- Liittynyt
- 6.2.2003
- Viestejä
- 13 631
- Ikä
- 42
Mietin tässä onko muilla jotain tällaista ammattia minkä voi kuvitella olevan jonkun unelma-ammatti, mutta itse ei siihen haluaisi lähteä?
Mulla se on kokki. Mä rakastan ruoanlaittoa, eikä meillä ole arkiruokakaan yleensä ihan tylsimmästä päästä, mutta usein viikonloppuna päästän sitten itseni irti keittiössä ja loihdin kolmen ruokalajin illallisia sun muita. Moni on kysynyt, että miksi et ala kokiksi tai perusta omaa ravintolaa, koska olet tässä tosi hyvä, mutta vastaan aina, että kukaan täysjärkinen ei ala kokiksi.
Surkeat palkat, huonot työajat, jatkuva kiire, monotonista saman toistamista joka päivä ja ennen kuin pääset edes kokkaamaan, niin tiskaat ja kuorit perunoita ensimmäiset viisi vuotta. Tunnen jokusen kokin eikä kukaan niistä viihdy työssään tai on jo vaihtanut toiseen ammattiin. Enkä todellakaan halua pilata asiaa mistä nautin sillä, että teen siitä ammatin.
Jätetään nyt kuitenkin ainakin puhelinmyyjät pois tästä ketjusta, koska se tuskin on kenenkään unelma-ammatti ja on täysin selvää miksi suurin osa yrittää sitä välttää.
Mulla se on kokki. Mä rakastan ruoanlaittoa, eikä meillä ole arkiruokakaan yleensä ihan tylsimmästä päästä, mutta usein viikonloppuna päästän sitten itseni irti keittiössä ja loihdin kolmen ruokalajin illallisia sun muita. Moni on kysynyt, että miksi et ala kokiksi tai perusta omaa ravintolaa, koska olet tässä tosi hyvä, mutta vastaan aina, että kukaan täysjärkinen ei ala kokiksi.
Surkeat palkat, huonot työajat, jatkuva kiire, monotonista saman toistamista joka päivä ja ennen kuin pääset edes kokkaamaan, niin tiskaat ja kuorit perunoita ensimmäiset viisi vuotta. Tunnen jokusen kokin eikä kukaan niistä viihdy työssään tai on jo vaihtanut toiseen ammattiin. Enkä todellakaan halua pilata asiaa mistä nautin sillä, että teen siitä ammatin.
Jätetään nyt kuitenkin ainakin puhelinmyyjät pois tästä ketjusta, koska se tuskin on kenenkään unelma-ammatti ja on täysin selvää miksi suurin osa yrittää sitä välttää.
Vai johtuiko vaihdos markkinataloudellisista tms. syistä?
. Paljon iloisesti kiiltävää metallipintaa, hassuja instrumentteja, hauskaa henkilökuntaa. Oli vapaus suunnitella omat työajat ja -järjestykset, pomo ei koskaan tullut käymään, sai kuunnella rokkia radiosta ihan täysillä, saha soi ja sirkkeli lauloi, ja lompsottelin hymy huulilla kumpparit jalassa, iso sohva kahvihuoneessa yms ja ajattelin viipyväni tuossa paratiisissa eläkeikään asti, mutta hartia-/käsivamma pakotti pois.
