Minkälaisesta tulevaisuudesta haaveilet?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jali
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Itse oon katsellut youtubesta paljon "how its made" jaksoja, ja sitäkautta veitsien ym. miekkojen takomis videoita. Sitä kautta löyty kiinnostus noihin.

Tuntuu että sille intohimolle pitää etsiä joku asia mistä saa kipinän, eikä odottaa ja miettiä mikä kiinnostaisi. Moni asia mistä ei tiedä mitää on kuin ilmaa, mutta kun vähän raapii pintaa niin voi löytää sen kipinän kun tajuaa asiasta enemmän.

Tässä esim. kelloihin liittyvä esimerkki:



Jos kelloista ja niiden erilaisuuksista ja mekaniikan hienouksista ei ole muuta tietoa kuin se miltä kuori näyttää, voi kelloharrastuskin tuntua helposti aika lattealta.

Siitä lukemaan :)

https://archive.org/stream/JordanB.Peterson12RulesForLifeAnAntidoteToChaos/Jordan B. Peterson - 12 Rules for Life_ An Antidote to Chaos (2018, Random House Canada)_djvu.txt


Paljon luettavaa, mutta kannattaa etsiä tekstistä haulla vaikka "meaningful" sanalla.
Just tuon takia mä koitankin kokeilla mahdollisimman paljon kaikkia uusia juttuja, että löytyis se oma. Mä oon katsonut noita how it's made videoita kanssa ja möys noita kelloihin liittyviä videoitakin! Noi on kyl tosi siistejä kapistuksia.
 
Pitää vaan miettiä, että kuinka paljon viitsii rahoitusta tuohon ottaa.

Mä oon miettiny ton valmiiksi: 0 euroa. :-) Kuitenkin autossa arvo tippuu aina ja kalliimmassa vielä nopeammin ja enemmän. Sit vielä rahoittaa korkoa maksaen tota arvon alenemista..
Mun mielestä lainaa voi/kannattaa ottaa niihin juttuihin mitkä voi tuottaa (asunto, sijoitukset, yritys jne.) mut ei kulutustavaraoihin mikäli suinkin mahdollista, ne pitäis pyrkiä hoitamaan säästämällä/käteisellä.
Pysyy järki kädessä ostoksilla, kun maksaa tililtä "hard earned taxes paid" rahoja, jengalla ostaessa kulutustavarat alkaa halpenemaan silmissä.. Mut sitten kun olis tilaisuus sijoittaa johonkin tuottavaan ja se laina onkin jo otettu autoa varten, niin ei hyvä...
 
Mä oon miettiny ton valmiiksi: 0 euroa. :-) Kuitenkin autossa arvo tippuu aina ja kalliimmassa vielä nopeammin ja enemmän. Sit vielä rahoittaa korkoa maksaen tota arvon alenemista..
Mun mielestä lainaa voi/kannattaa ottaa niihin juttuihin mitkä voi tuottaa (asunto, sijoitukset, yritys jne.) mut ei kulutustavaraoihin mikäli suinkin mahdollista, ne pitäis pyrkiä hoitamaan säästämällä/käteisellä.
Pysyy järki kädessä ostoksilla, kun maksaa tililtä "hard earned taxes paid" rahoja, jengalla ostaessa kulutustavarat alkaa halpenemaan silmissä.. Mut sitten kun olis tilaisuus sijoittaa johonkin tuottavaan ja se laina onkin jo otettu autoa varten, niin ei hyvä...
Tuohan olisi tosiaan se paras mahdollinen vaihtoehto :LOL: Toisaalta en halua ostaa mitään 1000 euron autoa taas.
 
Tuohan olisi tosiaan se paras mahdollinen vaihtoehto :LOL: Toisaalta en halua ostaa mitään 1000 euron autoa taas.

