Mikä estää unelmien / haaveiden toteuttamisen?

[Pulla]

Loppujen lopuksi syy löytyy aina omasta saamattomuudesta. Naisista pääsee eroon ja rahoitusta pystyy järjestämään kun vain vähän viitsii funtsia. Luin justiinsa Christer Lybäckin haastiksen Hesarin kuukausiliitteestä, suosittelen. Toki ennen naisen heivaamista voi miettiä, kumpi tuottaa enemmän iloa: nainen vai unelmat.

 

[Vilu]

Entäs lapset? Taino voihan nekin tietysti vaan heivata pois.

 

[Pexi84]

Opiskeluvaiheessa opintotuki on opiskelijalle tavallaan ilmaista, eihan sen eteen tarvitse tehda Suomessa juuri mitaan.

Ellei oo asuntolainaa. Lyhennykset ja vastikkeet yli tonnin ja opintorahaa saa sen 300€/kk, asumislisän kanssa aika hiljasta. Työteko, urheilu ja edes semitehokas opiskelu parisuhteen lisäksi kun ei kaikki vaan onnistu samaan aikaan, kokeiltu on.

 

[carcayu]

Loppujen lopuksi syy löytyy aina omasta saamattomuudesta. Naisista pääsee eroon ja rahoitusta pystyy järjestämään kun vain vähän viitsii funtsia. Luin justiinsa Christer Lybäckin haastiksen Hesarin kuukausiliitteestä, suosittelen. Toki ennen naisen heivaamista voi miettiä, kumpi tuottaa enemmän iloa: nainen vai unelmat.

Miten sä tunnistit oman unelmasi? Mun suurin ongelma on se, etten mä oikein osaa sanoa mitä haluaisin tehdä. Yrittäjyys konseptina kiehtoo, mutta toimiala jää hämärän peittoon.

 

[Pulla]

Miten sä tunnistit oman unelmasi? Mun suurin ongelma on se, etten mä oikein osaa sanoa mitä haluaisin tehdä. Yrittäjyys konseptina kiehtoo, mutta toimiala jää hämärän peittoon.

Mene johkin kesämökille saunaan, järvenrantaan katselemaan auringonlaskua, tms. missä hermo lepää, sähköposti ei piipitä, puhelin ei soi ja YT-neuvottelut ei hengitä niskaan. Sitten mietit, että mitä tekisit jos sun ei olisi pakko tehdä mitään ja kaikki olisi mahdollista? Eli B. Gates olisi eilen laittanut sun tilille 3 miljardia ja voisit olla huomenna mitä vain: poliisi, Kuningas, He-Man, hyvä isä, lentokapteeni, oloneuvos, jne. Silleen niinkun kaikki oli mahdollista kun istuit 5veenä hiekkalaatikolla uuden kaivurin kanssa.

Koen, että mulla on paljon annettavaa yrityskehityksessä yleisesti. Olen tuotantotekniikan ja teollisuustalouden diplomi-insinööri koulutukseltani. En voi sanoa, että olisin superhyper-asiantuntija sillä alalla missä yritykseni toimii. Mutta se mitä pystyin tekemään oli, että haalin yrityksen täyteen ihmisiä, jotka ovat hyviä alalla ja paljon hyviä yhteistyökumppaneita avuksi. Näin päästiin kiertämään yksi yleisimmistä tekosyistä eli "kyllähän määkin muttaku ei oo koulutusta". Kyllähän siinä muutama uneton yö meni kun lainaa on kuitenkin kuusnumeroa ja varmoja tuloja kuussa 0e.

Tässä hyvä video aiheesta, kestää 20 mintsaa mutta jos jaksaa katella. "If you're not prepared to be wrong, you'll never come up with anything original."



Sitten jos on ihan saatarin HC niin tästä tunti vartti elämää suurempaa videota. http://www.youtube.com/watch?v=ji5_MqicxSo.

