Jos vertaa kehonrakennusta ja muita urheilulajeja, niin jääkiekko ei kyllä ole niitä parhaita verrokkeja. Siinä lahjakkuus vaikuttaa paljon vähemmän ja harjoittelun määrä ja laatu enemmän. Tämä johtuu siitä, että kilpailusuoritusta ei ole määritelty tarkkaan vaan sen voi toteuttaa monella eri tavalla. Lisäksi lätkäjoukkueessa on erilaisia pelipaikkoja ja maalivahdilta, keskushyökkääjältä ja pakilta vaadittavat ominaisuudet ovat kovin erilaisia. Sen takia ei ole olemassa kovinkaan tarkkaa "jääkiekkoilijan genetiikkaa", mikä vaadittaisiin NHL-menestykseen. Joku voi päästä sinne olemalla tosi tarkka laukoja ja toinen vahva taklaaja ja muutenkin he voivat olla täysin erilaisia tyyppejä kaikilta fyysisiltä ominaisuuksiltaan.
100m juoksu, jossa kilpasuoritus on yksi liike, jota vain toistetaan, vaatii paljon enemmän tiettyjä ominaisuuksia. Huipputasolla pitää olla tietty lihassolujakauma, tietyt jalan luiden mittasuhteet jne. Käytännössä kukaan ihminen joka ei ole länsiafrikkalaista sukujuurta, ei täytä näitä vaatimuksia, ja näistäkin tietysti vain aivan murto-osa.
Kehonrakennus on näistä lähempänä 100m juoksua, joskaan ei ehkä ihan yhtä rajoittava. Huipputasolla on kuitenkin laajemmalla skaalalla erilaisia vartalotyyppejä edustettuna kuin pikajuoksussa. Lihaksia sopiviin paikkoihin kasvattamalla voi kuitenkin jossain määrin korvata rakenteellisia puutteita.
Sikäli nuo eroavat myös, että NHL-urasta tai 100m olympiapaikasta on ihan turha haaveilla, ellei ole aloittanut lajia jo lapsena. Kehonrakennusta taas ei oikein edes voi aloittaa ennen kuin murrosiän puolimaissa.