Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


^off-topc, mutta tuon laatuisissa kommenteissa on vahvasti sellainen tuntu, että kuvitellaan itse kuuluvansa siihen parempaan ja haluttuun kansanryhmään. Näin ei välttämättä ole, joten siihenkin kannattaa varautua.

Mutta joku 20% palkkaleikkaus ei taida vielä auttaa. Keskiluokkaisen insinöörin palkka on jo nyt samaa tasoa tai pienempi mitä maailmalla. Duunarien palkoista taas pitäisi ottaa luokkaa 70% pois. Suurin este Suomen teollisuudelle on globaali taantuma/muutos ja sen mukana tullut epävarmuus. Ei kannata eikä uskalleta sijoittaa, sillä huomisesta ei tiedä. Vaikka ainahan näin on.

Niin pitäis joo ottaa. Mussa sitten pitäisi poistaa verotus palkasta ja alvit ruuasta, bensasta jne että sitä nyt edes jotenkin voisi kuvitella palkallaan elävänsä. Tässä maassa kun kaikki on niin saatanan kallista.

Ostovoiman kun saisi jotenkin pidettyä kohtuullisena samalla kun ajaa palkkoja reilusti alas, mutta taitaa olla jo melkoinen mission impossible jos ei tule jotain diktaattorimallia joka vaan tekee päätökset eikä niistä äänestetä tai jupista. Eli siis ei tule ikinä onnistumaan. Enkä kannata diktaattorimallia, pakko tämäkin mainita ennenkuin joku ehtii käsittää väärin.
 
Jos palkkoja leikataan, niin sitten pitäisi toisaalta olla jokin tae työpaikkojen lisääntymiselle. Huonossa tapauksessa keskiluokkaiselle työlle on jo tarpeeksi tekijöitä, eikä lisää tarvita. Palkka-alennus valuukin siis ulkomaalaisen sijoittajan tilille ja minulle jää vain vähemmän rahaa käteen. Eli ostan entistä vähemmän.

Kaupoista ostaminenhan ei sinänsä ole mikään talouden peruste. Siinä raha vain pyörii ympyrää - paitsi että väkisinkin huomattava osa karkaa ulkomaille sillä meillähän on kaupoissa myös tuontitavaraa...Eli vienti on edelleen ainoa ratkaisu. Niin valtiolle kuin yksittäiselle kunnalle. Meidän kunnassa riemuitaan, kun kauppoja tulee lisää ja sitämukaa työpaikkoja. Eihän se mitään auta, kun raha menee edelleen poispäin. Kuntakin tarvitsee ikkunakaihdintehtaan, joka vie tavaraa ulos ja tuo rahaa sisään. Tähän imho vaikutetaan kaavoituksella ja yritysverotuksella. Ei sillä, kuka saa eniten 10€ per päivä duunia tekeviä harvahampaita jonoon klo 06 tehaan pihalle.
 
Jos palkkoja leikataan, niin sitten pitäisi toisaalta olla jokin tae työpaikkojen lisääntymiselle. Huonossa tapauksessa keskiluokkaiselle työlle on jo tarpeeksi tekijöitä, eikä lisää tarvita. Palkka-alennus valuukin siis ulkomaalaisen sijoittajan tilille ja minulle jää vain vähemmän rahaa käteen. Eli ostan entistä vähemmän.

Kaupoista ostaminenhan ei sinänsä ole mikään talouden peruste. Siinä raha vain pyörii ympyrää - paitsi että väkisinkin huomattava osa karkaa ulkomaille sillä meillähän on kaupoissa myös tuontitavaraa...Eli vienti on edelleen ainoa ratkaisu. Niin valtiolle kuin yksittäiselle kunnalle. Meidän kunnassa riemuitaan, kun kauppoja tulee lisää ja sitämukaa työpaikkoja. Eihän se mitään auta, kun raha menee edelleen poispäin. Kuntakin tarvitsee ikkunakaihdintehtaan, joka vie tavaraa ulos ja tuo rahaa sisään. Tähän imho vaikutetaan kaavoituksella ja yritysverotuksella. Ei sillä, kuka saa eniten 10€ per päivä duunia tekeviä harvahampaita jonoon klo 06 tehaan pihalle.