Randolph Frederick "Randy" Pausch[2] (October 23, 1960 – July 25, 2008) was an American professor of computer science and human-computer interaction and design at Carnegie Mellon University (CMU) in Pittsburgh, Pennsylvania.
Pausch learned that he had pancreatic cancer in September 2006, and in August 2007 he was given a terminal diagnosis: "3 to 6 months of good health left". He gave an upbeat lecture titled "The Last Lecture: Really Achieving Your Childhood Dreams" on September 18, 2007, at Carnegie Mellon, which became a popular YouTube video and led to other media appearances. He then co-authored a book called The Last Lecture on the same theme, which became a New York Times best-seller. Pausch died of complications from pancreatic cancer on July 25, 2008.

http://en.wikipedia.org/wiki/Randy_Pausch

Entäs lapset? Taino voihan nekin tietysti vaan heivata pois.

Ei voi. Tai voi mutta se on typerää. Mutta toisaalta lapset, huono työpaikka, asuntolaina, kiire, jne. ovat vain tekosyitä, jotka vedetään hihasta, jotat voi nostaa kädet pystyyn ja heittää pyyhkeen kehään kun lopulta kyse on vain omasta saamattomuudesta. Jos olet kuuromykkäsokea, Alzheimerista kärsivä, 7 lapsen yksinhuoltajaäiti Darfurissa, teit viime viikolla konkurssin ja asut savimajassa niin sitten voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että ei pysty.

 

[Pulla]

Ah, laitan vielä tän. Jokaisen todellisen itsensäkehittäjän must-videon! :D

Steve FTW!

 

[kanaelmaco]

Raha taitaa itselläni ainakin tällä hetkellä suurimmaksi osaksi estää joidenkin haaveiden toteuttamista. Myöskin uskallus jättää tämän hetkinen elämä, hyvä työpaikka, sukulaiset ja kaverit pitävät täällä Suomessa itseäni tällä hetkellä ainakin vielä. Jos saisin rahaa ison läjän matkustelisin ympäri maailmaa ja heräisin joka päivä mitä hienommista paikoista, tietämättä mihin sitä haluaa vaikka viikon päästä mennä. Opiskelisin myös monia eri kieliä ja sijoittamista. Ja jos tosiaan tämä olisi mahdollista, että rahaa olisi kuin roskaa niin rahoittaisin myös sukulaisille/kavereillenikin tälläisen hienon life style mahdollisuuden. Eli haaveilen aikalailla suht rutiinittomasta elämästä, joka kuitenkin olisi täynnä tekemistä ja uusia kokemuksia.

Heh tuntuu, että olisi matkakuume päällä koko ajan, onneksi ensi viikolla Thaikkuihin, ja parin kk päästä jälleen jonnekkin sitten vielä kunha keksii nytten jonkun matkakohteen. Perustaisin oman yrityksen, jos uskallusta siihen touhuun riittäisi tarpeeksi, tai keksisin jonkun nerokkaan liikeidean, mitä ketään muu ei ole vielä hoksannut. Kavereiden kanssa pitänyt aloittaa eräs projekti oman yrityksen perustamisesta, mutta sekin on jäänyt muiden osalta aika vaisuksi.. :jahas:

 

[Krice]

Toki ennen naisen heivaamista voi miettiä, kumpi tuottaa enemmän iloa: nainen vai unelmat.

Tarkoitin sitä, että naiset on esteenä seksifantasioiden toteuttamiselle, koska naiset ei suostu sellaiseen mun kanssa.

 

[tokoro]

Opiskeluvaiheessa opintotuki on opiskelijalle tavallaan ilmaista, eihan sen eteen tarvitse tehda Suomessa juuri mitaan.

Opintotuki on kuitenkin loppupeleissä niin vähäistä, että asunnon vuokranmaksun jälkeen ollaan jo miinuksella asumistuesta huolimatta. Normaali eläminen vaatii opintolainan ottamista taikka työtä. Eli valtio maksaa sulle opintotukea, jotta pääset työelämään maksamaan sen "kaksinkertaisena" takas.

Ja asiaan. Unelmat estää:
- rahan puute.
- ajan puute.
- huono onni (lainaus: MissEvilEve)
- oma rajoittuneisuus.

