Miten kiinni työelämään?

[Timba79]

Ja yksi juttu on perehtyä iste yritykseen ja kyseiseen työhön, jota hakee, mahdollisimman tarkasti. Näin osaa sitten vastata täsmällisemmin niihin kysymyksiin osaamisesta. Kyllähän se työnantajakin jo tietää ettei uusi työntekijä kaikkea osaa, mutta jos antaa osaavan kuvan niin pääsee näyttämään kykynsä.

 

[Inska]

Koulun penkille en kovin mielelläni enää palaa, sillä tuntuu siltä, ettei se enää tässä vaiheessa elämää olisi kovin viisasta. Mitä sitten kun olen yli 30 ja tradenomin paperit kädessä? Kilpailen samoista paikoista vastavalmistuneiden parikymppisten kanssa, ja lisäksi saan kaikissa haastatteluissa selitellä ikääni ja "ikuisuusopiskelua".

Tuo viimeinen lause tuskin pitää oikein paikkaansa. Toki kilpailee niistä työpaikoista, mutta niistä samoista työpaikoista kilpaillaan aina iästä riippumatta. Optimaalisen tilanne olisi tietenkin jos työkokemusta on kertynyt jonkin verran. Silloin on aina etulyöntiasemassa vasta valmistuneisiin. Uskoakseni monella alalla itsensä lisä- tai jatkokoulutus katsotaan eduksi eikä negativiiseksi asiaksi. Erityisesti kun ikää alkaa karttua.
Opiskelu kyllä mielestäni kannattaa aina silloin, jos sitä kautta työllistyy. Tosin kynnys lähteä opiskelemaan vanhenpana on aina korkeampi kuin parikymppisenä ja se edellyttää monesti työntekoa samalla. Mikä ei mitään kevyttä koskaan ole.

 

[Raksa-Rane]

Sun suurin ongelma on silti mun mielestä se, että tarjoudut tavallaan mihin tahansa työtehtäviin. Tämäkin on mielestäni työnhakijassa enemmän huono kuin hyvä piirre. "Minä voin tehdä mitä tahansa markkinointiin/logistiikkaan/tuotekehitykseen/financeen liittyvää työtä" antaa juuri sen kuvan että et oikeastaan osaa mitään.

Tähän voisin tarkentaa, että en hae firmoihin niin, että pyrin kaikkiin mahdollisiin tehtäviin samalla kertaa. Alkuperäisessä viestissäni lueteltu lista on lista aloista joihin olen pyrkinyt. Mutta ne ovat olleet lukuisissa eri yrityksissä.

Mielenkiintoista sinänsä, että sinä Cassyput suosittelet korkeampaa palkkatoivomusta, kun taas saarnamies väläytti jopa mahdollisuutta ilmaisesta harjoittelusta. Tiedä sitten tästä. Melkein vuoden työttömyys saa kyllä itsetunnon sen verran alhaiseksi, että en oikein enää ilkene pyytää hyvää palkkaa. Etenkin jos siellä rekrytoijalla on jonossa odottamassa 10 alalle koulutettua kaveria. Maalaisjärki sanoo, että jos en voi kilpailla teoriaosaamisella ja kokemuksella, niin sitten voisi kilpailla edes alhaisemmalla hinnalla.

 

[Raksa-Rane]

Ja yksi juttu on perehtyä iste yritykseen ja kyseiseen työhön, jota hakee, mahdollisimman tarkasti. Näin osaa sitten vastata täsmällisemmin niihin kysymyksiin osaamisesta. Kyllähän se työnantajakin jo tietää ettei uusi työntekijä kaikkea osaa, mutta jos antaa osaavan kuvan niin pääsee näyttämään kykynsä.

Perehdyn aina firmaan, jos päästään niin pitkälle, että haastattelusta on sovittu. Eli luen nettisivut läpi niiltä osin jotka koskettavat haettua työtehtävää sekä katson erityisen tarkkaan mitä sanotaan firman arvoista, haettujen työntekijöiden ominaisuuksista, jne. Sitten suunnittelen ennen haastattelua pari "tarinaa" aikaisempiin kokemuksiini pohjaten, joilla voin sitten haastattelussa korostaa haluamiani ominaisuuksia.

Toistaiseksi on toiminut kuin jääpuikko peräsuolessa. Eli erittäin huonosti.

 

[Sienna]

... täysin koulutustani vastaavassa vakituisessa työssä. Sinne olen päässyt mm. noudattamalla tuohon kirjaamiani ohjeita. Uskallan väittää että olen tehnyt jotain oikein.

