Yritan vastata sun viimeiseen kysymykseen, mutta pienella johdannolla. Voi olla, etta puhumme osittain eri asioista mutta toivottavasti tasta saa jotain selkoa...
Ma uskon muutamaan asiaan kaytannossa, jotka on mielestani erittain hyvin sovellettavissa myos isompaan contextiin:
1. Yksinkertainen on tehokasta ja kaikki monimutkainen on tuomittu epaonnistumaan.
2. Valtio on aina viime kadessa epatehokas paattamaan miten yksityisen sektorin tai yksityisen ihmisen tulee toimia. Jos jatetaan aaripaat pois, niin se tehokkuus ja vapaus tulee mielestani loytymaan enemman vapaiden kuin saanneltyjen markkinoiden puolelta.
En tiedä, ovatko nuo vain ajattelusi lähtökohtia, mutta mitä järkeä on lukita tuollaiset asetukset, kun elävässä elämässä on lukematon määrä tilanteita, joihin ei yhdeltä kädeltä voi edeltä sanoa lopputuloksen kannalta parasta toimintatapaa. Usein syntyykin jokin pragmaattisempi hybridiratkaisu, esimerkiksi terveydenhuolto, pankkitoiminta ja energia-ala. Joskus on perusteltua tavoitteen kannalta sotkea sitä sääntelyä. On paljon haitallistakin sääntelyä olemassa, mutta ei julkisen päätöksenteon väistämättömälle epäonnistumiselle, de facto, ole perusteluja.
Aletaan toteuttamaan naita kahta kohtaa nyt kaytannossa. Jos olen ymmartanyt oikein, olet puolustanut valtioiden interventioita, elvytysta ja lainanottoa, julkisen sektorin pienentamisen sijaan, right? Mielestani kaikki valtioiden interventio, ja tarkoitan talla nyt julkisen sektorin tuottamaa elvytysta, jolla uskotaan valillisesti yksityisen sektorin ja koko talouden saamaan hyotyyn, on monimutkaista, valillista ja ennen kaikkea loppukadessa tehotonta. Mista tiedan taman? Tassa tullaan siihen kaytannon ja teorian eroon, jota mielestani on vaikea selittaa, mutta yritan parhaani. Olen ollut mukana monenlaisessa busineksessa monessa maassa ja vahvat kommenttini kumpuavat kokemuksesta ja siita mika kaytannossa toimii. Aina kun yritykset ovat saaneet toimia mahdollisimman vapaasti ilman ymparilla olevaa suurta koneistoa ja byrokratiaa, ovat tulokset ollaat parhaita. Sama patee ihan yksityiseen elamaan myos. Miten valtio voisi tietaa paremmin mika mulle henk koht on parasta elamassa? Eli teoriat eivat sinallaan ole ollenkaan pahasta jos ne pystytaan yhdistamaan kaytantoon. Sen takia toin vahvasti omaa kysymystani esille siita mihin ihmisten teoriat perustuvat. Kauppakorkean kurssikirjoihin ja tutkimuselamaan vai oikeaan businekseen. Niilla kahdella on saatanallinen ero.
Taas en tiedä, miten tarkkaan olet asiaan perehtynyt, mutta: elvyytyksellä ei ole tarkoitus kaapata mitään yksityisen sektorin liiketoimintaa! Sen takia juuri, että usein markkinoilla kilpailevilla yrityksillä on enemmän tehokkaita tapoja tuottaa ratkaisuja ja investointeja, jotka ovat taloudellisesti tehokkaita. Nämä ratkaisut jäävät vain tekemättä, koska ei ole kysyntää. Valtion lisäämillä rahavirroilla talouteen, yksityinen varovaisuus ja säästämistavoite pienenee. Talous voi taas alkaa toimimaan. Ei siitäkään haittaa ole, että työttömyys vähenee ja sosiaaliset ongelmat vähenevät. Pidän tuota kokemuksesta kumpuavaa tietoa julkisen toimijan tehottomuudesta invalidina 1) koska se on subjektiivinen arkipäiväinen kokemus (toki yleistettävissä), 2) asia ei ole mikään välttämätön luonnonvoima, 3) useissa tapauksissa julkisia investointeja lisätessä ei ole haitallista, vaikka tuottavuuskehityksen kovimpaan kärkeen ei päästäisikään.
Eli sun kysymykseen siita miten "yksinkertaistettu" malli, joka perustuu ideologiaan ja intuitioon voisi olla parempi Suomelle kuin se nykyinen. En vaita, etta teemme ratkaisuja vain ideologian perusteella, mutta mun pointti ole se, etta jotta Suomi saadaan nousuun, meidan olisi annettava yksityiselle sektorillle enemman tilaa toimia ja hengittaa, jotta niita intuitioon ja business vaistoon perustuvia paatoksia voidaan tehda ja luoda uutta talouskasvua. Ei Applea tai muita kansainvaisia menestystarinoita synny minkaan talousteorian tai suuren julkisen sektorin ansiosta. Aika, paikka, ihmiset ja vahvat intuitiot/ideologiat paasevat kukkimaan koska niille on mahdollisuus syntya. Totta kai teorioita tarvitaan, mutta uskon vahvasti, etta mita pienempi ja tehokkaampi julkinen sektori meilla on, sita suuremmalla todennakoisyydella saamme synnytettya yksityisia innovaatioita ja menestystarinoita.
Varmaan todella uskomattomalle kuulostaa, mutta yritysten pitää todellakin saada tuotteensa kaupaksi, että kannattaa kehittää se uusi hieno teknologia tuotteisiin. Julkisen sektorin kuluksella on vaikutus, toimiiko talous vai ei. En siis todellakaan väitä, että virkamies olisi kehittänyt iPhonen, mutta ymmärrätkö pointin, että jokainen taloudellinen toimija kärsii, jos kysyntä ei ole vahvaa?
Tuo intuitioon perustuva talousajattelu kumpuaa juuri rahatalousjärjestelmän väärinymmärryksestä. Julkinen budjettirajoite ei ole sama kuin yksityinen, koska sellaista ei tarvitse olla. Valuutta on aina julkisen toimijan hallussa, koska emme elä hyödykerahataloudessa. Tavallisesti ajatus kulkee, että julkista velkaa ei saa olla, ja jos on, siitä on päästävä eroon. Tämä tapahtuu veronkorotuksilla tai/ja menoleikkauksilla. Veronkorotukset yhdistetään ajatuksessa yksityisen sektorin kurjistamiseen ja leikkauksia on tehtävä, koska ovat oletuksen mukaan vähemmän vahingollisia ja kyllä perse kestää ''välttämättömien'' leikkauksien edessä. Hämärään jää se, että supistava talouspolitiikka leikkaa kaikkien tuloja; vähentää voittoja, investointeja (teknologian kehitystä) ja lisää työttömyyttä. Teollisuusmaiden tapauksissa julkinen alijäämä ei vähene verotulojen vähetessä ja menojen kasvaessa. Kierre vain vahvistaa itseään. Tämä ei siis ole minun kannanottoni veronkorotuksille, monessa tapauksessa nekin vain vähentävät taloudellista aktiivisuutta. Siinä missä yksityisen yrityksen kulujen karsimisella ja väen vähennyksillä voidaan saada viivan alle enemmän euroja, eikä yrityksen toimialalla saata tapahtua havaittavia muutoksia, eriää tilanne kansantalouden mittakaavassa. Isommassa mittakaavassa valtion toimiessa näin, vähenee kokonaiskysyntä, millä on laajat vaikutukset koko yhteiskuntaan. Tämän takia kotitalousajattelu on silkkaa typeryyttä, kun mietitään valtion budjettia.
Ja mitä helkkaria näillä talousteorioilla taas tarkoitetaan? Ovatko nämä klassikkojen kahden viivan leikkaavan viivan malleja, empiirisen tutkimuksen peruusteella tehtyjä hypoteeseja vai aivan kiistämättömiä tosiasioita esimerkiksi rahan synnystä?
Ollaanko samalla sivulla?
Vaikka tietysti olet mielestäni hakoteillä, niin osaat keskustella.