 

[Riese]

Pullalta hyviä posteja ja videoita asian tiimoilta.

Jonkinlaisen semi-pre-30-kriisin kokeneena pohdin tätä parisen vuotta aika tiiviisti, luin kirjallisuutta ja juttelin muutaman tutn kanssa jotka tuntuivat elävän unelmaansa. Hommat (työ, muu elämä, yms.) oli mulla hyvällä mallilla mutta silti vitutti joka päivä. Lähinnä syystä, että a) jokainen päivä oli samaa paskaa samassa paketissa ja b) piti tehdä päivittäin asioita mistä ei pitänyt.

Jotenkin tuntuu, että itse olen tällä hetkellä vähän samassa tilanteessa.
Jonkinlainen ennenaikainen kolmenkympin kriisi taitaa olla päällä. Lähinnä järjetön työstressi ja kiire on alkanu vituttamaan aina vaan enemmän.
Tietysti nykyinen työ/tulot mahdollistavat joidenkin haaveiden toteuttamisen, mutta samalla estävät toisten toteutumisen.

On tullut aika paljon mietittyä mitä sitä haluaa vaikka kymmenen vuoden päästä tehdä. Nykyisellä menolla sitä olisi varmaan jo täydellisessä burnoutissa silloin :D
Pitäisi vaan keksiä mitä sitä haluaisi loppuelämän tehdä. Ja sitten vielä olla tarpeeksi rohkeutta alkaa sitä tavoittelemaan. Siitähän sen saavuttaminen useimmiten on kiinni.

 

[Alyssa]

Opintotuki on kuitenkin loppupeleissä niin vähäistä, että asunnon vuokranmaksun jälkeen ollaan jo miinuksella asumistuesta huolimatta. Normaali eläminen vaatii opintolainan ottamista taikka työtä. Eli valtio maksaa sulle opintotukea, jotta pääset työelämään maksamaan sen "kaksinkertaisena" takas.

Valintakysymys. Suomi on niita harvoja maita missa ajatellaan etta jokaikisella opiskelevalla pennulla on pakko olla se oma yksio. Soluasumisella ja sniiduilemalla opintotuki kylla riittaa elamiseen, nimim. kokemusta on (olin saikulla monta kuukautta ja korvaukset tulivat myohassa, joten opintotuki oli ainoa tulonlahde). Eika se opintolainakaan mun mielesta mikaan unelmia estava tekija ole.

Ma en oikein tieda mista unelmoin talla hetkella. Olen juuri siella missa haluankin olla ja teen just sita mita olen aina halunnut tehda. Kaikki tavoitteeni ovat kaden ulottuvilla kunhan vain jaksan tehda toita, joten periaatteessa niita ei esta yhtaan mikaan. Olen jo pienena oppinut etta voin tehda ja saada ihan mita haluan kunhan vain teen toita ja haluan sita tarpeeksi. Ehka paras elamanohje ikina.

 

[D.Yates]

Mikä se Pullan suuri unelma on mistä on tullut nyt totta? Jos saa kysyä?

 

[hookoo]

Ei mikään. Elän unelmaani ;)

Nyt oon sitä mieltä että jänteet ja paikat vähän tuntuu estävän, toisaalta tässä opin että vaikka joskus on ollu vahva niin siihen ei automaattisesti ole paluuta vahvistamatta noita jänteitä ja muita kudoksia uudelleen. Ilmeisesti nekin heikkenee kun ihminenkin heikkenee?

Paikat on paskana (mm. hauis katkes toistapäivänä todettu uä), en silti lannistu. Edelleen elän unelmaani.

 

[tokoro]

Valintakysymys. Suomi on niita harvoja maita missa ajatellaan etta jokaikisella opiskelevalla pennulla on pakko olla se oma yksio. Soluasumisella ja sniiduilemalla opintotuki kylla riittaa elamiseen, nimim. kokemusta on (olin saikulla monta kuukautta ja korvaukset tulivat myohassa, joten opintotuki oli ainoa tulonlahde). Eika se opintolainakaan mun mielesta mikaan unelmia estava tekija ole.

