Mikä ilahdutti tänään salilla?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jerkku
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Mikä ilahdutti tänään salilla? – ne hetket kun rauta, fiilis ja ympäristö osuvat täydellisesti kohdilleen

Meta description: Keskustelua salin hyvistä hetkistä, onnistumisista ja positiivisista yllätyksistä – mikä toi tänään hymyn treenin keskelle?**


Ei tänään, mutta eilen:
Archey valaisi joku aika sitten jossain "100:n toiston hauistreenistä". Toteutin sen sitten takareisille koukistuksessa ja siihen vielä SJMV kevyillä käsipainoilla heti perään 50 toistoa.

Tuntuma oli jotain uskomatonta :D Näkyis olevan jotain verenpurkaumia takareisissä nyt, vissiin vähän turpos...
 
Tänää lähettii salille vitutus päällä ja oli kyllä ihan välttämätöntä päästä sinne YKSIN rauhottumaan ja reenaamaan TÄYSIÄ. Alottelin siinä lämmittelyillä ja siirryin sitten tekemään sarjoja ja oli kyllä elämäni pumppi päällä. Metalli soi korvissa ja paita litimärkänä kiskoin menemään kävi siinä oksennuski jo kurkussa ku niitä jalkasarjoja vetelin pää punasena, oli kyllä jälkeenpäin niin hyvä fiilis ai että! Illalla myöhään kun vielä meni niin sai siellä yksin olla lähes tulkoon koko ajan...
 
Ei tänään, mutta eilen:
Archey valaisi joku aika sitten jossain "100:n toiston hauistreenistä". Toteutin sen sitten takareisille koukistuksessa ja siihen vielä SJMV kevyillä käsipainoilla heti perään 50 toistoa.

Tuntuma oli jotain uskomatonta :D Näkyis olevan jotain verenpurkaumia takareisissä nyt, vissiin vähän turpos...

En voisi sanoin kuvailla sitä tuskaa joka mulle tulis tollasen setin päälle. Etenkin jos on vähän venyttäny vielä toistoissa. Treenipäivänä ei tunnu mitään, seuraava päivä on vielä ihan ok, mutta sitten repeää helvetti. Sitä ei hevin usko miten paljon takareisi työskentelee esim sukkia laittaessa. Onneksi oot noin nuori, saatat selvitä vähällä kaikesta huolimatta. :)

Ja aiheeseen: tänään oli helvetin hyvä selkätreeni. Vaatteiden vaihdon jälkeen tosin työkauluspaita repes selästä, kerran tämäkin tuli sitten koettua. Ahisti vielä pirusti käsistäkin. Paita siis sama joka on ongelmitta ollu päällä työpäivän. Ihan yhtäkkiä kutistui. ;)

Se on muuten vaikeaa löytää kauluspaitaa joka olis selästä riittävän väljä, mutta vyötäröstä jotain muuta kuin kaapu.
 
Kadonnut hihaton löyty salin löytötavaroista, selkäreeni kulki helvetin hyvin, mavessa uus sarjaenkka ja selälle hirvee, siis aivan törkee pumppi! Sen jälkeen treenasin vielä hauikset Gymlog 1 tapaan niin kädetki oli niin turvoksissa et huhhuh :D
 
Ensimmäistä kertaa pystyi tekemään (kunnolla) kyykkyä neljään vuoteen! Selkä ollut rikki 4 vuotta ja tuntui vitun hyvältä koskea perseellä lattiaa kun oli jopa hieman painoa niskassa. Satkukin oli niin kevyt että ensi viikolla uskaltaa ehkä laittaa lisää painoa. Nyt alkaa järkyttävä jalkojen kasvatus!
 
Ensimmäistä kertaa pystyi tekemään (kunnolla) kyykkyä neljään vuoteen! Selkä ollut rikki 4 vuotta ja tuntui vitun hyvältä koskea perseellä lattiaa kun oli jopa hieman painoa niskassa. Satkukin oli niin kevyt että ensi viikolla uskaltaa ehkä laittaa lisää painoa. Nyt alkaa järkyttävä jalkojen kasvatus!

Kuuluisat viimeiset sanat. Ota nyt vaan rauhassa ja unohda se jalkojen kasvatus tuossa iässä. Treenaat vielä viiskymppisenäkin ja jalat on jossain muussa kunnossa kuin "Hammastikku".
 
Kuuluisat viimeiset sanat. Ota nyt vaan rauhassa ja unohda se jalkojen kasvatus tuossa iässä. Treenaat vielä viiskymppisenäkin ja jalat on jossain muussa kunnossa kuin "Hammastikku".