Cassyput, neuvoistasi taitaa olla enemmän apua sellaiselle henkilölle, joka etsii nimenomaan tuota koulutusta vastaavaa työtä. Silloin ei pidäkään myydä itseään liian halvalla.

Kallistuisin kyllä minäkin tässä palkka-asiassa pikemminkin saarnamiehen suuntaan (jolla oli kyllä muitakin hyviä vinkkejä).

 

[teijo]

Useassa rekrytoinnissa mukana olleena, realistinen palkkatoivomus on paljon parempi kuin itsensä alihinnoittelu. Korosta myös, että haet juuri tätä kyseistä paikkaa, vaikka haluisitkin vain kyseiseen firmaan sisälle. Älä missään tapauksessa kysy mahdollisuudesta siirtyä firman sisällä toisiin tehtäviin, vaikka se olisi hakiessasi mielessäsi. Kun saat haluamastasi firmasta työtä ja näytät taitosi, niin sen jälkeen kaikki on mahdollista.
Älä myöskään vähättele itseäsi, vaan ole sopivan itsevarma. Korosta asennettasi työhön suhtautumiseen. Kerro myöskin olevasi oma-aloitteinen ja kykeneväsi itsenäiseen päätöksentekoon.
Hae ensin joku työ johon pääset ja etsi vasta sitten ns.unelmatyöpaikkaasi. Kerro aktiivisuudestasi myös vapaa-ajan käytössä esim. urheiluharrastukset. Paras suositus on, jos olet vaikka rakentanut talon, kesämökin yms. Tämä kertoo ihmisen oma-aloitteisuudesta paljon.
Onnea työnhakuun.

 

[muska]

Mielestäni tilanteesi on jo sikäli hyvä, että kuitenkin selvästi pääset haastatteluihin asti, ja nyt siis niissä paikoissa, joista sinulla ei ole työkokemusta tai suoranaista koulutusta.

Jos olet ollut työttömänä pian vuoden, niin kehoittaisin hakemaan ensimmäiseksi jotain muuta kuin sitä ns. unelmatyötä. Jos ei ole tärpännyt vuoden aikana, niin todennäköisyys sen saamiseksi työttymyyden jälkeen on mielestäni aleneva. Hae koulutustasi vastaavaa työtä, jolla saat kuitenkin kaivattua työkokemusta, aktiivisuutta ja varmasti sitä kaivattua itsetunnon kohennusta.

Sen unelmapaikan hakeneminenkin on helpompaa työsuhteessa ollessa kuin työttömänä. Tämän lisäksi esim. isommassa talossa voi myöhemmin hakea yhtiön sisäisiin paikkoihin tai jutella jatkosssa muista mahdollisuuksista / lisäkoulutuksesta työn ohella esimiehen kanssa.

Ja vaikka opiskeluaikana voikin jostain alan hommista ajatella, että ei kiinnosta, niin myöhemmin sitä voikin löytää itsensä tekemästä täydellä sydämellä juuri niitä hommia.

 

[Cassyput]

Useassa rekrytoinnissa mukana olleena, realistinen palkkatoivomus on paljon parempi kuin itsensä alihinnoittelu.

Juurikin näin. Väitän, että suurimassa osassa tapauksista on täysin järjetöntä tarjoutua tekemään vaikka ensimmäinen kk. ilmaiseksi. Miksi ihmeessä yritys rekrytoisi ihmisen, joka itse jo ilmaisee että tietää olevansa firmalle "riskisijoitus"??

 

[Sziget]

Jos RaksaRanella on pätevyys kielenopettajan tehtäviin, niin onko näiden hommien tekeminen väliaikaistyönä täysin poissuljettua? Opettajan töitä ainakin on melko paljon tarjolla (tosin sijaisuuksia suurin osa), etenkin pääkaupunkiseudulla. Luulisi työnantajankin ihmettelevän miksi työnhakija on mieluummin viihtynyt raksalla tai ns. suorittavissa töissä kuin tehnyt opettajantyötä, johon on itsensä kouluttanut.

Itselläni on opettajanpätevyys hankittu aikoinaan back-up-ratkaisuna, jolla pyrin varmistamaan selustan työmarkkinoilla. Toisin sanoen jos en löytäisi muuta mielekästä työtä niin tekisin opettajanhommia, mutta en ensisijaisena vaihtoehtona. En oikein tajua miksi edes hankkia open pätevyys jos on niin vahva vastutus kyseistä työtä kohtaan ettei halua tehdä sitä edes hätäratkaisuna.

 

[Lumi]

Juurikin näin. Väitän, että suurimassa osassa tapauksista on täysin järjetöntä tarjoutua tekemään vaikka ensimmäinen kk. ilmaiseksi. Miksi ihmeessä yritys rekrytoisi ihmisen, joka itse jo ilmaisee että tietää olevansa firmalle "riskisijoitus"??

