Mitä teette kylässä, kun tarjotaan muuta kuin "body-ruokaa"?

[azznah]

JOs puhutaan ihan kahvittelu kyläillystä ni itse ainakin ennemmin otan siellä kylässä pöydästä herkkuja ku rupean kotiin ostamaan jemmaan. Sit onkin herkkunälkä tyydytetty eikä viitsi hirveemmin santsailla ja herkemmin ainakin vetäisin kotia ostetun donitsipakkauksen kokonaan tms .

Enpä kyllä muutenkaa ole hirveästi juuri makean perään ja nykyisin tulee aika vähä leivottuakin. Onhan niissä suolaisissa leivoksissakin rasvaa yms. ni kyl nekii tökkii,kyl tällänen terveellisempi elämäntapa on pikkuhiljaa muovautunut. En jaksa vielä edes haaveilla joulutortuista vaikka onkin ensilumet maassa jo.

 

[mizzim]

Pidemmillä vierailuilla joko syön omia eväitäni tai kuolen nälkään.:evil: Syy ei ole se, että pelkäisin näiden (ehkä nykyään liiankin harvinaisten) vierailujen herkkujen pilaavan ruokavalioni, vaan se, ettei vatsani siedä mitään vehnä-, ohra-, ruis-, jauhoja ja lähes kaikessa mitä vieraille tarjotaan, on vehnää. Joidenkin kanssa tämä aiheuttaa ihmettelyä että "onko tuossakin.."/"etkö voi syödä mitään" Toiset toteavat "ai niin". Siinä kun kohteliaasti selvittää, että ottaa omat eväät, kun ei tahdo aiheuttaa kovasti ylimääräistä työtä sopivien tarjottavien hankinnassa, tilanne menee yleensä riittävän sujuvasti.

Myös se, kuinka usein syön, aiheuttaa hieman hämmennystä, vaikka sitä pyrkii pitämään tuollaiset normaalit asiat kuten syöminen, matalalla profiilillla, ettei suotta häiritse sen päivän touhuja muuten. Mutta nälkäisenä olen vähemmän viehättävää seuraa: pinnani ei ole niin pitkä, enkä jaksa loputtomiin venyä kohteliaasti muiden toivomuksiin.

Hankalampi asia on sitten nämä isot juhlat, missä tarjoilun hoitaa pitopalvelu ja on ohjelmaa, näissä viime kesänä sain olla kolmesti. Yleensähän väki valittaa syöneensä liikaa. Kahden ensimmäisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että pidempiä välejä paikkaan juomalla muutaman valmiin protskudrinkin ja omenalla, jotten tunnelmaa pilaa, niin nurkantakana tai sitten vessassa. On ehkä yksi pakkisen legendoista, mutta toimi. Eikä noissa kekkereissä todellakaan ollut valittamista, tämä minun ruokailutapani ja rytmini ei vain osu yhteen peruskaavan kanssa.

Suuret käsilaukut ovat varsin mainio asia.:D

Kiintoisampi mitotus eväsrepun koolle tulee sitten kun ollaan porukalla reissussa(hotellissa tms. yöt), kylmäsäilytys mahdollisuuksia ei ole, eikä aamiaisella ole kaurapuuroa vaan neljänviljän. Seuraava ateria on kuudenmaissa. Päivä kuluu liikekannalla. Kieltämättä tulee pakattua kuin lähtisi eräilemään:lol2: .

 

[Kaisukka]

Se on kanssa huvittavaa, kun monesti saa kuulla, että "ota nyt, kyllä sulla olisi varaa" jos kieltäydyin leivoksista ym. Kun minkähän takia sitä varaa on, ehkä juuri siksi, että kieltäydyn niin paljon useammin kuin sorrun. En nimittäin kuulu luonnostaan hoikkiin, en ole koskaan voinut mättää surutta.

Tästä pitikin lisäämäni... Tuo "sulla on varaa ottaa"-argumentti on kyllä semmoinen, että tekisi mieli repiä pelihousunsa. Välillä tuntuu, että kieltäytyä saa ainoastaan, jos siihen on terveydelliset syyt, ylipainoa tai muita ongelmia. Eli ensin pitää lappaa itselleen esim. ylipainoa ja sitten vasta ruveta työllä ja tuskalla opettelemaan terveitä elämäntapoja ja kieltäytymistä. Ei kukaan ole kuullut ennaltaehkäisystä?!?!