Vallan helppohan nuo olisi toteuttaa. Esimerkiksi ihan aikuisten oikeasti tuntuvat verohelpotukset sellaisille yrityksille joiden liikevaihdosta puolet tai yli tulee viennistä. Mutta olisiko kuitenkin, että pinttyneet asenteet estävät tämänkin tempun ... ;)
 
Konsteja on loputtomasti, tahto toteuttamiseen puuttuu.

Niinkuin palkan leikkaukset. Pitäisi puhua työllistämis kustannuksien leikkaamisesta. Kustannukset kun on vähintään kaksinkertaiset verrattuna työntekijän netto palkkaan, voi kustannuksia höylätä vaikka parikymmentä prosenttia ilman että se näkyy vielä tilipussissa. Jos vaan halutaan.
 
Konsteja on loputtomasti, tahto toteuttamiseen puuttuu.

Niinkuin palkan leikkaukset. Pitäisi puhua työllistämis kustannuksien leikkaamisesta. Kustannukset kun on vähintään kaksinkertaiset verrattuna työntekijän netto palkkaan, voi kustannuksia höylätä vaikka parikymmentä prosenttia ilman että se näkyy vielä tilipussissa. Jos vaan halutaan.

Edunsaaja = äänestäjä. Jos alat leikkamaan edunsaajien etuja, menetät äänestäjiä. Ihminen on aika herkkä älähtämään, kun sen kukkaroon kosketaan. Ihan jokainen meistä.

Itse en usko, että tätä etujen sumaa ja eri valtapiirien gordionin solmua saadaan aukaistua rauhallisesti omin voimin. Miksi kukaan luopuisi eduistaan muiden vuoksi ennen kuin on ihan pakko? Tämä ongelma ratkeaa pakolla, kun mitään ei enään ole tehtävissä. Sitten maahan tulee IMF:n ja EKP:n virkamiehet ja alkavat opettaa suomalaisille markkinataloutta kantapään kautta. Toivon hartaasti, että olen väärässä.
 
Mun mielesta olis aidosti lisa-arvoa tuottavaa keskustella siita miten Suomen tuisi profiloida itsensa jatkossa. Kuten aiheesta aiemmin jo puhuttiin:

- Mita me voimme realistisesti ja kilpailukykyisesti Suomessa tuottaa? Mita palveluita/tuotteita
- Missa Suomi on aidosti hyva verrattuna kilpailijamaihin?
- Miten nailla tuotteilla/palveluilla saamme myos ne muut kuin suunnitelijat, koodaajat ja johtajat tyollistettya?
- Mika kustannustason tulisi palkkojen suhteen olla?
- Miten alas tyottomyys realistisesti voidaan laskea?
- Onko maan, jolla ei ole Norjan tai Sveitsin kaltaisia uniikkeja varoja/lahtokohtia edes mahdollista kaytannossa saavuttaa taystyollisyytta (5-6%)? Paasemmeko koskaan edes alle 10% tyottomyysasteen olettaen, etta suomalaiset eivat ole valmiita tekemaan matalapalkkatoita?
 
Hyva yksinkertaistettu kommentti. Jotenkin tuntuu, etta tastakin keskustelusta on tehty liian monimutkainen kaikkine elvytyksineen ja akateemisine teorioineen markkinoiden tilasta ja elvytyksen ja velan vaikutuksesta talouteen. Loppupeleissa asiat yritystasolla ovat erittain yksinkertaisia.

Tutkittuun ja havaittuun tietoon vetoaminen on siis huonoa keskustelun ja ongelmanratkaisun kannalta? Usein näytetään menevän ideologia ja intuitio edellä. Olen ainakin itse pyrkinyt kumoamaan juuri liian teoreettisia malleja, jotka eivät pidä paikkansa, kuten Sayn laki ja rahan kvantiteettiteoria. Hassua, että nämä ovat juuri niitä teorioita, joihin valtavirtainen talousajattelu perustuu. Yritys- ja kotitaloustasolla asiat tosiaan ovat yksinkertaisempia ja makrotalous ei ole niin merkittävää, mutta onko tämä jotenkin hyvä tapa ratkaista suurempia ongelmia?

Mun mielesta olis aidosti lisa-arvoa tuottavaa keskustella siita miten Suomen tuisi profiloida itsensa jatkossa. Kuten aiheesta aiemmin jo puhuttiin:

- Mita me voimme realistisesti ja kilpailukykyisesti Suomessa tuottaa? Mita palveluita/tuotteita
- Missa Suomi on aidosti hyva verrattuna kilpailijamaihin?
- Miten nailla tuotteilla/palveluilla saamme myos ne muut kuin suunnitelijat, koodaajat ja johtajat tyollistettya?
- Mika kustannustason tulisi palkkojen suhteen olla?
- Miten alas tyottomyys realistisesti voidaan laskea?
- Onko maan, jolla ei ole Norjan tai Sveitsin kaltaisia uniikkeja varoja/lahtokohtia edes mahdollista kaytannossa saavuttaa taystyollisyytta (5-6%)? Paasemmeko koskaan edes alle 10% tyottomyysasteen olettaen, etta suomalaiset eivat ole valmiita tekemaan matalapalkkatoita?
Olen samaa mieltä, että näitä tulisi miettiä ja keskustella, mitä voidaan käytännössä tehdä, millä keinoin ja millä seurauksilla.
 
Aina voi pitää seminaareja, suunnitella ja profiloitua, mutta ei siitä ole paskankaan iloa ennenkuin joku käärii hihat ja alkaa tehdä.
 
Aina voi pitää seminaareja, suunnitella ja profiloitua, mutta ei siitä ole paskankaan iloa ennenkuin joku käärii hihat ja alkaa tehdä.

Samaa mielta, mutta on turha lahtea vahilla resursseilla ja ohuilla kompetensseilla sotaan, jos ei edes tieda keta vastaan alkaa sotia, eiko?
 
^off-topc, mutta tuon laatuisissa kommenteissa on vahvasti sellainen tuntu, että kuvitellaan itse kuuluvansa siihen parempaan ja haluttuun kansanryhmään. Näin ei välttämättä ole, joten siihenkin kannattaa varautua.

.

No jos näin on niin olen sen kanssa ihan fine myös. Jokaiselle mitä kykenee saamaan.. Jos ei pärjää mun puolesta voi vetää omat johtopäätökset. Ja mä pidän itselleni ihan samat kriteerit. Jos yhteiskunta on sellainen että siel ei enää pärjää itse niin sille pitää itse tehdä jotain. Ja jos ei auta Ni olen ainakin ihan valmis kantamaan itse seuraukset.

Ideologinen hyvinkin. En kannata tätä nykymuotoista tasapäistävää sossuhelvettiä.

Ja duunareista: eikö ennemmin - 70 ku - 100??


Lisäksii: ihan hyviä näkökantoja!
Mutta mä olen sitä mieltä että suomen hyvää kaikille ja mamuille ja helvetin kovat verot ajaa tän maan perikatoon..
 
Tutkittuun ja havaittuun tietoon vetoaminen on siis huonoa keskustelun ja ongelmanratkaisun kannalta? Usein näytetään menevän ideologia ja intuitio edellä. Olen ainakin itse pyrkinyt kumoamaan juuri liian teoreettisia malleja, jotka eivät pidä paikkansa, kuten Sayn laki ja rahan kvantiteettiteoria. Hassua, että nämä ovat juuri niitä teorioita, joihin valtavirtainen talousajattelu perustuu. Yritys- ja kotitaloustasolla asiat tosiaan ovat yksinkertaisempia ja makrotalous ei ole niin merkittävää, mutta onko tämä jotenkin hyvä tapa ratkaista suurempia ongelmia?

Yritan vastata sun viimeiseen kysymykseen, mutta pienella johdannolla. Voi olla, etta puhumme osittain eri asioista mutta toivottavasti tasta saa jotain selkoa...

