Minkälaisesta tulevaisuudesta haaveilet?

[Jali]

Eli hyvin yksinkertainen kysymys on nyt pyörinyt mielessä jo pitemmän aikaa. Minkälaisesta tulevaisuudesta haaveilet ja mitä teet sen saavuttamisen eteen?

Oon tämän vuoden puolella alkanut aika paljon kahlaamaan kirjoja läpi niin niistä on herännyt ajatus siitä, että alkaisi miettimään omaa tulevaisuuttaa hiukan pidemmälle kuin seuraavaan kuukauteen asti. Tästä on hieman alkanut muovautumaan mielikuva, että mitä sitä haluaisi tehdä 5 tai vaikka 10 vuoden päästä.

Tänne talouspuolelle perustin tämän ketjun ehkä sen takia, että aika pitkälti suunnitelmien suunnittelu pohjautuu työhön/rahaan ja miten sitä saa ja missä suhteessa tähän on oma vapaa-aika. Moni ei näitä mieti ollenkaan, vaan tehdään se koko työura sitä samaa tai samantyylistä työtä 5 päivänä viikossa 8 tuntia päivässä. 5 päivänä viikossa vituttaa, kun pitää tuhlata aikaansa töissä ja kun perjantai kello 16:00 koittaa, niin pääsee taas sunnuntai-iltaan asti tekemään niitä juttuja mistä tykkää. Itse en nuorempana ole näitä juttuja miettinyt yhtään sen enempää. Kunhan on työ josta saa rahaa, että pystyy elämään niin sitten on hyvä.

Eli jos itse vastaan noihin mun kahteen kysymykseen, niin se voisi mennä jotenkin näin. Haluan löytää ensinnäkin sellaisen työn, minkä tekemiseen ja missä kehittymiseen olen valmis käyttämään huomattavan määrän aikaa. Myös vapaa-aikaa. Eli tehdä jotain sellaista mistä oikeasti pidän ja samalla tienata elanto sillä. Tämän löytäminen on tällä hetkellä vielä työn alla. Paljon on tullut pyöriteltyä ajatuksia eri mahdollisuuksista eri palkkatöistä, yrittäjyydesta ja pienyrittäjyydestä. Samoin on kaikki mahdolliset ajatuksen käyny mielessä eri some-kanavien kautta rahan tienaamisesta valokuvaamisesta, blogeista, instagramista ja youtube kanavista sun muista. Nämä jälkimmäiset on ehkä sellaisia, mitä pitää jossain vaiheessa kokeilla ihan vaan kokeilunilosta jos ne ottaisi tuulta alleen.

Yrittäjyys kiinnostaa siinä mielessä, että se mahdollistaisi joustavemmat työajat, paikat ja muutenkin yleisen elämän rakentamisen sen ympärille. Jos löytyy se oma juttu, niin se ei tekisi yhtään pahaa panostaa siihen vaikka 12-16 tuntia päivässä ja toisaalta taas se voisi mahdollistaa vaikka parin viikon ulkomaanreissun johonkin väliin mihin sen itse haluaa. Rikastuminen mulla ei ole niinkään tavoitteena vaan lähinnä se, että saisi tienattua sen verra rahaa ettei siitä tarvitse stressata ja se mahdollistaisi sijoittamisen ja säästämisen pitemmällä aikavälillä. Taloudellinen riippumattomuus voisi jossain kohtaa olla myös tavoiteltavan arvoinen asia, mutta en näe siinä mitään etua siihen nähden, että tienaa rahaa jostain sellaisesta asiasta minkä tekemisestä pitää niin paljon, että sit tekisi vapaa-ajallaankin mielellään.

Ja mitä teen näiden saavuttamisen eteen? Nyt olen puolisen vuotta ollut toimistotyössä inssihommia tekemässä ja tämä ei sovellu itselle ollenkaan. Päivät on liian tylsiä, enkä saa rahan lisäksi työstä mitään muuta irti. Kohta on koulu paketissa, niin pääsen vaihtamaan työpaikkaa ja seuraava paikka olisikin jo kiikarissa. Eli oman alan töitä reissuhommina ympäri maailmaa. Jos tuo kokeilu ei toteudu tai vaikka toteutuu ja en pidä siitä, niin tällä hetkellä ei ole kiikarissa mitään muuta. Suurimmat asiat mitä teen tällä hetkellä sen oman jutun löytämiseen on kirjallisuuden lukeminen. Eri aiheista, aloista ja eri näkökulmista. Gary Vaynerchuckin kirja avasi myös aika paljon ajatuksia siitä, että melkein ihan sama mikä intohimo sinulla on, niin sillä pystyy tienaamaan elannon kun siihen panostaa tarpeeksi.

Kaikkien tärkeintä olisi päästä siihen tilanteeseen, ettei tunne käyttävänsä 8 tuntia päivässä aikaansa pelkästään rahan takia. Elämä on niin lyhyt, että tuolla tavalla siitä tuhlaa todella ison osan eikä se ole todellakaan sen arvoista.