Tähtityttö: Ei siihen yhteen pullapalaan maailma kaadu, eikä vielä kahteenkaan. Itse ainakin otan sen pienen siivun, jos siltä tuntuu. Mutta kun yleinen käsitys on, että pitäisi ottaa reilusti, ja ottaa toisenkin kerran, että siitä tarjoajan mukaan nauttisi (erityisesti vanhemmat ihmiset). Mulle ei mene makeaa mahantäydeltä, eikä sitä tee mielikään.

 

[Mistraali]

Mä en juurikaan herkuttele itsekseni/miehen kanssa. Tästä syystä mulle on todellinen nautinto käydä kaverin kanssa kahvilla, kun voi hyvällä omatunnolla ottaa kakunpalan. En kuitenkaan kamalan usein ehdi kahville/kylään, joten ei tule liikaa mätettyä.
Ymmärrän kyllä ton ongelman, mistä täällä on kyse. Isovanhempien luona oli nimittäin aina ongelmaa, kun mummot loukkaantu, kun ei sapuskat kelvannu. No, nyt ne on vihanneksia, niin siitäkin probleemista on päästy! (kauheeta puhetta...) :evil:

 

[BlueSun]

Eihän siinä oiskaan mitään "ongelmaa", jos tykkäisin syödä noita tarjottavia ns.herkkuja (olen aika kranttu herkkujen suhteen). Yleensä ei vaan tee mieli syödä niitä. En haluis pelkästään kohteliaisuuden vuoksi ottaa jotain, vaan herkutella silloin kun oikeasti tekee mieli. Usein vieläpä ei oo muita vaihtoehtoja, kuin ottaa esim. voitaikinapiirakkaa.

Ja jos vain kahville menis, ois helppo ottaa vain kahvia vaikka vedoten siihen että on juuri syönyt tai ottaa pieni pala piirakkaa tai keksin, pari. Mutta me ollaan usein menossa viettämään iltaa, ja usein vierähtää kuutisen tuntia. Kuolisin nälkään, jos maistan vain vähän..

Ja noissa illanvietoissa on aina niin mukavaa, etten siitäkään haluais luopua :(.

 

[etteteete]

Oon LuomuPorkkanan kanssa samoilla linjoilla. Vaikka en ole vielä mitään kisadieettejä pitänytkään niin offillakin tyydyn yleensä jossain kutsuilla pelkkään kahviin. Eikä siitä tarvitse loukkaantua.
Alussa sukulaiset ja jotkut kaverit piikittelivät tyyliin "se on taas dieetillä" "sillä on nyt vaan niin tarkka ruokavalio" ja suunnilleen naurua päälle.
En ymmärrä miksi joidenkin on niin vaikea käsittää että joku ei välttämättä halua jotain rasvasia pasteijoita tmv.. Tottakai joskus herkutellaan mutta minulle maistuvat parhaiten Rainbow aamiaimysli ja kylmä maito sekä jäätelö missä muodossa tahansa..Noita nyt harvemmin on kylässä tarjolla.
Mutta minä en syö kohteliaisuus syistä vaikka välillä käyn pään sisäistä kamppailua siitä että pitäisikö. No mutta, minusta on ihanaa jos jossain kutsuilla on vaikka hedelmä kori pöydällä ikään kuin koristeena mutta syötäväksi tarkoitettuna ja jos siitä saa ottaa. Ei tule huonoa omaa tuntoa itselleen eikä toivottavasti emännällekään, kun on ottanut edes jotain.

 

[Rommi]

Syön aina kaiken ja enemmänkin vaikka olen dietillä. Sen takia varmaan tää projekti ottaa vähän aikaa

 

[Mistraali]

.
En ymmärrä miksi joidenkin on niin vaikea käsittää että joku ei välttämättä halua jotain rasvasia pasteijoita tmv.. QUOTE]

Syy on varmaan se, että kyseisiä ihmisiä alkaa harmittaa oma huono ruokavalio...

Noi työpaikkajutut on kyllä kamalia, itsekin oon kärsiny niistä. Nykyisessä paikassa on koko ajan jotain bakelsia. Otan pienen palan, jos tilanne vaatii, ja ainakaan vielä ei kukaan ole ihmetellyt, vaikka samalla vetäisin purkin rahkaa. Mutta mä olenkin aivan ihanassa paikassa.