Vanha täällä varoittelee. :-) Ite kerran elämässä halusin sen uuden kalliin auton ja aikamonen krapula iski heti kun rahat oli lähteny tililtä. En siis edes ostanu velalla, mutta oivoi olisinpa korjauttanau vanhaa joka kuitenkin oli muuten mukava ja sen uuden auton rahan laitanu esim. kyseisen autofirman osakkeisiin, tai vielä fiksumpiin osakkeisiin...
 
Vanha täällä varoittelee. :-) Ite kerran elämässä halusin sen uuden kalliin auton ja aikamonen krapula iski heti kun rahat oli lähteny tililtä. En siis edes ostanu velalla, mutta oivoi olisinpa korjauttanau vanhaa joka kuitenkin oli muuten mukava ja sen uuden auton rahan laitanu esim. kyseisen autofirman osakkeisiin, tai vielä fiksumpiin osakkeisiin...

Tänne kirjoitin hyviä vertailuita autoista ja niiden kustannuksista:

https://pakkotoisto.com/threads/farmari-tai-tila-auto-5-hengen-perheelle.133297/

Itse laskin että edellinen auto maksoi vuodessa lähemmäs 7000e, eli noin 600e/kk. Tuli kiire autukaupoille eikä harmita yhtään. Sille 600e/kk on parempaakin käyttöä kuin autolla ajo.
 
Vanha täällä varoittelee. :-) Ite kerran elämässä halusin sen uuden kalliin auton ja aikamonen krapula iski heti kun rahat oli lähteny tililtä. En siis edes ostanu velalla, mutta oivoi olisinpa korjauttanau vanhaa joka kuitenkin oli muuten mukava ja sen uuden auton rahan laitanu esim. kyseisen autofirman osakkeisiin, tai vielä fiksumpiin osakkeisiin...

Tänne kirjoitin hyviä vertailuita autoista ja niiden kustannuksista:

https://pakkotoisto.com/threads/farmari-tai-tila-auto-5-hengen-perheelle.133297/

Itse laskin että edellinen auto maksoi vuodessa lähemmäs 7000e, eli noin 600e/kk. Tuli kiire autukaupoille eikä harmita yhtään. Sille 600e/kk on parempaakin käyttöä kuin autolla ajo.
Musta tuntuu, että teillä ja mulla on eri käsitys "kalliista" autosta :LOL: Toi 600e/kk on sellainen, et mulla tulisi mieleenkään maksaa noin paljoa autoilusta. Eikä nyt olisi kyllä varaakaan siihen jos haluan rahaa yhtään säästää. Mulla oli aikaisemmin kiikarissa Seat Leon, mutta noi tosiaan maksaisi sen 10k euroa vähintään. Toi on mun mittapuulla todella kallis auto jo :ROFLMAO: Nyt haluaisin jonkun järkevän hintaisen, suht pienikokoisen ja pienikulutuksellisen auton mikä on luotettava. Nykyinen auto vie ihan helvetisti bensaa, siinä ei oo ilmastointia eikä mitään muitakaan varusteita, sillä ei voi ajaa moottoritiellä enkä tiiä kuin kauan se kestää enää :LOL: Jos sen nyt kerran vielä katsaistais, niin sit se on palvellu ihan riittävästi.
 
Hyviä vastauksia tullut tänne!
Toi on just hyvä, että oot toimistosta päässy pois kun oot huomannu ettei se oo sun juttu! Sulla on muutenkin aika hyvin selvillä suunnitelmat jo noin pitkälle! Helpottaa vähän sitä tekemistä, kun on joku selkeä suunta mihin mennä.

Toi 6kk puskurirahasto on hyvä juttu! Itse en välttämättä noin paljon pitäisi varsinkaan jos sen kustannuksella jää jotain tekemättä mitä ehdottomasti haluan :LOL: Onko sulla tullut yhtään sellainen olo, että asuntolainan ja muiden maksujen takia jäät jostain paitsi nykyään? Tuo on mulla aika isona kriteerinä, että otanko lainaa ollenkaan vai en. Ihan vaan koska en halua suunnitella asioitani niin, että alan elämään kunnolla vasta sitten kun kaikki lainat on maksettu. Toi 3-4 päiväinen työviikko houkuttelee myös itseäni ajatuksena, mutta sen eteen pitäisi etukäteen tehdä tosi paljon hommia.