 

[mrNICEGUY]

Sellaisesta että on elämälleen kunnianhimoinen tarkoitus omien mieltymystensä kautta. Esim. vaikka joku puukkojen takominen jne...

 

[maltsu]

Kohta on koulu paketissa, niin pääsen vaihtamaan työpaikkaa ja seuraava paikka olisikin jo kiikarissa. Eli oman alan töitä reissuhommina ympäri maailmaa.

Kuulostaa oikein hyvältä. Inssihommat komennuksilla taitaa olla ihan rahakkaitakin, rahaa sit vaan säästöön jos joku oma juttu siintää mielessä. Ja kokemuksista ottaa oppia. Ja varmaan pääsee vähän nauttimaan elämästäkin noissa hommissa maailmalla, jälkeenpäin saattaa huomata, että jopa enempi kuin siinä unelma yrittäjän hommassa. :-)

 

[Jali]

Sellaisesta että on elämälleen kunnianhimoinen tarkoitus omien mieltymystensä kautta. Esim. vaikka joku puukkojen takominen jne...

Tuo on juuri se mitä mullakin on hiukan hakusessa. Eli jos mulla nyt sattuisi olemaan vaikka tuo puukkojen takominen intohimona, niin pitäisi löytää tapa tienata sillä elanto kokonaan.

Kuulostaa oikein hyvältä. Inssihommat komennuksilla taitaa olla ihan rahakkaitakin, rahaa sit vaan säästöön jos joku oma juttu siintää mielessä. Ja kokemuksista ottaa oppia. Ja varmaan pääsee vähän nauttimaan elämästäkin noissa hommissa maailmalla, jälkeenpäin saattaa huomata, että jopa enempi kuin siinä unelma yrittäjän hommassa. :-)

Tuolla olisi käytännössä 60-70 tuntisia työviikkoja, mutta tosiaan siitä maksetaankin sen verran. Laskin, että nettona tulisi rahaa kuukaudessa noin 2.5 - 3.5 kertaa enemmän mitä tällä hetkellä saan, kun teen perus inssin aloituspalkalla töitä. Itseäni tuossa viehättää eniten ympäristön vaihtuvuus ja työn haasteellisuus. Tietty uudet kulttuurit ja ihmiset myös. Mulle matkustelu on aika suuri intohimo, niin sitä pääsisi tuota kautta toteuttamaan. Vaikka noi reissut nyt onkin todella kaukana mistään lomareissuista.

 

[mrNICEGUY]

Tuo on juuri se mitä mullakin on hiukan hakusessa. Eli jos mulla nyt sattuisi olemaan vaikka tuo puukkojen takominen intohimona, niin pitäisi löytää tapa tienata sillä elanto kokonaan.

Tuo ei onneksi vaadi harrastuksena paljoakaan rahaa. Mutta mitä enemmän uppoaa ja omistautuu jollekin asialle enemmän, on se pois muusta. Itse yritän aina töistä saada mielenkiintoista itselleen, ja haluaa oppia sitä itseään. Se edesauttaa uraa, oppimista ja tekee positiivisen kehän aikaan. Näin ei työtäkään tule pakkopullaa ja kellon tarkkailua.

Ennenmuinoinhan ihmiset kasvattivat, takoivat ym. Missä olivat hyviä. Ja enemmän oli tekemistä intohimon kanssa. Tai no, vaikka perittyjä taitoja. Mutta mentaliteetti työlle tuntu olevan vähän terveemmällä pohjalla.

Kunnianhimoa ja halu oppia!

 

[mrNICEGUY]

Vähän osittain aihetta sivuten teksti paniikkihäiriö-ketjusta mihin tämän joskus laitoin.

Eli siis velkavapaus ainakin omalla listalla. Ja asennoituminen elämään niin, ettei tarvitse elää kuin olisi enemmän varaa, eli olla onnellinen siitä mitä on. Ja jos jää ylimäärästä sopivasti, niin sitten ostaa niitä unelmia.

Siitä vähän diipimpää pohdittavaa... Ihan omista ajatuksista muodostettu suurimmalta osin. Kannattaa kuunnella äänikirjana Jordan Petersonin 12 rules for life. Esim. Strytellistä 2viikon kokeiluajalla ilmasiks, jakaa aika paljon samoja ajatuksia ja paljon muuta ja hyvin syvällisesti mutta helposti ymmärrettävänä:


Jos joku miettii treidailua pörssissä ym. vakavempaa uraa pörssimaailmassa, niin tässä vähän diipinpää mietintää aiheesta:

Joskus kun alotin sijoittelun niin se oli puhtaasti mielenkiinnosta miten pörssissä voi tehdä rahaa. Eli huokutteli ajatus tehdä rahaa pelkän älykkyyden takia. Mulla on vähän paha tapa uppoutua välillä vähän turhankin syvälle asioihin mitä haluan oppia, ja tämä treidaus oli aika loputon suo. Tai loputon suo yrittäen etsiä sitä omaa edgeään, aluksihan sitä ei edes tiennyt mitä se edge tarkoitti samalla kun RiskRewardit kuulosti yhtä houkuttelevilta kuin historian tunnit koulussa murkkuiässä.

