Minkälaisia fiiliksiä tai ajatuksia tämä (Estonian hätäkutsu) herättää porukassa.
- Keskustelun aloittaja Kermiitti
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 4.12.2004
- Viestejä
- 7 669
- Ikä
- 45
Minussa tuo herättää hirveitä tunteita. Ei juurikaan tuo aloitusposti mutta muut youtubesta löytyvät pätkät.
Olimme lähdössä 9-luokan isolle luokkaristeilylle johon oli vuosia kerätty rahaa. Estonian turma tapahtui muutamaa päivää aikaisemmin. Olimme kauhusta jäykkiä kaikki jo valmiiksi, suurimmaksi osaksi ihmiset olivat peruneet matkansa ja laivat olivat puolityhjiä, me vaan emme peruneet kun sitä oli niin kauan odotettu.
Myrsky oli silloinkin aika hemmetillinen, muistaakseni 21m/s tuuli risteilymme parhaimpina hetkinä. Pelkäsin sairaanloisesti sitä pahoinvoivaa tunnetta jonka laivan keinunta aiheutti, itkin ja tärisin, käyttäydyin välillä hyvin agressiivisesti/pakokauhuisesti [esim tunteja kannella lähellä pelastusveneitä, olisin maksanut 100 000mk jos oisin saanut helikopterin hakemaan minut ja äitini laivalta ym] ja tuo varmaan osittain aiheutti elämäni pahimman pelon, eli järjenvastaisen laivakammon.
Taustalla kun kokemuksena on vielä lapsuudessa välimerenristeilyllä jättimyrskyyn joutuminen ja laivan rakenteiden pettäminen, pelastusliiveissä ja köytettynä kannella tuntikausia kyhjöttäminen ihmisten itkiessä ja kirkuessa ja oksentaessa ym niin tuo oli aikalailla piste i:n päälle. Vielä kun pohjalla on yliherkkä tasapainoaisti niin koen kaikki laivan liikkeet muutenkin voimakkaampina kuin muut. Kaikki painajaiseni mitä näen perustuvat lähes 95% laivaunille. Syksyisille/talvisille pimeille myrskymerille, sille että olen unohtanut etten voi mennä laivalle ja muistan sen keskellä avomerta ym.
Nyt ahdistaa se kun mies ilmeisesti lähdössä työporukan kanssa laivaristeilylle Ruotsiin. Tulen olemaan niin paskana kaksi päivää että jos siitä hengissä selviää niin en tiedä kestänkö enää toista laivaretkeä ikinä. Tuskin.
Olimme lähdössä 9-luokan isolle luokkaristeilylle johon oli vuosia kerätty rahaa. Estonian turma tapahtui muutamaa päivää aikaisemmin. Olimme kauhusta jäykkiä kaikki jo valmiiksi, suurimmaksi osaksi ihmiset olivat peruneet matkansa ja laivat olivat puolityhjiä, me vaan emme peruneet kun sitä oli niin kauan odotettu.
Myrsky oli silloinkin aika hemmetillinen, muistaakseni 21m/s tuuli risteilymme parhaimpina hetkinä. Pelkäsin sairaanloisesti sitä pahoinvoivaa tunnetta jonka laivan keinunta aiheutti, itkin ja tärisin, käyttäydyin välillä hyvin agressiivisesti/pakokauhuisesti [esim tunteja kannella lähellä pelastusveneitä, olisin maksanut 100 000mk jos oisin saanut helikopterin hakemaan minut ja äitini laivalta ym] ja tuo varmaan osittain aiheutti elämäni pahimman pelon, eli järjenvastaisen laivakammon.
Taustalla kun kokemuksena on vielä lapsuudessa välimerenristeilyllä jättimyrskyyn joutuminen ja laivan rakenteiden pettäminen, pelastusliiveissä ja köytettynä kannella tuntikausia kyhjöttäminen ihmisten itkiessä ja kirkuessa ja oksentaessa ym niin tuo oli aikalailla piste i:n päälle. Vielä kun pohjalla on yliherkkä tasapainoaisti niin koen kaikki laivan liikkeet muutenkin voimakkaampina kuin muut. Kaikki painajaiseni mitä näen perustuvat lähes 95% laivaunille. Syksyisille/talvisille pimeille myrskymerille, sille että olen unohtanut etten voi mennä laivalle ja muistan sen keskellä avomerta ym.
Nyt ahdistaa se kun mies ilmeisesti lähdössä työporukan kanssa laivaristeilylle Ruotsiin. Tulen olemaan niin paskana kaksi päivää että jos siitä hengissä selviää niin en tiedä kestänkö enää toista laivaretkeä ikinä. Tuskin.