Vastaanpa tähän koska olen itse nykyisessä hommassani juuri alihinnoittelutaktiikalla. Ilmoitin haastattelussa osapuilleen, että voin mainiosti tulla vaikka keittämään kaffetta puolella minimipalkasta, koska tiedän kokemuksesta että hetken aikaa talossa oltuani voin hinnoitella itse itseni, eikä minua ei päästetä pois vaikka pyytäisin minkälaista liksaa. Meni läpi. Sain sopimuksen naurettavalla palkalla naurettaviin hommiin, ja ensimmäisen työpäivän lopussa tuli ensimmäinen palkankorotus. Itsensä voi alihinnoitella nimenomaan osoittaakseen olevansa kultakaivos, ei riskisijoitus. Jos siihen itse uskoo tarpeeksi, niin kyllä se pomokin sen joskus tajuaa.

Ja kyllä, tiedostan että kyseisessä taktiikassa on riskinsä ja toimii ehkä kahdessa prosentissa tapauksista. Vähäisellä työkokemuksella pitää välillä vähän kikkailla ja ottaa riskejä, että ohittaa pätevämpänsä. Nykyään olen ammatillisesti ja palkallisesti asemassa, jossa oletin olevani joskus 10-15 vuoden päästä.

Toinen vaihtari on tietysti pyytää sitä kunnon liksaa, mutta jos kunnon liksa on raha jolla taloon saa pätevämpiäkin, kyseisellä taktiikalla saa usein sellaisen kohteliaan "kiitos mielenkiinnostanne" - printin kotiin.

 

[Cassyput]

Toinen vaihtari on tietysti pyytää sitä kunnon liksaa, mutta jos kunnon liksa on raha jolla taloon saa pätevämpiäkin, kyseisellä taktiikalla saa usein sellaisen kohteliaan "kiitos mielenkiinnostanne" - printin kotiin.

Väitän että silloin tuon printin olisi saanut joka tapauksessa. Ei kukaan rekrytoi vähemmän pätevää siksi kun se pyytää vähemmän palkkaa kuin pätevämpi. Jos toinen hakija todetaan sopivammaksi, ei sinua valita siksi että olet niin edullinen.

Sanon edelleen että palkkatoive kertoo työnantajalle minkä arvoisena itseäsi pidät.

 

[vision]

Sanon edelleen että palkkatoive kertoo työnantajalle minkä arvoisena itseäsi pidät.

En tiedä miten kaikilla aloilla, mutta silloin kun ei ollut työkokemusta, niin sanoivat suoraan, että tuo liksa pyyntö on ammattihenkilön palkka ja siitä on tingittävä. Kun tingin aika paljon niin sain työn, ja vuoden päästä siitä alkoi palkka nousta pikkuhiljaa.

Sitten kun hain töihin joihin on riittävästi kokemusta, tuo kyllä pitää paikkansa, eli palkka on se minkä arvoiseksi itsesi tunnet. Kunhan on perusteet sille miksi on hinnoitellut itsensä tietyn summan arvoiseksi.

 

[anttipi]

Tilanteeni on lyhyesti se, että olen saanut Helsingistä maisterin paperit vajaa vuosi sitten (erinomaisilla arvosanoilla), mutta en ole mitenkään onnistunut löytämään ensimmäistä oikeaa työpaikkaa.

Täsmälleen sama ongelma meikäläisellä, paikkana vain Tampere.

"Hanttihommien" löytyminenkin on osoittautunut vaikeaksi, kun terveyssyistä monet suorittavan tason hommat eivät minulla tule kyseeseen (ns. siistejä sisätöitä lukuun ottamatta). Olenkin nyt ajatellut etsiä jotain opettajansijaisuuksia (vaikka koulutuksellani tai urasuunnitelmillani ei mitään tekemistä opettamisen kanssa olekaan), ettei ainakaan tarvitsisi olla avokin elättinä.

P.S. Sen varalta, että joku kuitenkin kohta innostuu, niin todettakoon jo valmiiksi, että EN ole pitkätukka/narkomaani/nyhverö/epäsiisti/epäselvästi puhuva/pahalta haiseva/hienohelma/fanaatikko-aktivisti/ilmestyskirjan peto/kasvissyöjä tai mitään muutakaan niistä stereotypioista, mitä akateemisiin työttömiin usein liitetään.