Tässä viimeaikoina-vuosina olen lähinnä tehnyt **tusti töitä maksaakseni velkoja pois mikä vähentää stressiä tulevaisuudessa. Usein mitä enemmän tienaa tai on rahaa -> velat kasvaa myös. Tuokin piti vuosia sitten oppia kantapään kautta.

Nyt on purtu hammasta ja vaihdettu autokin premiumista pois, eikä haittaa yhtään. Tää on ollut kaikenkaikkiaan vähän tämmönen uuden asennoitumisen aikakausi, kun on halunnut tiputtaa kuukausimaksujaan ja vähentää velkojaan. Mutta mitä sitten kun on velaton? No stressiä on ainakin vähemmän.

Eli nyt ollaan tilanteessa mikä sai alkunsa siitä kun halusi parantaa elämäänsä rahalla. Ja rahan tekeminen pörssissä tappaa kaiken sen elämän mitä halusi parantaa.. Treidaaminen varsinkin tuhoaa tunteita aika tehokkaasti, jos meinaa menestyä, koska treidaaminen taistelee ihmisyyttä vastaan tunnepuolella. Ja menestyäksesi sinun pitää sivuuttaa kaikki mitä tunnet, ja analysoida rationaalisesti.

Yleensä menestyvät sijoittajat ja oikeasti rahakkaat ihmiset elävät aika niukasti. Eli sille rahalle etsitään lähinnä korkoa uusien sijoitusten ja säästämisen kautta. Kysymys kuuluukiin, mikä sen rahan haalimisen idea on, jos sitä ei käytä ja "elä"? Valta?!?
Sitten on toinen ääripää joka "syö yli varojen" ja ottaa lainat tappiin ym., vaihtelee autoja kalliimpiin kokoajan kun vanhaan tottuu ym...

Älkää ottako lainaa....tai harkitkaa ainakin vakavasti.

Raha ei tuo onnea mutta velka tuo stressiä.
Onnelisuus taitaa olla lähinnä sitä että osaa olla onnellinen siitä mitä jo on ja omistaa.

Ei nuo velat nyt niin kauheita ole olleet, mutta tuli vaan jossain kohtaa herättyä että paljonko sitä menee kuukaudessa kaikenmaailman lyhennyksiin ym. laskuihin. Ja muutenkin tuli vähän ylidramatisoitua, mutta kuitenkin vähän miettisin omaa elämäntilannetta ja mihin on ryhtymässä jos meinaa alottaa.
Oon ehkä ite ollut vähän tunneköyhä muutenkin, tai empatia ym. vähän hakusessa(sosiopaattinen) ja oonkin miettinyt että kategorisoimalla itsensä rationaaliseksi tai enemmän tunteelliseksi voisi antaa hyvän lähtökohdan kartoittaa omaa onnistumisprosenttiaan kyseisella alalla.

Loppuun vielä Big Shortista Michael Burryn "last letter to shareholders":

"Making money is not like what I thought it would be. This business kills the part of life that is essential, the part that has nothing to do with business. For the past two years, my insides have felt like they've been eating themselves. All the people that I respected won't talk to me anymore, except through lawyers. People want an authority to tell them how to value things, but they choose this authority not based on facts or results. They choose it because it feels authoritative and familiar. And I am not, nor ever have been, "familiar." So...so I have come to the sullen realization that I must close down the fund. Sincerely, Michael J. Burry, M.D."


Virheiden kautta nämäkin joutuu yleensä oppimaan ja silloin testataan molemmat ääripäät... Balanssia!
Jotku tosin myös jämähtää siihen toiseen ääripäähän, ja suurinosa huonompaan... Miksi?(alempana lisää, vanhaa tekstiä tästä ylös.)

Tuo edellä mainitsemani balanssi onkin aika jännä ajatus.
Kun kaikella universumissa on "hyvä" ja "huono". Ilman toista ei ole toistakaan. Jos kaikilla olisi pelkästään hyvä olla, niin vuosien päästä olisiko se enää hyvää oloa? Siitä tulee ns. uusinormaali, jolloin tarvitaan enemmän hyvänolon tunnetta -> selittää päihderiippuvaiset ym. mitkä eivät halua katkaista olojaan ja sitten menee lisää ja lisää....

Eli jonkunmoista ylikompensaatiota puolin ja toisin on oltava.
Tuon ylikompensaation puutteen takia monet mielialalääkkeetkään eivät luultavasti toimi, kun ne tasoittavat molempaa ääripäätä ja elämä on tasaisempaa. Onko se hyvä vai huono? Joillekkin luultavasti parempi kuin se huono olo, riippuen vakavuudesta, mutta yleensä ne "viat" on syvemmällä.