Tekemällä asioita huomaa parhaiten, että mikä toimii ja mikä ei. Nykyinen työnkuva myös takaa sen, että samalla työmaalla harvoin viikkoa pidempään menee, joten vähän kusisemmatkin keikat kestää, kun tietää että kohta on jotain muuta kalenterissa. Mut juu, luonne on vähän semmoinen, että mielellään miettii asiat viidesti ennenkuin alkaa toteuttamaan. Toki se joskus rajoittaa elämää, mutta toisaalta siellä vaakakupissa on vastapainona se vähäisempi stressi. Toki minäkään en osaa sanoa, että mitä isona teen ja kuinka itseni elätän, mutta lopulta nuokin asiat on sivuseikkoja tässä isommassa kuvassa.

Ulkomaan reissuja ihan lomaillen ei toki nykytilanteessa tule tehtyä aivan joka vuosi ja kaikkea kivaa harrastimistakin tulee rajoitettua esim. talvisin moottorikelkkailut tulee ajeltua lainavehkeillä, oman osto kun juuri nyt ole järkevää (toki ennemmin tai myöhemmin kun sen aika on, tulee tontille se kelkkakin). Laina + muut juoksevat talokulut mulla ja rouvalla on yhteensä noin 900€/kk, joka on lopulta vähän. Toki tuossa jeesii se, että lainaa meillä on yhteensä vain 120k€. Vanha viisaus, ei ne isot tulot, vaan pienet menot, pitää paikkansa ;). Käytännössä mun ei tarvitsisi ihan näin tiukalla taloudella elää, mutta mieluummin maksan rahalla autoni tai remonttikuluni, kuin otan niihin kulutusluottoa tai muuta lainaa. Toki se aina kirpaisee kerralla maksaa, mutta sitten siitä ei tarvi enää huolehtia :).

Ja mitä autoon tulee, niin johtuen omasta sijainnista suhteessa työpaikkaani, valtio käytännössä maksaa mun autoilut täysmääräisesti veronpalautuksina ja matkakorvauksina/päivärahoina, saattaapa siitä muutama satanen jäädä vielä kulujen jälkeen kouraankin. Toki tuokin tarkoittaa, että hintaluokka autossa on 6000€ kantturoilla ja käyttövoimana diisseli. Kauppa sun muut reissut hoidan työmatkan yhteydessä.

Summa sumarum, elämä on aina valintoja ja jokainen tekee omansa. Itse en tavoittele kuuta taivaalta, lähinnä stressitöntä elämää jossa on myös aikaajoin mahdollisuus nauttia niistä pienistä asioista, kuten luonto, rauhallinen elinympäristö ja hyvä ruoka. Nuo kaikki edellä mainitut jo löytyy tällä hetkellä ja niistä ei tarvitse tinkiä, kaikki muu kiva on sitä bonusta ja plussaa
 
Noista koulutuksista pitäisi sitten aina nousta palkka ;)

Se ois vähän niinkuin suunnitelmakin :). Suurempi hyötyhän tuossa on toki se, että kun sertifioinnit on lopulta saatu, niin jatkossa pystyn paremmin kilpailemaan työmarkkinoilla ja samalla helpommin hinnoittelemaan oman työni ja lopulta myös määrittämään kuinka paljon sitä työtä päivittäin teen :).
 
