- Liittynyt
- 29.8.2006
- Viestejä
- 17 021
- Ikä
- 38
Varmaan tonne 24vuotiaaksi en itkenyt kun hautajaisissa ja erinäisissä jääkiekkoon liittyvissä tapahtumissa...
Miksi tuhlata kyyneleitä niin turhanpäiväiseen asiaan kuin jääkiekko?
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Varmaan tonne 24vuotiaaksi en itkenyt kun hautajaisissa ja erinäisissä jääkiekkoon liittyvissä tapahtumissa...
Miksi tuhlata kyyneleitä niin turhanpäiväiseen asiaan kuin jääkiekko?
Kadonneen jäljillä tv-sarja. V*ttu ei voi edes katsoa tota sarjaa, paitsi jos on yksin kotona.
Tää varmaan aiheensa takia..
Helvetin kaunis biisi.. Muuta en sano.
Sitten kun ite tulee mielenterveysongelmista kärsittyä, kaikki näihin liittyvä saa herkälle tuulelle.. Mutta jotenkin kun tuli osastoelämää puoli vuotta elettyä, sitä herkisty monesti.. Juttelin suljetulla tuon yhen miehen (iso tatuoitu ukko joka näytti sarjamurhaajalta) sohvalla illalla ku telkkua katottiin. Juteltiin sit molemmat ongelmistamme ym. Puhui kaikesta hyvin syvällisesti ja oli hyvin mielenkiintoinen ihminen, ulkonäkö petti. Siinä sitten kertoi kaikista vaikeista kokemuksista jne. Sitten oli vähän hiljaa, katseli seinään ja lopuksi vaan sanoi hiljaa että "Tännehän mä kuulun." ja nousi ylös ja lähti. Siinä sitä ite jäi vain miettimään että mitä helvetin vaikeasti se joillakin meneekään. Ei se elämä oo todellakaan tasaisen hauskaa jokaiselle.
Toinen kans mikä saa herkistymään (hyvin negatiivisella tavalla) on eron muisteleminen.. Ensimmäinen tyttöystävä, hyvin vaikea suhde, sain melkein puukosta ja lopulta petti.. Se hetki ku muistelen kun vihdoin tajusin mitä hän oli tehny.. Olin täysin hukassa ja sain hermoromahduksen, kaaduin lattialle ja jäin sinne makaamaan pitkäksi aikaa... Se puhelu missä sanoin sille hiljaa että se vei multa kaiken ja vastaus oli "ei sulla koskaan oo mitään ollu."