Ma uskon muutamaan asiaan kaytannossa, jotka on mielestani erittain hyvin sovellettavissa myos isompaan contextiin:

1. Yksinkertainen on tehokasta ja kaikki monimutkainen on tuomittu epaonnistumaan.
2. Valtio on aina viime kadessa epatehokas paattamaan miten yksityisen sektorin tai yksityisen ihmisen tulee toimia. Jos jatetaan aaripaat pois, niin se tehokkuus ja vapaus tulee mielestani loytymaan enemman vapaiden kuin saanneltyjen markkinoiden puolelta.

Aletaan toteuttamaan naita kahta kohtaa nyt kaytannossa. Jos olen ymmartanyt oikein, olet puolustanut valtioiden interventioita, elvytysta ja lainanottoa, julkisen sektorin pienentamisen sijaan, right? Mielestani kaikki valtioiden interventio, ja tarkoitan talla nyt julkisen sektorin tuottamaa elvytysta, jolla uskotaan valillisesti yksityisen sektorin ja koko talouden saamaan hyotyyn, on monimutkaista, valillista ja ennen kaikkea loppukadessa tehotonta. Mista tiedan taman? Tassa tullaan siihen kaytannon ja teorian eroon, jota mielestani on vaikea selittaa, mutta yritan parhaani. Olen ollut mukana monenlaisessa busineksessa monessa maassa ja vahvat kommenttini kumpuavat kokemuksesta ja siita mika kaytannossa toimii. Aina kun yritykset ovat saaneet toimia mahdollisimman vapaasti ilman ymparilla olevaa suurta koneistoa ja byrokratiaa, ovat tulokset ollaat parhaita. Sama patee ihan yksityiseen elamaan myos. Miten valtio voisi tietaa paremmin mika mulle henk koht on parasta elamassa? Eli teoriat eivat sinallaan ole ollenkaan pahasta jos ne pystytaan yhdistamaan kaytantoon. Sen takia toin vahvasti omaa kysymystani esille siita mihin ihmisten teoriat perustuvat. Kauppakorkean kurssikirjoihin ja tutkimuselamaan vai oikeaan businekseen. Niilla kahdella on saatanallinen ero.

Eli sun kysymykseen siita miten "yksinkertaistettu" malli, joka perustuu ideologiaan ja intuitioon voisi olla parempi Suomelle kuin se nykyinen. En vaita, etta teemme ratkaisuja vain ideologian perusteella, mutta mun pointti ole se, etta jotta Suomi saadaan nousuun, meidan olisi annettava yksityiselle sektorillle enemman tilaa toimia ja hengittaa, jotta niita intuitioon ja business vaistoon perustuvia paatoksia voidaan tehda ja luoda uutta talouskasvua. Ei Applea tai muita kansainvaisia menestystarinoita synny minkaan talousteorian tai suuren julkisen sektorin ansiosta. Aika, paikka, ihmiset ja vahvat intuitiot/ideologiat paasevat kukkimaan koska niille on mahdollisuus syntya. Totta kai teorioita tarvitaan, mutta uskon vahvasti, etta mita pienempi ja tehokkaampi julkinen sektori meilla on, sita suuremmalla todennakoisyydella saamme synnytettya yksityisia innovaatioita ja menestystarinoita.

Ollaanko samalla sivulla?
 
Toistan itseäni, mutta senkin uhalla ehdotan muutamaa toimenpidettä, jolla suomalaista työtä saataisiin kilpailukykyisemmäksi:

1) Palkan sivukulut radikaalisti pienemmiksi
- eläkeiän nosto, työnantajan eläkemaksua pienennetään
- sairastapauksissa työnantajan vastuu tiputetaan nykyisestä 9 päivästä 3 päivään. 3 ensimmäistä päivää työntekijän omalla vastuulla
- poistetaan se kummallinen vapaus, että mikäli työntekijä sairastuu lomalla, työantaja kustantaa korvaavan loman
- lisätään työaikaa hieman poistamalla kaksi vapaata arkipäivää
- poistetaan lomaraha

2) Työehtosopimusten yleissitovuus poistetaan
- tehdään yleinen minimipalkkalaki (sellaista ei Suomessa ole!), mutta määrätään alhainen minimipalkka

