1) Valtiovarainministeriö tai elinkeinoministeriö (tai jommankumman yhteyteen perustettava virasto) jakaisi palkannosto-oikeuksia jokaiselle työnantajalle. (Järjestelmä voidaan toteuttaa myös niin, että pienimmät yritykset jätetään sen ulkopuolelle.) Yksi palkannosto-oikeus koskisi esimerkiksi tuhannen euron suuruisia palkkakustannuksia. Jos yrityksellä olisi töissä vaikkapa kaksi työntekijää, joiden vuotuiset palkkakustannukset olisivat yhteensä 60 000 euroa, saisi yritys yhteensä 60 palkannosto-oikeutta.
2) Jokainen työnantaja saisi ministeriöltä aina uusia palkannosto-oikeuksia sitä mukaa, kun työnantaja palkkaisi uusia työntekijöitä. Samalla työnantajat, joiden työvoima vähenisi, joutuisivat palauttamaan vähentyneen työvoiman edestä palkannosto-oikeuksia. Toisin sanoen, jos työnantaja palkkaisi yhden uuden työntekijän 30 000 euron vuotuisilla palkkakustannuksilla, saisi hän 30 uutta palkannosto-oikeutta. Sen sijaan työnantaja, jolta työntekijä olisi siirtynyt uuteen työpaikkaan, menettäisi työntekijän entisen palkan edestä palkannosto-oikeuksia.
3) Jokainen palkannosto-oikeus oikeuttaisi työnantajan kasvattamaan palkkakustannuksiaan sovitun prosenttiosuuden edestä. Prosenttiosuuden pitäisi vastata keskimääräistä vuotuista työn tuottavuuden kasvua. Jos työn tuottavuus kasvaisi noin kolmen prosentin edestä vuodessa, voisi jokaista tuhannen euron palkkakustannusta nostaa 30 eurolla. Palkannosto-oikeudet määrittäisivät vain sen, kuinka paljon työnantajan palkkakustannukset yhteensä saisivat nousta. Ne eivät määrittäisi sitä, kenelle palkankorotukset kohdentuisivat. Eri työntekijäryhmien saamat korotukset määräytyisivät työnantajan ja työntekijöiden neuvotteluissa.
4) Työnantaja voisi halutessaan lisätä palkkakustannuksiaan myös omistamiaan palkannosto-oikeuksia suuremmalla summalla. Tässä tapauksessa hänen olisi ostettava palkannosto-oikeuksia sellaisilta työnantajilta, jotka eivät olisi käyttäneet kaikkia palkannosto-oikeuksiaan. Palkannosto-oikeuksien hinta määräytyisi normaalisti kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan.
5) Vuoden päätyttyä työnantajien vanhat palkannosto-oikeudet korvattaisiin uusilla. Työnantajien palkannosto-oikeuksien kokonaismäärä kasvaisi edellisestä vuodesta aina tuottavuuden kasvua vastaavalla prosenttiosuudella. Jos tuottavuus kasvaisi vuodessa kolme prosenttia, sata vanhaa palkannosto-oikeutta korvattaisiin vuoden päätyttyä 103 uudella palkannosto-oikeudella.