ˆ Nyt on mielenkiintoista, jos löytyy dataa kumoamaan vaikkapa Keysin Minnesota Starvation Experiment. Konventionaalista tiedettä, joten näkisin todistusvastuun kumoamisessa olevan väitteen esittäjällä.
Kummatkin kysyjät tässä viestissä ovat normaalipainoisia ja tuskin missään nälkiintymistilassa. Se on eri asia, kannattaako normaalipainoisen laihduttaa, varsinkin jos haluaa timmimmän kropan.
Millään kauhean suurilla kalorivajeilla ei kannata syödä, koska jossain vaiheessa tulee pysähdys eikä kaloreita voi pahemmin enää laskea.
Tuo artikkeli nimenomaan tukee mainitsemaani metabolista adaptoitumista jatkuvalla kalorivajeella :D. Pointti on se, että kun kaloreita tiputetaan, kroppa tuunaa peruskulutustaan yhä alemmas, mikä ei yksinkertaisesti ole kestävä ratkaisu - joudut aina syömään yhä vähemmän. Aineenvaihdunnan hidastumisen lisäksi nälkiinnyttäminen aiheutti myös rankkoja psykologisia oireita. Keysin tutkimuksessa (ja muissa sen jälkeen tehdyissä) kävi ilmi, että jos palattiin alikaloreilta normaaliin kalorimäärään, niin paino tuli takaisin ekstran kanssa ja prosentuaalisesti suurempana määränä rasvaa. Ei tarvitse puhua "säästöliekistä", kyse on normaalista adaptoitumisesta. Itse en halua elää noidankehässä, joka johtaa tarpeeseen alentaa ja alentaa kaloreita loppuelämäni ajan, enkä halua ketään rohkaista laihduttamaan sillä tavalla.
Kumpikaan kysyjistä ei ole ollut pitkäkestoisella jatkuvalla kalorivajeella, ja koska eivät punnitse ruokiaan, ei voi tietää, onko kalorivajetta. Ja nimaha sanoi, että hänellä on cheattipäiviä.
Itse lasken kalorit, joten tiedän, miten helposti ne tulee ja kuinka vaikeaa niitä on arvioida jos ei laske.
Aivan varmasti nimahan paino tippuisi jos hän söisi 1500 kaloria päivässä niin kuin arvelee.
En toki suosittelisi noin pieniä kalorimääriä hänen kokoiselleen muutenkaan
Juuri aloitettu saliharjoittelu voi muuten lisätä painoa aluksi kun kudokset tarvii vettä toipuakseen treenistä. (tai joku tieteellinen selitys tällekin varmaan on). Siitä ei kannata huolestua.