Tämä puntin kolistelu ylös, alas ja eeskahtaalle on jokseenkin ainut asia jossa voin kuvitella olevani hyvä tai jopa lahjakas. "Lahjakkuus" on tosin enimmäkseen omassa mielikuvituksessa, koska kilpailumenestys on olematon. ( kotisalilla, katsomossa/sohvallahan me kaikki olemme voittajia).
Mitään tekemistä tällä ei ole terveyden kanssa; aina ollaan rikki tai menossa sitä kohti. Pää leviää yhdenkin huonon treenin takia - ja niitähän riittää... :D . Ravinnosta on toki opittu paljon, ja sen takia ei enää ole aikoihin ollut tervettä suhdetta syömiseen. Helvetin ruokapäiväkirjat, hiutaleiden punnitus ja "syömäpäivät" (= syödään yhden päivän aikana kolmen vuoden irtokarkit, leivokset, pizzat ja jäätelöt niin ettei illalla kykene enää hengittämään kuin keuhkojen ylälohkoilla).
Rauta on vuodesta vuoteen yhtä raskasta ja kropassa aina liian vähän lihasta. Pikkuisen pöljä kai sitä on, että homma aina vaan kiinnostaa :D . Jos olisi yhtään enemmän älliä niin kai sitä tekisi jotain sivistynyttä ja hyvin palkattua hommaa, pelaisi golfia ja olisi reilusti lihava ja ruma. No, puoliso on lajin parista löytynyt että jotain hyvääkin (ehkä) ;) .