 

[BlueSun]

Onneksi on myös niitä ihania ymmärtäviä ystäviä, jotka hyväksyy mut tämmöisenä kuin olen, "omituisten" ruokatottumuksieni kanssa :haart: . Tänään mm. tapaan töiden jälkeen ystäväni, ja hän sanoi et mennään shoppailun lomassa istumaan sellaiseen paikkaan, jossa voit mussuttaa omia eväitäsi. :D

 

[Mistraali]

On se kyllä välillä itsellekin vaikeeta olla "omituinen". Onneks täällä on paljon kanssasisaria.

 

[SENNI HIETANEN]

Täytyy kyllä sanoa, ettei miun kaveri/tuttavapiiritapaamisissa ole mitään "mättämistä". On kyllä herkkuja ja hyvää ruokaa mutta kaikki syövät ihan kohtuudella. Lapsia on siunaantunut paljon ystävilleni, eli synttäreitä/lastenkutsuja on paljon ja siellä maistan, mitä mieli tekee. Tottakai syön kunnon sapuskan ennen pippaloita, kun sitä ravintoa(proteiinia!) tarvitaan säännöllisin väliajoin. Jos olen menossa yökylään, niin matkan varrelta haetaan iso kasa kalkkunaleikkelettä, rajuustoa ym. mukaan, kun en kehtaa tyhjentää vieraiden jääkaappia siltä osin. Kun tuo oma "protskutuotteiden" käyttö on ihan eri luokkaa kuin ystävilläni.

Vähän offtopicisti pitää taas mainita, että herkuttelu silloin tällöin buustaa sitä aineenvaihduntaa ja on ainakin minun mielestäni ihan älyttömän kivaa!!! Jos niistä herkuista ei kertakaikkiaan pidä, niin eihän siinä sitten hittoikaan. Se on vaan niin, että jos normaalisti pitää tosi tiukkaa linjaa koko ajan, niin silloin se kroppa todennäköisesti imaisee ne herkut helpommin itseensä.

Omalla kohdallani väitän, että nimenomaan herkuttelu pitää aineenvaihduntani turbovauhdissa. Minullahan loppui elokuussa kisadieetin pito mielettömän vitutuksen saattelemana (megaongelmat himassa). Söin lähes kolme kuukautta joka päivä hirmuisen määrän vaikka mitä paskaa. Paino nousi 7kg. Sitten tuli totaalinen stoppi. Ei enää kertakaikkiaan uponnut. Nyt olen syönyt pari viikkoa ihan normaalisti ja tosi paljon (3000-4000kcal/pvä) ja paino on pudonnut 3kg. Olo on loistava, energinen ja onnellinen!!!

 

[etanainen]

mä ymmärrän niitä jotka voi syödä silloin tällöin kahvin kanssa mitä sattuu. vaikka vaan kohteliaisuudesta tai mieliteosta.
Mutta olen samaa mieltä jonkun kanssa siitäkin että haluaa sitten kun on herkutteluaika niin ottaa SITÄ MITÄ ITSE HALUAA kaikesta eniten. Jotain mitä on odottanut kauan. jotain mikä vie kielen mennessään. jamjam

ja tosiaan meitä LÄSKIMPIÄ on varmaan useampiakin, joiden tosiaan on katottava joka suupala.
Juu - ei se sitä "dieettiä" pilaa koska tää ON ELÄMÄNTAPA!!! mutta auttaa korvienvälistä ainakin mua tsemppaamaan itseäni. Olen monet kerrat itse ottanut VAIN koska on tarjottu; en ole voinut kieltäytyä. En sitä ihan maailmanloppuna pidä, mutta kyllä se harmittaa, kun mun kokoinen nainen ei näillä urheiluilla kovin paljon yli 2000 kaloria kuluta ja jos on jo päivä melkein täys kaloreissa terveellistä muonaa ja sit pitäis vetää joku munkki!!??? ja sit päässä vaan jyskyttää että pääsis nyt näistä läskeistä eroon... Pitkä tie eikä se tosiaan yhteen munkkiin kaadu, mutta on se henkisesti rankkaa. Ehkä miehille tai joillekin naisillekin se on helpompaa syödä useinkin jotain ei-bodyruokaa - lihomatta??! en tiedä.

