Miksi? (maailmanhahmotusta jne, ooh)

[Tomppa85]

Ei ole tarkoitus pystyttää uutta uskontothreadia, joten kaikki uskontoihin, yliluonnollisiin ilmiöihin, ylimaallisiin olentoihin tms. elämänkatsomuksensa perustavat voisivat ystävällisesti olla kirjoittamatta tähän threadiin, kiitos. Ufoihin "uskovat" voivat sen sijaan osallistua keskusteluun, sillä älyllisen elämän olemassaolo Maapallon ulkopuolella ei ole vain mahdollista, vaan todennäköistä.

Tarkoitukseni on herätellä keskustelua ei-uskovaisten elämänkatsomuksesta, eli siitä, kuinka te hahmotatte maailmanne ja jaksatte päivästä päivään. Mikä tyydyttää teidän tiedonjanonne olemassaolonne merkityksestä?

Tiede selvittää ansiokkaasti yhä tarkemmin oman maailmankaikkeutemme rakennetta, historiaa ja toimintaa. Siksi tiedämme, miksi Maapallo pyörii, miksi linnut lentävät, miksi minua panettaa koko ajan jne... Materiaalitasolla kaikki on loogista ja selvää. Tästä ilmiöstä seuraa tuo. Silti tiede ei tunnu kertovan kenellekään, mikä hänen elämänsä tai hänen ympäristönsä merkitys on. Jokaisen on itse itselleen selvitettävä maailmankatsomuksensa.

Joskus iskee oikein paha angstikohtaus, maailmantuska, päälle, että "Ei perkele tässä mitään järkeä ole." Vähän kuin yllättäen unohtaisi jonkin sanan merkityksen, eikä muista sitä ennenkuin muistaa jonkun toisen sanan, jonka kanssa unohdettu sana assosioi. Ja kun joulupukkiin tai muihin iltasatuihin/mytologioihin on lakannut uskomasta, mistä lohtu? Mihin perustaa elämänsä? Mikä on se perussana, perusasia, johon kaikki muut sanat ja asiat assosioituvat, kun niiden merkitys unohtuu?

Oman vaivihkaisen galluppini/tutkimukseni mukaan ihmiset yleensä vaivautuvat, kun heiltä utelee arkipäivään liittymättömiä asioita, ja kyseenalaistaa juttuja, joista monet ovat muuttuneet itseisarvoiksi tai vähintään tradition/rutiinin välikappaleiksi. Rutiinit ovat välttämättömiä ja väistämättömiä. Kaikista asioista tulee jossain vaiheessa rutiineja, jos niitä tarpeeksi hinkkaa, eikä pysähdy kyseenalaistamaan. Ilmeisesti myös joillekin rutiinit muuttuvat elämän merkitykseksi; Työskentelen joka päivä miesten kanssa, jotka ottavat elämän sellaisenaan. He elävät perjantai-illan, pillun ja palkkapäivän vuoksi. Itse ymmärrän heitä erittäin hyvin, ja ihailen heidän menestystään; Palkka tosiaan tulee joka kuukausi, perjantai-ilta kerran viikossa ja pilluakin aina silloin tällöin.

Itse olen jonkun maailmankaikkeuden oikun vuoksi "kirottu" unohtamaan aina silloin tällöin sanojen ja asioiden merkitys, ja aina etsiessäni sitä perustaa, joudun MIKSI-kysymyssanan kanssa tekemisiin. Ja se on siitä vittumainen sana, ettei sille löydy mitään perustaa, ellei sitä itse keksi. Jotkut (minun kaverini) ovat tosin järkeilleet, että miksi ei ole kysymys ollenkaan, vaan että siihen pitäisi aina liittää tarkennus, kuten "Miksi kylmä tuntuu kylmältä?" Tuo tuntuu loogiselta kohdalta lopettaa vastausten etsiminen - rajoittaa oman etsintänsä piiriä siihen, mikä jo on. En kuitenkaan tyydy tähän, vaan vaadin vastausta sekä siihen, mikä on, että siihen, mikä ei ole, ja ennen kaikkea; miksi on niinkuin on, eikä niinkuin ei ole. Vaikka sitten joutuisin keksimään sen itse tai lainaamaan joltakulta toiselta hänen omaansa.