Tekemällä asioita huomaa parhaiten, että mikä toimii ja mikä ei. Nykyinen työnkuva myös takaa sen, että samalla työmaalla harvoin viikkoa pidempään menee, joten vähän kusisemmatkin keikat kestää, kun tietää että kohta on jotain muuta kalenterissa. Mut juu, luonne on vähän semmoinen, että mielellään miettii asiat viidesti ennenkuin alkaa toteuttamaan. Toki se joskus rajoittaa elämää, mutta toisaalta siellä vaakakupissa on vastapainona se vähäisempi stressi. Toki minäkään en osaa sanoa, että mitä isona teen ja kuinka itseni elätän, mutta lopulta nuokin asiat on sivuseikkoja tässä isommassa kuvassa.

Ulkomaan reissuja ihan lomaillen ei toki nykytilanteessa tule tehtyä aivan joka vuosi ja kaikkea kivaa harrastimistakin tulee rajoitettua esim. talvisin moottorikelkkailut tulee ajeltua lainavehkeillä, oman osto kun juuri nyt ole järkevää (toki ennemmin tai myöhemmin kun sen aika on, tulee tontille se kelkkakin). Laina + muut juoksevat talokulut mulla ja rouvalla on yhteensä noin 900€/kk, joka on lopulta vähän. Toki tuossa jeesii se, että lainaa meillä on yhteensä vain 120k€. Vanha viisaus, ei ne isot tulot, vaan pienet menot, pitää paikkansa ;). Käytännössä mun ei tarvitsisi ihan näin tiukalla taloudella elää, mutta mieluummin maksan rahalla autoni tai remonttikuluni, kuin otan niihin kulutusluottoa tai muuta lainaa. Toki se aina kirpaisee kerralla maksaa, mutta sitten siitä ei tarvi enää huolehtia :).

Ja mitä autoon tulee, niin johtuen omasta sijainnista suhteessa työpaikkaani, valtio käytännössä maksaa mun autoilut täysmääräisesti veronpalautuksina ja matkakorvauksina/päivärahoina, saattaapa siitä muutama satanen jäädä vielä kulujen jälkeen kouraankin. Toki tuokin tarkoittaa, että hintaluokka autossa on 6000€ kantturoilla ja käyttövoimana diisseli. Kauppa sun muut reissut hoidan työmatkan yhteydessä.

Summa sumarum, elämä on aina valintoja ja jokainen tekee omansa. Itse en tavoittele kuuta taivaalta, lähinnä stressitöntä elämää jossa on myös aikaajoin mahdollisuus nauttia niistä pienistä asioista, kuten luonto, rauhallinen elinympäristö ja hyvä ruoka. Nuo kaikki edellä mainitut jo löytyy tällä hetkellä ja niistä ei tarvitse tinkiä, kaikki muu kiva on sitä bonusta ja plussaa
Toi työmaan ja paikan vaihtuminen on mulla kanssa sellanne, et se lisää sitä työn mielekkyyttä todella paljon. Nyt oikeen tyrkytän itteeni aina vapaaehtoseks nykyisessä työssä jos pitää lähetä käymään asiakkaalla :LOL: Tossa asiassa oon sit taas ihan päinvastainen, et mä harvoin mietin mitään viidesti. Jos mulla olisi ollut tarpeeksi rahaa tilillä tuossa kuukausi takaperin niin olisin järkännyt itselleni working holiday viisumin Ausseihin :ROFLMAO:

Tuo on mulla se, että haluan nyt nuorena reissata mahdollisimman paljon ja tehdä asioita. Tuo reissaaminen on kuitenkin ihan ylivoimasesti se mistä saa tällä hetkellä suurinta elämäniloa itselleni. Tänä vuonna ei oo kerenny käymään missään ja kauhea polte olisi lähteä johonkin jo.