?kuulostinpas kiukuiselta. ;)

en mä mihinkään kisoihin ole menossa, mutta läski pitäis saada pois ja lihakset esiin. olis semmoinen parin vuoden rupeama. kyllähän se pari munkkia kestäis, mutta ku niitä munkkeja on elämän aikana tullu syötyä toooosi paljon.

 

[Copacabana]

Onpa hyvä thread!
Se on kanssa huvittavaa, kun monesti saa kuulla, että "ota nyt, kyllä sulla olisi varaa" jos kieltäydyin leivoksista ym. Kun minkähän takia sitä varaa on, ehkä juuri siksi, että kieltäydyn niin paljon useammin kuin sorrun.
Joskus on vaikeaa olla diplomaattinen...

Aivan viime vuosina ystäväni sekä ne harvat sukulaiset, joiden luokse menen ovat oivaltaneet etten pahemmin syö makeaa vaan enemminkin pikkusuolaista.
Tosinaan olen vienyt "omat eväät" joita ovat saaneet muutkin maistella.
Toki esim. hautajaisissa, häissä, ristiäisissä syön sitä mitä on tarjolla.
Minkäänlaisia paino-ongelmia ei ole ollut, mutta vanhemmiten olen pannut merkille, että jos söisin surutta kaikkee mitä eteen tulee niin jenkakahvat rupee ikävänlaisesti pömpöttämään samoin vatsanahka.

 

[kilppuli]

hmm..mitäköhä nää "tavikset" ajattelis jos tietäis et niitten tarjoamat pienet viattomat pullat päätyy meijän nettikeskusteluun :D no ei vaan.itteeki mietityttäny aihe,siltä kantilta et miten toimis nii että itestä tuntuu hyvältä ja ketään loukkaamatta.
Ennen (lue n.5vuotta sit) söin mukisematta mitä tarjottiin sen enempiä miettimättä,joskus tosin ihan kohteliaisuus syistä,mut pointtina se et se syöminen ei jääny mitenkää pohdituttamaan ravintoaineopillisesti tms ..,noh minä veitikka menin sit nii hömäks pöllähtämään et sairastuin syömishäiriöön,joka johti siihen et mitään tarjottavaa en kelpuuttanu( ITSEKÄSTÄ!),josta seuras et ihmiset ihmetteli ja loukkaantukin.seuras se et aloin välttelee näitä tilanteita...,ei hyvä.
nyt yritän löytää jotaki tasapainoa lähinnä just haluis et vois ite hyvil mielil vähän ottaa sen kummemmin miettimättä.Se on kuitenki vaa ruokaa,ei jaksais enää aivosolujaan sen takia liikaa kuluttaa,josmuuten perus runko ookoo.
toisaalta en välttämättä kohteliaisuudestakaan viitsis syödä.
ottaa se välillä päähän kun ihmiset ihmettelee näitä juttuja,mut ehkä se on mullekkin itelle hyvä kysymys,miks niistä suht pienistä asioista pitää tehä niin isoja?
olipas epäselvä pohdinta... ;) no tällästä tää miettii...

 

[Amaryllis]

Kyllä tämmöinen ei-dieettaava ei-kisaava syö kohtuullisia määriä kaikkea mitä tarjolle tuodaan :D Olen kyllä huomannut senkin, että kroppa ja pääkoppa haluaa vähän eri asioita ennen, eli makean kanssa tulee aiemmin stoppi ja vääränlaisesta suolaisestakin tulee vähintäänkin omituinen olo. Maha ja pää menevät aivan sekaisin, jos tulee liikaa nopeaa hiilaria ja liian vähän tuoreita vihanneksia ja hetelmiä. Olenkin muutamia kertoja pyrkinyt myötävaikuttamaan esim. nyyttärien tarjoiluun niin, että on ollut just noita vegedippejä ja hedelmiä saatavilla - kyllä mä esimerkiksi voin vetää voitaikinapohjaista suolaispiirakkaa palan, jos sen kanssa saa salaattia/dippivihanneksia. Joskus tulee kyllä vedettyä runsaahkosti ihan sitä huonointa huonoakin herkkua, ja siitä sitten maksaa fyysisenä ja vähän henkisenäkin morkkiksena.

