- Liittynyt
- 31.7.2008
- Viestejä
- 4
Tarvitsisin teidän mielipiteitä ja neuvoja nyt aika kipeästi. Olen 21-vuotias nainen ja tarkoitukseni on alentaa rasvaprosenttia nyt kevään aikana (n.3-4kg). Liikuntapuoli on hallinnassa ja ruoka-asiatkin sujuvat muuten, mutta ongelmani ovat VIIKONLOPUT (herkkupäivät)!
Arkiviikot menee syömisten kanssa tosi hyvin... syöminen sujuu rutiininomaisesti enkä kärsi hiilarihimoista tai "pohjattomasta vatsasta". Mutta auta armias kun se viikonloppu ja kauan odotettu herkkupäivä tulee. Himot alkaa kasvaa jo herkkupäivää edeltävänä päivänä ja mietin jo valmiiksi, mitä hyvää sitä vois tulevana "mässypäivänä" syödä. Herkkupäivänä kaikki menee yleensä (ainakin alussa) hyvin; syön maltillisesti sen tietyn herkun (esim. jäätelö-annoksen) ja olen tyytyväinen. MUTTA jostain syystä mulla jää tämä "herkuttelu-tila" päälle. En ikäänkuin osaa katkaista virtanappia sen yhden herkkuannoksen jälkeen (tän takia en voi ostaa vaikka litran jäätelöpakkausta, koska jäljelle jäänyt jäätelö kiusaisi mua koko ajan). Sama ilta saattaa mennä hyvin (hillitsen itseni), mutta seuraavana päivänä on jo vaikea olla paikallaan jos ei saa jotain nannaa. Eikä sen hyvän tarvii olla edes sokeripitoista, kuhan siinä on hiilareita (esim. pähkinät/maapähkinävoi/leipä/puuro). Yritän pitää itseni erossa ahmimisesta, mutta sen sijaan saatan napsia jotain hiilaripitoista päivän mittaan ja se kerryttää kaloreita --> ei edistä kiinteytymistä yhtään!
Aika kauan olen syönyt 30/40/30 ravintoainejakaumalla ja nyt oon kokeillut noin viikon ajan vähäisempiä hiilareita (n.20-30%), koska ystäväni sanoi minulle, että hiilareita vähentämällä voisin päästä niiden himosta. Perjantaina (herkkupäivänä) tein poikkeuksen ja söin jäätelöä, jossa oli sokeria ja sen lisäksi pari ruisleipää ja TSADAAAM --> herkuttelunappi jäi taas pohjaan. Lauantaina nälkä ei tuntunut talttuvan millään yhdestä ateriasta. Söin esim. lounaaksi pinaattikeittoa, raejuustoa ja yhden ruokalusikallisen maapähkinävoita, mutta aterian jälkeen himo oli edelleen päällä --> lusikoin sitten maapähkinävoita suoraan purkista vielä muutaman lusikallisen. Seuraavalla aterialla söin munakasta ja kasviksia, mutta himo ei ollut vieläkään kadonnut --> söin vielä ruisleipää ja otin lisää munakasta ja maapähkinävoita. Koko loppupäivän mieleni teki kaikkea hyvää ja taistelin kauppaan lähtemisen ja kotiinjäämisen välillä. Tällä kertaa pysyin onneksi vahvana. Se ei ole yhtä helppoa silloin, jos kotona on jotain hyvää kaapissa.
Tuntuu, että aina kun syön jotain sokeripitoista, niin saan siitä sellaisen huumaavan mielentilan ja seuraavana päivänä on PAKKO saada taas annos sitä. Jos sitä ei saa, on vaikea keskittyä mihinkään ja hermot kiristyy. Outoa näissä himoissa on se, että annan niille periksi vain viikonloppuisin... Vaikka mun tekis arkena mieli jotain hyvää, niin en syö sitä, koska tiedän että viikonloppuna on kyllä herkkupäivä ("voi kun se tulis jo"). Arkena on myös niin paljon kaikenlaista ohjelmaa, ettei mielessäni ole juuri tilaa himoille.
Tämä huolestuttaa minua ja tuntuu todella ikävältä, kun en hallitse omia mielitekojani. Olen miettinyt, onko vika vain ja ainoastaan omassa päässäni (ts. psyykkistä) VAI voiko tähän olla myös jokin biologinen selitys? (esim. sokeririippuvuus). Jos jälkimmäinen vaihtoehto on mahdollinen, niin kuinka sen kanssa tulis elää? Jätänkö sokerin ja nopeat hiilihydraatit KOKONAAN pois ruokalistaltani, myös herkkupäiviltä? Olis myös kiva kuulla, jos joku muu on kamppaillut vastaavien ongelmien kanssa. Oon aika yksin asian kanssa.