Teillä on sit sentään ihan järkevissä hinnoissa asumiskulut. Halvemmat ne on ku mitä mulla yksin asuvana vuokralla :LOL: Mä oon nyt joka kuukausi saanut pienennetty menoja sen jälkeen, kun aloin tarkkaan seuraamaan ja erittelemään omaa rahankulutusta. Nyt sitä tietty menee taas, kun uusin ulkoiluvaatteet syksyksi kunnollisiin koska vanhat jäi pieneksi. Mut mä pystyt järkeistämään itselleni tommoset hyödylliset sijoitukset eikä niihinkään tarvitse mitään tonnia käyttää, vaan pärjää vähän järkevän hintasillakin. Auto ja asunto mulla olis ainoa, mihin olisin valmis lainaa ottamaan. Mihinkään muuhun en. Esimerkiks mitään elektroniikkaa tai muita leluja ei tulis mieleenkään ostella luottokortilla.

Toi on hyvä, että saa autosta vähennyksiä. Mulla voisi olla joku tuollainen 5000e - 6000e arvoinen auto kiikarissa kanssa. Tuolla saisi jo sellaisen, että sillä menisi useamman vuoden huolettomasti.

Tuosta stressistä ja sen hallinnasta tuli muuten aika hyviä ajatuksia kirjassa "Subtle art of not giving a fuck" :LOL: Siinä puhuttiin, että stressiä ei pysty mitenkään välttämään mutta siihen pystyy vaikuttamaan mistä se tulee. Eli esimerkiks jos tekee jotain tosi helppoa työtä missä ei oo yhtään stressiä, niin siitä todennäköisesti maksetaan sen verran vähän, että stressaa rahasta. Ja taas jos tekee sellaista työtä mistä saa enemmän rahaa, niin stressaa siitä itse työstä. Toi kirja kannattaa ehdottomasti lukasta! :LOL:
 
Tavoitteet ja haaveet tuntuu aina muuttuvan sitä mukaan kun saavuttaa tietyn elämänvaiheen jota on ennen tavoitellut.

Ikää löytyy nyt 29 ja tuntuu, että olen saavuttanut ne asiat mistä haaveilin vajaa 10 vuotta sitten. Löytyy vaimo jonka kanssa menee todella hyvin. Olen työssä ja ammatissa joka on monen pojan (myös minun) unelma-ammatti. Toiminin sivutoimisena yrittäjänä jossa bisnes pyörii tasaisen varmasti. Oma asunto joka on parin vuoden päästä velaton. Rahasta ei tarvitse stressata vaan voi ostella kaupasta mitä ruokaa haluaa ja matkustella jos siltä tuntuu. Välillä tulee tosin fiilis, että elämä on turhan tasaista ja kaipaisin lisää haasteita sekä uusia tavoitteita.

Seuraavat isommat haavet on rakentaa oma omakotitalo sekä kehittää ja viedä omaa bisnestä seuraavalle tasolle (toiminimi —> oy).
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Olen työssä ja ammatissa joka on monen pojan (myös minun) unelma-ammatti.
Ajjuma, kaivurikuski!

Pikkupoikana se oli unelma-ammattini. Vieläkin vois tokkopa olla. Kaivella talonpohjia tai ojia ja hörppiä kahvia termarista. Ressi ei painais ja jos termari jäis kotiin, vois ajella paikalliseen Essoon kahville&munkille morjestaan samalla poikia. Työ odottais ja kukaan ei kuolis, jos vähän mokais luiskan kallistuksen kans.

Toinen vois olla motokuski. Yksin keskellä metsää ja kahvitauko taas termarista tai tulilla kannon nokassa.
 
Kun joskus lähitulevaisuudessa voisi muuttaa jonnekkin korpeen puolilahoon kämppään. Siinä sitten korjailisin juttuja ja kalastelisin.

Samalla voisi rassailla jotain pöriseviä juttuja, joissa ei ole katalysaattoria.
 
Kun joskus lähitulevaisuudessa voisi muuttaa jonnekkin korpeen puolilahoon kämppään. Siinä sitten korjailisin juttuja ja kalastelisin.

Samalla voisi rassailla jotain pöriseviä juttuja, joissa ei ole katalysaattoria.

