Siihen nähden, kuinka paljon haitallisia käskyjä annetaan koko ajan, niin tuo listasi on aika laiha ja esihistoriallinen.
Jos tuntihinnasta sovitaan, valmistelen kyllä mielelläni laajemmankin listan yhteiskuntaa hyödyttävistä lakimuutoksista ajalta 1970-2014.
Toden totta, en kahveetunnilla ulkomuistista siihen kattavasti pystynyt.
Siitä voidaan sitten keskustella, kuinka laiha on lakiluettelo, jossa mainitaan kaikki kuluttajansuojaan, tuotevastuuseen, työsuojeluun, yksityisyyden suojaan, potilaan oikeuksiin, työntekijän oikeuksiin, asiakastietojen suojaan, sähköiseen viestintään, lasten oikeuksiin ja koulurauhaan liittyvät lait ja asetukset. Tuon aiemman uutisoinnin mukaan Suomen lait ja asetukset kattavat 13 hyllymetriä. Uskoisin tuolla yläotsikoinnilla jo muutaman hyllymetrin kuitanneeni.
Mitä tulee koulurauhalakiin, voisihan yksisilmäisesti tosiaan ajatella, että ensin asetettiin opettajalle joku rajoitus, ja sitten se otettiin pois. Joku toinen taas saattaisi väittää, että tuossa kuviossa ovat vastakkain, ristikkäin ja lomittain oppilaan, muiden oppilaiden, opettajan, koulun, lastensuojelun (ja niin edelleen) oikeudet ja velvollisuudet, eikä se mene ihan niin, että on vaan laki jolla annetaan tai otetaan opettajien velvollisuuksia. Joo, vanhaan hyvään aikaan opettaja sai vedellä karttakepillä persuuksille, jos ei sana tehonnut tai oppi mene perille. Jossain vaiheessa alettiin pohtia, onko lapsilla oikeuksia. Nyt on alettu pohtia, oisko niillä muillakin lapsilla oikeus koulurauhaan. Tästäkään huolimatta ei palattu vanhaan, opettaja ei saa antaa karttakepillä persuuksille, mutta mm. saa tutkia lapsen tavarat, jos paikalla on vähintään kaksi aikuista. Lapsella on oikeuksia (tavaroita ei voi randomisti kaivella), opettajalla on oikeuksia (kahden todistajan sana, ei oikeusturvaongelmaa jos on lapsen sana omaa vastaan), ja muilla lapsilla on oikeuksia (häiriköltä voi ottaa pois tavaran, joka häiritsee opetusta). Uskon, että joka ainoa turha pykälä ja sana pääsee vielä monen monituista kertaa vanhempien testaamaksi, kun pohditaan oliko sillä opettajalla oikeutta ottaa pois meidän Nikopersiljan tabletti vai ei.
Tässäpä muuten oiva aasinsilta merkittävään julkisen puolen kustannuksien säästöön: mietitään nyt vielä kerran, minkälaisista asioista ihmisellä tarvitsee olla valitusoikeus. Vaikkapa tuo kouluesimerkki: useampikin opettaja kertoo saavansa viestejä, joissa vanhemmat käskevät ohjaamaan kaikki heidän lastaan koskevat asiat suoraan perheen lakimiehelle. Jos lapsukainen saa jälki-istuntoa, juristit ovat koulun kimpussa, ja kanteluita, muistutuksia sun muita valituksia käsitellään hallinto-oikeuksissa asti. Sama koskee muitakin hallinnonaloja, kirjelmöidään lautakuntiin, kun terveydenhoitaja laboratoriossa oli epäkohtelias ja katsoi pahasti, ja lähetellään valituksia ja tietopyyntöjä virastot pullolleen, just because I can. Julkinen rekrytointi on tehty puolimahdottomaksi, kun kahdestasadasta hakijasta kolmekymmentä haluaa kirjallisen selvityksen siitä, miksei tullut valituksi, ja luonnollisesti kopiot muiden hakijoiden hakemuksista. Jopa haastatteluun ilmestytään juristin kanssa. Toimeentulohakemuksen oikaisuvaatimuksen yhteydessä kerrotaan, että aion valittaa tänä vuonna jokaisen kuun hakemuksesta, kunnes nostatte tulorajoja. Ylinopeussakoista valitetaan, koska auton mittari näytti 152 km/h, eikä 160 km/h, kuten sakkolapussa sanotaan. Näillä jumitetaan koko julkinen koneisto, jonka jälkeen kannellaan eduskunnan oikeusasiamiehelle valitusten käsittelyaikojen viivästymisestä. Niin joo, ja lehtiin virkamiehistä, jotka eivät tee yhtään mitään. Noidenkin lippusten käsittelijöiden palkkoihin menevät varat voisi käyttää hyödyllisemminkin.
En siis pysty mitenkään osoittamaan, että kyseinen laki on haitallinen, kuten tuskin kukaan pystyy sen absoluuttista hyödyllisyyttäkään osoittamaan. Tarkoituksenani vain oli, että kaikki hyvältä kuullostavat ideat eivät välttämättä ole hyviä. Tai ainakaan niin hyviä, kuin miltä ne kuullostavat.
Hankintalaki on taidettu todeta epäonnistuneeksi sekä hankintayksiköiden että tarjoajien taholta. Ymmärrettävästi kaunis tarkoitus on sitoa pahan virkamiehen kädet selän taakse, ja estää tekemästä tuhmia hankintoja. Käytännössä tuolla on lähinnä luotu lainoppineille mahdollisuus rahastaa sekä julkista sektoria että tarjoajia konsultoimia molempia puolia siitä, mitä hittoa näihin papereihin nyt pitäisi pistää, ettei olla käräjillä ja Hesarin kannessa (ja tämän jälkeen vielä hävinnyttä osapuolta siitä, miten homma vedetään käräjille).