Ihmisillä joilla on pelkästään pahaa oloa, taas voi johtua monesta eri assiasta. Esim. siitä ettei elämälleen ole keksinyt tarkoitustaan tai ei ole selkärankaa alkaa projekteihin. Eli puuttuu kunnianhimoa ym...

Kunnianhimoa kun löytyy niin koko maailma avautuu sun eteen. Löydät projekteja mistä kiinnosta -> opettelet -> teet -> näet tulosta -> hyvä olo

Paniikkihäiriöisille: FIGHT THE MONSTERS!

Ihan vaan omia ajatuksia mitä on tullut huomattua...




Niitä mörköjä vastaan kannattaa taistella omien kokemuksien perusteella juurikin menemällä ja tekemällä niitä asioita mistä paniikkihäiriöt johtuu. Eli esim. enemmän sosiolisoitumista ym... Helppoa eikä nopeata se ei ole, mutta pelko ja välttely ruokkii mörköjä entistä enemmän.

Itse sain odottelun pelon voitettua aika hyvin ihan itsesuggestoimisen kautta ajamalla itseäni rentoon tilaan(vaikea selittää), välillä saatoin jopa rentoutua lääkärin vastaanoton penkillä niin että melkein nukahdin.


People tend to find balanse on their lifes, and as antidepressants show, balance is complicated and u need overreactions on eachs side. If u are happy/good mooded many years, that will eventually became a "new normal" and then u need moore good feel... Explains alot of things, like drug addicts etc...

 

[Reivi]

Kyllä se stressitön elämä on haaveissa täälläkin ja oikeastaan viimeisen 7v sen eteen tehnytkin "töitä". Toki tuon tavoittelua monimutkaistaa muu maailma tuossa ympärillä, mutta aina kun avautuu mahdollisuus tehdä edes teoriatasolla muutoksia, niin niihin pyrin tarttumaan.

Tuossa 3v tein pääasiassa toimistohommia, joissa sain pitkälti määrittää omat työtuntini ja palkka oli kohtuullinen näihin tunteihin nähden. Silti joka aamu vitutti kovasti töihin meno. Nyt kun rakentamisessa noususuhdanne avasi uusia ovia, hyppäsin toimistosta takaisin työmaille mittausinsinöörin rooliin (kosteus- ja tiiveysmittaukset). Laskennallinen tuntipalkka notkahti hiukan alaspäin, mutta ainakin näin alkuun työ on taas hauskaa ja motivoivaa. Stressi väheni ja lisäksi uusi työnantaja panostaa minun henkilökohtaiseen koulutukseen nyt vuoden sisällä liki 10k€, joka taas avaa uusia ovia rutkasti tulevaisuudessa.

Velkaa on kertynyt lopulta vähän, vaikka talon ostin reilu vuosi sitten. Tällä hetkellä maksan vain normi lyhennystä ja kuukaudessa palkasta yli jäävää rahaa säästän ihan tilille, josta sitten 1-2 kertaa vuoteen investoin suurempiin hankintoihin, eli käytännössä kohotan omaa päivittäistä asumismukavuutta pienissä erissä, mutta jatkuvasti ja ilman uutta velkaa. Samalla pidän huolen, että puskuria menoihin on 6kk nettopalkan verran, joka taas osaltaan vähentää stressiä.

Monta kivaa ja hauskaa asiaa toki jää edellä mainitulla tyylillä tekemättä, mutta toisaalta arki ei ole jatkuvasti ahdistavaa. Näillä näkymin talo on muutaman vuoden päästä paranneltu haluamalleni tasolle, jonka jälkeen hoidan lopun lainan nopeutetussa aikataulussa. Nyt ikää on 33v ja tähtäimessä on olla täysin velaton kun mittariin tulee 45v. Tuo loppujen lopuksi on realistinen suunnitelma ja ennenkaikkea tehtävissä ilman suurempaa stressiä.

Jos ja kun jatkan nykyisessä työssäni jatkuvasti kehittäen osaamistani, pystyn jo 5 vuoden päästä määrittämään pitkälti omat työtunti ja viimeistään kun velattomuus koittaa, niin tekemään esimerkiksi 3-4 päiväistä työviikkoa.

Toki kaikkeen edellä mainittuun vaikuttaa miljoona muuttujaa, mutta minimoimalla riskit ja varautumalla hiukan ennakkoon, uskon että stressitön elämä on hyvinkin saavuttevissa.

 

[mrNICEGU]

Noista koulutuksista pitäisi sitten aina nousta palkka ;)

 

[Powerhousu]

Toki kaikkeen edellä mainittuun vaikuttaa miljoona muuttujaa, mutta minimoimalla riskit ja varautumalla hiukan ennakkoon, uskon että stressitön elämä on hyvinkin saavuttevissa.