Nuorempana munkin tulevaisuuden unelmani oli tämä, kalastelua lukuun ottamatta.
Sittemmin se suunnilleen toteutui, ja nykyään tulevaisuuden haaveet liittyy lähinnä siihen, että pärjäisi omillaan mahdollisimman kauan ja lopulta kuolisi saappaat jalassa eikä joutuisi mihinkään hoitokotiin kitumaan.
 
Ajjuma, kaivurikuski!

Pikkupoikana se oli unelma-ammattini. Vieläkin vois tokkopa olla. Kaivella talonpohjia tai ojia ja hörppiä kahvia termarista. Ressi ei painais ja jos termari jäis kotiin, vois ajella paikalliseen Essoon kahville&munkille morjestaan samalla poikia. Työ odottais ja kukaan ei kuolis, jos vähän mokais luiskan kallistuksen kans.

Toinen vois olla motokuski. Yksin keskellä metsää ja kahvitauko taas termarista tai tulilla kannon nokassa.

Täsmälleen mun ajatukset. Ihan pienenä halusin olla astronautti, ja nykyään aina kun nään kaivurin mietin että tuo homma ois parasta mitä elantonsa eteen voi tehdä. Tuo työnkuvaus ja ah, tosiaan kukaan ei kuole jos mokaat, korkeintaan vesi valuu pikkasen verkkaisemmin. Ehkä minä joskus vielä leipiinnyn tähän nykyiseen ammattiin ja vaihdan oikeisiin hommiin.
 
Mulla ei oikein tunnu olevan intohimoa mihinkään. Ainakaan sellaista mikä kestää. Olen sen luonteinen, että saatan innostua jostain asiasta, mutta sekin haihtuu vähitellen. Olen tässä miettinyt, että olisi mukava opetella soittamaan kitaraa, mutta olen viivyttänyt senkin aloittamista, koska luulen, että jaksan rämpyttää sitä kuukauden, minkä jälkeen revin siitä kielet irti, sytytän tuleen ja tanssin sadetanssia sen ympärillä.

Mä hakeuduin kyllä insinööriksi juurikin sen takia, että koin jonkinnäköistä intohimoa keksimistä ja uuden luomista kohtaan ja nykyinen työ jopa täyttää nämä kriteerit, mutta senkin intohimon pilasin sillä, että tein siitä työn.

Itsellä tuo kiinnostuksen lopahtaminen vaivasi myös ennen, ja sitten löysi uuden asian mistä tarttua. Aika pitkälti johtui siitä ettei ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä, vaan halusi tehdä nopeasti uusia juttuja. Nykyään vähän enemmän kärsivällisyyttä ja pinnaa mikä auttaa paljon.
 
Eli hyvin yksinkertainen kysymys on nyt pyörinyt mielessä jo pitemmän aikaa. Minkälaisesta tulevaisuudesta haaveilet ja mitä teet sen saavuttamisen eteen?

Mitähän tuohon vastaisi?
Olen ollut 20+ vuotta duunissa, josta olen kokonaisuutena nauttinut. Sitä ennen olin 10 vuotta alalla, jossa viihdyin, mutta sitten alkoivat koirat kirjaimellisesti kusta käsille ja tulin johtopäätökseen, että kokonaisuus (ei pelkkästään koirien syytä) ei enää ollut haluamani. Vaihtaminen kannatti.

Kokonaiselämää sihtaillen jotkin yksityiskohdat voisivat olla "paremminkin".

Kun siis ei ole suurempia tarpeita muusta haaveilla, en haaveile.
 
Kuinka moni sattui lukemaan eilisestä Hesarista (löytyy myös sivuilta, mutta aukeaa vain tilaajille) jutun ihmisistä, jotka tavoittelevat taloudellista riippumattomuutta? Musta se oli jotenkin hämmentävä. Ei siis tuo tavoite sinällään, sitähän moni tavoittelee. Mutta tuntuu että vielä muutama vuosi sitten ihmiset puuivat siitä kuinka järkkäävät asiansa siten että pääsevät eläköitymään työelämästä 50-vuotiaina, sitten se luku alkoi olla 40, ja tuo juttu mainitsee nyt tavoitteena työelämästä (eli "oravanpyörästä") jättäytymisen 35-vuotiaana. Kannattaako n. 10 vuoden työuran vuoksi edes kouluttautua, siis taloudellisesti ajatellen, vai olisiko fiksumpaa opiskeluaikakin käyttää siihen eläkekassan kartuttamiseen? Toki jos tavoite on minimoida työnteko, niin sitten tuo ei päde.