Tämän hirveän avautumisen jälkeen lyhyestä virsi kaunis: Mikä on teidän tieteellisen elämänkatsomuksen omaavien ja logiikan orjuuttamien Pakkislaisten vastaus kysymykseen, miksi? Voisitteko ystävällisesti selittää oman elämänkatsomuksenne lyhyesti?

Enkä muuten ole pilvessä, vaan pelkästään flunssaisena kuumeessa. :arvi:

 

[Tomi]

Keksin sinulle juuri kuvaavamman otsikon, koska pelkkä "Miksi" on suoraan sanottuna perseestä. Odotin jotain "miksi viestini poistettiin?" -avautumista.

 

[Tomppa85]

Keksin sinulle juuri kuvaavamman otsikon, koska pelkkä "Miksi" on suoraan sanottuna perseestä. Odotin jotain "miksi viestini poistettiin?" -avautumista.

Onko siis Pakkiksen virallinen kanta, että MIKSI on perseestä? Odotan selvitystä. :D

 

[Tomi]

Onko siis Pakkiksen virallinen kanta, että MIKSI on perseestä? Odotan selvitystä. :D

Otsikon pitäisi olla edes jollakin tavalla aloituspostin aihetta kuvaava.

 

[Pacem]

Minkä takia on olemassa avaruus, ja noi miljardit ja miljardit erilaiset planeetat? Mitä hyötyä niistä on? Onko avaruus jokin suljettu tila, jonka ulkopuolella on jotain, vaikka lisää avaruuksia? Mitä hyötyä on ylipäätään hillua täällä planeetalla? Yksin tänne tullaan ja yksin täältä lähetään. Välissä on tosin ihan kiva hillua kavereiden kanssa, ja rakastua (joka sekin on vain jokin fuckin' kemiallinen tila aivoissa). Lopuksi solut kuitenkin antavat periksi, ja tuo kemiallinen prosessi aivoissa lakkaa... ja siinä se sitten olikin. Vitun kiva juttu.

Ongelma on, että voit funtsia noita asioita koko elämäs, etkä sinä
aikana tule saamaan todennäköisesti minkäänlaista tyydyttävää vastausta kysymyksiisi.

Olisin mieluummin nytten ryyppäämässä, mutta kun aamulla on duunia, niin täytyy sen sijaan miettiä elämän perimmäisiä kysymyksiä. ;)

 

[Tomppa85]

Minkä takia on olemassa avaruus, ja noi miljardit ja miljardit erilaiset planeetat? Mitä hyötyä niistä on? Onko avaruus jokin suljettu tila, jonka ulkopuolella on jotain, vaikka lisää avaruuksia? Mitä hyötyä on ylipäätään hillua täällä planeetalla? Yksin tänne tullaan ja yksin täältä lähetään. Välissä on tosin ihan kiva hillua kavereiden kanssa, ja rakastua (joka sekin on vain jokin fuckin' kemiallinen tila aivoissa). Lopuksi solut kuitenkin antavat periksi, ja tuo kemiallinen prosessi aivoissa lakkaa... ja siinä se sitten olikin. Vitun kiva juttu.

Ongelma on, että voit funtsia noita asioita koko elämäs, etkä sinä
aikana tule saamaan todennäköisesti minkäänlaista tyydyttävää vastausta kysymyksiisi.

Olisin mieluummin nytten ryyppäämässä, mutta kun aamulla on duunia, niin täytyy sen sijaan miettiä elämän perimmäisiä kysymyksiä. ;)

Näinhän se on, mutta mielestäni olisi teeskentelyä "sulkea ovet" ja leikkiä, että kaikki on hyvin ja järkevää. Jollekulle muulle se onnistuu, mutta itsellä tuota angstia ja uteliaisuutta vielä piisaa vaikka muille jakaa. Ja nyt vielä saan lisää vettä myllyyni, kun kvanttifysiikassa mikään ei ole varmaa paitsi epävarmuus. Kaikki on vain todennäköisyyttä: Me laskemme vain ja ainoastaan todennäköisyyksiä joka päivä. Kokemuksemme kertoo, että kävelykadulla on turvallista kävellä, eikä maa putoa jalkojemme alta. Tavallaan on rohkaisevaa, että sattumaa on olemassa, oli se sitten vaikka kaikkein pienimmällä tasolla.