3) Turvaverkkoa harvennetaan
- työn tekeminen pienelläkin palkalla pitää tehdä houkuttelevammaksi, kuin jouten olo
- ansiosidonnainen 100 pävään max
- työn vastaanottaminen pakottavammaksi

3) Kielletään kunnilta kaikki muu puuhastelu paitsi lakisääteisten tehtävien hoitaminen
- kunnallisvero pienemmäksi
- tuotetaan palvelut markkinaehtoisesti ja tehokkaasti kilpailuttamalla
-säädetään laki, jolla rajoitetaan kunnallisvero max 15%iin

4) Määrätään suurimmalle osalle julkisista palveluista joku pieni maksu
- palvelua käytettäessä ihmisen olisi harkittava edes hetki, onko palvelu hänelle tarpeen vai ei. Ilmaisen palvelun voi aina ottaa vastaan
- koulutus, turvallisuus, liikenneverkon käyttö yms. säilytetään ilmaisina

5) Poistetaan maataloutuki

6) Rajataan yritystuet vain nuorille alle 5 vuotta vanhoille innovatiivisille yrityksille. Erikseen vielä tuetaan niiden vientiponnisteluita
 
Tuo maataloustuki on kinkkinen. Muut EU maat käyttävät sitä ja ilman sitä kotimainen ruoantuotanto ehkä kuukahtaa. Tämä tarkoittaa omavaraisuuden menettämistä ja luonnollisesti tuontiruoan hinnan nousua. Oman maatalouden kadottua sitä ei enää muutamassa vuodessa polkaista käyntiin. Eli Euroopan muuttuessa, ehkä hajotessa mahdollisista sodista puhumattakaan me voisimme olla todellisessa kusessa. En tosin ole mikään kepulainen tai muu jyväjemmari, joten ehkä olen väärässäkin.

Ansiosidonnaisessa on taas keskiluokan ongelma. Sen avulla insinööri voi etsiä oman alan töitä. Jos se katoaa, otetaan vastaan mikä tahansa työ mikä monessa tapauksessa tarkoittaa matalamman koulutuksen duunia. Tämä tarkoittaa vähentynyttä vapaata koulutettua työvoimaa. Ja sitten ollaan taas Bangladesh, jos kärjistetään ja pakkohan näissä threadeissa on niin tehdä ;)

Julkisten palveluiden maksullisuus on lähinnä teoreettinen. Ei niitä palveluita enää juurikaan ole. Itse koeponnistin reilu vuosi sitten kunnallista terveyshoitoa. Hammaslääkärille 9kk jono. Lääkäriin pääsi 2 viikon jonolla, josta terkkarilääkäri kirjoitti lähetteen erikoislääkärille 5kk päähän. 4kk työttömyyden jälkeen pääsin taas alan duuniin, joten pystyin pyytämään kunnallista lääkäriä työntämään lähetteen perseeseen. Samalla toki esim. lasten päivähoito alkoi taas maksamaan 200€ kuussa. Joku voisi kysyä, miksi työttömän kakara on hoidossa? Siksi, että jos se ottaa sieltä pois niin menettää paikan. Tämän jälkeen ei voi töitä ottaa vastaan koska ei ole hoitopaikkaa.

Näitä juttuja kannatta jokaisen kokeilla joskus itse. Avartava kokemus. Tai no varmaan moni kokeileekin jossain vaiheessa. Jää eläkkeellä, saa syövän ja huomaa ettei se valtio annakaan sitä ilmaista rahaa tai nopeaa hoitoa. Itse asiassa kaikki onkin perseestä, mutta toki siinä vaiheessa on myöhäistä valittaa, koska on työtön eläkelusmu joka saa mitä tilaa ja saisi mennä töihin prkl. :D
 
Jep mutta ansiosidonnainen on se suurin joustavien työmarkkinoiden este. Tiedän monta tapausta jossa joustoihin ei lähdetä koska ansiosidonnainen tippuisi. Ennemmin mennään lomautuksille koska ne on "ansaittu".
 
Toistan itseäni, mutta senkin uhalla ehdotan muutamaa toimenpidettä, jolla suomalaista työtä saataisiin kilpailukykyisemmäksi:

1) Palkan sivukulut radikaalisti pienemmiksi
- eläkeiän nosto, työnantajan eläkemaksua pienennetään
- sairastapauksissa työnantajan vastuu tiputetaan nykyisestä 9 päivästä 3 päivään. 3 ensimmäistä päivää työntekijän omalla vastuulla
- poistetaan se kummallinen vapaus, että mikäli työntekijä sairastuu lomalla, työantaja kustantaa korvaavan loman
- lisätään työaikaa hieman poistamalla kaksi vapaata arkipäivää
- poistetaan lomaraha

2) Työehtosopimusten yleissitovuus poistetaan
- tehdään yleinen minimipalkkalaki (sellaista ei Suomessa ole!), mutta määrätään alhainen minimipalkka

3) Turvaverkkoa harvennetaan
- työn tekeminen pienelläkin palkalla pitää tehdä houkuttelevammaksi, kuin jouten olo
- ansiosidonnainen 100 pävään max
- työn vastaanottaminen pakottavammaksi

3) Kielletään kunnilta kaikki muu puuhastelu paitsi lakisääteisten tehtävien hoitaminen
- kunnallisvero pienemmäksi
- tuotetaan palvelut markkinaehtoisesti ja tehokkaasti kilpailuttamalla
-säädetään laki, jolla rajoitetaan kunnallisvero max 15%iin

4) Määrätään suurimmalle osalle julkisista palveluista joku pieni maksu
- palvelua käytettäessä ihmisen olisi harkittava edes hetki, onko palvelu hänelle tarpeen vai ei. Ilmaisen palvelun voi aina ottaa vastaan
- koulutus, turvallisuus, liikenneverkon käyttö yms. säilytetään ilmaisina

5) Poistetaan maataloutuki

6) Rajataan yritystuet vain nuorille alle 5 vuotta vanhoille innovatiivisille yrityksille. Erikseen vielä tuetaan niiden vientiponnisteluita

Muutama kommentti:

- Periaatteessa kaikki ihan ok ehdotuksia, mutta miten helvetissa niita voidaan toteuttaa kun yksikaan poliittinen puolue ei ole lahellakaan tata mallia? Meneeko viela liian hyvin, etta jengi ei ole herannyt, etta tahan varmasti tullaan jossain vaiheessa mutta ei viela kun ei ole ihan pakko? Mun mielesta taa on suurin ongelma Suomessa talla hetkella eli ei ole KETAAN poliitikkoa tai puoluetta, joka uskaltaisi edes puhua naista ehdotuksista saatika sitten alkaa tyostamaan niita? Mista se jengi tulee joka tan tajuaa? Kertokaa te viisaammat.

- En ole periaatteessa minkaan keinotekoisen tuen kannattaja mutta Suomen tulisi olla mahdollisimman pitkalle kontrollissa omasta arvoketjustaan. Ruoka, energia etc. Totta kai vaikeeta maalle, jossa esim oljya tai kaasua ole, mutta ruoka on peruspilari, joka olisi hyva olla omissa napeissa.
 
Näitä leikkauslistoja on itseasiassa aika helppo kehitellä. En usko, että ne johtavat mihinkään.

Minusta tärkeämpää olisi miettiä hetki, onko tämä jatkuva taistelu korkeasta palkasta ja enemmistä etuuksista meidän yhteisen etumme mukaista. Nyt iso osa nuorista, muistaakseni 20%, ei jatka mihinkään koulutukseen peruskoulun jälkeen. Minusta se on todellinen pommi.

Minusta tärkeää olisi saada aikaiseksi sellainen yhteiskunta, jossa jokaisella olisi oma paikkansa. Jokainen puuhastelisi jotakin yhteiseksi hyväksi, eikä syrjäytyisi täysin. Nyt kynnys työelämään on niin korkealla sekä vaatimustason, että työn hinnan takia, että iso osa ihmisistä syrjäytyy ja jää ulkopuoliseksi.