Meillä kotikotona on jo opittu ja omaksuttukin mun "tapoja" ja siellä tiedetään että kun poikaystävän kanssa tullaan, niin salaattia pitää olla ja pääruoissa kunnon lihaa paljon jne. Äitimuori on myös havainnut rahkan hyväksi elintarvikkeeksi, laittaa rypsiöljyt itsekin aamupuuroon jne. :lol2: Anoppilassa on ollut yksi hauska, vähän kiusallinen tilanne, kun poikaystävän äiti oli varannut koko syöjäporukalle (4 henkilöä) 450 gramman paketin kanasuikaleita - me vedämme mokoman paketin yleensä kahdestaan poikaystävän kanssa... Sillä kertaa tuli sitten otettua riisiä ja leipää vähän enemmän ;)

 

[Aivi]

Dietillä ollessa kieltäydyn ehdottomasti Muuten voin syödä mitä tarjotaan, mutta vain jos mieli tekee. Käyn kyläilemässä tosi harvoin. Jos esimerkiksi on jotkut juhlat viikonloppuna niin syön ilolla mitä tarjotaan. Tämmösen herkuttelun voi suunnitella etukäteen, eikä tarvi potee huonoo omatuntoa Yritän muistaa aina kohtuuden...

Usein on kyllä tullut kieltäydyttyäkin. Ja kyllä tuttavat on aika hyvin ymmärtänyt.Useimmiten täytyy kyllä vähän selitellä. Usein oon saanut osakseni myös "ihailua" kurinalaisuudestani

Riippuu vähän kyläilyn pituudesta onko omat eväät mukana. aika usein joku protskupatukka tai vastaava on kassissa. Rehellisesti sanottuna en tykkää lähteä kovin pitkäksi aikaa kyläilemään. Tulee ikävä omaa jääkaappia ja ruokavaakaa. Jotenkin niin nolo alkaa omia eväitä kokkailla varsinkin oudoimmissa paikoissa.

 

[pikkupunttari]

Itse kyllä syön mitä tarjotaan. Eikai nyt yks päivä viikossa mitään pilaa. Ja mulla on muutenkin mässypäivä..muuten tulisin hulluksi:D mutta mässypäivänäkin kohtuus kaikessa...en kuitenkaan vedä koko ajan naamaan kaikkia herkkuja.

Ja eipä kylässä niiiiiiiiin paljon herkkuja tarjota, että olisi ongelma Jos ei kuitenkaan halua mässätä niin syö vaikka yhen pullan (joka Varmasti ei haittaa) ja sanoo kiitos ei seuraavalle... mulla tämä ei kyl onnistu varsinkaan, jos kyseessä on kanelipullat ym

 

[KatiP]

Ja eipä kylässä niiiiiiiiin paljon herkkuja tarjota, että olisi ongelma

Ei ole tullut minullekaan eteen; toisaalta kyläilyreissuilla paino aina tippuu eli aika äkkiä se erilainen ravinto alkaa tökkiä. Herkkuja syön surutta ja muuta tavan vuoksi tai mahan täytteeksi.

Surullista on, kun useampikin emäntä toisella kädellä mättää herkkua pöytään ja toisella suree omaa syömistään - johon syy on toki kaapin vierasvarat.

 

[vilma-liina]

Sen varran harvoin ehtii kyläilemässä missään käymään, että syön kylässä sitä mitä on tarjolla ja mitä sattuu tekemään mieli. Dieetillä oon ratkaissut asian niin, että en juurikaan käy kylässä, pyydän muita meille ja syötän niitä sitten kuola valuen :D

 

[Mandy]

Kyllä se kyttäyksen kohteeksi joutuminen harmittaa... Mulla on viime vuoden aikana kroppa muuttunut aika lailla (onneksi positiivisempaan suuntaan!!!), vaikka sitä läskiä kyllä silti piisaa. Mutta nyt huomaan että kaikesta mun syömisestä tehdään sukulaisreissuilla kauhea numero, kaikki ajattelee että olen "laihdutuskuurilla" eli en syö mitään, kun tämähän on oikeastaan ihan päinvastainen juttu! Ja pahinta on se, että olen terveydenhoitoalalla eli kaikki luulee että olen joku fanaattinen terveysintoilija joka miettii vain kolesteroliarvoja valitessaan voin tilalle oliiviöljyä. Ja alkavat sitten selitellä mulle omia rasvankäyttöjään vaikka mulle on oikeasti ihan sama mitä muut syö, kun antaisivat mun syödä rauhassa sitä mitä haluan! Onkohan muilla samanlasia työperäisiä ongelmia..?