Arkiviikot menee syömisten kanssa tosi hyvin... syöminen sujuu rutiininomaisesti enkä kärsi hiilarihimoista tai "pohjattomasta vatsasta". Mutta auta armias kun se viikonloppu ja kauan odotettu herkkupäivä tulee. Himot alkaa kasvaa jo herkkupäivää edeltävänä päivänä ja mietin jo valmiiksi, mitä hyvää sitä vois tulevana "mässypäivänä" syödä. Herkkupäivänä kaikki menee yleensä (ainakin alussa) hyvin; syön maltillisesti sen tietyn herkun (esim. jäätelö-annoksen) ja olen tyytyväinen. MUTTA jostain syystä mulla jää tämä "herkuttelu-tila" päälle. En ikäänkuin osaa katkaista virtanappia sen yhden herkkuannoksen jälkeen (tän takia en voi ostaa vaikka litran jäätelöpakkausta, koska jäljelle jäänyt jäätelö kiusaisi mua koko ajan). Sama ilta saattaa mennä hyvin (hillitsen itseni), mutta seuraavana päivänä on jo vaikea olla paikallaan jos ei saa jotain nannaa. Eikä sen hyvän tarvii olla edes sokeripitoista, kuhan siinä on hiilareita (esim. pähkinät/maapähkinävoi/leipä/puuro). Yritän pitää itseni erossa ahmimisesta, mutta sen sijaan saatan napsia jotain hiilaripitoista päivän mittaan ja se kerryttää kaloreita --> ei edistä kiinteytymistä yhtään!
Aika kauan olen syönyt 30/40/30 ravintoainejakaumalla ja nyt oon kokeillut noin viikon ajan vähäisempiä hiilareita (n.20-30%), koska ystäväni sanoi minulle, että hiilareita vähentämällä voisin päästä niiden himosta. Perjantaina (herkkupäivänä) tein poikkeuksen ja söin jäätelöä, jossa oli sokeria ja sen lisäksi pari ruisleipää ja TSADAAAM --> herkuttelunappi jäi taas pohjaan. Lauantaina nälkä ei tuntunut talttuvan millään yhdestä ateriasta. Söin esim. lounaaksi pinaattikeittoa, raejuustoa ja yhden ruokalusikallisen maapähkinävoita, mutta aterian jälkeen himo oli edelleen päällä --> lusikoin sitten maapähkinävoita suoraan purkista vielä muutaman lusikallisen. Seuraavalla aterialla söin munakasta ja kasviksia, mutta himo ei ollut vieläkään kadonnut --> söin vielä ruisleipää ja otin lisää munakasta ja maapähkinävoita. Koko loppupäivän mieleni teki kaikkea hyvää ja taistelin kauppaan lähtemisen ja kotiinjäämisen välillä. Tällä kertaa pysyin onneksi vahvana. Se ei ole yhtä helppoa silloin, jos kotona on jotain hyvää kaapissa.
Tuntuu, että aina kun syön jotain sokeripitoista, niin saan siitä sellaisen huumaavan mielentilan ja seuraavana päivänä on PAKKO saada taas annos sitä. Jos sitä ei saa, on vaikea keskittyä mihinkään ja hermot kiristyy. Outoa näissä himoissa on se, että annan niille periksi vain viikonloppuisin... Vaikka mun tekis arkena mieli jotain hyvää, niin en syö sitä, koska tiedän että viikonloppuna on kyllä herkkupäivä ("voi kun se tulis jo"). Arkena on myös niin paljon kaikenlaista ohjelmaa, ettei mielessäni ole juuri tilaa himoille.
Tämä huolestuttaa minua ja tuntuu todella ikävältä, kun en hallitse omia mielitekojani. Olen miettinyt, onko vika vain ja ainoastaan omassa päässäni (ts. psyykkistä) VAI voiko tähän olla myös jokin biologinen selitys? (esim. sokeririippuvuus). Jos jälkimmäinen vaihtoehto on mahdollinen, niin kuinka sen kanssa tulis elää? Jätänkö sokerin ja nopeat hiilihydraatit KOKONAAN pois ruokalistaltani, myös herkkupäiviltä? Olis myös kiva kuulla, jos joku muu on kamppaillut vastaavien ongelmien kanssa. Oon aika yksin asian kanssa.
