Mikä estää unelmien / haaveiden toteuttamisen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja alppix
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
4.4.2005
Viestejä
1 041
Ikä
44
Lueskelin tuossa tuota unelma-ammatti ketjua ja huomasin että monien unelma ammatti oli, ainakin omasta mielestäni, sellainen jonka siitä haaveileva voisi varmasti toteuttaa. Itse olen huomannut usein näin syksyllä haaveilevani olevani jossain lämpöisessä talven ajan.. periaatteessa mikään ei estä ottamasta vaikka palkatonta lomaa ja menemästä vaikka kuukaudeksi johonkin lämpöseen. Aina kuitenkin mielessään sitä keksii mitä kummallisimpia syitä miksi ei. Mikä siis estää tällaisten unelmien / haaveiden toteuttamisen, jotka hyvinkin ovat toteutettavissa? Miksi mieli tekee jotain, mutta kuitenkin samalla keksii syitä miksi ei toteuta kyseistä asiaa? Onko muilla samaa vikaa...? Yksi syy voi olla, että olen vain saamaton :)
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vaikka se, että se "unelma" ei olekkaan välttämättä se loppullinen paratiisi. Eli jonkinlainen pelko on kuitenkin perstaskussa aina. Jos joku meneekin vituiks? Lisäks suomalaiset on yleensä varustettu aika suurella annoksella pessimismiä, eli aina haetaan se pahin skenaario ensin(mitä voi pahimmillaan tapahtua), eikä mietitä ekana mitä hyvää vois tapahtua. Tiedä sitten kumpi on parempi.
 
Oon nyt lukios viimestä vuotta ja kovasti miettimässä mitä pitäis lukion jälkeen tehä. Syksyn kirjotusten perusteella pitäs tulla M:n paperit. Nyt sitten mietin että mitä näillä oikeestaan ees tekee. Ei mitään.
Jotta pääsis unelma-ammattiin, joka itellä olis jokin kaupallinen ala, mielellään korkeampi kuin kaupan kassa. Mutta mihin näillä papereilla pääsee? EI MIHINKÄÄN, se on totuus. Rupeaa vituttaa pelkkä ajatuskin siitä että puolen vuoden kuluttua pitäis olla tulevaisuus selvillä ja jatko-opiskelupaikka haussa. Näillä papereilla ei kuitenkaan ole kauppakorkeaan asiaa.
Tässä vaiheessa, lukion viimeisenä vuonna rupeaa kaduttamaan se, että edes menin koko laitokseen, olisi ollut helpompaa mennä johonkin läpikulkulinjalle amikseen ja miettiä vielä vähän aikaa tulevaisuutta. Ja sille joka ehdottaa välivuoden pitämistä: Millä helvetillä se vuosi pitäis elää? Töitä pelkällä YO-todistuksella tässä työllisyystilanteessa, kerroppa mistä?

Ja miten liittyi aloitusviestiin? Ei oikeastaa mitenkään.
:jahas:
 
Oon nyt lukios viimestä vuotta ja kovasti miettimässä mitä pitäis lukion jälkeen tehä. Syksyn kirjotusten perusteella pitäs tulla M:n paperit. Nyt sitten mietin että mitä näillä oikeestaan ees tekee. Ei mitään.
Jotta pääsis unelma-ammattiin, joka itellä olis jokin kaupallinen ala, mielellään korkeampi kuin kaupan kassa. Mutta mihin näillä papereilla pääsee? EI MIHINKÄÄN, se on totuus. Rupeaa vituttaa pelkkä ajatuskin siitä että puolen vuoden kuluttua pitäis olla tulevaisuus selvillä ja jatko-opiskelupaikka haussa. Näillä papereilla ei kuitenkaan ole kauppakorkeaan asiaa.

Totuus: M:n papereilla voit päästä lähes minne haluat. Käsittääkseni jokaiseen korkeakouluun otetaan porukkaa pelkän pääsykokeen perusteella eli huonommillakin papereilla voisit päästä. Kauppakorkeaan saat varmaan ihan kivasti pisteitä sun papereilla, sitten vielä luet helvetin hyvin pääsykokeisiin niin pääset aivan varmasti sisään. Ja jos et pääse, niin opiskelet vaikka ammattikorkeassa liiketaloutta vuoden ja sitten yrität uudelleen kauppakorkeaan.

Aiheeseen: Mun unelma olisi olla lääkäri, mutta mä en varmaan usko tarpeeksi itseeni, että uskaltaisin hakea lääkikseen. Eli en näe tuota unelmaa tarpeeksi realistisena, että edes viitsisin nähdä vaivaa sen toteuttamiseen. Toiseksi, opiskelen tällä hetkellä alaa joka kiinnostaa melko paljon ja olen varmaan jotenkin tyytynyt ajatukseen että mulle riittää kunhan pystyn menestymään tällä alalla tulevaisuudessa. Toivottavasti olen vielä 30-vuotiaana tyytyväinen valintoihin joita olen tehnyt, enkä katuisi sitä miksi olen jättänyt hakematta johonkin tiettyyn kouluun.
 
Olin just kirjoittamassa samaa, että M:n paperit kyllä riittää ihan hyvin. Musta noi kiintiöt on puolet/puolet tjsp. Piraatin pitää vaan lukea paljon.

Mä haluisin ehkä proffaksi, tai ainakin yliopistonlehtoriksi, mutta en haluaisi olla sitä ennen kymmentä vuotta tutkijana apurahoilla/skeidapalkalla. Hiton liikakoulutus. Työttömiä tohtoreitakin on ihan riittävästi. Riviopettajaksi vaan------ :) kattoo joskus uudestaan.
 
Oma pää sen kaiken estää, se että joku ei saavuta tai edes yritä saavuttaa omia unelmiaan on itestään kiinni vaikka sitä aina yrittää syyttää esim. rahan puutetta. piste.
 
Pelko ja ylpeys estää monien kivojen juttujen tapahtumisen..

Pelon ymmärrän, mutta ylpeys ? En ymmärrä. Ajattelisin enemmänkin, että ylpeys ajaa eteenpäin. Siinä mielessä siis, että ylpeys ei anna antaa periksi ja pakottaa jahtaamaan unelmia.

raha tai pikemminkin sen puute.

reaalimaailma estää

BULLSHIT.

Oon nyt lukios viimestä vuotta ja kovasti miettimässä mitä pitäis lukion jälkeen tehä. Syksyn kirjotusten perusteella pitäs tulla M:n paperit. Nyt sitten mietin että mitä näillä oikeestaan ees tekee. Ei mitään.
Jotta pääsis unelma-ammattiin, joka itellä olis jokin kaupallinen ala, mielellään korkeampi kuin kaupan kassa. Mutta mihin näillä papereilla pääsee? EI MIHINKÄÄN, se on totuus.

...

Ja sille joka ehdottaa välivuoden pitämistä: Millä helvetillä se vuosi pitäis elää? Töitä pelkällä YO-todistuksella tässä työllisyystilanteessa, kerroppa mistä?

Lukiosta saa revittyä ne paljon himoitut L:n paperit, mikäli on yhtään motivaatiota/kiinnostusta/älyä. Jos sun mielestä M:n paperit ovat paskat, niin mikset tee asian eteen jotain? Ei vaadi kovin paljoa opiskelua nostaa M -> E/L.
Lisäksi Suomessa pääsee pääsykokeillä melkein mihin tahansa opinahjoon, joten yo-kirjoitukset eivät merkkaa mitään, mikäli on valmis panostamaan pääsykokeisiin.

Mitä välivuoteen tulee, niin töitä saa aina, mikäli on hyvä persoona ja ok CV. Mä pidin välivuoden ja sain silloisen työpaikkani muistaakseni hiukan ennen lukuloman alkua (yli 9kk saikun jälkeen). Se oli myös ensimmäinen ja ainoa paikka mihin hain. Rahaa tuli sen verran, että pystyin mm. ostamaan auton, muuttamaan isompaan kämppään, elämään mukavasti ja lopulta muuttamaan ulkomaille parin viikon varoitusajalla (missä olin ilman palkkaa 2kk).
Duuni oli tarjoilua, eli paskaduunia monen mielestä, mutta ne tunnit + satunnaiset baarikeikat jne. riittivät paremmin kuin tarpeeksi elättämään mut välivuoden yli. Plus että tykkäsin siitä työstä :)

Oma pää sen kaiken estää, se että joku ei saavuta tai edes yritä saavuttaa omia unelmiaan on itestään kiinni vaikka sitä aina yrittää syyttää esim. rahan puutetta. piste.

NIMENOMAAN.

