Mihin maailma on menossa?

Tuohon kun vielä lisätään ne "köyhät", jotka valittavat rahan vähyyttä kaupungin vuokrakolmiossa plasmatelkkarin ääressä sossun maksamalla puhelimella niin en ihmettele yhtään sitä, että myös oikeasti köyhillä saattaa olla "uskottavuusongelmia".

Totta tämäkin. Oikeasti köyhiä pitää auttaa, oikeasti köyhät ovat usein sairaita eivätkä ole ehtineet kerätä välttämättä mitään eläketurvaa itselleen, eivätkä välttmättä tule saamaan mitään perintöjä ynnä muita.

Sitten on taas näitä elämäntapaköyhiä jotka omalla törttöilyllään aiheuttavat tilanteensa. Sitä nyt vaan pitää yrittää tulla toimeen omillaan ja sitten niitä kaikista heikoimpana olevia voidaan yhteisestä kassasta auttaa. Paljonkohan Suomessakin on näitä "syrjäytyneitä" joita ei vain yksinkertaisesti paskaakaan nappaa tehdä työtä kun jonkinnäkösen ja ainakin kaljaan ja koskenkorvaan riittävän rahan saa valtioltakin ja vielä kämpän jossa asua. Pohjaton kaivo tuo on jos noita tukiaisia sun muita pitäisi vielä jatkuvasti korotella.

Eipä sitä itsekään palkkaduunia toiselle tekisi jos siitä ei rahaa saisi. Aikani saisin varmasti kulumaan muutenkin.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ei taida ennenkokemattoman hyvinvoinnin pähkinöistä kaikille riittää syötäväksi. Fakta on että köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu. On ne kummia marisijoita...

ei. ahkera rikastuu, saamattoman tulot pysyy samana, mutta köyhtyy suhteellisesti.
 
ei. ahkera rikastuu, saamattoman tulot pysyy samana, mutta köyhtyy suhteellisesti.

Vai pitäisikö sanoa että järkevä rikastuu? Ei ne suuremmat tulot tarkoita mitäään rikastumista. Jos kaikki tulee mikä meneekin, ei varmaan pääse missään kohtaa vahingossakaan rikastumaan. Pienituloinekin voi rikastua, tosin pikkuhiljaa mutta kuitenkin.

Onhan noita lottovoittajiakin todella paljon, joilla voitetut rahat uppoaa makeaan elämään muutamassa vuodessa ja jäljelle jää pelkkä velka. Hetken oltiin rikkaita.
 
Vai pitäisikö sanoa että järkevä rikastuu? Ei ne suuremmat tulot tarkoita mitäään rikastumista. Jos kaikki tulee mikä meneekin, ei varmaan pääse missään kohtaa vahingossakaan rikastumaan. Pienituloinekin voi rikastua, tosin pikkuhiljaa mutta kuitenkin.
Miksi pitäisi rikastua? Mitä sillä omaisuudella kuollessaan tekee? Omalla kohdallani olen järkeillyt niin, että tavoitteenani on maksimoida elämäni aikana käyttämäni rahamäärä. Ja käyttää mieluiten muiden ihmisten rahoja.
 
Miksi pitäisi rikastua? Mitä sillä omaisuudella kuollessaan tekee? Omalla kohdallani olen järkeillyt niin, että tavoitteenani on maksimoida elämäni aikana käyttämäni rahamäärä. Ja käyttää mieluiten muiden ihmisten rahoja.

Itellä täysin sama ideologia. Ja hyvin on pyyhkinyt tähän asti :)
 
Sanotaan näin, että tietty taloudellinen ajattelu helpottaa lopulta rahan laittamista sinne minne huvittaa. Eli käytännössä hyödyn maksimointia.
 
Vai pitäisikö sanoa että järkevä rikastuu? Ei ne suuremmat tulot tarkoita mitäään rikastumista. Jos kaikki tulee mikä meneekin, ei varmaan pääse missään kohtaa vahingossakaan rikastumaan. Pienituloinekin voi rikastua, tosin pikkuhiljaa mutta kuitenkin.

Onhan noita lottovoittajiakin todella paljon, joilla voitetut rahat uppoaa makeaan elämään muutamassa vuodessa ja jäljelle jää pelkkä velka. Hetken oltiin rikkaita.

Totta. Itsekkin tiedän kiertoteiden kautta henkilöitä, jotka ovat saaneet huomattavaa varallisuutta mediaanituloilla sijoittamalla asuntoihin/osakkeisiin.
 
Miksi pitäisi rikastua? Mitä sillä omaisuudella kuollessaan tekee? Omalla kohdallani olen järkeillyt niin, että tavoitteenani on maksimoida elämäni aikana käyttämäni rahamäärä. Ja käyttää mieluiten muiden ihmisten rahoja.

Niin, ihmisillä on erilaisia tavoitteita elämässä. Mun mielestä yks elämän hienoimpia tunteita on, kun saa pitkäjänteisestä työstä tuloksia. Koskee se työ sitten vaikka salia tai "oikean työn tekoa".
 
Mun tavoite on kasvattaa pääomatulot yli normaalien palkkatulojen pitkällä tähtäimellä. Eli keski-ikäisenä voisi viimestään vähentään työntekoa niin halutessaan. Enkä mä tällä tarkoita sitä että repisin nyt kahta duunia hullun lailla. Askel kerrallaan ja hiljaa hyvä tulee.
 
Niin, ihmisillä on erilaisia tavoitteita elämässä. Mun mielestä yks elämän hienoimpia tunteita on, kun saa pitkäjänteisestä työstä tuloksia. Koskee se työ sitten vaikka salia tai "oikean työn tekoa".

Näkisin yksilön henkiselle puolelle tärkeämpänä, että ihminen kokee onnistumisia elämässään. Omalla kohdallani haluan jostain muista asioista onnistumisen fiiliksen kuin pääomatulojen kartuttamisesta. Ajatuksena on, että jokaiselle yksilöllä on kykyjä, nykyinen yhteiskunta korostaa hyvää koulutusta ainoa oikea tapana menestyä, hyödyntää kykyjään. Näkisin, että ihminen voi kehittyä ilman koulutustakin hyväksi niissä erikoistaidoissa, mitä omaa luonnostaan, jos haluaa kehittyä.
 
Sitten on taas näitä elämäntapaköyhiä jotka omalla törttöilyllään aiheuttavat tilanteensa. Sitä nyt vaan pitää yrittää tulla toimeen omillaan ja sitten niitä kaikista heikoimpana olevia voidaan yhteisestä kassasta auttaa. Paljonkohan Suomessakin on näitä "syrjäytyneitä" joita ei vain yksinkertaisesti paskaakaan nappaa tehdä työtä kun jonkinnäkösen ja ainakin kaljaan ja koskenkorvaan riittävän rahan saa valtioltakin ja vielä kämpän jossa asua. Pohjaton kaivo tuo on jos noita tukiaisia sun muita pitäisi vielä jatkuvasti korotella.

Eipä sitä itsekään palkkaduunia toiselle tekisi jos siitä ei rahaa saisi. Aikani saisin varmasti kulumaan muutenkin.

Mä kyllä luulen, että niitä joita ei paskaakaan nappaa työnteko ja jotka haluavat vain pitää hauskaa veronmaksajien kustannuksella ei todellisuudessa ole juuri lainkaan, ainakaan mieleltään ja keholtaan terveitä. Eiköhän jokainen halua pohjimmiltaan saada arvostusta ihmisenä tekemisellään. Kaikki tommonen kura yleensä tuppaa kerääntymään kiihtyvällä kierteellä joillekin. Työttömyys-->Itseluottamus hukkuu->terveys ja suorituskyky huononee--> masennusta--> usko menee pikkuhiljaa kaikkeen omaan tekemiseen-->ihmisuhteet huononee-->syrjäytyminen-->päihteet-->RIP.

Yleensä nämä "elämäntapainkkaritkin" vaan ovat henkisesti heikompia yksilöitä, joiden elämä hieman paremmalla ohjauksella, itseluottamuksella ja tuurilla olisi aivan toisenlainen.
 
Mä kyllä luulen, että niitä joita ei paskaakaan nappaa työnteko ja jotka haluavat vain pitää hauskaa veronmaksajien kustannuksella ei todellisuudessa ole juuri lainkaan, ainakaan mieleltään ja keholtaan terveitä. Eiköhän jokainen halua pohjimmiltaan saada arvostusta ihmisenä tekemisellään. Kaikki tommonen kura yleensä tuppaa kerääntymään kiihtyvällä kierteellä joillekin. Työttömyys-->Itseluottamus hukkuu->terveys ja suorituskyky huononee--> masennusta--> usko menee pikkuhiljaa kaikkeen omaan tekemiseen-->ihmisuhteet huononee-->syrjäytyminen-->päihteet-->RIP.

Yleensä nämä "elämäntapainkkaritkin" vaan ovat henkisesti heikompia yksilöitä, joiden elämä hieman paremmalla ohjauksella, itseluottamuksella ja tuurilla olisi aivan toisenlainen.

Tunnen ainakin jengiä jotka eivät ole löytäneet "omaa alaansa" amiksen tai jopa ammattikorkean jälkeen, mutsi ja faija sattuu olemaan rikkaita, pentu nostaa työttömyyskorvauksia ja räkii kattoon. :david:

Suurimpaan osaan ihmisiä varmasti kuitenkin pätee tuo mitä yllä sanoit.
 
Back
Ylös Bottom