Ok, soluasuntojen hinnat on matalampia, mutta on sen verran kokemusta soluasumisesta, että jos oikeasti haluat opiskella ja olet ihminen, joka tarvitsee opiskeluun omaa rauhaa sekä öisin unta, niin soluasunto taikka opiskelija-asunto ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Hyvällä onnella tietty voi saada kämppäkaverikseen normaalin fiksun ihmisen, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että kun se huono tsäkä pääsee käymään ja kämppis ei omaakkaan asumisen suhteen samoja periaatteita kuin sinä, niin sitä mielellään maksaa omasta yksiöstä hiukan enemmän. Muutenkin nämä halvat opiskelija-asunnot mukaanlukien vuokranvälitystoimistojen kauppaamat ovat usein niitä joissa "opiskelijat" bilettää yötä päivää. Eli siis tää oli vastaus siihen miksi ollaan miinuksella asumistuesta huolimatta. Jos ei jäädä valtiolle velkaa, niin jäädään vähintään univelkaa halvan asunnon paskan sijainnin taikka kämppiksen takia. Ei opintolaina ole unelmia estävä tekijä, mutta ei sekään ilmaista rahaa ole, kun "ilmaisesta rahasta" tää kaikkia alkoi (;

 

[Pulla]

Mikä se Pullan suuri unelma on mistä on tullut nyt totta? Jos saa kysyä?

Aika yksinkertainen: se, että kun aamulla nousee sängystä niin olis hyvä fiilis tulevasta päivästä. Toki mun unelmaelämä koostoo monestakin asiasta, siihen kuuluu perheen perustaminen ja paljon kaikkea muutakin mutta otetaan nyt vaikkapa tämä työ esimerkiksi. Anthony Robbinsin mukaan menestys työssä tulee (voisko tämän sanoa, että myös unelmat täyttyvät) silloin kun tekee...

1. ...sitä mitä haluaa
2. ...silloin kun haluaa
3. ...siellä missä haluaa
4. ...niiden kanssa, joiden kanssa haluaa
5. ...niin paljon kuin haluaa

Hirveen kliseistä sarasvuopaskaa ja aiheuttaa oksennusreaktion ainakin niissä, joita vituttaa nykyinen elämä. Silloin tosin tulee yleensä katsottua maailmaa pillin läpi. Pureskellaanpas tätä hetki omalla kohdallani mitä nyt on tapahtunut noin vuodessa (mikä on muuten tosi lyhyt aika).

1. ...sitä mitä haluaa
Ennen vitutti töissä aina paitsi ruokatunnilla ja kahvitauolla. Nyt tykkään siitä mitä meidän firma tekee. Tykkään omasta roolistani. Tosin alottavan yrityksen perusongelmat on arkipäivää ja vähän liikaa menee aikaa paperipaskaan. Siitä kun päästään eroon niin ollaan aika hyvissä.
2. ...silloin kun haluaa
Yrittäjän vapaus, voin käydä puntilla, syömässä jne sillon kuin huvittaa. Aamukahvitkin voi juoda aamulla takapihalla ja kuunnella linnunlaulua eikä tarvitse miettiä että suuttuuko pomo jos meenkin vasta klo 12 toimistolle. Toki sovittuihin juttuihin pitää mennä. Ulkomaille voi lähteä about milloin huvittaa, esim. pitkä viikonloppukaupunkiloma onnnistuu ilman ongelmia.
3. ...siellä missä haluaa
Tämä onnistuu melkein. Ei varsinaisesti ole 100% paikkasidoinnaista hommaa vaikka paltsuissa ja muissa tapaamisissa pitääkin olla paikalla, niitä voi tosin aikatauluttaa siten, että voi pitää kotitoimistoäiviä useammin. Parit ulkomaanreissut ja koulutukset ulkomailla on onnistunut ihan hyvin kun työt pystyy tekeen verkon yli.
4. ...niiden kanssa, joiden kanssa haluaa
Tämä on ehkä hienoin juttu. Urpojen kanssa ei ole pakko tehdä hommia ja työkaveritkin saa itse valita. Monta ehkä taloudellisesti kannattavaa juttua on tullut sivuutettua koska vastapuoli on ollut imbesilli.
5. ...niin paljon kuin haluaa
No tässä pykii vielä aika lailla. Työ on pääosin kivaa eikä tunteja tule laskettua mutta liikaa aikaa kuluu byrokratiaan, paperipaskaan ja muuhun päivittäiseen hösöhösöön. Jahka kassa näyttää paremmalta niin pitää ulkoistaa nuo jutut, ainakin meikäläisen käsistä. Sitten olisi enemmän aikaa kehitysjuttuihin ja oleelliseen.