Musta taas tuntuu, että en saa stressitöntä elämää niin kauan kun teen töitä. Sitä on miettinyt mitä haluan oikeasti tehdä ja mikä olisi sellainen työ missä viihtyisin loppuelämäni, mutta törmään aina samaan ongelmaan: En halua tehdä ollenkaan töitä, mutta teen niitä ainoastaan säilyttääkseni nykyisen elintasoni ja toisaalta en kyllä ala yhteiskunnan elätiksikään. Ainoa haave on voittaa jostain miljoonia ja pitää tukikohtaa aina milloin missäkin, missä nyt sattuu kelit suosimaan. Hieman hankala haave kun sen eteen ei ole hirveän paljon itse tehtävissä.

 

[mrNICEGU]

Paljon on tullut pyöriteltyä ajatuksia eri mahdollisuuksista eri palkkatöistä, yrittäjyydesta ja pienyrittäjyydestä. Samoin on kaikki mahdolliset ajatuksen käyny mielessä eri some-kanavien kautta rahan tienaamisesta valokuvaamisesta, blogeista, instagramista ja youtube kanavista sun muista. Nämä jälkimmäiset on ehkä sellaisia, mitä pitää jossain vaiheessa kokeilla ihan vaan kokeilunilosta jos ne ottaisi tuulta alleen.

Tämä tulee ainakin itselle mielikuvaki, että etsit sitä unelmatyötä palkan kautta.

Avain on siinä että tekee asiaa mihin on intohimoa(oli se sitten vaikka nuppineulojen nuppien tekemistä), ja tekee sitä sitten paremmin kuin ketkään muut, tai ainakin kunnianhimon ja osaamisen mukaan.
Intohimo, kunnianhimo antavat ison edun positiivisen kehän takia oppia ja imeä tietoa asiasta/asioista mikä taas edesauttaa osaamista.

Tässä esimerkki kun vertailee vanhoja(2v ja yli) videoita ja uudempia.

https://www.youtube.com/user/alectheblacksmith/videos

 

[mrNICEGU]

Musta taas tuntuu, että en saa stressitöntä elämää niin kauan kun teen töitä. Sitä on miettinyt mitä haluan oikeasti tehdä ja mikä olisi sellainen työ missä viihtyisin loppuelämäni, mutta törmään aina samaan ongelmaan: En halua tehdä ollenkaan töitä, mutta teen niitä ainoastaan säilyttääkseni nykyisen elintasoni ja toisaalta en kyllä ala yhteiskunnan elätiksikään. Ainoa haave on voittaa jostain miljoonia ja pitää tukikohtaa aina milloin missäkin, missä nyt sattuu kelit suosimaan. Hieman hankala haave kun sen eteen ei ole hirveän paljon itse tehtävissä.

Jos tekee sitä mihin on into- ja kunnianhimoa, ja saa siitä vielä rahaa. Eli vaikka autoharrastus, kiinnostus moottoreista, auton kunnostamisesta jne...

Isolta osin asennoitumiskysymys: Teet töitä että saat rahaa - Teet jotain mihin on intohimoa ja saat siitä rahaa.. <-- kumpikin on periaatteessa "työtä"

 

[Powerhousu]

Jos tekee sitä mihin on into- ja kunnianhimoa, ja saa siitä vielä rahaa. Eli vaikka autoharrastus, kiinnostus moottoreista, auton kunnostamisesta jne...

Isolta osin asennoitumiskysymys: Teet töitä että saat rahaa - Teet jotain mihin on intohimoa ja saat siitä rahaa.. <-- kumpikin on periaatteessa "työtä"

Mulla ei oikein tunnu olevan intohimoa mihinkään. Ainakaan sellaista mikä kestää. Olen sen luonteinen, että saatan innostua jostain asiasta, mutta sekin haihtuu vähitellen. Olen tässä miettinyt, että olisi mukava opetella soittamaan kitaraa, mutta olen viivyttänyt senkin aloittamista, koska luulen, että jaksan rämpyttää sitä kuukauden, minkä jälkeen revin siitä kielet irti, sytytän tuleen ja tanssin sadetanssia sen ympärillä.

Mä hakeuduin kyllä insinööriksi juurikin sen takia, että koin jonkinnäköistä intohimoa keksimistä ja uuden luomista kohtaan ja nykyinen työ jopa täyttää nämä kriteerit, mutta senkin intohimon pilasin sillä, että tein siitä työn.

 

[Deleted member 96894]

Mä hakeuduin kyllä insinööriksi juurikin sen takia, että koin jonkinnäköistä intohimoa keksimistä ja uuden luomista kohtaan ja nykyinen työ jopa täyttää nämä kriteerit, mutta senkin intohimon pilasin sillä, että tein siitä työn.

Niinhän ne väittää että varmin tapa tappaa intohimo harrastukseen on tehdä siitä työ. Ei nyt aina päde, mutta kyllähän se hankaloittaa asioita jos sen vapaan toteuttamisen sijaan siihen puukkojen takomiseen joutuu tuomaan taloudelliset realiteetit, aikataulut ja asiakkaan vaatimukset.