No en mä nyt vielä niin vanha ole... Vai oletko itse mielestäsi niin vanha ettei voi kunnolla treenata?

Itse asiassa treeni ei ole ikinä kulkenut näin hyvin ja kasvua on tapahtunut kaikille lihasryhmille, joten miksei myös jaloille.

On tässä jo 15 vuotta tullut salilla käytyä eikä nää jalat nyt ihan tikut ole. Huomattavasti isompia painoja siis kyykkäilty ennen kuin selkä alkoi kiukuttelemaan (ei liity kyykkyyn mitenkään) ja siksi olenkin 4 vuotta ottanut erittäin varovasti. Ehkä tuo "selkä rikki" oli hieman rajusti sanottu. Olen kuitenkin koko ajan käynyt salilla mutta pitänyt mavet ja kyykyt jättää pois. Ja olen kyllä muutenkin varovainen treenin suhteen mutta kiitos huolenpidosta. :)
 
Mystinen kiukaalle/löylykiuluun kuseskelija oli kerennet salille ennen minua! Jos ette ole kokeneet tätä "löylytuoksua" niin kokeilkaan vaikka uimahallissa/kotona kuinka vaan! Muutkin kanssa saunojat ovat hyvin mielissään ja naureskelevat, että olipa hyvä kepponen ja heittelevät ylävitosia. Ennenkaikkea sen silmiä kirvelevän ja hengityksen lamauttavan urean hajun vuoksi. Vittu mikä apina! Lupaan palkkion vihjeestä kuka tämä professori on!
 
No en mä nyt vielä niin vanha ole... Vai oletko itse mielestäsi niin vanha ettei voi kunnolla treenata?

Itse asiassa treeni ei ole ikinä kulkenut näin hyvin ja kasvua on tapahtunut kaikille lihasryhmille, joten miksei myös jaloille.

On tässä jo 15 vuotta tullut salilla käytyä eikä nää jalat nyt ihan tikut ole. Huomattavasti isompia painoja siis kyykkäilty ennen kuin selkä alkoi kiukuttelemaan (ei liity kyykkyyn mitenkään) ja siksi olenkin 4 vuotta ottanut erittäin varovasti. Ehkä tuo "selkä rikki" oli hieman rajusti sanottu. Olen kuitenkin koko ajan käynyt salilla mutta pitänyt mavet ja kyykyt jättää pois. Ja olen kyllä muutenkin varovainen treenin suhteen mutta kiitos huolenpidosta. :)

15 vuotta myös treeniä takana ja kyllä tavallaan itse olen jo tullut siihen tulokseen, että parhaat ja ehjimmät vuodet ovat takanapäin. Silloin kun isoja malmeja vielä oli aivan pakko liikutella niin sai myös painia jatkuvien vaivojen kanssa.

Vieläkin toki tulee hetkiä, kun "kasvua" tapahtuu mutta lähtötaso vain on pudonnut vanhasta lähes 110 kilosta sinne 95 kiloon. Niin jotenkin tuntuu turhalta yrittää ponnistaa enää sinne takaisin. Varsinkin tietäen sen, että se tila ei ole pysyvä ilman lähes raamatullista omistautumista treenille, ravinnolle ja levolle. Katse omalla kohdalla siirtynyt näin järkeillen siihen, että viisikymppisenä vielä vastaan kävelee tiukassa kunnossa oleva jäppinen. Vaihtoehtona isolla pakilla varustettu raajarikko. Sitä kannattaa miettiä. Eihän tuo tavoite treenamista estä vain sen viimeisen hulluttelun niissä isoissa painoissa ja kehityksessä.
 
15 vuotta myös treeniä takana ja kyllä tavallaan itse olen jo tullut siihen tulokseen, että parhaat ja ehjimmät vuodet ovat takanapäin. Silloin kun isoja malmeja vielä oli aivan pakko liikutella niin sai myös painia jatkuvien vaivojen kanssa.

Vieläkin toki tulee hetkiä, kun "kasvua" tapahtuu mutta lähtötaso vain on pudonnut vanhasta lähes 110 kilosta sinne 95 kiloon. Niin jotenkin tuntuu turhalta yrittää ponnistaa enää sinne takaisin. Varsinkin tietäen sen, että se tila ei ole pysyvä ilman lähes raamatullista omistautumista treenille, ravinnolle ja levolle. Katse omalla kohdalla siirtynyt näin järkeillen siihen, että viisikymppisenä vielä vastaan kävelee tiukassa kunnossa oleva jäppinen. Vaihtoehtona isolla pakilla varustettu raajarikko. Sitä kannattaa miettiä. Eihän tuo tavoite treenamista estä vain sen viimeisen hulluttelun niissä isoissa painoissa ja kehityksessä.

No tekosyy se kai tämäkin. Ei kyllä vahvasti mene jos kolmekymppisenä alkaa himmaileen ja ajatteleen et juna meni jo :D
 
No tekosyy se kai tämäkin. Ei kyllä vahvasti mene jos kolmekymppisenä alkaa himmaileen ja ajatteleen et juna meni jo :D

Kukin toki tavallaan mutta noin yleisesti näetkö itse, että bodaus itsessään parantaa esim. elinajan odotettasi? Isot lihakset tekee todella hyvää pumpulle yms. Veikkaan, että aika moni meistä kolmikymppisistä ei salilla käy viisikymppisenä. "Tekosyitä" löytyy varmasti monia mutta yksi yleisimmistä entisillä kovaa treenaajilla on varmasti erinäiset urheiluvammat.

Ja missään nimessä ikä ei ole tekosyy olla treenaamatta kovaa, painopiste vain on siirtynyt. Tarkoitus ei ole kasvattaa massaa repimällä itseään rikki isoilla malmeilla tai hakemalla rajojaan jatkuvasti tulosten kasvun toivossa. Oman kropan kuuntelu kannattaa. Sen kun olisi tajunnut 15 vuotta sitten :)

PS. Iloinen asia, että oli kova treeni tänään ja paikat kunnossa... huomenna on taas uusi treenipäivä.
 
Kukin toki tavallaan mutta noin yleisesti näetkö itse, että bodaus itsessään parantaa esim. elinajan odotettasi? Isot lihakset tekee todella hyvää pumpulle yms. Veikkaan, että aika moni meistä kolmikymppisistä ei salilla käy viisikymppisenä. "Tekosyitä" löytyy varmasti monia mutta yksi yleisimmistä entisillä kovaa treenaajilla on varmasti erinäiset urheiluvammat.

Ja missään nimessä ikä ei ole tekosyy olla treenaamatta kovaa, painopiste vain on siirtynyt. Tarkoitus ei ole kasvattaa massaa repimällä itseään rikki isoilla malmeilla tai hakemalla rajojaan jatkuvasti tulosten kasvun toivossa. Oman kropan kuuntelu kannattaa. Sen kun olisi tajunnut 15 vuotta sitten :)

PS. Iloinen asia, että oli kova treeni tänään ja paikat kunnossa... huomenna on taas uusi treenipäivä.

Itseasiassa varsin samoilla linjoilla muuten, mutta en kyllä näe mitään estettä kasvulle. Päinvastoin. Kun ikää tulee niin nimenomaan oppii kuuntelemaan sitä omaa kroppaa, oppii treenaamaan järkevämmin ja paikkoja rikkomatta sekä tietää jo sen ettei vuodessa/kahdessa vielä ihmeitä tapahdu. Mutta missään nimessä en itse ainakaan ajattele että ne kasvun ajat olisi takanapäin vaan nyt vasta alkaa olla malttia rakentaa sitä lihasta sen pari kiloa vuoteen tasaisesti ilman kaljamahan kasvua ja järjetöntä bulkki/dieettirumbaa.

Edit: Niin ja salilla ilahdutti se, ettei ollut ruuhkaa. Ihan yksin sai treenata :D
 
No ei olis kannattanut lukea tätäkään ketjua. Luulin, että tällainen "Mikä ilahdutti" ketju ei masentaisi. Mutta kuinka ollakkaan täällä jauhetaan siitä kuinka yli kolmekymppiset on jo vanhoja, paikat ei kestä, kasvua ei tapahdu ym. Itse olen 34v. ja kuvittelin, että voin vielä joskus päästä hyvään kuntoon. No hyvä, että minut palautettiin maan tasalle, ja kuvitelmat poljettiin maan rakoon. Ei muuta kuin niska köyryssä kohti uusia tappioita, ja treenataan nyt kevyesti vaikka sen vuoksi, että rappeutuminen hidastuisi. No ei auta kuin toivoa, ettei selkäranka napsahda poikki, kun tänään mavepäivänä vedän sillä 40kg:lla vyön ja polvisiteiden kanssa.
 
15 vuotta myös treeniä takana ja kyllä tavallaan itse olen jo tullut siihen tulokseen, että parhaat ja ehjimmät vuodet ovat takanapäin. Silloin kun isoja malmeja vielä oli aivan pakko liikutella niin sai myös painia jatkuvien vaivojen kanssa.