No multa kyllä löytyy sekä pitkä tukka että korvakorut... :D

Olen yrittänyt suhtautua työttömyyteen niin, että se on hyvin todennäköisesti vain väliaikaista eikä sellaisen takia kannata synkkyyteen vaipua. Jos antaa itsensä syrjäytyä ja heittäytyy uhriksi, työpaikan saanti mitä todennäköisimmin vain vaikeutuu. Myös se tieto helpottaa, että akateemisia "kohtalotovereita" on yllättävän paljon (vaikka samaan aikaan julkisuudessa puhutaankin jatkuvasti pahenevasta työvoimapulasta).

Ehdottomasti vittumaisinta työttömyydessä on jatkuva rahapula, mutta kyllä sekin tietty turhauttaa - ja välillä jotenkin huvittaa - että on vuosikausia opiskellut valmistuakseen työttömäksi. Täytyy vain yrittää suhtautua niin, että ne vaikeudetkin kasvattaa. Oppii huomaamaan, että ihminen tulee loppujen lopuksi helvetin vähällä toimeen ja voi silti olla ihan onnellinen. Itse asiassa tulee mietittyä monenlaisia asioita ja arvoja uudelleen. Ja voipahan ainakin toteuttaa itseään, kun vapaa-ajasta ei ole pulaa. Uskon, että luova suhtautuminen auttaa myös työnsaannissa, kun oppii sopeutumaan monenlaisiin elämäntilanteisiin. Epävarmuutta on vain opeteltava sietämään.

 

[DayOne]

Japaniin tai Kiinaan opettamaan englantia yrityspomoille.

 

[Juissi123]

Ilmiö jota ei kymmenen vuotta sitten, ehkei viittäkään ollut on se, että internet tekee työnhaun liiankin helpoksi.
Aiempina aikoina työtä hakivat vain ne jotka sitä todella tarvitsivat eli vastavalmistuneet, työttömiksi jääneet
ja työpaikkansa ilmapiiriin todella v-ttuuntuneet.

Ainakaan lehdissä ei ole esitetty arvioita siitä, kuinka paljon työnhakijoiden määrä on kasvanut netin
ansiosta ja kuinka suureksi jo töissä olevien osuus hakijoista on kasvanut. Kilpailuhan on saattanut
karata aivan käsistä.

Vaikkei minulla ole lyödä todisteita pöytään tekee mieli arvata että tämän päivän rekrytoinneissa se pätevin
hakija useimmiten on paraikaa työssä oleva. Työnhaun tekninen helppous nollaa niiden mahdollisuudet, jotka
työtä kipeimmin tarvitsisivat. Tokihan työpaikan vaihtajankin tilalle myös joku tarvitaan mutta se posti ei
välttämättä mene yleiseen hakuun. Siis jos ei suhteita, ei mahdollisuuksia.

Tunteaksemme turvallisuutta olemme kai valtioksi järjestäytyneet joten hassua tällainen viidakon meininki.
Siinä missä toinen saalistaa parempaa palkkaa, toinen yrittää päästä eroon osattomuudesta. Olen viimeiset
kolme vuotta ollut työtön työnhakija joten kokemusta on tästä ammatista.

 

[anttipi]

Ainakaan lehdissä ei ole esitetty arvioita siitä, [...] kuinka suureksi jo töissä olevien osuus hakijoista on kasvanut.

Muistan ihan hiljattain lukeneeni, että jopa neljäsosa työsuhteista päättyisi vuosittain - eli meikäläisen humanistin logiikalla työssäkävijät vaihtaisivat työpaikkaa keskimäärin neljän vuoden välein. Joillain aloilla (kuten kaupan kassoilla) jopa lähes puolet työsuhteista on kuulemma alle vuoden mittaisia. Eli hirveän alakohtaista, ja varmasti juuri matalapalkkaisilla palvelualoilla luulisi vaihtelun olevan erityisen suurta (johtuen esim. työssä käyvien opiskelijoiden isosta määrästä). Tietysti edelleen on niitäkin, jotka tekevät koko työuransa yhdessä ja samassa firmassa.

Voitaisiin siis ajatella, että jo työssä olevien työnhakijoiden osuus avoimien työpaikkojen hakijoista saattaa olla hyvinkin suuri. Ja työnantaja luultavasti suosii työkokemusta hankkinutta ja työelämässä parhaillaan olevaa, jos toisena vaihtoehtona on työtön. Ja vielä kun otetaan huomioon, että vapaita työpaikkoja on muutama kymmentä tuhatta ja työttömiä about kymmenen kertaa enemmän, niin töitä ei millään riitä kaikille työttömille. Mutta yrittänyttähän ei laiteta, perkele! Eli turha niitä tilastoja on liikaa tuijottaa, koska siinä vaipuu vain pessimismiin.