 

[MrBuffet]

Miksi miettiä miksi? Miksi maailmankaikkeus on olemassa? Miksi ihminen on olemassa? Mikä on elämän tarkoitus? Miksi missään on mitään ja mitä sitten olisi, jos ei mitään olisi? Olen jo tarpeeksi hullu, joten en vaivaa mieltäni moisella.

 

[TRENT]

Mä luulen kuuluvani mainitsemiisi ihmisiin joiden elämästä on tullut pitkälti rutiinia. Mulla oli joskus vaihe jonka aikana mietin paljonkin näitä asioita, kunnes tajusin, ettei se tule ikinä johtamaan mihinkään. Pikkuhiljaa sitä kyllästyi etsimään niitä vastauksia, jonka jälkeen asiaa tuli mietittyä paljon vähemmän. Lopulta kiinnostus lakkasi oikeastaan kokonaan. En mä kuitenkaan sanoisi, että olisin "sulkenut ovet". Ovet ovat edelleen auki. Sillä erotuksella vain, että itse niistä harvemmin jaksan kurkkia. Sitä vaan oppi olemaan kysymättä "miksi".

"Miksi" on jo itsessään sana joka olettaa kaikella olevan syynsä. Mutta mitäs jos vastaus onkin yksinkertaisesti, että vastausta ei ole olemassa? Ehkä meidän aivot vain tekevät meille kepposet ja saavat meidät kuvittelemaan itsemme jotenkin ainutlaatuisina. "Me ollaan niin älykkäitä, seksikkäitä ja hienoja, vitussa ei turhaan täällä olla!" .

 

[rafael]

Kirjoittelin tähän pitkää esseetä, mutta huomasin että sen voi referoida kahteen sanaan: olosuhteiden pakosta.

 

[Tomppa85]

Kirjoittelin tähän pitkää esseetä, mutta huomasin että sen voi referoida kahteen sanaan: olosuhteiden pakosta.

Aika hyvin referoitu. Olosuhteiden pakosta hyvinkin. Kuitenkin tiedonjano on olemassa; Olemme uteliaita. Miksi? Niinikään olosuhteiden pakosta joudumme teeskentelemään, että asiat ovat, niinkuin niiden "pitää olla." Emme voi yht'äkkiä ruveta kyseenalaistaa olemassaoloamme, varsinkaan jos joku leijona hengittää perseeseemme.

Kuitenkin, eikö muutoksiin sopeutuminen edellytä tietynlaista kyseenalaistamista? Mitä jos pitäisimme joitain moraalisia arvoja absoluuttisina? Pitäisivätkö ne paikkansa vielä kahden tuhannen vuoden kuluttua?

 

[Cthulhu]

.

Tarkoitukseni on herätellä keskustelua ei-uskovaisten elämänkatsomuksesta, eli siitä, kuinka te hahmotatte maailmanne ja jaksatte päivästä päivään. Mikä tyydyttää teidän tiedonjanonne olemassaolonne merkityksestä?

Viiden promillen kännissä:

Minä hahmotan maailmani siitä mitä näen ja koen. En usko mihinkään jumalaan tai kohtaloon. Pidän itseäni ja muita ihmisiä eläiminä jotka jonkun sattuman oikusta ovat syntyneet tähän maailman ja jotka saman sattuman oikusta kuolevat ja meidän elämällä ja kuolemalla ei ole mitään muuta merkitystä kuin se minkä me itse sille annamme.
Elän, koska olen syntynyt kuolen, koska se on kohtaloni. Siinä on kaikki ihmisestä.
Itse koitan tuoda merkitystä elämääni keksimällä sääntöjä jotka ajavat omaani ja muiden etuja ja koitan oikeuttaa elämäni noudattamalla noita sääntöjä.