Vieläkin toki tulee hetkiä, kun "kasvua" tapahtuu mutta lähtötaso vain on pudonnut vanhasta lähes 110 kilosta sinne 95 kiloon. Niin jotenkin tuntuu turhalta yrittää ponnistaa enää sinne takaisin. Varsinkin tietäen sen, että se tila ei ole pysyvä ilman lähes raamatullista omistautumista treenille, ravinnolle ja levolle. Katse omalla kohdalla siirtynyt näin järkeillen siihen, että viisikymppisenä vielä vastaan kävelee tiukassa kunnossa oleva jäppinen. Vaihtoehtona isolla pakilla varustettu raajarikko. Sitä kannattaa miettiä. Eihän tuo tavoite treenamista estä vain sen viimeisen hulluttelun niissä isoissa painoissa ja kehityksessä.

Tiedän tunteen... tosin se tuli toisesta lajista ja sen tilalle otin punttitouhut täysmääräisesti.

Nyt vasta alkaa vuosien ja taas vuosien treenit päästä oikeuksiinsa. Vaikkei silloin muutama vuosi takaperin enää tuntunutkaan että kehitystä tulee ja paikallaan vaan junnataan, niin joitakin perustuksia ja heikkoja lenkkejä se kumminkin vahvisti kun vaan jääräpäisesti kävi niissä treeneissä sen kolmesti viikkoon. Nyt sitten muutamaa juttua muuttamalla ja lajia vaihtamalla kehitystä tulee sanoisinko yllättävän nopeasti. Kun ei hölmöyksissään tullut rikottua niitä paikkoja liikaa parikymppisenä, niin kroppa kestää nyt aivan eri tason juttuja. Toisin sanoen: kehon paino tippunu sinne 80kg:aan, sarjapainot nousee edelleen ja kohta sellainen täysin käsittämätön juttu kuin penkistä 2x oma paino alkaa tuntua ihan realistiselta.

Tietty jos olisin tuon saavuttanu jo kaksvitosena niin kyllä varmaan alkais jo miettiä että mitä helvettiä tässä oikein riuhdotaan ja ruoskitaan kun tavoitteet on jo saavutettu. Mutta tuohon aikaan oli vielä ihan eri laji mielessä - ja siinä lajissa tuli sitä menestystä sitten nautittua sen verran että teki pahaa kun junnut alkoi mennä ohi. Reilusti yli kymmenen vuotta kestänyt ip-harrastus loppui sitten siihen 29v ikään. Valmennustouhuihin kyseltiin mutta motivaatio oli täysin menny. Ja nyt sitten katsotaan miten pitkälle puntti nousee, kun ei enää toinen laji sitä syö. Ehkä joskus neli-viiskymppisenä sitten palailee patsastelemaan tatamin laidalle valmennushommiin, mutta nyt on kyllä niin pahasti palanut kiinni ettei tatamia halua edes nähdä.
 
No ei olis kannattanut lukea tätäkään ketjua. Luulin, että tällainen "Mikä ilahdutti" ketju ei masentaisi. Mutta kuinka ollakkaan täällä jauhetaan siitä kuinka yli kolmekymppiset on jo vanhoja, paikat ei kestä, kasvua ei tapahdu ym. Itse olen 34v. ja kuvittelin, että voin vielä joskus päästä hyvään kuntoon. No hyvä, että minut palautettiin maan tasalle, ja kuvitelmat poljettiin maan rakoon. Ei muuta kuin niska köyryssä kohti uusia tappioita, ja treenataan nyt kevyesti vaikka sen vuoksi, että rappeutuminen hidastuisi. No ei auta kuin toivoa, ettei selkäranka napsahda poikki, kun tänään mavepäivänä vedän sillä 40kg:lla vyön ja polvisiteiden kanssa.
Itsellä jo 37 mittarissa ja tulokset eikun nousee. Ei nyt ihan viikottain mutta kuukausittain kuitenkin. Penkki ja mave kumpikin kolminumeroisia joten älä turhaan kuuntele poikosten jutusteluja. Kolmenkympin jälkeen testosteronit jakautuu tasaisesti ympäri kroppaa ja lihaskasvu on maksimaalista sen sijaan että testot pyörivät tuossa haarojen tuntumassa. Elämä on vakiintunut joten ei tarvitse haaskata energiaa parisuhteen luomiseen.
 
Tänään ilahdutti se, että progressio kyykkypainoissa senkun jatkuu. Alotin vähän aikaa sitten 70kg ja päätin, että joka treeniin laitan lisää 2,5 kg, jos menee 3x5 puhtaasti. Vielä ei näyttäs raja olevan lähelläkää vaan 107,5 tuli sarjat tosi kevyesti ylös:) Piti vielä perään ottaa 80kg niin syviä kun vaa jalat taipuu ja aika hyvin niitäki tuli. :rock:
 
Penkkienkka <3
 
Back
Ylös Bottom