- Liittynyt
- 23.4.2006
- Viestejä
- 1 399
Nostan kyllä hattua tuolle rauhallisuudelle millä kaverit tilanteen ottivat vaikka tilanne oli varmaan ainakin Estonian kannella aika selvä. Toisaalta on noilla kavereilla sellaiset paatit ja matkustajamäärät vastuulla ettei hätäilyyn tai päättömiin päätöksiin ole varaa.
Tiedän miltä tälläinen "aiheeton" pelko tuntuu, siis aiheeton sillä tavalla että riskit ei ole varmaan paljoakaan suuremmat kuin esim. työmatkalla, voi olla jopa pienemmätkin mutta en niistä sen tarkemmin tiedä.
Itselläni on samanlaisia fiiliksiä aina kun puoliso yksinään tai pojan kanssa ajaa autolla erästä tienpätkää jossa kolarissa menehtyi muutama vuosi sitten yksi paikallinen nuori, en edes tätä kaveria tuntenut muuten kuin näöltä. Mutta silti olen aina jopa melkein hysteerinen jos tuolle osuudelle lähtee eukko ajelemaan. Onneksi pätkä on melko lyhyt, vain noin tunnin ajomatka edes takaisin, ja todella harvoin meistä kukaan siellä edes ajaa.
Tavallaan typerää pelkoa jonkun muun silmissä, mutta todellista allekirjoittaneessa.
Tiedän miltä tälläinen "aiheeton" pelko tuntuu, siis aiheeton sillä tavalla että riskit ei ole varmaan paljoakaan suuremmat kuin esim. työmatkalla, voi olla jopa pienemmätkin mutta en niistä sen tarkemmin tiedä.
Itselläni on samanlaisia fiiliksiä aina kun puoliso yksinään tai pojan kanssa ajaa autolla erästä tienpätkää jossa kolarissa menehtyi muutama vuosi sitten yksi paikallinen nuori, en edes tätä kaveria tuntenut muuten kuin näöltä. Mutta silti olen aina jopa melkein hysteerinen jos tuolle osuudelle lähtee eukko ajelemaan. Onneksi pätkä on melko lyhyt, vain noin tunnin ajomatka edes takaisin, ja todella harvoin meistä kukaan siellä edes ajaa.
Tavallaan typerää pelkoa jonkun muun silmissä, mutta todellista allekirjoittaneessa.
- Liittynyt
- 19.10.2004
- Viestejä
- 13 171
- Ikä
- 37
Mullakin on aivan yliherkät reaktiot pieniinkin kallistumiin. Esimerkiksi mun on hankala olla hytissä silloin, kun alus keinuu(ja kyse on todella pienistä kallistumista, monet tuskin ees huomaavat niitä). Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin en usko, että pystyisin olemaan risteilyllä selvänä pelkästään sen takia, että mua jännittää se tilanne niin paljon. Tosin inhottaa ajatella, että tositilanteessa sitä olisi sitten humalassa eikä pystyisi välttämättä pelastautumaan...
Mulla olis jo ihan hirveet traumat noista sun kokemuksista.
- Liittynyt
- 4.12.2004
- Viestejä
- 7 669
- Ikä
- 45
Juuri tuosta syystä taas en joisi yhtään alkoholia jos joutuisin laivalle. Haluan pystyä kontrolloimaan tilanteen, istua lähellä hätäuloskäyntejä, mieluiten joku puhallettava pelastusvene takataskussa ja pellarit päällä [laivan pelastusveneisiin ei voi täysin luottaa jos niitä ei saa irti tai laiva kaatuu kyljelleen...] :D
Okei, nyt hieman huvittaa mutta oikeasti: Mitään hirveämpää ei olekaan kuin pimeä, arvaamaton myrskyisä meri ja sen armoilla oleminen. Luonnonvoimat on pahimpia voimia ikinä :(
- Liittynyt
- 9.1.2006
- Viestejä
- 2 704
Eikö Estonian onnettomuus ole Suomen puolelta pahinta jeesustelua? Ihan kuin Estonian onnettomuus olisi aina ollut jotenkin pelkästään suomalaisia koskeva onnettomuus. Siinä menehtyi kuitenkin 501 ruotsalaista, 280 virolaista, 19 muun maan kansalaisia ja 10 suomalaista.
Lähde Wikipedia.
Lähde Wikipedia.