Joskus koitan keksiä syitä tyyliin mailmakaikkeus pyrkii synnyttämään tietoista elämää jonka tavoitteena on evoluution kautta syntyvä korkein äly joka ei ole riippuvainen luonnonlaista ja jota me voisimme kutsua jumalaksi mutta sitten muistan, että ihmisen pitäisi tehdä muutakin kuin lukea scifejä ja sitten lähden treenaamaan...

 

[Tomppa85]

Viiden promillen kännissä:

Minä hahmotan maailmani siitä mitä näen ja koen. En usko mihinkään jumalaan tai kohtaloon. Pidän itseäni ja muita ihmisiä eläiminä jotka jonkun sattuman oikusta ovat syntyneet tähän maailman ja jotka saman sattuman oikusta kuolevat ja meidän elämällä ja kuolemalla ei ole mitään muuta merkitystä kuin se minkä me itse sille annamme.
Elän, koska olen syntynyt kuolen, koska se on kohtaloni. Siinä on kaikki ihmisestä.
Itse koitan tuoda merkitystä elämääni keksimällä sääntöjä jotka ajavat omaani ja muiden etuja ja koitan oikeuttaa elämäni noudattamalla noita sääntöjä.

Vähän samalla tavalla minäkin pohdin. Jos en fiksumpaa keksi, niin aina voin tukeutua ajatukseen "elän, koska en muutakaan voi." En vielä ole valmis kuolemaankaan.

Joskus koitan keksiä syitä tyyliin mailmakaikkeus pyrkii synnyttämään tietoista elämää jonka tavoitteena on evoluution kautta syntyvä korkein äly joka ei ole riippuvainen luonnonlaista ja jota me voisimme kutsua jumalaksi mutta sitten muistan, että ihmisen pitäisi tehdä muutakin kuin lukea scifejä ja sitten lähden treenaamaan...

Salilla käyminen toimii minulla eräänlaisena ankkurina todellisuuteen. Sinänsä bodailu on aivan turhaa maailmankaikkeuden mittakaavassa; Ihan sama penkkaako 50 vai 150 kg, ei siitä kukaan ulkoavaruuden olio tule hurraamaan. Kuitenkin se on niin mukavaa touhua, ja kenties siitä meidän mittakaavassamme on jotain hyötyä.

 

[Tomppa85]

Mä luulen kuuluvani mainitsemiisi ihmisiin joiden elämästä on tullut pitkälti rutiinia. Mulla oli joskus vaihe jonka aikana mietin paljonkin näitä asioita, kunnes tajusin, ettei se tule ikinä johtamaan mihinkään. Pikkuhiljaa sitä kyllästyi etsimään niitä vastauksia, jonka jälkeen asiaa tuli mietittyä paljon vähemmän. Lopulta kiinnostus lakkasi oikeastaan kokonaan. En mä kuitenkaan sanoisi, että olisin "sulkenut ovet". Ovet ovat edelleen auki. Sillä erotuksella vain, että itse niistä harvemmin jaksan kurkkia. Sitä vaan oppi olemaan kysymättä "miksi".

Yksi suurimmista pelonaiheista minulla on ainakin urautua ja niin tottua mukavaan elämään, ettei minua enää kiinnosta mikään. Niitä 50+ vuotiaita kärttyisiä ukkoja ja akkoja näkee täällä kaikkialla. Ei niitä kiinnosta mikään, mikä ei tapahtunut silloin, kun he olivat nuoria. Toivottavasti en koskaan lakkaa ihmettelemästä, ja säilyttäisin edes hitusen lapsen uteliaisuudesta. Mä ainakin haluaisin elää 100 vuotiaaksi pelkästään uteliaisuudesta: Minkälainen maailma on 80 vuoden päästä? Toisaalta siihen päästäkseen näistä pohdinnoista on höllättävä jonkun verran ja "vain elettävä."

 

[Halffi-]

meidän elämällä ja kuolemalla ei ole mitään muuta merkitystä kuin se minkä me itse sille annamme.

