuhteisiin.

Ja jos Saksan malli ei ole täydellinen, niin onko se huonompi/parempi kuin "Suomen malli"?

Suomessahan on sinänsä samankaltainen malli, että työttömiä voidaan pistää kuntouttavaan työtoimintaan ja työvoimapoliittisten koulutusten harjoittelut tehdään työpaikoilla työnantajille ilmaiseksi ja työtön saa itse korotettua työmarkkinatukea.

Saksan taloustutkimusinstituutti DIW arvioi saksalaisten yhteisen omaisuuden arvoksi 6 000 miljardia euroa. Se jakautuu epätasaisesti. Rikkain kymmenys omistaa 60 prosenttia kaikesta omaisuudesta. Viidennes ei omista yhtään mitään. Seitsemällä prosentilla ovat velat omaisuutta suuremmat.

Eniten varallisuuttaan ovat menettäneet DIW:n mittausten mukaan työttömät. Ennen kymmenen vuoden takaista työttömyyskorvausuudistusta työttömäksi joutuneen netto-omaisuus oli keskimäärin 30 000 euroa, nyt 18 000 euroa.

Uudistuksen keskeisiin ideoihin kuuluu, että pitkäaikaistyöttömän on käytettävä ennen avustuksen saamista ensin oma omaisuutensa ja myytävä takaisin myös mahdollinen yksityinen eläkevakuutuksensa.

Eli huonompaa suuntaan on menty reilusti. Lähinnä siis pointti oli, että Saksan uudistuksista on pidetty kovaa meteliä SUomessa työnantajapuolella ja niitä on kehuttu kovasti. Totuus ei näytä minusta kovin kaksiselta.
 
Back
Ylös Bottom