- Liittynyt
- 30.12.2009
- Viestejä
- 2 590
Miksi työttömyyskorvauksen pitää olla vastikkeeton?
Varsinkin ansiosidonnaisen?
Kyseenalaistan voimakkaasti nykykäytännön!
Tapasin tuossa erään elämäntapatyöttömän - sukulaiseni oli jostain syystä halunnut juuri hänet aviopiiskurikse....eikun puolisokseen.
Lihava ämmä. Kertoi käyneensä jo neljänä peräkkäisenä talvena Espoon työttömien ilmaisessa jouluateriassa - ja perkele sanoi menevänsä ensi vuonnakin uudelleen. Kysyin, miten hän voi olla varma siitä, että on ensi vuonna oikeutettu kys . ateriaan (lue: on työtön silloinkin)
katsoi mua silmät pyöreinä, ei tainnut hyväksyä/sulattaa mun kysymystä. vielä rohkaisin mieleni ja kysyin, eikö pääkaupunkiseudulta ole tosiaan löytynyt mitään töitä 4 vuoden aikana. Suuttui mulle, silmät leimahtivat ja sanoi, että minun pitäisi huolehtia omista asiaoistani.
Kuulin jälkeenpäin, ettei ole oikeastaan koskaan ollut töissä pieniä pakollisia jaksoja lukuunottamatta jotka ovat jääneet hänen itsensä vuoksi hyvin lyhyiksi (pinnailua ja "sairastelua" heti alkuvaiheesta lähtien)
Mietin, miten on mahdollista tällainen yhteiskunnan varoilla eläminen. Tuli mieleeni, miksi työttömyyskorvaus paukahtaa työttömien tilille ilman vastiketta, kuin manulle illallinen.
Suomi on tekemätöntä työtä väärällään. Älkää syyttäkö äärioikeistolaisesta ajattelutavasta, mutta mitäs jos työttömät/ansiosidonnaistyöttömät velövoitettaisiin yleishyödylliseen työntekoon korvauksen saamista vastaan. Esimerkiksi ne, joilla fyysinen kunto riittää pieneen työntekoon, heidät vosi laittaa vaikkapa 1-2 krt vkossa muutamaksi tunniksi roskien keräilyyn, risukoiden ja ryteiköiden harvennukseen (ilmaista puupolttoainetta biopolttolaitoksiin, puutahan ja ryteikköä suomessa riittää vaikka kuinka) ja fyysisesti heikoimmat / valinnan mukaan jos ei muuta niin vaikkapa pitämään seuraa yksinäisille vanhuksille hoitolaitoksissa; pitämään kädestä kiinni, kuuntelemaan vanhoja ihmisiä. useinhan heillä on hirveä tarve saada puhua jollekin (voisi kuulijakin oppia samalla jotain)
Täysin työkyvyttömiä em. velvoitteet eivät tietysti koskisi.
Liian radikaalia?
Mikä olisi haitta em. asioissa? Eipä juuri mikään. Päinvastoin, moni pitkäaikaistyötön pääsisi pikkuhiljaa kiinni toisenlaiseen elämänrytmiin kuin nyksyisin hänellä saattaa olla. Hän totuttautuisi pikkuhiljaa takaisin työelämään, saisi sosiaalisia kontakteja ja uutta kokemusta.
ja kai se nyt ihmisen pitää jollain lailla itseksin itsestään vastuuta kantaa eikä sysätä yksilön vastuuta pelkästään yhteiskunnalle.
Varsinkin ansiosidonnaisen?
Kyseenalaistan voimakkaasti nykykäytännön!
Tapasin tuossa erään elämäntapatyöttömän - sukulaiseni oli jostain syystä halunnut juuri hänet aviopiiskurikse....eikun puolisokseen.
Lihava ämmä. Kertoi käyneensä jo neljänä peräkkäisenä talvena Espoon työttömien ilmaisessa jouluateriassa - ja perkele sanoi menevänsä ensi vuonnakin uudelleen. Kysyin, miten hän voi olla varma siitä, että on ensi vuonna oikeutettu kys . ateriaan (lue: on työtön silloinkin)
katsoi mua silmät pyöreinä, ei tainnut hyväksyä/sulattaa mun kysymystä. vielä rohkaisin mieleni ja kysyin, eikö pääkaupunkiseudulta ole tosiaan löytynyt mitään töitä 4 vuoden aikana. Suuttui mulle, silmät leimahtivat ja sanoi, että minun pitäisi huolehtia omista asiaoistani.
Kuulin jälkeenpäin, ettei ole oikeastaan koskaan ollut töissä pieniä pakollisia jaksoja lukuunottamatta jotka ovat jääneet hänen itsensä vuoksi hyvin lyhyiksi (pinnailua ja "sairastelua" heti alkuvaiheesta lähtien)
Mietin, miten on mahdollista tällainen yhteiskunnan varoilla eläminen. Tuli mieleeni, miksi työttömyyskorvaus paukahtaa työttömien tilille ilman vastiketta, kuin manulle illallinen.
Suomi on tekemätöntä työtä väärällään. Älkää syyttäkö äärioikeistolaisesta ajattelutavasta, mutta mitäs jos työttömät/ansiosidonnaistyöttömät velövoitettaisiin yleishyödylliseen työntekoon korvauksen saamista vastaan. Esimerkiksi ne, joilla fyysinen kunto riittää pieneen työntekoon, heidät vosi laittaa vaikkapa 1-2 krt vkossa muutamaksi tunniksi roskien keräilyyn, risukoiden ja ryteiköiden harvennukseen (ilmaista puupolttoainetta biopolttolaitoksiin, puutahan ja ryteikköä suomessa riittää vaikka kuinka) ja fyysisesti heikoimmat / valinnan mukaan jos ei muuta niin vaikkapa pitämään seuraa yksinäisille vanhuksille hoitolaitoksissa; pitämään kädestä kiinni, kuuntelemaan vanhoja ihmisiä. useinhan heillä on hirveä tarve saada puhua jollekin (voisi kuulijakin oppia samalla jotain)
Täysin työkyvyttömiä em. velvoitteet eivät tietysti koskisi.
Liian radikaalia?
Mikä olisi haitta em. asioissa? Eipä juuri mikään. Päinvastoin, moni pitkäaikaistyötön pääsisi pikkuhiljaa kiinni toisenlaiseen elämänrytmiin kuin nyksyisin hänellä saattaa olla. Hän totuttautuisi pikkuhiljaa takaisin työelämään, saisi sosiaalisia kontakteja ja uutta kokemusta.
ja kai se nyt ihmisen pitää jollain lailla itseksin itsestään vastuuta kantaa eikä sysätä yksilön vastuuta pelkästään yhteiskunnalle.