Helvetin hyvin sanottu, en usko että tuota lähemmäs pääsee vastausta mikä on elämän tarkoitus, varsinkin kun sitä ei tietäänkseni ole kukaan vielä pystynyt kertomaan. Eli annetaan me se merkitys elämälle ja annetaan muiden uskoa jumalaan tai allahiin. Ei tuhlata sitä vähää aikaa mikä meille on maan päällä "annettu", murehtimiseen ja miettimiseen vaan eletään.

Ja kännissä ollaan täälläkin.

 

[rafael]

Ja tuosta kyseenalaistamisesta vielä, en muista kuka törpelö antiikin filosofi tuota niin kovasti vehtasi edestakaisin ja tuli siihen tulokseen, että syy sille ettemme nyt esim. epäile vajoavamme lattian läpi on se, ettei ole mitään syytä olettaa näin tapahtuvan. Toiminta perustuu aiemmin opittuihin tapahtumiin. Toisaalta kun mietitään esimerkiksi luolateoriaa, voidaan pitää mahdollisena että tuo katsomus on rajoittunut. Silti, en näe aiheellisena olettaa, että asia näin olisi.

 

[Dragon]

Ufoihin "uskovat" voivat sen sijaan osallistua keskusteluun, sillä älyllisen elämän olemassaolo Maapallon ulkopuolella ei ole vain mahdollista, vaan todennäköistä.

Nykyisen tilastollisen tiedon valossa en jaa tätä näkemystä - olen toki toiveikas

Tarkoitukseni on herätellä keskustelua ei-uskovaisten elämänkatsomuksesta, eli siitä, kuinka te hahmotatte maailmanne ja jaksatte päivästä päivään.

Syö, selviydy, lisäänny :D

Mikä tyydyttää teidän tiedonjanonne olemassaolonne merkityksestä?

Jokin absoluuttinen vastaus tyydyttäisi mutta se on jo sanomatta suht selvää, ettei sitä tule niin mitäs siitä sitten stressaamaan.

Silti tiede ei tunnu kertovan kenellekään, mikä hänen elämänsä tai hänen ympäristönsä merkitys on.

Onkohan meillä edes mitään niin kummallista merkitystä tässä maailmankaikkeudessa? Onhan se kiva ajatella, että olemme tuntevia, viisaita ja meillä on joku tehtävä, suurempi merkitys tai missio. Suuruuden hulluutta mun mielestä. Sama asia kuin jos käkikellon käki toteaisi: "Minä olen kello!"

Tämän hirveän avautumisen jälkeen lyhyestä virsi kaunis: Mikä on teidän tieteellisen elämänkatsomuksen omaavien ja logiikan orjuuttamien Pakkislaisten vastaus kysymykseen, miksi? Voisitteko ystävällisesti selittää oman elämänkatsomuksenne lyhyesti?

Sä kyselet ihan liian vaikeita. Ainakin mulla pölisee hilse oikein kunnolla... Oman kokemuksen mukaan on jo suhteellisen vaikeaa selittää mitä elämä on. Sitten kun pitäisi miettiä "Miksi elämä on?" niin ei saatana, kysymys kiertyy omaan itseensä ja omaan rajoittuneisuuteensa. Eikä tää oo hauskaa ku taas tuntee itsensä näin tyhmäksi :itku:

 

[Nogood]

Tiede selvittää ansiokkaasti yhä tarkemmin oman maailmankaikkeutemme rakennetta, historiaa ja toimintaa. Siksi tiedämme, miksi Maapallo pyörii, miksi linnut lentävät, miksi minua panettaa koko ajan jne... Materiaalitasolla kaikki on loogista ja selvää. Tästä ilmiöstä seuraa tuo. Silti tiede ei tunnu kertovan kenellekään, mikä hänen elämänsä tai hänen ympäristönsä merkitys on. Jokaisen on itse itselleen selvitettävä maailmankatsomuksensa.