Väitän edelleen, että kaiken a ja o on se, että kulkee muutakin kuin tuvan ja tunkion väliä ja tarttuu rohkeasti niihin juttuihin mitkä tuntuu hyviltä. Harvaa tullaan kotisohvalta nykimään esim. yrittäjäksi. En nyt kauheasti viitsi talousjuttuja availla täällä mutta mulla on kaksi firmaa, toisen perustamiseen meni n. 7000e ja toisen n. 12000e. Ei mun mielestä kuulosta mitenkään utopistisilta summilta etteikö niihin pääsisi käsiksi kuka vaan.

Siitä päästäänkin aasinsillalla päivän motivaatiovideoon. Ne jotka ovat eri mieltä ylläolevasta väittämästä ovat noita videon lopussa olevia nuoria koripalloilijoita. :D

 

[Peeveli]

Psykologiset ongelmat.

 

[Cooper]

Kun ei oikeen tiedä edes mitä haluaa.

Koko ajan tuntuu että ajautuu syvemmälle oravanpyörään, eikä oikeen tiedä miksi. Ostaa kämpän, kyllähän nyt kämppä pitää olla, niin vanhemmillakin oli. Auto on työmatkojen takia. Töitä painetaan että saa elintason ylläpidettyä, alalla johon on vaan päätynyt ilman sen kummempaa intohimoa. Sitten pitää opiskella että saa jatkossakin töitä ja pääsee etenemään urallaan saa enemmän rahaa ja lainaa lyhennettyä. Eihän enää vittu pääse edes mäkkäriin töihin ellei ole vähintään inssi. Parisuhde pitää olla, pitäähän se nyt? Iso telkku, vaikka en vittu edes katso telkkaria.

Jossain vaiheessa tuntuu että tekee niin paljon asioita joista ei erityisemmin välitä ja ilmankin pärjäisi. Miksi mä en voisi asua vuokralla pienemmässä kämpässä, olla sitoutumaton (taloudellisesti tai millään tapaa) ja tehdä jotain alemman stressitason duunia ja keskittyä enemmän harrastamiseen ja matkustamiseen. Auto vittuun ja jäisi varmaan enemmän rahaakin käteen per kk, kiitos verotuksen. Saisin töitä ulkomailta, mikä estää? Miksi pitää kaikki hankkia niin kiireellä että duunit ja velvollisuudet vie helposti viikonloputkin. Joo, pitää tehdä uhrauksia, mutta minkä takia? Saako sitten lopulta paremman elämän vai tuleeko elämästä vaan sellaista jatkuvaa johonkin pyrkimistä?

Miksi mä en soita vaan enemmän sähkökitaraa frendien kanssa ja juo kaljaa puistossa?


Graah, taas tämmöinen vitutus/ahdistus kausi. No kyllä tää tästä menee, sitten olen taas tyytyväinen työmuurahainen.

 

[Qan]

Raha

 

[Pulla]

Koko ajan tuntuu että ajautuu syvemmälle oravanpyörään, eikä oikeen tiedä miksi..

Sit käy näin. :D

Saako sitten lopulta paremman elämän vai tuleeko elämästä vaan sellaista jatkuvaa johonkin pyrkimistä?

Onko se välttämättä huono asia? Toki eteenpäinpyrkimisenkin voi vetää överiksi huonoin seurauksin.

 

[Cooper]

Hamsteri. :D

Eikä se pyrkiminen välttämättä huono asia ole, riippuu.