Tuolta metsälehden juttuarkistosta löytyi juttu tästä Pessisestä, ja on melkoinen kaveri kyllä, juttujensa veroinen varmasti.
Kopioin nyt tähän alle tuon jutun arkistosta, metsälehden väki voi sen poistaakin halutessaan, mutta minusta tällaista kaveria voisi jo vähän mainostaa ja kunnioittaa:
---------------------------------------------------------
Lappajärven voimametsurin
kourissa tukkipuu on kevyttä
02.12.2004 Mikko Riikilä
Metsuri Jukka Pessinen on hakannut 100 000 kuutiota puuta - suurempaa pinoa tuskin kukaan on saanut kasaan. Ennätysten kirjaan mies pääsi kaatamalla käsin tuhatkiloisen auton.
Jukka Pessinen lähti metsätöihin 14 -vuotiaana . Nyt takana on neljäkymmentä vuotta, mittarissa on 100 000 kuutiota ja uutta puuta kaatuu koko ajan. Viralliseen eläkeikään on vielä kymmenen vuotta.
” Ei niitä motteja enää niin paljon tule, kun hakataan lähinnä nuoria metsiä. Takavuosina UPM:n aikana leimikot olivat järeäpuisempia, silloin puuta kertyi 4000 - 4 500 mottia vuodessa.”
UPM antoi miehelle potkut ”tuotannollistaloudellisista syistä” vuonna 1995 ja Pessinen siirtyi Lappajärven metsänhoitoyhdistykselle. Toiminnanjohtaja Matti Saarenpää kiitteleekin yhä ison metsäyhtiön ratkaisua: yhdistykseltä huippumetsurille löytyy tuotannollistaloudellista työtä ympäri vuoden.
Lavallinen sahoja
Ensisavottansa Pessinen teki käsisahalla, 1960-luvun puolivälissä alkaen miehen kourissa on kärsinyt konesaha. Pessisen käsittelyssä saha kestää vuoden päivät.
”Nyt on menossa neljäskymmenesviides saha. Tule katsomaan, jos et usko.”
Avolavamaasturin lavalla on reilut 20 loppuun ajettua sahanraatoa, jotka Pessinen otti malliksi mukaan haastattelua varten.
”Kun jotain puhuu, niin näytöt pitää olla. Harmittaa, että piti ne ensimmäiset parikymmentä sahaa hävittää.”
Huimiin suorituksiin sekä metsässä että voimamittelöissä yltänyt mies kavahtaa tyhjää kerskumista. Metsurinpuseron taskuista löytyy lehtileikkeitä, tilinauhoja ja valokuvia, joista suoritukset voi todentaa.
”Faktat on faktoja ja puhe on puhetta.”
Ajourat 40 metrin välein
Nuorempana Pessinen hiihteli hieman kilpaakin, mutta pian metsä vei miehen. Jos työ voi olla kutsumus, niin tämä on sitä
Työpäivä on pitkä, kymmenen tuntia, jos vain valo riittää. Ja joka päivä Pessinen on metsässä olipa sitten sadekeli tai paukkupakkanen.
” Saha lähtee käyntiin vielä 35 asteen pakkasessa , kun sitä lämmittää nuotiolla.”
Metsänomistajille Pessinen on parasta, mitä harvennushakkuulla voi tapahtua.
Hän ei esimerkiksi raaski tehdä nuoriin metsiin ajouria 20 metrin välein, vaan avaa yleensä uria 40-50 metrin välein.
”Ei olisi mitään järkeä hakata riukumetsiä aukkoisiksi. Ei se harvennuskoivu paljon paina.”
Saarenpää muistelee, että kerran Pessisen palstalla metsätraktori sai lastata samasta kasasta toista kuormaa kuitupuuta.
”Raja teki terävän kulman, enkä iljennyt avata uraa sinne nokkaan asti vaan kannoin puut kasalle. Nuorempana tuli nosteltua tukkejakin hankalista paikoista uran varteen”, Pessinen muistelee.
Huikeita mottimääriä ei ole kuitenkaan tehty työn jäljen kustannuksella. Mies raivaa aina pusikot palstaltaan, kuuluipa se urakkaan tai ei.
”Joku isäntä on jälkikäteen maksanutkin raivauksesta.”
Kannotkin ovat tarkasti maan pinnan tasalla. Se on huippumiehelle kunniakysymys, käsiala, josta ei tingitä.
”Aikanaan ensimmäisillä palstoilla pomo valitti pitkistä kannoista. Ajattelin, että toista kertaa ei tarvitse tulla samasta asiasta sanomaan.”
Voimamies kaatoi autoja
Raa´assa metsätyössä voimansa hankkinut Pessinen pani vielä kymmenkunta vuotta sitten MM-kisoissa mitaleita napsineet suomalaiset voimamiehet koville.
”Voitin ne lajeissa, joissa raaka voima ratkaisi. Tekniikkalajeissa en pärjännyt. Haastoin isot miehet kunnon voimakisaan, Vesa Keskinen olisi kisan järjestänyt, mutta sen paremmin voimamiehet kuin Arsi Harju tai painija Jukka Ahokaskaan eivät lähteneet mukaan.”
Suoritukset ovat huimia, varsinkin kun Pessinen on 175-senttinen ja ottelupainossaan noin 75 kiloinen. ”Oikeat” voimamiehet painavat likimain kaksi kertaa sen verran.
Ja näyttöjä löytyy jälleen. Puseron taskusta löytyy kuva, jossa Pessinen vaihtaa auton renkaan ilman tunkkia. Auto ilmaan ja hartia helmapellin alle. Sitten vain pyörä irti ja uusi tilalle. Älkää yrittäkö tätä kotona. Tai ihan sama, ei se lada kuitenkaan nouse...
”Se vaatii voiman lisäksi äärimmäistä sitkeyttä.”
Guinnessin ennätysten kirjassakin Pessisen nimi näkyi pitkään. Hänellä oli auton kaatamisen maailmanennätys: 1007 kiloinen auto nurin Alajärvellä pesäpallomatsin erätauolla.
”Sinne mennessäni mietin, että hullunakohan ne ihmiset meikäläistä pitävät.”