Mutta hirveän henkilökohtaisia asioita, ei voi kenenkään puolesta mennä sanomaan mikä tuo elämään sisältöä. Sen nyt ehkä uskaltaa sanoa että vaikka nuorempana helposti ajattelit että rahalla asiat on ratkaistavissa, niin lopulta halvalla se pelkästään riittää. Tarvii jotain muutakin, vaikka ne puukot sitten.

 

[Jali]

Hyviä vastauksia tullut tänne!

Vähän osittain aihetta sivuten teksti paniikkihäiriö-ketjusta mihin tämän joskus laitoin.

Eli siis velkavapaus ainakin omalla listalla. Ja asennoituminen elämään niin, ettei tarvitse elää kuin olisi enemmän varaa, eli olla onnellinen siitä mitä on. Ja jos jää ylimäärästä sopivasti, niin sitten ostaa niitä unelmia.

Toi Jordan Petersonin kirja mulla onkin storytellissä kirjahyllyssä jonossa! Olisi hyvä löytää juuri sellainen hyvä balanssi elämässä. Jos alan sijoittamaan, niin olen ajattelut jotain vähän turvallisempia ja pidemmän aikavälin sijoituksia. Mihinkään uuteen kalliiseen autoon mulla ei ole mitään tarvetta. Tosin nykyisen 200 euroa maksavan auton meinasin vaihtaa ens vuoden alusta pois Ehkä 7 vuotta samalla autolla riittää. Mulle velka ei sinänsä merkitse mitään. Mutta toi on hyvä pointti, että niitä lyhennyksiä voi alkaa jossain vaiheessa kertymään niin paljon, että ne syö kaiken rahan melkein. Eli jos asuntolainaa ottaa vaikka, nii ei vedä sitä överiksi. Maksan nyt jo 550 euroa vuokraa, niin tuolla rahalla jo lyhentelisi hyvin jotain halvempaa asuntoa. Itse en oo ikinä ollut miään kovin ääripäihin menevä onneksi.

Kyllä se stressitön elämä on haaveissa täälläkin ja oikeastaan viimeisen 7v sen eteen tehnytkin "töitä". Toki tuon tavoittelua monimutkaistaa muu maailma tuossa ympärillä, mutta aina kun avautuu mahdollisuus tehdä edes teoriatasolla muutoksia, niin niihin pyrin tarttumaan.

Tuossa 3v tein pääasiassa toimistohommia, joissa sain pitkälti määrittää omat työtuntini ja palkka oli kohtuullinen näihin tunteihin nähden. Silti joka aamu vitutti kovasti töihin meno. Nyt kun rakentamisessa noususuhdanne avasi uusia ovia, hyppäsin toimistosta takaisin työmaille mittausinsinöörin rooliin (kosteus- ja tiiveysmittaukset). Laskennallinen tuntipalkka notkahti hiukan alaspäin, mutta ainakin näin alkuun työ on taas hauskaa ja motivoivaa. Stressi väheni ja lisäksi uusi työnantaja panostaa minun henkilökohtaiseen koulutukseen nyt vuoden sisällä liki 10k€, joka taas avaa uusia ovia rutkasti tulevaisuudessa.

Velkaa on kertynyt lopulta vähän, vaikka talon ostin reilu vuosi sitten. Tällä hetkellä maksan vain normi lyhennystä ja kuukaudessa palkasta yli jäävää rahaa säästän ihan tilille, josta sitten 1-2 kertaa vuoteen investoin suurempiin hankintoihin, eli käytännössä kohotan omaa päivittäistä asumismukavuutta pienissä erissä, mutta jatkuvasti ja ilman uutta velkaa. Samalla pidän huolen, että puskuria menoihin on 6kk nettopalkan verran, joka taas osaltaan vähentää stressiä.

Monta kivaa ja hauskaa asiaa toki jää edellä mainitulla tyylillä tekemättä, mutta toisaalta arki ei ole jatkuvasti ahdistavaa. Näillä näkymin talo on muutaman vuoden päästä paranneltu haluamalleni tasolle, jonka jälkeen hoidan lopun lainan nopeutetussa aikataulussa. Nyt ikää on 33v ja tähtäimessä on olla täysin velaton kun mittariin tulee 45v. Tuo loppujen lopuksi on realistinen suunnitelma ja ennenkaikkea tehtävissä ilman suurempaa stressiä.

Jos ja kun jatkan nykyisessä työssäni jatkuvasti kehittäen osaamistani, pystyn jo 5 vuoden päästä määrittämään pitkälti omat työtunti ja viimeistään kun velattomuus koittaa, niin tekemään esimerkiksi 3-4 päiväistä työviikkoa.

Toki kaikkeen edellä mainittuun vaikuttaa miljoona muuttujaa, mutta minimoimalla riskit ja varautumalla hiukan ennakkoon, uskon että stressitön elämä on hyvinkin saavuttevissa.

Toi on just hyvä, että oot toimistosta päässy pois kun oot huomannu ettei se oo sun juttu! Sulla on muutenkin aika hyvin selvillä suunnitelmat jo noin pitkälle! Helpottaa vähän sitä tekemistä, kun on joku selkeä suunta mihin mennä.

Toi 6kk puskurirahasto on hyvä juttu! Itse en välttämättä noin paljon pitäisi varsinkaan jos sen kustannuksella jää jotain tekemättä mitä ehdottomasti haluan Onko sulla tullut yhtään sellainen olo, että asuntolainan ja muiden maksujen takia jäät jostain paitsi nykyään? Tuo on mulla aika isona kriteerinä, että otanko lainaa ollenkaan vai en. Ihan vaan koska en halua suunnitella asioitani niin, että alan elämään kunnolla vasta sitten kun kaikki lainat on maksettu. Toi 3-4 päiväinen työviikko houkuttelee myös itseäni ajatuksena, mutta sen eteen pitäisi etukäteen tehdä tosi paljon hommia.

 

[Jali]

Musta taas tuntuu, että en saa stressitöntä elämää niin kauan kun teen töitä. Sitä on miettinyt mitä haluan oikeasti tehdä ja mikä olisi sellainen työ missä viihtyisin loppuelämäni, mutta törmään aina samaan ongelmaan: En halua tehdä ollenkaan töitä, mutta teen niitä ainoastaan säilyttääkseni nykyisen elintasoni ja toisaalta en kyllä ala yhteiskunnan elätiksikään. Ainoa haave on voittaa jostain miljoonia ja pitää tukikohtaa aina milloin missäkin, missä nyt sattuu kelit suosimaan. Hieman hankala haave kun sen eteen ei ole hirveän paljon itse tehtävissä.

Mä oon itsessäni huomannu hiukan samaa asiaa! Olin viime vuoden kesän kokonaan poissa töistä omasta valinnastani, että sain koulujutut kesän aikana eteenpäin ja aikaa lomailla. Olin tuota varten säästänyt rahaa sen verran, että pärjään koko kesän siihen saakka, että opintotuet alkaa rullaamaan taas. Koko kesä piti elää todella niukalla rahankulutuksella, mutta oli valehtelematta yksi parhaista kesistä moniin vuosiin Tänä kesänä en oo taas pitäny yhtään lomaa, niin huomaa sen stressin kasaantumisen ihan eri tavalla taas.

Mulla ei oikein tunnu olevan intohimoa mihinkään. Ainakaan sellaista mikä kestää. Olen sen luonteinen, että saatan innostua jostain asiasta, mutta sekin haihtuu vähitellen. Olen tässä miettinyt, että olisi mukava opetella soittamaan kitaraa, mutta olen viivyttänyt senkin aloittamista, koska luulen, että jaksan rämpyttää sitä kuukauden, minkä jälkeen revin siitä kielet irti, sytytän tuleen ja tanssin sadetanssia sen ympärillä.

Mä hakeuduin kyllä insinööriksi juurikin sen takia, että koin jonkinnäköistä intohimoa keksimistä ja uuden luomista kohtaan ja nykyinen työ jopa täyttää nämä kriteerit, mutta senkin intohimon pilasin sillä, että tein siitä työn.

Mulla on oikeastaan aika samalla tavalla näin. Innostun aina ihan hitosti jostain uudesta asista, mutta sit se jää jossain vaiheessa pois. Tämän takia koitan nykyään mahdollisimman paljon kokeilla eri asioita vaan ihan satunnaisesti. Ja lukea eri asioista myös mahdollisimman paljon. Nyt on helmikuusta asti ollut valokuvaus uutena harrastuksena ja siitä into ei oo vielä ainakaan uupunut. Harvinaisen pitkään tuo on vielä ainakin kestänyt Ja tuohon on tullut toisena vielä kuvien muokkaus ja muu manipulointi.

Ja itse tosiaan insinööri myös sen takia, että tekniikka kiinnostaa paljon. Kiinnostaa edelleenkin, mutta pitäisi ehkä löytää se oma alue minkä parissa tehdä töitä.

 

[Jali]

Tämä tulee ainakin itselle mielikuvaki, että etsit sitä unelmatyötä palkan kautta.

Avain on siinä että tekee asiaa mihin on intohimoa(oli se sitten vaikka nuppineulojen nuppien tekemistä), ja tekee sitä sitten paremmin kuin ketkään muut, tai ainakin kunnianhimon ja osaamisen mukaan.
Intohimo, kunnianhimo antavat ison edun positiivisen kehän takia oppia ja imeä tietoa asiasta/asioista mikä taas edesauttaa osaamista.