Mulle on pienestä asti taottu päähän, että jos oikeasti haluan jotain ja teen töitä sen eteen, saan sen. Tähän mennessä se on toiminut ja olen saanut lähestulkoon kaiken mitä olen ikinä halunnut, mikäli olen vain halunnut sitä tarpeeksi.
Mulla ei ole tippaakaan sääliä niille ihmisille, jotka valittelevat tilannettaan, keksivät tekosyitä ja rypevät itsesäälissä, koska oman kokemukseni mukaan se on kaikki vain omasta halusta kiinni. Rahaa saa AINA jostain, elämäntilanteen saa muutettua haluamaansa suuntaan, unelmat ovat saavutettavissa.

Suurin osa ihmisistä ei vaan oikeasti halua poiketa siitä tutusta ja turvallisesta, vaikka unelmoisi ties mistä.
 
(Disclaimer: jos unelma on olla miljonääri, jonka ei tarvitse tehdä muuta kuin kaikkea kivaa ja polttaa rahaa niin toteuttaminen voi olla vähän vaikeampaa)

Yllättävän monella tuntuu olevan se käsitys, että elämän on mentävä sitä uraa, minkä on hätäpäissään yläasteen jälkeen valinnut. Kuvitellaan jotenkin, että kun nyt on jo sitä tai tätä tai tuota niin ei enää voi/kannata/ehdi vaihtaa suuntaa. Neljäkymppisenä on muka liian myöhäistä vaihtaa alaa, vaikka näillä näkymin työvuosia ennen eläkettä on enemmän kuin jaksaa tehdä. Miksei voisi tehdä niitä mieleisessään työssä? Raha on vain pieni este, useimmilla iskee "jaksaminen" vastaan kun pitäisi vaikkapa opiskella työn ohella. Kun sitten ei olekaan niin paljon vapaa-aikaa. Sama juttu kuin esim. laihduttamisessa tai vaikka piirtämisessä, jos heti ei mene täydellisesti niin homma lopetetaan.

Toinen juttu on sitten tämä "mitä muut ajattelevat minusta?!" -paska. Joku on AINA valmis syyllistämään vaikka sitten siitä ammatinvaihdosta, kun pitäisi olla nöyrä ja kiitollinen siitä mitä on saanut, ostaa asunto ja mennä jonossa. Ei ole mikään häpeä myöntää, että hakeutui sellaiselle alalle mikä ei enää kiinnosta. Ihan kuin pitäisi olla joku puolustuspuhe valmiina, että miksi nyt opiskelenkin lisää tai miksi en osta asuntoa tai miksi teen vähemmän töitä kun haluan tehdä jotain muuta, jos itselle riittää vähän vähempikin raha.

Terveisin (jos joku ei vielä arvannut) eräs alanvaihtaja.
 
Esim. laiskuus, saamattomuus, mukavuuden halu, kyvyttömyys luopua asioista.
 
Jos unelmoi vain helposta elämästä, sitä ei voi saavuttaa. Koska helppo elämä vaatii vaikeita jaksoja, joihin helpon elämän tavoittelija ei ole valmis.
 
Unelmana olisi oikeasti lähteä kiertämään maailmaa Madventures-tyyliin. Oon vaan liian nössö ja varaton sellaiseen. Aina kun rahaa saa, niin keksii jonkin muun tuhlauskohteen, joka kuullostaa järkevämmältä kuin matkustelu.
 
Mä olen 26-vuotias ja uuden ammatin hankkiminen edellyttäisi mitä luultavimmin uutta koulutusta. Mä en vain enää jaksa käydä kouluja. Nyt alkaisi olla mulla aika jo ruveta hankkimaan sitä työkokemustakin kunnolla eikä enää jumittaa koulussa tai hoitovapaalla. Työ+opiskelu+perhe-elämä tuskin onnistuisi multa jaksamisen kannalta. Ja jos totta puhutaan, niin en mä oikeastaan haluaisi vaihtaa filosofian maisterista ruuvien lajittelijaksi, vaikka ihanaa se lajittelu varmaan olisikin ;) . Eikä sellaista työtä taida olla edes todellisuudessa olemassa.
 
Mielenkiintoinen kysymys tosiaan, välillä kun lukee jotain "mitä tekisit lottovoitolla" keskustelua niin melkein alkaa vituttamaan miten helppoa monet asiat on kuitenkin totetuttaa. Kaipa se viime kädessä on se ihmisten halu koteloitua siihen omaan mukavuusalueeseen ja olematon kyky edes tavoitella jotain parempaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom