Kuvittelenko sinun vetätän mutkia suoriksi ja väittävän, ettei julkisissa laitoksissa koulutetut suomalaiset työntekijät osaamisellaan ole aivan ehdoton edellytys, miksi tänne juuri on päätynyt korkean teknologian töitä? Ei yksityinen raha riitä vastaavaan investoimisen osaamiseen ja pienen maan on ollut ihan järkevääkin laittaa kollektiivisia paukkuja laajaan väestöpohjan kouluttamiseen. Se, että huolehditaan koulutukseen ja tutkimukseen investoinneista on pullonkauluna siinä, ettei tipahdeta kelkasta. Ja kyllä, yritykset arvostavat ja tietävät, missä koulutettua työvoimaa pukataan heille ilmaiseksi ulos korkeakouluista. Eipä tämä meitä autuaaksi tee eikä mielestänikään ainoa tekijä töiden siirtymisessä (eka lause lainauksestasi), mutta tässä säästäminen tai investointien lisäämättä jättäminen on virhe.
Konkreatiana: minusta korkeakoulujen ja yrityksien yhteistyötä pitäisi lisätä, koska se teoria on yliopistoissa ja sitä on ihan järkevää tuoda käytäntöön. Jotkut jäärävät ovat vastustaneet tällaista bisnesmaailmaan jalostamista, mutta molemmat osapuolet voivat hyötyä yhteistyösuhteesta. Vastarannankiisket ovat toki vähentyneet.
Viestini pointti ei niinkään pitänyt olla tässä korkeakoulutukseen liittyvässä kappaleessani vaan enemmänkin siinä, että edes insinöörityömme ei ole enää kovin kilpailukykyistä. Perustelen nyt kuitenkin näkemyksiäni, kun tartuit asiaan.
Ilman muuta on välttämätöntä suomalaiselle korkean teknologian työlle, että meillä on korkealuokkaista korkeakouluopetusta. Mielestäni opetuksen laadusta ei sinänsä kannata meillä tinkiä, vaan päinvastoin sitä tulisi jopa parantaa siten, että etenkin yliopistojen taso olisi lähempänä kansainvälisten huippuyliopistojen tasoa. Pienen asukasluvun takia myös pieniä pikkukaupunkien yliopistoja tulisi lakkauttaa, jolloin isommissa yliopistokokonaisuuksissa sekä opetuksen laatu että monipuolisuus olisivat parempia.
Tartuin edellisen viestini lopussa mainitsemiisi julkisiin tutkimushankkeisiin enkä niinkään koulutusasiaan. Itsekin kun vielä yliopistossa opiskelen, niin tiedän myös kohtalaisen hyvin tutkimuksen tason ja hyödyn teollisuudessa. Nythän suomalaiset yliopistot, ml. Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, ovat pitkälti panostamassa tieteenalojen perustutkimukseen, mikä ainakin monen professorin mukaan johtuu lähinnä siitä, että yliopistot saavat rahoitusta mm. arvostetuissa tiedelehdissä julkaistuista artikkeleista. Perustutkimus sinänsä on yleismaailmallista asiaa, joka kiinnostaa toki tiedelehtiä, mutta siitä ei ole käytännössä tuon taivaallista hyötyä maamme teknologiateollisuudelle. Kuten eräs professori kerran totesi, niin on aivan samantekevää Suomen teollisuuden kannalta löydämmekö Higgsin bosonin vai emme, mutta siitä huolimatta perustutkimusta halutaan vahvistaa yliopistoissa. Mielestäni siis nykyinen yliopistojen tapa suosia perustutkimusta sovelletun tutkimuksen kustannuksella on täysin väärä ottaen huomioon sen, että meillä ei ole pienenä maana todellakaan rahaa kaikkeen tutkimukseen. Se tutkimus, jota me teemme, pitäisi ehdottomasti olla sovellettua tutkimusta paikallisten yritysten tarpeisiin. Minun puolestani muut voivat löytää Higgsin bosonit tai keksiä ledit, mutta meidän pitää keksiä miten niitä voidaan hyödyntää yritystoiminnassa. En siis suoranaisesti usko, että tällä hetkellä yliopistojen tutkimusresurssien leikkaus johtaisi mihinkään teknologiateollisuuden maastapakoon, vaan taustalla ovat muut syyt. Tästä huolimatta en kuitenkaan kannata opetuksen tai tutkimuksen laatua huonontavia menoleikkauksia koulutukseen, mutta kaikesta huolimatta nykysuunta suosia perustutkimusta on mielestäni väärä.
Yritysten ja yliopistojen yhteistyöstä sanottakoon vielä sen verran, että toki olisi hienoa, jos yliopistot tekisivät tiiviimpää yhteistyötä yritysten kanssa, mutta nykyään yritykset eivät enää ole kovin halukkaita siihen. Yrityksissä kehitysprojektit ovat monesti sen verran salaisia, että yritykset eivät ole enää niin innokkaita antamaan tutkimusvastuuta yliopistoille kuin ennen. Meno oli (kuulemma) aivan erilaista yliopistojen ja yritysten välisessä kanssakäymisessä 70-luvulla, jolloin yritykset hyödynsivät paljon enemmän yliopistojen osaamista, mutta nykyään pelko yrityksen tiedon vuotamisesta on jäädyttänyt välejä. Asiat toki voisivat olla toisin, mutta halu tuotekehitystiedon jakamisen minimointiin on tullut juuri yritysten suunnalta.
Yhteenvetona siis sanon, että en kannata varsinaisia leikkauksia yliopistokoulutukseen enkä -tutkimukseen, mutta toivoisin tutkimusresursseja kohdennettavan sovellettuun tutkimukseen perustutkimuksen asemesta. Toisena asiana sanottakoon vielä se, että viimeaikaiset yt-neuvottelut ja samanaikaiset kehitysresurssien vahvistamiset Kiinassa ja Intiassa ovat todistaneet, että yritysten kannalta sillä ei ole merkitystä, onko maassamme koulutus ilmaista vai ei, vaan sillä mikä on suomalaisen työntekijän tuottavuus kilpailijamaihin verrattuna.