Koulutus olisi lyhyt ja ytimekäs niille, joita koulu ei kiinnosta. Työelämässä olisi koulutus/harjoittelujakso, jossa nuosi ihminen tutustuisi työelämään. Työ olisi sen hintaista, että sitä olisi varaa ostaa. Työn kautta ihminen kiinnittyisi yhteiskuntaan, tuntisi vastuuta ja pitäisi huolen itsestään ja muista Yhteiskunta auttaisi hieman, mutta selkeästi rajoitetummin kuin nyt. Vanhoille ihmisille olsi myös työtä, mutta sellaista ja sen verran, että vanha ihminen siinä jaksaa. Eläkeikä olisi 70 vuotta, mutta 60 täyttäneillä työaika olisi lyhyempi eikä työ olisi fyysisesti rasittavaa. Jokaisessa päivälkodissa pitäisi olla töissä yksi 65 vuotta täyttänyt ihminen.

Me olemme nyt rakentaneet yhteiskunnan, jossa ihminen on suojeltu työltä. Syrjäytyminen ja pahaolo tulee minusta helvetin kalliiksi. Halvemmaksi se tulee ottaa kaikki mukaan puuhasteluun, kuin maksaa nykyiset sosiaalimenot.
 
^joku vankilajohtaja tuosta sanoi hyvin, että ennen kirvesmiehet ja talonmiehet murhasivat. Linnassa sitten verstaalla tekivät hommia. Nyt ei pysty, kun peruslinnakundilla ei ole mitään koulutusta ja peukalo keskellä kämmentä. Mihin semmoisen sitten työllistää linnan jälkeen?
 
Julkisten palveluiden maksullisuus on lähinnä teoreettinen. Ei niitä palveluita enää juurikaan ole. Itse koeponnistin reilu vuosi sitten kunnallista terveyshoitoa. Hammaslääkärille 9kk jono. Lääkäriin pääsi 2 viikon jonolla, josta terkkarilääkäri kirjoitti lähetteen erikoislääkärille 5kk päähän. 4kk työttömyyden jälkeen pääsin taas alan duuniin, joten pystyin pyytämään kunnallista lääkäriä työntämään lähetteen perseeseen. Samalla toki esim. lasten päivähoito alkoi taas maksamaan 200€ kuussa. Joku voisi kysyä, miksi työttömän kakara on hoidossa? Siksi, että jos se ottaa sieltä pois niin menettää paikan. Tämän jälkeen ei voi töitä ottaa vastaan koska ei ole hoitopaikkaa.

Ja nämä olemattomat palvelut maksavat kuitenkin sievoisen summan rahaa ei pelkästään veroina, mutta myös menetettyinä työpaikkoina. Mutta uskallapa mennä ehdottamaan muutosta niin olet kultalusikka suussa syntynyt porvari, joka haluaa potkia köyhää päähän.
 
Eli omasta kilpailukyvystä ei kannata huolehtia, koska jos kaikki muutkin tekis niin ei mikään kuitenkaan riittäisi? Sen takia varmaan Nokiakaan ei aikanaan tehnyt iPhonea parempaa tuotetta, koska Apple olis sitten parantanut omaansa ja taas oltais hävitty. Ymmärrätkö oman ajatuksesi typeryyden?

En ymmärrä ajatukseni typeryyttä. Voisitko avata minulle mitä yhteistä on yritysten tuotekehityskilpailulla ja valtioiden vero -ja palkkatasoja koskevilla poliittisilla päätöksillä? Oletko huomannut, että Suomi on laskenut yritysverokannan 20%:iin. Tämä onnistui, toisin kuin Nokian tuotekehitys. Mikä estää kilpailijamaita vastaamasta tähän veronalennukseen? Entä jos Suomessa suoritetaan sisäinen devalvaatio, jonka perään täällä porukka huutaa suu vaahdossa, niin mikä estää kilpailijoita vastaamasta tähän? Miten Suomen pitäisi toimia tässä tilanteessa jos olemme taas samassa pisteessä kilpailijamaihin nähden?
 
Back
Ylös Bottom