Joskus iskee oikein paha angstikohtaus, maailmantuska, päälle, että "Ei perkele tässä mitään järkeä ole." Vähän kuin yllättäen unohtaisi jonkin sanan merkityksen, eikä muista sitä ennenkuin muistaa jonkun toisen sanan, jonka kanssa unohdettu sana assosioi. Ja kun joulupukkiin tai muihin iltasatuihin/mytologioihin on lakannut uskomasta, mistä lohtu? Mihin perustaa elämänsä? Mikä on se perussana, perusasia, johon kaikki muut sanat ja asiat assosioituvat, kun niiden merkitys unohtuu?

Tämän hirveän avautumisen jälkeen lyhyestä virsi kaunis: Mikä on teidän tieteellisen elämänkatsomuksen omaavien ja logiikan orjuuttamien Pakkislaisten vastaus kysymykseen, miksi? Voisitteko ystävällisesti selittää oman elämänkatsomuksenne lyhyesti?

Funtsin niin että ihminen on vain tietyllä tavalla kanavoitunutta energiaa.
Vähän niinkuin monimutkainen kone, tai vaikka yksinkertainen.
Kun on tarpeeksi aikaa ja oikeat olosuhteet niin niin energia on vain kanavoitunut kuin joet tiettyihin uomiin ja lopulta "luonut" ihmisen. Ihminen on tavallaan kehittynyt väistämättä, ihminen on seuraus, ei syy.
Vähän niin kuin salama kysyisi itseltään että miksi minä olen olemassa. Se on olemassa vain siksi että sähköpotentiaalia sattui olemaan pilven ja maan välillä. Kun energia loppuu, niin salamakin loppuu.
Samoin käy ihmiselle, aikansa enrgiaa riittää maassa(ja auringossa), ja joskus se loppuu ja ihmiset katoaa, eikä kukaan kysy perään.

 

[grimJester]

Kun en usko mihinkään yliluonnolliseen, "Miksi olemme täällä"-tyyliset kysymykset ovat merkityksettömiä. Se, että elämällä tai maailmankaikkeudella olisi tarkoitus sisältää jo olettamuksen että on olemassa joku jolle mailmankaikkeus on väline tai työkalu. Ainakin mulle se on liian iso pala haukattavaksi. En usko että kaiken elämän tarkoitus on mun määriteltävissä.

Mulle suurin kysymys on "Mitä minä haluan?". Vastaukset muuttuvat, kysymys säilyy.

 

[MrMaroon]

Olen kokemus matkailija. Nyt olen täällä ja koen asioita tässä tilassa. On sanottu että oikea maailma on hyvin samankaltainen kuin tämä.

Meikäläinen on aika "lost in space" mutta tykkään siittä. :D

 

[Tomppa85]

Funtsin niin että ihminen on vain tietyllä tavalla kanavoitunutta energiaa.
Vähän niinkuin monimutkainen kone, tai vaikka yksinkertainen.
Kun on tarpeeksi aikaa ja oikeat olosuhteet niin niin energia on vain kanavoitunut kuin joet tiettyihin uomiin ja lopulta "luonut" ihmisen. Ihminen on tavallaan kehittynyt väistämättä, ihminen on seuraus, ei syy.
Vähän niin kuin salama kysyisi itseltään että miksi minä olen olemassa. Se on olemassa vain siksi että sähköpotentiaalia sattui olemaan pilven ja maan välillä. Kun energia loppuu, niin salamakin loppuu.
Samoin käy ihmiselle, aikansa enrgiaa riittää maassa(ja auringossa), ja joskus se loppuu ja ihmiset katoaa, eikä kukaan kysy perään.

Mutta onhan se silti jännittävää ihmetellä, että miksi asiat ovat juuri niinkuin ne ovat. Miksi energia on järjestäytynyt meiksi? Olen aikoja sitten luopunut ajatuksesta, että olisimme yhtään sen erikoisempia, kuin jokin muu elämänmuoto, tai edes mikä tahansa muu asia tässä maailmankaikkeudessa. En pidä ihmiskuntaa siis syynä kaikkeen. Ehkä pitäisikin pohtia, keitä me olemme, miksi-kysymyksen sijaan. Olen aika varma, että nuo kysymykset ovat pohjimmiltaan samoja, kunhan kaivelee tarpeeksi syvälle.