Jutussa haastatellaan muistaakseni 22-vuotiasta tradenomiopiskelijaa, jonka tavoitteena on työelämästä jättäytyminen 35-vuotiaana. Tämän varmistaakseen hän nytkin säästää noin 100 € kuussa, sijoitusmuotona ilmeisesti Vauras nainen -nimisestä someryhmästä saadulla vinkillä verkostomarkkinointi, myöhemmin harkinnassa myös asuntosijoittajaksi ryhtyminen. Ymmärrän että tämä on varmasti kateellisen panettelua ja itse oon vaan Suomen paskin sijoittaja, mutta minkälaista tulotasoa yleensä tavoitellaan tällaisen varhaiseläköitymisen yhteyteen, jos 13 vuotta on tuolle suunnitelmalle riittävä aikaväli varmistaa n. 60 vuoden elanto? Vai onko verkostomarkkinointi oikeasti vaan paljon parempi rahasampo kun kuvittelen? Vai perustuuko oravanpyörästä hyppääminen yhteiskunnan tuille?

Ei sillä ettenkö itsekin harkitsisi varhaistettua pakoa työelämästä jossain vaiheessa (en kolmevitosena) ja ei sillä ettenkö itsekin yrittäisi puuhastella roposia sijoitettavaksi (en verkostomarkkinointiin), mutta tuon jutun luettua tuli mieleen että ehkä pitäisi tietää vähän enemmän taustoja, jos joku kertoo tavoitteekseen taloudellisen riippumattomuuden tai työelämästä irrottautumisen. Se voi selvästi tarkottaa eri ihmisille hyvin erilaisia asioita.
 
Tämä loppukaneetti on mulle ainakin suurin syy olla tavoittelematta kyseistä haavetta:

" Elämä on turhan lyhyt siihen, että uhraisit matkustelun, kokemukset ja sosiaaliset tapahtumat nopeamman vaurastumisen alttarille. Onnellisuutta ei kannata siirtää tulevaisuuteen."

Vaikka työelämä vituttaakin aika-ajoin, niin haluan silti elää silloin kun vielä pystyn. En mä toki kyseiseistä ihmisryhmää väheksykään, koska jokainen saa tehdä niin kuin haluaa, mutta tämä on mulle syy miksi en ole tähän lähtenyt.
 
Se työ saadaan kyllä mielekkäämmäksi oman asennoitumisen kautta, tosin joillain aloilla/työpaikoissa vaikeampaa.

Osa vanhempaa viestiä:

Eli pitäisi pyrkiä olemaan kunnianhimoisempi töissä, se ruokkii kiinnostusta mikä saa positiivisen kehän aikaan.
Kiinnostus kun edesauttaa oppimista jne..
Näin myös töistä ei tule "pakkopullaa" milloin jokainen päivä on päivän päättymisen odottelua.
Osittain siksi myös erilaiset työpanoskannustimet(urakkapalkka ym.) ovat hyväksi, kun se tuppaa vähän ajamaan siihen oman työnsä optimointiin... Jos on vähääkään kunnianhimoa.

Tällöin se pakollinen TYÖ ei ole niin vastenmielistä, ja Kiinnostus sekä kunnianhimo auttavat kehittymään työssä mikä edesauttaa työtehtävissä korkeammalle pääsyä sekä parempaa palkkaa.

= saavutetaan eläköityminen aikaisemmin ja kivuttomammin.
 
Viimeksi muokattu:

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom