Olin 15-vuotias ja ylä-asteen viimeiset 2 viikkoa (ysiluokalla siis) oli työelämääntutustumista. Pääsin työharhoitteluun erääseen verkonrakennus yritykseen (siis kyseinen yritys hoitaa, rakentaa ja purkaa katuvaloja sekä sähköverkkoa eli käytännössä kaikki sähköatyöt sähkölaitoksien ja kiinteistöjen välillä). Toimin työharjoittelun ajan varastopoikana ja sainkin kesäkuuksi työpaikan. Tässä vaiheessa kohtalo päätti puuttua peliin eikä päästänyt minua lukioon jonne olin hakenut ensimmäisenä vaihtoehtona vaan jouduinkin ammattikouluun, kas kas.. sähkölinjalle! Jo ensimmäisten viikkojen jälkeen totesin ettei sähköala todellakaan ole minun juttu ja yritin vaihtaa vielä lukioon jonne en kuitenkaan koskaan päässyt. Eka vuosi kului hitaasti vitutuksessa ja pääsin kesätöihin samaiseen firmaan. Tällä kertaa ihan verkostoasentaja harjoittelijaksi! Syksy koitti nopeasti ja mieliala oli vähintäänkin yhtä ankea kuin ekana vuonna ja olin varma etten ikinä enää tekisi sähkötöitä edes pakon edessä. Seuraavana kesänä kuitenkin löysin itseni jälleen samaisesta firmasta verkostoasentaja harjoittelijana ja kun viimeinen kouluvuosi alkoi, odotin innolla valmistumista koska minulla oli valmis työpaikka tiedossa (samassa työpaikassa, hehheh). Nyt olen 18-vuotias, valmistuin 4.6 sähköasentajaksi, asun yksin ja työsekentelen verkostoasentajana. Nautin työstäni todella paljon ja olen erittäin tyytyväinen etten koskaan päässyt lukioon!
Tulipahan paljon ja turhaa tekstiä :O. No ei voi mitään!