- Liittynyt
- 4.12.2004
- Viestejä
- 7 669
- Ikä
- 45
Mulle ei ainakaan ole merkitystä vaikka aluksella olisi ollut 1000 kiinalaista. Pointtina on enemmänkin se että se oli normaali risteilyalus jolla kuka tahansa meistä olisi voinut olla, ja tapahtui "meidän vesillä" eli niillä samoilla missä muutoinkin risteillään.
Se teki asiasta kamalan/pelottavan.
- Liittynyt
- 9.1.2006
- Viestejä
- 2 704
Taas hyvä esimerkki. Ei ois aiheuttanu mitään, jos ois tapahtunu jossain muualla kun lähellä Suomea.
- Liittynyt
- 4.12.2004
- Viestejä
- 7 669
- Ikä
- 45
Sanoinko että ei olisi aiheuttanut m i t ä ä n? En sanonut.
On täysin loogista että ihmiset reagoivat eniten asioihin jotka koskettavat jollain tavalla itseään. Eihän siitä mitään tulisi jos joka päivä surisi kaikkia luonnonkatasrofeja, kidnappauksia, murhia, paljastuvia pedofiilejä, raiskauksia, lentokoneonnettomuuksia ym. Elämä on tuskaa, todellisuus on raadollista... järjissään ei sellainen pysyisi joka jokaisesta maailmalla tapahtuvasta pahasta asiasta potisi huonoa mieltä.
- Liittynyt
- 26.9.2003
- Viestejä
- 1 041
Mä kyllä ihmettelen et mistä näitä jeesustelijoita joka h..tin kertä ilmaantuu. Ihankuin ihmisillä ei saisi olla tunteita ilman että pitää kantaa huolta ja murhetta kaikesta.
- Liittynyt
- 4.3.2005
- Viestejä
- 4 072
- Ikä
- 42
Apua, nyt näen varmaan painajaisia koko yön. On muutenkin yöunet jotenkin häiriintyneet täällä keskellä kaamosta. Mies innostui sitten katsomaan nuo kaikki pätkät läpi ja jotain ihme kuvia vielä. Pitikin kuikuilla olan takana. :(
- Liittynyt
- 9.1.2006
- Viestejä
- 2 704
Jaa. En tiedä mihin nyt vastasit. Mutta eihän tuo nyt oikeesti suomalaisia kosketa muulla tavalla kun että onnettomuus tapahtu lähellä Suomea.
Todella surullinen tapaus. Mutta en tiiä onko tuo yhtä kova puheenaihe vieläkin esim. Virossa ja Ruotsissa.
- Liittynyt
- 21.4.2005
- Viestejä
- 7 672
- Ikä
- 41
Eikös tuossa ole juurikin roppakaupalla jeesustelua?
Man's gotta do what man's gotta do. Jos kaveri olisi ollut paniikissa, ihmettelisin vahvasti sitä millä meriiteillä kapteeniksi pääseekään. Jos vähän myrskyää niin ei muuta kun hyttiin itkemään?
- Liittynyt
- 10.11.2003
- Viestejä
- 214
Melkein olisin valmis väittämään tuon olevan edelleenkin kova puheenaihe Virossa ja Ruotsissa. Sinun edellisten postiesi pointtiko oli, ettei pitäisi olla Suomessa, koska menehtyneiden joukossa oli vain verrattain vähän suomalaisia? Henkilökohtaisesti en näe suurtakaan eroa onnettomuudessa kuolleen itselleni anonyymin suomalaisen ja muunmaalaisen välillä. Kumpikin oli varmasti jollekkin läheinen.
EDIT: Vastaten alkuperäiseen kysymykseen: Kapteeni osoitti kylmäpäisyyttä tilanteessa, joka oli epäilemättä tukala. Vähän herkäksi veti itseni.
- Liittynyt
- 21.4.2005
- Viestejä
- 7 672
- Ikä
- 41
Olikos tän threadin pointti jeesustella vai kysyä itse kultakin mitä ajatuksia herättää vai herättääkö?
- Liittynyt
- 1.11.2002
- Viestejä
- 991
Jos ei vielä ole lukenut, niin kannattaa lukea se raportti onnettomuustutkintakeskuksen sivuilta. Aika häijyä tekstiä, kun porukka koittanut kiivetä noita jotain rappusia ja kaiteita pitkin kohti uloskäyntiä, kun tuo laiva ollut jo lähes täysin kallistuneena. Osa sitten lennellyt pitkin laivaa ja osa jäänyt vaan sinne laivan sisälle odottamaan hukkumista, kun ei ole jaksanut enää kiivetä kaiteita pitkin kohti uloskäyntiä.
Muistan kyllä kun tää tapahtui. Kouluun olin juuri aamulla lähdössä ja siinä aamupalaa syödessä radiosta tuli uutiset jossa kerrottiin, että toi laiva oli uponnut ja helvetisti porukkaa delannut. Ei se kuitenkaan mua ole onnistunut traumatisoimaan ja mitään meri- tai lentopelkoa mulla ei ole vaikka minkälaisista onnettomuuksista on tullu kuultua.
Kyllä toi pätkä/pätkät aika hiljaseksi vetää ja tulee kyllä vähän surullinen olo ja ehkä pieni pelko kun ajattelee itsensä siihen tilanteeseen sinne laivalle. Samalla kuitenkin tosi kiehtovaa tutkia noita kaikkia juttuja mitkä tohon onnettomuuteen on liittynyt.
Aika häiritsevää ajatella, että toikin kaveri joka lähetti sen hätäviestin Silja Europalle hukku sen laivan mukana.. Ja kun ajattelee vielä, että siinä vaiheessa kun se sitä kutsua lähettää niin se laiva on jo kallistunu aivan helvetin paljon ja varmaan tietää, että se on menoa jo. Varmaan kirjaimellisesti roikkuu siinä radiopuhelimessa ettei valu toiselle puolelle komentosiltaa ja ottaa silti suhteellisen chillisti tilanteeseen nähden.
Kyllä toi pätkä/pätkät aika hiljaseksi vetää ja tulee kyllä vähän surullinen olo ja ehkä pieni pelko kun ajattelee itsensä siihen tilanteeseen sinne laivalle. Samalla kuitenkin tosi kiehtovaa tutkia noita kaikkia juttuja mitkä tohon onnettomuuteen on liittynyt.
Aika häiritsevää ajatella, että toikin kaveri joka lähetti sen hätäviestin Silja Europalle hukku sen laivan mukana.. Ja kun ajattelee vielä, että siinä vaiheessa kun se sitä kutsua lähettää niin se laiva on jo kallistunu aivan helvetin paljon ja varmaan tietää, että se on menoa jo. Varmaan kirjaimellisesti roikkuu siinä radiopuhelimessa ettei valu toiselle puolelle komentosiltaa ja ottaa silti suhteellisen chillisti tilanteeseen nähden.
- Liittynyt
- 2.8.2006
- Viestejä
- 795
Toi Estonian perämiehen radiokieli on aivan ahterista. Hätäkutsuihin on aivan omat kaavansa miten ne tulee suorittaa ja siinä ei pitäisi kieltä vaihtaa lennosta ymsyms.
Jätkät ei tiedä tarkkaa paikkaansa vaan antaa aluksi väärät kordinaatit
Todellista ammattitaitoa!!
Jätkät ei tiedä tarkkaa paikkaansa vaan antaa aluksi väärät kordinaatit
Todellista ammattitaitoa!!
- Liittynyt
- 22.4.2007
- Viestejä
- 1 497
Noissa videoissa kuuluu tuo koko keskustelu http://www.youtube.com/watch?v=HlK_FFW8OeE&feature=related
Aika traaginen tapaushan tuo on, mitään muistikuvaa ei tuolta vuodelta 94 ole kun 4-vuotias olen silloin ollut, mutta onhan tuosta jälkikäteen paljon juttua kuullut. Luulin kyllä että suomalaisia olisi kuollut paljon enemmän, mutta näemmä 10 suomalaista oli kun wikipediasta luin ton jutun.
Aika traaginen tapaushan tuo on, mitään muistikuvaa ei tuolta vuodelta 94 ole kun 4-vuotias olen silloin ollut, mutta onhan tuosta jälkikäteen paljon juttua kuullut. Luulin kyllä että suomalaisia olisi kuollut paljon enemmän, mutta näemmä 10 suomalaista oli kun wikipediasta luin ton jutun.
- Liittynyt
- 14.9.2005
- Viestejä
- 567
Tossa jo aikasemmin sanoinkin, että otsikoin treidin vähän väärin. Aika moni on saanut samoista ajatuksista kiinni mikä minullekkin heräsi, kun vietiin vahingossa törmäsin. Kylmähermoisia kavereita nuo laivojen kapteenit. Varmasti jokaiselle ensimmäinen kerta kun noin vakavaan tilanteeseen joutui ja siltinkään minkääntasoista jeesustelua tilanteen suhteen ei radioliikenteessä kuulla. "pelkkä toteamus... noinhan ne hermot kuuluu säilyttääkkin" Toisaalta kukaan ei varmaan olis myöskään ihmetellyt jos Estonian kapteeni olis ollut enemmän paniikissa.
Ei varmaan harkinnutkaan omaa pelastautumistaan tuo Estonian kapteeni.