Tässä esimerkki kun vertailee vanhoja(2v ja yli) videoita ja uudempia.

https://www.youtube.com/user/alectheblacksmith/videos

Jossain määrin ehkä joo, mutta oon oikeastaan täysin tyytyväinen nykyisiinkin tuloihin. Varsinkin jos mun menot ei tästä kasva. Se vaan käytännössä tarkottaa ikuista vuokralla asumista ja tuollaisella 200 euron autolla ajamista. Haluaisin tuloni ainakin sille tasolle, että siitä rahasta ei tartteisi stressata. Esimerkiksi jos joku puhelin hajoaa, niin voi ostaa uuden eikä sitä varten tarvitse erikseen säästää. Tuohon voisi aivan hyvin riittää jo joku 40 000 euroa vuodessa. Se on vaan tosiasia, että kaikki maksaa rahaa. Jos haluaa harrastaa, ei stressata ruokavalinnoissa, välillä ostella jotain uutta ja välillä matkustella niin ne vaatii rahaa. Mihinkään 100k euron autoihin tai kalliisin kelloihin tai muihin kilkkeisiin mulla ei oo mitään tarvetta tai mielenkiintoa.

Ja tuo kuulostaa tosi helpolta itsekkin sanoa, että tekee sitä mihin on intohimoa. Tällä hetkellä tosiaan sitä intohimoa ei löydy mitään yksittäistä asiaa kohtaa niin paljoa, että siitä saisi mitään aikaan. Matkustelua ehkä, mutta tuo taas vaatii rahaa ja aikaa enemmän kuin mitä nyt on käytettävissä.

 

[maltsu]

Jossain määrin ehkä joo, mutta oon oikeastaan täysin tyytyväinen nykyisiinkin tuloihin. Varsinkin jos mun menot ei tästä kasva. Se vaan käytännössä tarkottaa ikuista vuokralla asumista ja tuollaisella 200 euron autolla ajamista. Haluaisin tuloni ainakin sille tasolle, että siitä rahasta ei tartteisi stressata.

Yks tapa on eukon kanssa yhteiseen kämppään, siinä puolittuu asumiskulut ja monet muutkin kulut pienenee. Stressi ei tosin välttämättä puolitu.

Mutta jos sulla on insinöörin koulutus, niin eiköhän tuosta 200 euron autosta pitäis päästä upgreidaamaan aika nopeasti. Tosin auto on kyllä niitä korkeimmin verotettuja kulutustavaroita, et mahdollisimmn vähän toki kannattaa sijoittaa siihen, jos haluaa vaurastua mahd nopeasti.

 

[maltsu]

Mulla ei oikein tunnu olevan intohimoa mihinkään. Ainakaan sellaista mikä kestää. Olen sen luonteinen, että saatan innostua jostain asiasta, mutta sekin haihtuu vähitellen. Olen tässä miettinyt, että olisi mukava opetella soittamaan kitaraa, mutta olen viivyttänyt senkin aloittamista, koska luulen, että jaksan rämpyttää sitä kuukauden,

Tuli tämä niin elävästi mieleen. :-)

View: https://www.youtube.com/watch?v=hYjCbgM87sQ&t=0m09s

 

[Jali]

Yks tapa on eukon kanssa yhteiseen kämppään, siinä puolittuu asumiskulut ja monet muutkin kulut pienenee. Stressi ei tosi välttämättä puolitu.

Mutta jos sulla on insinöörin koulutus, niin eiköhän tuosta 200 euron autosta pitäis päästä upgreidaamaan aika nopeasti. Tosin auto on kyllä niitä korkeimmin verotettuja kulutustavaroita, et mahdollisimmn vähän toki kannattaa sijoittaa siihen, jos haluaa vaurastua mahd nopeasti.

Eukkoa ei ole tällä hetkellä niin tuo ei ole vaihtoehto
Ja pystyisin mä vaikka heti vaihtamaan auton. Pitää vaan miettiä, että kuinka paljon viitsii rahoitusta tuohon ottaa. Toista paskaa en kuitenkaan osta vanhan paskan tilalle.

 

[mrNICEGUY]

Itse oon katsellut youtubesta paljon "how its made" jaksoja, ja sitäkautta veitsien ym. miekkojen takomis videoita. Sitä kautta löyty kiinnostus noihin.

Tuntuu että sille intohimolle pitää etsiä joku asia mistä saa kipinän, eikä odottaa ja miettiä mikä kiinnostaisi. Moni asia mistä ei tiedä mitää on kuin ilmaa, mutta kun vähän raapii pintaa niin voi löytää sen kipinän kun tajuaa asiasta enemmän.

Tässä esim. kelloihin liittyvä esimerkki:



Jos kelloista ja niiden erilaisuuksista ja mekaniikan hienouksista ei ole muuta tietoa kuin se miltä kuori näyttää, voi kelloharrastuskin tuntua helposti aika lattealta.

Siitä lukemaan

https://archive.org/stream/JordanB....to Chaos (2018, Random House Canada)_djvu.txt


Paljon luettavaa, mutta kannattaa etsiä tekstistä haulla vaikka "meaningful" sanalla.